Lue keskustelun säännöt.
Mistä apua toistuvaan masennukseen kun lääkkeet ja terapiaan ei auta?
17.06.2023 |
Olen ollut todennäköisesti masentunut jollain tavalla jo lapsena. Syynä varmasti on sekä perinnölliset tekijät että kasvuolosuhteiden asiat. Masennus on siis kulkenut mukana koko elämän enemmän tai vähemmän. Välillä on aikoja jolloin sitä ei ole, mutta aina se on taustalla. Raskaat elämäntapahtumat ovat voimistaneet taipumusta entisestään. Olen käynyt kahdessa eri tyyppisessä psykoterapiassa, syönyt useita erilaisia lääkkeitä. Olen kuitenkin aina ollut päällisin puolin pärjäävä. Suoriutunut monilla ulkoisilla mittareilla hyvin. Olen kouluttautunut, hyvässä työssä ja en ole oikeastaan koskaan ollut masennuksen vuoksi sillä tavalla toimintakyvytön, että olisin joutunut sairauslomalle lukuun ottamatta paria yksittäistä elämäntilannetta. Kuitenkin elämänlaatuni kärsii tästä huomattavasti. Olen ulkoisesti toimintakykyinen, mutta usein sisältä aivan rikki. Terapiat tai lääkkeet eivät ole tuoneet juurikaan apua. Liikun, syön hyvin ja kuntoilen, en käytä juurikaan päihteitä.
Mistä voi saada apua kun mikään ei tunnu saavan tätä synkkyyttä pois vaan se palaa aina uudestaan?
Kommentit (85)
Onkohan ulosteensiirtoa kokeiltu masennukseen? Juuri taidettiin uutisoida, että se poistaa autismikirjon oireitakin. Suolisto on aivot vol2.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ehtinyt lukea vielä ketjua, mutta jos syynä on trauma, siihen ei auta pelkästään masennuslääkkeet ja masennukseen liittyvä terapia. Tarvitsisit traumaterapiaa. Vähän sama kuin jos koskee päähän, mutta jos päänsäryn syy on kallonmurtuma, migreenilääke ei siihen auta, vaikka kallonmurtuman hoito ja migreenin hoito molemmat hoitavat pään alueen särkyä.
Eri terapiamuotoja on useita, eli pelkkä psykoterapia ei välttämättä ole oikea hoitomuoto. Joillakin hoidoksi on auttanut pieni määrä opiootteja valvotuissa oloissa ja siihen yhdistetty hypnoosi, mutta tämä hoitomuoto on vasta kokeiluvaiheessa pienimuotoisesti Yhdysvalloissa.
Tietysti tärkein on se ympäristö, jossa on. Jos elinympäristö - mukaanlukien työ, parisuhde/sinkkuus, asuinpaikka, ihmissuhteet jne. - eivät vastaa sitä, kuka oikeasti on, niin ne itsessään jo masentavat. Monet paranevat "masennuksesta" kun pääsevät eroon "masennuksen" aiheuttajasta. Oli se sitten huono parisuhde, huono työpaikka, väärä asuinpaikka, rasittava äiti/isä, perhe-elämä (koska se ei sovi kaikille).
Masennus itsessään ei välttämättä koskaan parane, ei varsinkaan, jos se on traumapohjaista. Tulee vaan parempia kausia ja sitten huonompia kausia. Se on OK. Huonot kaudet menevät ohi. Tosin kuulostaa siltä, että sinulla on sisäisesti koko ajan menossa huono kausi. Siksi mietin tuota terapiamuotoa, että psykoterapia ei toimi, jos syynä ahdistukseen on trauma - ja mikään terapia ei toimi, jos syynä on vaikka se paska työpaikka tai paska parisuhde. Niistä pitää päästä eroon.
Puhun omasta kokemuksesta.
Ai niin, myös burn out oireilee kuvailemallasi tavalla. Onko se suljettu pois? Jos burn outista ei pääse paranemaan rauhassa, se vaan jatkuu, vaikka burn outin olisi saanut jo 12-vuotiaana.
Pahasta burn outista paraneminen - eli lepää vaan - voi kestää 10 vuotta. Burn outin jälkeen ei koskaan palaa ns. normaalille tasolle, vaan voimavarat ovat aina vähäisemmät kuin normaaleilla ihmisillä.
