Lue keskustelun säännöt.
Mistä apua toistuvaan masennukseen kun lääkkeet ja terapiaan ei auta?
17.06.2023 |
Olen ollut todennäköisesti masentunut jollain tavalla jo lapsena. Syynä varmasti on sekä perinnölliset tekijät että kasvuolosuhteiden asiat. Masennus on siis kulkenut mukana koko elämän enemmän tai vähemmän. Välillä on aikoja jolloin sitä ei ole, mutta aina se on taustalla. Raskaat elämäntapahtumat ovat voimistaneet taipumusta entisestään. Olen käynyt kahdessa eri tyyppisessä psykoterapiassa, syönyt useita erilaisia lääkkeitä. Olen kuitenkin aina ollut päällisin puolin pärjäävä. Suoriutunut monilla ulkoisilla mittareilla hyvin. Olen kouluttautunut, hyvässä työssä ja en ole oikeastaan koskaan ollut masennuksen vuoksi sillä tavalla toimintakyvytön, että olisin joutunut sairauslomalle lukuun ottamatta paria yksittäistä elämäntilannetta. Kuitenkin elämänlaatuni kärsii tästä huomattavasti. Olen ulkoisesti toimintakykyinen, mutta usein sisältä aivan rikki. Terapiat tai lääkkeet eivät ole tuoneet juurikaan apua. Liikun, syön hyvin ja kuntoilen, en käytä juurikaan päihteitä.
Mistä voi saada apua kun mikään ei tunnu saavan tätä synkkyyttä pois vaan se palaa aina uudestaan?
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, myös burn out oireilee kuvailemallasi tavalla. Onko se suljettu pois? Jos burn outista ei pääse paranemaan rauhassa, se vaan jatkuu, vaikka burn outin olisi saanut jo 12-vuotiaana.
Pahasta burn outista paraneminen - eli lepää vaan - voi kestää 10 vuotta. Burn outin jälkeen ei koskaan palaa ns. normaalille tasolle, vaan voimavarat ovat aina vähäisemmät kuin normaaleilla ihmisillä.
Onhan myös neurologiset ongelmat, kuten ADHD tai autismi, suljettu pois? Ei ole mitenkään omituista, että on vaikka diagnosoimaton autismi, traumaattinen lapsuus, masennus, edelleen kytevä burn out ja huono elinympäristö yhtä aikaa. Ne kun tahtovat linkittyä usein toisiinsa.
En ole sama, jolle kirjoitat, mutta olen alkanut epäillä olevani viimeisten lauseittesi kaltainen. Etenkin naisten lievä autismi taitaa jäädä usein diagnosoimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä onko diagnoosi täysin oikea ja voidaanko puhua puhtaasti masennuksesta, itse epäilen tätä myös traumapohjaiseksi. Olen käynyt kognitiivista ja psykodynaamista terapiaa, uutta terapiajaksoa en kuitenkaan voi vielä vuosiin saada. Olen myös jossain määrin menettänyt uskoni terapiaan. Valitettavasti myös vahva sukurasite minulla on. En oikein osaa enää edes hahmottaa milloin oloni on normaali ja milloin ei. On parempia ja hyviäkin ajanjaksoja, mutta aina tämä synkkyys on taustalla. En myöskään pysty määrittelemään ajallisesti milloin olen ollut masentunut ja milloin en, koska jälkeenpäin ajatellen olen ollut sitä jo lapsena. Masennus on vain aina ollut sen laatuista, että sitä ei ulospäin välttämättä näy. En ole ikinä maannut sängyssä toimintakyvyttömänä. Kai olen myös osin jo niin tottunut tähän, että oloon turtuu. Pahimmat vaiheet ovat olleet jonkun menetyskokemyksen jälkeen, mm. erot parisuhteista ovat olleet sellaisia etten ole meinannut toipua niistä millään. Nämä ovat aiheuttaneet oireiden selkeän vaikeutumisen.
Ap
Ootko kokeillut Voxraa vai eri lajin SSRI:tä?
Ap, mikä sun käytännön toimintakyky ja vointi on? Energia? Entä millaisia tunteita ja miten suhtaudut niihin ja millaisia tunteita haluaisit?
