Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En käytä älypuhelinta. Muita kaltaisiani?
16.06.2023 |
Olen 29-v nainen. Tuttavapiirissäni ei ole enää ketään, kenellä ei ole älypuhelinta.
Jos et käytä älypuhelinta, miksi et?
Minä en käytä, koska en tarvitse sitä mihinkään, eikä kiinnosta. Tietokoneella saan tehtyä kaiken.
Puhelinlaskukin on yleensä vain 6e/kk.
Kommentit (65)
Eläkkeellä nyt. Menee helposti 8 tuntia päivässä. Pöytäkone viettää myös eläkepäiviään, melkein. Hyvä iso näyttö ja dvd asema elokuvineen jne koukuttaa vieläkin. Niitä dvd kuvia kun saa nykyään jopa ilmaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aloittajaa vajaat kymmenen vuotta vanhempi, ja teininä saamani Nokian peruspuhelin toimii edelleen vallan mainiosti. Netissä olen läppärillä, kalenteri on perinteinen paperinen. En tarvitse musiikkia tai podcasteja viihdykkeeksi kaupungilla kuljeskellessani, ei niihin jaksaisi melussa kuitenkaan keskittyä. Matkustaessa käytän paperikarttaa tai kysyn neuvoa joltakulta, kuvia otan digikameralla yleensä matkoilta tai juhlista. Arkeani en näe niin ihmeellisenä, että sitä pitäisi jatkuvasti ikuistaa kuviksi saatikka ladata sosiaaliseen mediaan. Matka- ja maksukortit ovat edelleen olemassa fyysisinä kortteina, ja käteistäkin löytyy joskus, etenkin ulkomaanmatkoilla. Moni pudistelee päätään ja pitää minua varmaan ihan dinosauruksena, mutta hymy hyytyy siinä vaiheessa kun älypuhelimesta tyhjenee yllättäen akku. Olen nähnyt, kuinka kaverilta meni valokuvat, matkakortti ja seuraavan päivän junaliput, eikä ongelma ratkennut ennen uuden puhelimen ostoa ja useamman satasen investointia. Ei sillä, etteikö muilla saisi olla älylaitteita, mutta itselleni se aika tulee vasta kun GSM-verkko ajetaan alas.
Vierailija kirjoitti:
Olen aloittajaa vajaat kymmenen vuotta vanhempi, ja teininä saamani Nokian peruspuhelin toimii edelleen vallan mainiosti. Netissä olen läppärillä, kalenteri on perinteinen paperinen. En tarvitse musiikkia tai podcasteja viihdykkeeksi kaupungilla kuljeskellessani, ei niihin jaksaisi melussa kuitenkaan keskittyä. Matkustaessa käytän paperikarttaa tai kysyn neuvoa joltakulta, kuvia otan digikameralla yleensä matkoilta tai juhlista. Arkeani en näe niin ihmeellisenä, että sitä pitäisi jatkuvasti ikuistaa kuviksi saatikka ladata sosiaaliseen mediaan. Matka- ja maksukortit ovat edelleen olemassa fyysisinä kortteina, ja käteistäkin löytyy joskus, etenkin ulkomaanmatkoilla. Moni pudistelee päätään ja pitää minua varmaan ihan dinosauruksena, mutta hymy hyytyy siinä vaiheessa kun älypuhelimesta tyhjenee yllättäen akku. Olen nähnyt, kuinka kaverilta meni valokuvat, matkakortti ja seuraavan päivän junaliput, eikä ongelma ratkennut ennen uuden puhelimen ostoa ja useamman satasen investointia. Ei sillä, etteikö muilla saisi olla älylaitteita, mutta itselleni se aika tulee vasta kun GSM-verkko ajetaan alas.
Valokuvat eivät kyllä puhelimesta katoa mihinkään jos on pilvipalvelut päällä. Matkaliput ja boarding passit olen kyllä aina itse koittanut printata varmuuden vuoksi siltä varalta että puhelimesta loppuu akku tai menee rikki, kaupungin sisäisessä liikenteessä maksan lähimaksulla suoraan puhelimelta ilman turhia paperilippuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en tunne taas ainuttaakaan ihmistä, jolla ei olisi älypuhelinta paitsi jotain vanhuksia. Itse olisin aivan hukassa ilman sitä. (Ihan kirjaimellisesti olisin hukassa, koska asun miljoonakaupungissa ja tarvitsen karttapalveluita päivittäin) Lisäksi esim. työmatkalla ja lenkillä kuuntelen puhelimella musiikkia/podcasteja/äänikirjoja tai opiskelen kieliä Duolingolla. Maksan puhelimella myös julkisten matkaliput ja kauppojen ostokset. Kauppojen etukortit on myös tallennettu puhelimeen niin ei tarvitse niitä lompakossa tilaa viemässä. Myös kalenteri on hyvä olla digitaalisena mukana niin ei tarvitse erikseen kannella painavaa kalenteria tai muistikirjaa.