Onhan myös neurologiset ongelmat, kuten ADHD tai autismi, suljettu pois? Ei ole mitenkään omituista, että on vaikka diagnosoimaton autismi, traumaattinen lapsuus, masennus, edelleen kytevä burn out ja huono elinympäristö yhtä aikaa. Ne kun tahtovat linkittyä usein toisiinsa.
Jos lähellä on uimahalli, osta 30 kerran lippu ja käytä ne mahdollisimman nopeasti pois. Olo on ainakin huomattavasti parantunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin olisin itse kirjoittanut aloituksen. En valitettavasti osaa auttaa. Elämää on vaikeaa saada sellaiseksi, että se tukisi jaksamista. Olen yrittänyt vaihtaa työpaikkaa, mutta samat ongelmat toistuvat, jos jaksaminen on heikkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sähköhoidot.
Ei näihin taida päästä muuta kuin lähinnä vaikeimmissa tapauksissa joissa masennukseen liittyy itsetuhoisuutta tai psykoottisuutta.
Kotiuduin toukokuussa osastolta jossa moni sai apua sähköhoidosta. Minulle ei annettu sitä. On olemassa myös niin kutsuttua "myssyhoitoa". Minulla oli vakava masennus ja kesti 8 viikkoa ennen kuin lääkkeet otti vastetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sähköhoidot.
Ei näihin taida päästä muuta kuin lähinnä vaikeimmissa tapauksissa joissa masennukseen liittyy itsetuhoisuutta tai psykoottisuutta.
Kyllä myös keskivaikeaan masennukseen annetaan ect-hoitoa jos muut hoitokeinot eivät auta.
Itse olen myös sairastanut masennusta jo alakouluikäisestä. Nyt takana jo yli 20 vuotta sairastamista. Välillä on parempia kausia, välillä hyvin huonoja. Erilaiset terapiat ja lääkkeet eivät ole tuoneet pysyvää parannusta mutta ovat auttaneet sietämään tätä jonkin verran paremmin.
Itse olen kokeilemalla löytänyt sellaisen lääkekombon joka ainakin jonkin verran helpottaa oloa ja sitä tulen varmaan syömään vielä vuosia. Sitten jos/kun tulee seuraava hyvin huono kausi niin harkitsen kyllä ect-hoitoa. Lääkärin kanssa olemme siis jo keskustelleet asiasta.
Onhan tämä raskasta. Käyn kuitenkin töissä joten aikamoista sinnittelyä on arki välillä. Pakko vain parempina kausina yrittää nauttia mahdollisimman paljon ja huonompina taas yrittää muistaa että jossain kohtaa olo taas paranee.
Haluaisin huomauttaa ettei kyllä todellakaan tapauksessani mitkään lääkkeet tms ylläpidä masennustani. Voin huonosti vuosia ennen kuin sain mitään lääketieteellistä apua. Olen myöhemminkin ollut pidempiä kausia ilman hoitoa. Loppujen lopuksi oli vaan todettava että jos haluan jotenkuten inhimmillistä elämää viettää niin parempi löytää edes jonkin verran auttavat lääkkeet. Pelkällä ruokavaliolla ja liikunnalla ei tätä masennustani paranneta. Minulla on myös hyvä parisuhde, läheiset välit perheeseen ja ystäviä. Joskus sitä vain on huono tuuri ja ihminen silti sairastuu.
Vierailija kirjoitti:
Taidat luulla elämän olevan pelkkää klooriaa.
En luule. Mutta olisi mukava tuntea jotakin iloa asioista, joita teen. Tai saavutan.
-Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutustu act- therapyyn. Löytyy paljon materiaalia. Ja luentoja esim youtubesta. Terapia ja lääkehoito yhdessä antavat hyvän avun. Ja kun löytyy merkityksellisyyttä elämään(minulle oli lopulta omat lapset) ja tasapainoinen arki, mukavaa tekemistä, rentoutumishetkiä(itselleni myös hiljentymisen ja hengellinen elämä), sopiva liikunta voimavarojen mukaan... näiden avulla sain itseni kuntoon vaikeasta masennuksesta avioeron ja väkivaltaisen suhteen jälkeen. Mutta meni vuosia. Nyt kun ikää jo yli 50v osaan suhtautua armollisemmin ja hyvöksyvömmin itseeni, harjoitan mindfullnessia ja itsemyötåtuntoa, ja voin nykyään todella hyvin. Vaikka joskus ahdistus hiipi mieleeni kun elämässä vaikeuksia, en vaan enää usko sen sanomaan täysin, se tulee ja se menee ohitse, minä pysyn.