Vierailija kirjoitti:
Ootko kokeillut Voxraa vai eri lajin SSRI:tä?
Olen kokeillut ainakin Voxraa, Brintellixiä, Venlafaxinia, Escitalopramia ja jotain muita tämän ryhmän valmisteita. Tässä ei varmasti ole kaikki, mutta en muista niitä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, mikä sun käytännön toimintakyky ja vointi on? Energia? Entä millaisia tunteita ja miten suhtaudut niihin ja millaisia tunteita haluaisit?
Tunteina on usein surullisuus, ärtyisyys, jopa vihaisuus, itkuisuus, tyhjyys, tulevaisuuden pelko. Nämä vaihtelevat paljon. Tunnen hyvin paljon syyllisyyden ja häpeän tunteita. Käyn töissä, suoriudun arkisista asioista, tosin aikaansaamattomuus vaivaa usein. Kaikki tuntuu suoriutumiselta. Viikonloppuisin tapaan jonkin verran kavereita ja perhettäni. Mutta välillä otan etäisyyttä ystäviini silloin kun käyn läpi jotain erityisen vaikeita tunteita. En koe olevani välttämättä kovin hyvä ystävä silloin kun painin omien vaikeuksieni kanssa.
Ap
Onko neurologiset poikkeavuudet poissuljettu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikunta, ulkoilma, ihmisten seura ja hyvä ravinto auttavat kaikkein varmimmin.
Vierailija kirjoitti:
Sähköhoito? Ex-miehelläni ainoa toimiva hoitomuoto masennukseen. Lääkkeet, terapia, liikunta eivät auta.
tuhoaa muistin ja kognitiiviset kyvyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan transferenssiin pohjautuva terapia käytynä ilman samanaikaista lääkitystä? Lääkkeet turruttavat niin ettei asioiden käsittely välttämättä aidosti ole mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sähköhoidot.
Ei näihin taida päästä muuta kuin lähinnä vaikeimmissa tapauksissa joissa masennukseen liittyy itsetuhoisuutta tai psykoottisuutta.
Kotiuduin toukokuussa osastolta jossa moni sai apua sähköhoidosta. Minulle ei annettu sitä. On olemassa myös niin kutsuttua "myssyhoitoa". Minulla oli vakava masennus ja kesti 8 viikkoa ennen kuin lääkkeet otti vastetta.
Mitä on myssyhoito?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko kokeillut Voxraa vai eri lajin SSRI:tä?
Olen kokeillut ainakin Voxraa, Brintellixiä, Venlafaxinia, Escitalopramia ja jotain muita tämän ryhmän valmisteita. Tässä ei varmasti ole kaikki, mutta en muista niitä.
Ap
Voxra on erilainen eikä kuulu tuohon ssri/Sri-ryhmään, mutta se siis myös kokeiltu? Entä Triptyl?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, mikä sun käytännön toimintakyky ja vointi on? Energia? Entä millaisia tunteita ja miten suhtaudut niihin ja millaisia tunteita haluaisit?
Tunteina on usein surullisuus, ärtyisyys, jopa vihaisuus, itkuisuus, tyhjyys, tulevaisuuden pelko. Nämä vaihtelevat paljon. Tunnen hyvin paljon syyllisyyden ja häpeän tunteita. Käyn töissä, suoriudun arkisista asioista, tosin aikaansaamattomuus vaivaa usein. Kaikki tuntuu suoriutumiselta. Viikonloppuisin tapaan jonkin verran kavereita ja perhettäni. Mutta välillä otan etäisyyttä ystäviini silloin kun käyn läpi jotain erityisen vaikeita tunteita. En koe olevani välttämättä kovin hyvä ystävä silloin kun painin omien vaikeuksieni kanssa.
Ap
Ootko tutustunut naisten autismiin? Onko sinulla syy näille tunteille? Koulukiusaaminen, vääristynyt vanhempisuhde, koettu (seksuaali)(henkinen) väkivalta tms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, mikä sun käytännön toimintakyky ja vointi on? Energia? Entä millaisia tunteita ja miten suhtaudut niihin ja millaisia tunteita haluaisit?