Mitenköhän ihmiset on pärjänneet miljoonakaupungeissa ennen älypuhelimia? :) En siis sinänsä tarkoita, etteikö älypuhelin varmasti helpottaisi monia asioita, mutta ei se nyt ihan niin välttämätön ole, kuin annat ymmärtää. Miljoonakaupunkeja on ollut ennenkin älypuhelimia ja jotenkin ihmiset on siellä silti osanneet suunnistaa. Muistelisin kyllä, että olisi jotain tutkimuksia siitä, että jatkuva mahdollisuus gps-paikannukseen olisi aiheuttanut ihmisten suuntavaiston tai avaruudellisen hahmottamisen heikkenemistä. Mutta juuri nuo luettelemasi asiat ovat osittain se syy, miksen itse halua älypuhelinta. Ihmisestä tulee hyvin helposti riippuvainen noin kätevästä laitteesta, ja toisaalta yhteiskunta, joka suurilta osin perustuu digitaalisiin laitteisiin, on myös hyvin haavoittuvainen monella tapaa.
Nimenomaan kyse on siitä, että se helpottaa elämää huomattavasti. Kyllä perinteistenkin karttojen avulla varmasti lopulta perille löytää, mutta kyllä se huomattavasti helpottaa elämää kun puhelin antaa sulle nopeimman mahdollisen reitin valmiiksi ja kertoo suoraan esim. mihin junaan tai mihin bussiin nousta. Näet sillä silmänräpäyksellä myös kaikki ympärillä olevat ravintolat ja muut palvelut ja niiden aukioloajat.
Samaten kun matkustaa bussilla ja eikä välttämättä tiedä millä pysäkillä pitäisi jäädä pois niin puhelimella on helppo seurata omaa sijaintia ja auttaa jäämään pois oikealla pysäkillä.
Voi käyttää omia aivoja (pitää ne hyvässä kunnossa), tai käyttää älyluuria.
Syystäkin kognitiiviset taidot huonontuneet nuorilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi käyttää omia aivoja (pitää ne hyvässä kunnossa), tai käyttää älyluuria.
Syystäkin kognitiiviset taidot huonontuneet nuorilla.
Voithan sä pelata sillä puhelimella pelejä, jotka parantavat kognitiivisia taitojasi tai opiskella.
Harkitsin älypuhelimen hankintaa joskus 2010, kun työkaverit innoissaan esittelivät ensimmäisiä iPhonejaan. Mutta ajattelin odottaa, että ne vielä tuosta kehittyvät, ettei tarvitsisi ladata kuin kerran viikossa (kuten olin tottunut), ja näyttö olisi iso ja kirkas päivänvalossa..
Sitten huomasin, että ihmiset tulivat järjettömän riippuvaisiksi älypuhelimistaan (eikä akku edelleenkään kestä kuin päivän). Tajusin, että jos kerran itseni tuon laitteen orjaksi totutan, en enää koskaan ole siitä täysin vapaa; se tulee ajatuksiin koko ajan kuin ketjutupakoijan tupakkahimo. Käsi tulee aina automaattisesti hamuilemaan puhelinta taskusta ja tsekkailemaan mitä milloinkin. Sellaiseksi addiktiksi en halua muuttua. Niinpä edelleen teen tietotyöt ja digihuvit läppäreillä ja tableteilla (joita omistan useita), ja kun niiden äärestä nousen, olen off-grid ja vapaa eikä ajatuksiin tule mikään puhelimeen, nettiin tai someen liittyvä. Vanha tyhmä Nokia kulkee äänettömällä repussa, ja jos välttämättä tarvii jotain karttoja tms, mukaan, kevyt 4G-läppärikin sinne reppuun mahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis vielä kootut syyt:
- ei tarvi olla jatkuvasti tavoitettavissa tai somessa
- yleinen mielenrauha: vapaus laitteen orjuudesta ja hallitsemattomasta addiktiosta tarkistaa siitä jotain taukomatta. Ei pelkoa miten selviydyn jos puhelin katoaa tai menee rikki.