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, myös burn out oireilee kuvailemallasi tavalla. Onko se suljettu pois? Jos burn outista ei pääse paranemaan rauhassa, se vaan jatkuu, vaikka burn outin olisi saanut jo 12-vuotiaana.
Pahasta burn outista paraneminen - eli lepää vaan - voi kestää 10 vuotta. Burn outin jälkeen ei koskaan palaa ns. normaalille tasolle, vaan voimavarat ovat aina vähäisemmät kuin normaaleilla ihmisillä.
Onhan myös neurologiset ongelmat, kuten ADHD tai autismi, suljettu pois? Ei ole mitenkään omituista, että on vaikka diagnosoimaton autismi, traumaattinen lapsuus, masennus, edelleen kytevä burn out ja huono elinympäristö yhtä aikaa. Ne kun tahtovat linkittyä usein toisiinsa.
Tämä. Itsellä oli/on burnout, joka oireilee myös masennuksena. Lisäksi ahdistusta ja kovaa väsymystä. Terapiasta oli apua mm. siten, että terapeutti ehdotti ADHD:n mahdollisuutta, joka minulla myöhemmin todettiinkin. Siinä burnoutin perimmäinen syy. Olen saanut burnouteja useamman elämäni aikana, ensimmäisen tunnistan lukion loppupuolella, toisen opintojen puolivälissä ja kolmannen 10v työelämän jälkeen. Toisaalta voi olla kyse siitä, etten koskaan ole toipunut siitä ensimmäisestä kunnolla ja elämässä on ollut vaan parempia ja huonompia jaksoja.
Tähän lisättynä introvertti perusluonne ja siinä onkin palikat väsymykseen kasassa. Nyt kun nelikymppisenä tiedostaa nämä asiat ja terapeutin kanssa niitä olen opetellut hyväksymään, olen alkanut toipua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaus poistaa synkkyyden. Kehoitan lukemaan kirjoja jotka käsittelevät kiitollisuutta, positiivisuutta, rakkautta, elämäniloa yms. Näitä luet/opiskelet päivittäin. Eli aivopeset itsesi positiiviseksi ja iloiseksi ihmiseksi. Positiivisuus eli ilo on rakkautta.
Tämä on yhtä kuin uskoon tulo. Siinä uskotaan hyvään. Tämä on itse asiassa se ainoa oikea usko. Siitä puuttuu vain se kaikki turha ylimääräinen höpötys. (Jotkut tarvitsevat sitä, se on heidän polkunsa.)
T: Ex masentunut
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, myös burn out oireilee kuvailemallasi tavalla. Onko se suljettu pois? Jos burn outista ei pääse paranemaan rauhassa, se vaan jatkuu, vaikka burn outin olisi saanut jo 12-vuotiaana.
Pahasta burn outista paraneminen - eli lepää vaan - voi kestää 10 vuotta. Burn outin jälkeen ei koskaan palaa ns. normaalille tasolle, vaan voimavarat ovat aina vähäisemmät kuin normaaleilla ihmisillä.
Onhan myös neurologiset ongelmat, kuten ADHD tai autismi, suljettu pois? Ei ole mitenkään omituista, että on vaikka diagnosoimaton autismi, traumaattinen lapsuus, masennus, edelleen kytevä burn out ja huono elinympäristö yhtä aikaa. Ne kun tahtovat linkittyä usein toisiinsa.
Mulla oli jonkinasteinen burnout out parikymppisenä sinkkuna reilu 20 vuotta sitten.
Nyt olen työssäkäyvä perheen äiti. Masennus tuntuu aaltoilevan/nostavan päätään ajoittain.
Voimavarat ei ole kai koskaan olleet täysimäärin käytössä.
Te, ketkä olitte vahvasti uupuneita parikymppisenä, onko se uusinut elämän varrella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, myös burn out oireilee kuvailemallasi tavalla. Onko se suljettu pois? Jos burn outista ei pääse paranemaan rauhassa, se vaan jatkuu, vaikka burn outin olisi saanut jo 12-vuotiaana.