Tunteina on usein surullisuus, ärtyisyys, jopa vihaisuus, itkuisuus, tyhjyys, tulevaisuuden pelko. Nämä vaihtelevat paljon. Tunnen hyvin paljon syyllisyyden ja häpeän tunteita. Käyn töissä, suoriudun arkisista asioista, tosin aikaansaamattomuus vaivaa usein. Kaikki tuntuu suoriutumiselta. Viikonloppuisin tapaan jonkin verran kavereita ja perhettäni. Mutta välillä otan etäisyyttä ystäviini silloin kun käyn läpi jotain erityisen vaikeita tunteita. En koe olevani välttämättä kovin hyvä ystävä silloin kun painin omien vaikeuksieni kanssa.
Ap
Millaisen elämän haluaisit? Mitä esteitä sille on?
Terveellisellä ruoksvaliolla ei pelkästään hoideta masennusta. Keho on niin köyhä hivenaineista ja vitamiineista, että niiden tankkaus monipuolisesti on tärkeätä.
Nyt kesällä kannattaa mennä metsäön ja syödä kaikkia syötäviä villiyrttejä ja vihanneksia. Niillä kohenee mielenterveys ja ne estävät syöpää.
Kuinka paljon olet itse tehnyt asian eteen töitä? Etsinyt tietoa, jäsennellyt ajatuksiasi, tehnyt tavoitteita? Vrt. Ihminen menee kuntosalille ja alkaa treenata kohti jotain tavoitetta ja etsii tietoa ja miettii tavoitteitaan (voima, lihakset vai ulkonäkö vai jokin muu).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, mikä sun käytännön toimintakyky ja vointi on? Energia? Entä millaisia tunteita ja miten suhtaudut niihin ja millaisia tunteita haluaisit?
Tunteina on usein surullisuus, ärtyisyys, jopa vihaisuus, itkuisuus, tyhjyys, tulevaisuuden pelko. Nämä vaihtelevat paljon. Tunnen hyvin paljon syyllisyyden ja häpeän tunteita. Käyn töissä, suoriudun arkisista asioista, tosin aikaansaamattomuus vaivaa usein. Kaikki tuntuu suoriutumiselta. Viikonloppuisin tapaan jonkin verran kavereita ja perhettäni. Mutta välillä otan etäisyyttä ystäviini silloin kun käyn läpi jotain erityisen vaikeita tunteita. En koe olevani välttämättä kovin hyvä ystävä silloin kun painin omien vaikeuksieni kanssa.
Ap
Oletko jutellut itsesi kanssa tai tiedätkö, miksi olet surullinen? Mikä sinua ärsyttää? Jokin on huonosti ja kaipaisi muutosta tai ahdistaa sinua, siksi ärsyynnyt? Mikä se on ja mitä sille voi tehdä? Miksi koet syyllisyyttä ja häpeää? Kumpaa enemmän (syyllisyys liittyy tiettyyn tekoon ja häpeä omaan itseen kokonaisuutena) ja mihin ne liittyvät? Häpeästä on paljon hyviä kirjoja, jos olet lukutyyppiä ja youtubevideoita, jos haluat katsella aiheeseen liittyviä juttuja.
Tein joskus hyvän ohjatun harjoituksen, jossa eri sisäisille äänille rakennettiin persoonat. Ne askarreltiin ihan hahmoiksi. Sitten piti miettiä, puuttuuko joukosta joku tärkeä ja askarrella sekin. Näillä voi sitten ihan oikeasti leikkiä ja käydä sisäistä keskusteluaan ja miettiä, dominoiko joku liikaa, pitäisikö jonkun saada enemmän huomiota ja kuuluuko joku ääni vaikka jollekin ihan eri ihmiselle (äiti, isä, puoliso, eksä, koulukiusaaja tms?) ja se tulisi ulkoistaa koko systeemistä.
Vuosikymmenet masentuneena kuulostavat kyllä pahalta, vaikkei pitkiä sairaslomajaksoja olisikaan. Työssäkäyvän on vaikea saada pitkiä sairaslomajaksoja. Jos olet hoidon piirissä, saat samoilla oireilla erilaisen kohtelun kuin työssäkäyvä, jota vain vähän työterveyshuollossa tsempataan.