- muiden ihmisten seurassa tai luonnossa ollessa keskityn täysillä siihen hetkeen, puhelin ei käy ikinä mielessäkään
- lataan Nokiaa noin kerran viikossa. Ei tarvi mitään päivityksiä eikä appseja. Turvallinen, ei kelpaa maantierosvoille. En tykkää klähmiä kosketusnäyttöä, se on epäergonominen kun on tottunut fyysisiä näppiksiä ja ohjaimia aina käyttämään
- ei tarvi miettiä, miten voisin vähentää tai kontrolloida puhelimella vietettyä aikaa. Lehdistä saa joka päivä nykyään lukea, miten älypuhelimet on romahduttaneet nuorten koulunkäynnin, mielenterveyden, keskittymiskyvyn ja vaikka mitä, joten aikamoiselta vitsaukselta koko “älypuhelinkulttuuri” näyttää jo. Taidan mieluummin katsella maailman menoa sen ulkopuolelta, ja menohan näyttää jo aika dystooppiselta scifiltä.
Mulla on Nokian 3310 ja myös toinen nokian puhelin siis vanha, siinä on tosin jo kamera.
Olen monesti ajatellut mennä ostamaan älypuhelimen mutta se on jäänyt. Matkoilla olis
hyvä olla kielien -kääntäjä puhelimessa, mutta toimeen on tultu. Siis molemmat vanhat nokiat
on käytössä, poijat Kannettavalla hoidan muut asiat. Joskus joku katsoo pitkään kun kaivan
3310:n käsilaukusta, mutta katsokoot. Ikä 75v nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Old School Luddiitti kirjoitti:
Siis vielä kootut syyt:
- ei tarvi olla jatkuvasti tavoitettavissa tai somessa
- yleinen mielenrauha: vapaus laitteen orjuudesta ja hallitsemattomasta addiktiosta tarkistaa siitä jotain taukomatta. Ei pelkoa miten selviydyn jos puhelin katoaa tai menee rikki.
- muiden ihmisten seurassa tai luonnossa ollessa keskityn täysillä siihen hetkeen, puhelin ei käy ikinä mielessäkään
- lataan Nokiaa noin kerran viikossa. Ei tarvi mitään päivityksiä eikä appseja. Turvallinen, ei kelpaa maantierosvoille. En tykkää klähmiä kosketusnäyttöä, se on epäergonominen kun on tottunut fyysisiä näppiksiä ja ohjaimia aina käyttämään
- ei tarvi miettiä, miten voisin vähentää tai kontrolloida puhelimella vietettyä aikaa. Lehdistä saa joka päivä nykyään lukea, miten älypuhelimet on romahduttaneet nuorten koulunkäynnin, mielenterveyden, keskittymiskyvyn ja vaikka mitä, joten aikamoiselta vitsaukselta koko “älypuhelinkulttuuri” näyttää jo. Taidan mieluummin katsella maailman menoa sen ulkopuolelta, ja menohan näyttää jo aika dystooppiselta scifiltä.
Mä nimenomaan olen sitä mieltä, että tekniikka helpottaa elämää ja monet asiat onnistuu paljon kätevämmin kun on se puhelin mukana. Osaan kyllä olla katselematta sitä puhelinta silloin kun olen muiden seurassa tai vaikka metsälenkillä, mutta ihan hyvä silti olla mukana jos vaikka satun eksymään.
Toivoisin enemmän olevani kaltaisesi. Töiden vuoksi joudun käyttämään älypuhelinta, joten sellainen löytyy. Se on eka älypuhelimeni (ostin sen vuonna 2018) ja olin ilman älypuhelinta noin 24-vuotiaaksi. Harmittavasti huomaan, että älypuhelin koukuttaa ja siihen tarttuu liian usein ilman painavaa syytä, vaikka se onkin kätevä, ku pitää jotan karttoja katsoa nopeasti yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Old school luddiitin teksti voisi olla minun kirjoittamani!
En halua kuulua zombiejoukkoon, joka tuijottaa puhelintaan kaiken valveillaoloaikansa, itse käytän puhelinta soittamiseen, tekstaamiseen ja herätyskellona. Muutama vuosi sitten vaihdoin prepaidiin siitä syystä, etten halunnut liittymääni nettiä, jota en tarvitse.
Käytän tablettia tai läppäriä silloin kun nettiä käytän, muulloin keskityn ihan oikeaan elämään.
Autossa old school navigaattori ja jos kävellen joudun suunnistamaan vieraaseen paikkaan, tutkin reitin kartalta etukäteen ja teen muistiinpanoja ihan paperille tarvittaessa.
On sitä jum...lauta eletty ja pärjätty ennen älyluurejakin!
Minä!