Pahasta burn outista paraneminen - eli lepää vaan - voi kestää 10 vuotta. Burn outin jälkeen ei koskaan palaa ns. normaalille tasolle, vaan voimavarat ovat aina vähäisemmät kuin normaaleilla ihmisillä.
Onhan myös neurologiset ongelmat, kuten ADHD tai autismi, suljettu pois? Ei ole mitenkään omituista, että on vaikka diagnosoimaton autismi, traumaattinen lapsuus, masennus, edelleen kytevä burn out ja huono elinympäristö yhtä aikaa. Ne kun tahtovat linkittyä usein toisiinsa.
Mulla oli jonkinasteinen burnout out parikymppisenä sinkkuna reilu 20 vuotta sitten.
Nyt olen työssäkäyvä perheen äiti. Masennus tuntuu aaltoilevan/nostavan päätään ajoittain.
Voimavarat ei ole kai koskaan olleet täysimäärin käytössä.Te, ketkä olitte vahvasti uupuneita parikymppisenä, onko se uusinut elämän varrella?
On, etenkin kun tilannetta en silloin tunnistanut ja hoitanut. Käytännössä syyttelin itseäni saamattomaksi ja tyhmäksi ja kiristin ruuvia lisää -> pahensin vaan tilannetta, enkä opetellut mitään uusia tapoja, jotta välttäisin ajautumasta samaan tilanteeseen uudestaan.
Mitä kaikkia lääkkeitä on kokeiltu?
Ehkä oletkin depressiivinen persoonallisuus? Kysymys on siis persoonallisuushäiröstä DSM-V luokituksen mukaan.
Onko joku selkeä syy masennukselle? Jos on, hoito kohdennetaan siihen.
Itsellä oli kaikki asiat hyvin. Erittäin vaikea masennus iski. Ei lääkkeet auttaneet, kokeiltiin monia. Kokeilin keittiöveitsen terävyyttä, lähdin juna-asemalle ja mietin kannattaako avaimia ottaa enää mukaan, moneltako junia kulkee???
Sitten en rohjennut ulos ollenkaan, en selvinnyt siivouksesta, en ruoanlaitosta. En uskaltanut vastata puhelimeen. En nukkunut.
Pääsin sairaalaan, kun uskoin että "seinät" voisi parantaa. Suostuin Ect-hoitoon. Jo muutaman kerran jälkeen hymyilin, 6 kerran jälkeen hyräilin suihkussa.
Ect pelasti henkeni🎶
Ei kuulosta kovin pahalta, jos ei ole ollut pitkiä/toistuvia sairauslomajaksoja. Hyvä että olet kouluttautunut, saanut töitä ja terapiaa. Pidät selvästi myös itsestäsi huolta. Pitäisikö jotenkin hyväksyä tilanne ja keskittyä niihin hyviin asioihin? Olen itse ollut vajaan 2 vuotta yhtäjaksoisesti työkyvytön masennuksen myötä ja sitten toistuvasti vaikeasti masentuneena, jolloin ei mitään toimintakykyä. Silti sopeutunut ja iloitsen kaikesta hyvästä mitä on ja keskityn niihin.
Vierailija kirjoitti:
minua auttoi D-vitamiini, n. 50 ug/pv (kesällä vähemmän). en väitä, että kaikilla muilla auttaa, mutta mulla kävi näin. taustalla siis toistuva vakava masennus. D-vitamiinin aloittamisen jälkeen masennus ei ole palannut noin 10 vuoteen(!). masennuslääkettä (venlafaksiini) syön vielä minimiannoksella, koska lopetusoireet ovat aivan järkyttäviä. lääkitys ei ole kuitenkaan hoitavalla tasolla.
Mulle kans vaikuttaa D-vitamiini. Suosittelen kyllä. Muutenkin kannattaa pitää huolta, että saa kaikkia vitamiineja ym.tarpeeksi, koska puute vaikuttaa mielialaan myös. Esim.raudanpuute vie itsellä mielen matalaksi. Ihmistä pitäisi hoitaa kokonaisvaltaisesti.
Taidat luulla elämän olevan pelkkää klooriaa.