Mulla on käytössä joku mikäli-numerosarjan nokialainen, millä soittaa puheluita hyvin, vastaanottaa niitä myös ja millä lähettää sekä vastaanottaa viestejä. Eri kätevä, muita toimintoja puhelimeeni en tarvitse.
Muutoin sitten vähäistä ipadin käyttöä.
Älykännyt ei kiinnosta, liiaksi nähnyt niiden jonninjoutavan koukuttautumisen, lähipiirissä jopa yksi erokin johtui yhdeltä osaltaan kännykässä roikkumisesta.
Parikymppinen lapseni on kohta niin ikään luopumassa älykännystään, kunhan saa opintonsa tässä päätökseen, ja siirtyy karvalakkimalliin, koska häntä on ruvennut ärsyttämään 24/7 saatavilla olemisen mukamas- tarve muiden toimesta. "Jos on asiaa, voi soittaa. Jos en vastaa, voi tulla oven taakse ovikelloa rimpauttamaan. Jos en ole kotona, sitten en ole - deal with it."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Old School Luddiitti kirjoitti:
Siis vielä kootut syyt:
- ei tarvi olla jatkuvasti tavoitettavissa tai somessa
- yleinen mielenrauha: vapaus laitteen orjuudesta ja hallitsemattomasta addiktiosta tarkistaa siitä jotain taukomatta. Ei pelkoa miten selviydyn jos puhelin katoaa tai menee rikki.
- muiden ihmisten seurassa tai luonnossa ollessa keskityn täysillä siihen hetkeen, puhelin ei käy ikinä mielessäkään
- lataan Nokiaa noin kerran viikossa. Ei tarvi mitään päivityksiä eikä appseja. Turvallinen, ei kelpaa maantierosvoille. En tykkää klähmiä kosketusnäyttöä, se on epäergonominen kun on tottunut fyysisiä näppiksiä ja ohjaimia aina käyttämään
- ei tarvi miettiä, miten voisin vähentää tai kontrolloida puhelimella vietettyä aikaa. Lehdistä saa joka päivä nykyään lukea, miten älypuhelimet on romahduttaneet nuorten koulunkäynnin, mielenterveyden, keskittymiskyvyn ja vaikka mitä, joten aikamoiselta vitsaukselta koko “älypuhelinkulttuuri” näyttää jo. Taidan mieluummin katsella maailman menoa sen ulkopuolelta, ja menohan näyttää jo aika dystooppiselta scifiltä.
Hyviä pointteja kaikki, allekirjoitan! Luovuin älypuhelimestani viime vuonna. Minulla on kuitenkin iPad (joka toimii vain wifissä). Sitä kautta voin kuunnella äänikirjoja ja ulkomaanreissussa tarvittaessa ladata offline-kartat. Kiva kuitenkin ollut huomata, että ilman niitäkin pärjää. Ja Helsinki (jossa asuin aiemmin viisi vuotta) on nyt paljon tutumpi ja osaan suunnistaa ihan eri tavalla kun älypuhelinta ei ole apuna.
Toki jotkut asiat hankalampia, mutta plussia ehdottomasti enemmän. Yksi merkittävin plussa yksityisyyden säilyttäminen, kun puhelin ei jatkuvasti kerää tietoa missä olen, kenen kanssa, mitä ostan, mitä googlaan, mitä puhun (joo, kaikkea tätä seurataan vaikket usko). Sitten kun kaikki äpit jakavat nämä tiedot ristiin rastiin, se on järisyttävää miten tarkkaa elämääsi seurataan. Ja ei, en puuhastelu laittomuuksia, mutta yksityisyyteni ei ole mikään kauppatavara (etenkään kun siitä rahallista hyötyä en saa minä vaan ihan muut tahot).
Ja keskittymiskyvyn älypuhelin tosiaan syö. Suosittelen kirjaa Kadonnut keskittymiskyky.
Vierailija kirjoitti:
Old School Luddiitti kirjoitti:
Siis vielä kootut syyt:
- ei tarvi olla jatkuvasti tavoitettavissa tai somessa
- yleinen mielenrauha: vapaus laitteen orjuudesta ja hallitsemattomasta addiktiosta tarkistaa siitä jotain taukomatta. Ei pelkoa miten selviydyn jos puhelin katoaa tai menee rikki.
- muiden ihmisten seurassa tai luonnossa ollessa keskityn täysillä siihen hetkeen, puhelin ei käy ikinä mielessäkään
- lataan Nokiaa noin kerran viikossa. Ei tarvi mitään päivityksiä eikä appseja. Turvallinen, ei kelpaa maantierosvoille. En tykkää klähmiä kosketusnäyttöä, se on epäergonominen kun on tottunut fyysisiä näppiksiä ja ohjaimia aina käyttämään
- ei tarvi miettiä, miten voisin vähentää tai kontrolloida puhelimella vietettyä aikaa. Lehdistä saa joka päivä nykyään lukea, miten älypuhelimet on romahduttaneet nuorten koulunkäynnin, mielenterveyden, keskittymiskyvyn ja vaikka mitä, joten aikamoiselta vitsaukselta koko “älypuhelinkulttuuri” näyttää jo. Taidan mieluummin katsella maailman menoa sen ulkopuolelta, ja menohan näyttää jo aika dystooppiselta scifiltä.Hyviä pointteja kaikki, allekirjoitan! Luovuin älypuhelimestani viime vuonna. Minulla on kuitenkin iPad (joka toimii vain wifissä). Sitä kautta voin kuunnella äänikirjoja ja ulkomaanreissussa tarvittaessa ladata offline-kartat. Kiva kuitenkin ollut huomata, että ilman niitäkin pärjää. Ja Helsinki (jossa asuin aiemmin viisi vuotta) on nyt paljon tutumpi ja osaan suunnistaa ihan eri tavalla kun älypuhelinta ei ole apuna.
Toki jotkut asiat hankalampia, mutta plussia ehdottomasti enemmän. Yksi merkittävin plussa yksityisyyden säilyttäminen, kun puhelin ei jatkuvasti kerää tietoa missä olen, kenen kanssa, mitä ostan, mitä googlaan, mitä puhun (joo, kaikkea tätä seurataan vaikket usko). Sitten kun kaikki äpit jakavat nämä tiedot ristiin rastiin, se on järisyttävää miten tarkkaa elämääsi seurataan. Ja ei, en puuhastelu laittomuuksia, mutta yksityisyyteni ei ole mikään kauppatavara (etenkään kun siitä rahallista hyötyä en saa minä vaan ihan muut tahot).
Ja keskittymiskyvyn älypuhelin tosiaan syö. Suosittelen kirjaa Kadonnut keskittymiskyky.
Ja vielä niille, joiden mielestä on tosi kätevää kun voi bussimatkalla selata uutisia, lenkillä kuunnella kirjaa jne. Sitä EI pitäisi tehdä jatkuvasti, vaan aivot nimenomaan kaipaavat nollausta. Ne eivät kestä jatkuvaa informaatiotulvaa. Etenkin kun se älylaite osaa jostain kumman syystä tarjota juuri sinua kiinnostavaa sisältöä, mikä sitten kuormittaa aivoja entistä enemmän. Tekee hyvää istua se bussimatka ihan rauhassa ilman mitään ärsykkeitä, tarkkailla ympäristöä joka ei vaadi sinulta mitään reagointia.
Käytän, mutta minimoin käyttöä. Harmittaa, kun niin moni on täysin kiinni laitteissaan, esimjos mennään kahvilaan, niin kaveri on vaan laitteellaan.
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös "älytön" eukko 😂.
Ei oo myös telkkaria.
Mutta "pieni talo on preerialla ".
Siis Savon sydämessä. Pihapiiri, koira, kaksi kissaa ja kanoja.
Nautin työpäivän jälkeen piha -ja taloustöistä.
Ja onhan mulla pöytätietokone, tietysti.Tulee paikallinen sanomalehti.
Ja kuuntelen radiota.
Töissä kyllä myös kaiken maailman uutiset tulevat kuulluksi.
Olen tyytyväinen elämääni näin.
Miten tietokoneella saa tuon itkunauru-emojin? Yleensähän tuollaisia on älypuhelimissa.
Kiva kuulla, että meitä on muitakin :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi käyttää omia aivoja (pitää ne hyvässä kunnossa), tai käyttää älyluuria.
Syystäkin kognitiiviset taidot huonontuneet nuorilla.
Voithan sä pelata sillä puhelimella pelejä, jotka parantavat kognitiivisia taitojasi tai opiskella.
Ja melkein itsekin uskot.
Alue: Aihe vapaa
Nimenomaan kyse on siitä, että se helpottaa elämää huomattavasti. Kyllä perinteistenkin karttojen avulla varmasti lopulta perille löytää, mutta kyllä se huomattavasti helpottaa elämää kun puhelin antaa sulle nopeimman mahdollisen reitin valmiiksi ja kertoo suoraan esim. mihin junaan tai mihin bussiin nousta. Näet sillä silmänräpäyksellä myös kaikki ympärillä olevat ravintolat ja muut palvelut ja niiden aukioloajat.