Minkäikäisiä sun vanhemmat oli hankkiessaan omakotitalon ja kesämökin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani teki kolme lasta 90 luvun laman aikana, äitini oli kotiäitinä ja isäni teki paljon töitä eli käytännössä yhdellä palkalla elivät kaikki.

Ensin asuttiin rivitalossa mutta se kun kävi pieneksi niin muutettiin omakotitaloon ja vanhempani oli silloin noin 40 vuotiaita.

Kesämökki saatiin perinnöksi.

Nykyisin tuo ei olisi mahdollista koska yhdellä palkalla ei voisi noin hyvin pärjätä ja isäni on suorittanut pelkän peruskoulun.

Luuletko, että 90-lubulla oli jotenkin helpompaa tai pelkällä peruskoululla pärjäsi? Älä nyt viitsi.

Ei 90-luvulla varmaankaan päässyt uutena työelämään ilman koulutuksia mutta työvoimassa oli paljon vielä sellaisia joilla oli esim. pelkkä kansakoulu takana. Omat vanhemmat oli tällaisia, menivät töihin 60-luvun lopussa ja 70-luvun alussa.

90-luvulla vielä oli varsin yleistä se että työelämään pääsi ilman koulutusta, työnteon oppi työtä tekemällä ja talon sisällä pystyi ylenemään ilman koulutusta.

Nykyisin työtä etsiessä kysytään aina koulutus ja yleneminen on mahdotonta ellet suorita koulutusta.

Työnjohtajaksi tai vaikka suunnittelutyöhön ei ole mitään asiaa nykyisin ilman korkeakoulututkintoa, ysärillä vielä oli melko yleistä se että ilman koulutusta pystyit saamaan ylennyksen työnjohtajaksi tai suunnittelijaksi.

Ennen vanhaa kysyttiin mitä osaat ja mitä olet halukas oppimaan työtä etsiässä kun taas nykyisin kysytään mikä koulutus sinulla on ja kuinka halvalla työt teet.

Äiti on vähän erilainen. Omakotitalon rakennutti eläkkeelle jäätyään 67-vuotiaana myytyään yrityksensä. Eivät avopuolisonsa kanssa viihtyneet kerrostalossa, kun aikaa alkoi olla muuhunkin kuin syömiseen ja nukkumiseen. Miettivät mökin ja talon välillä, päätyivät taloon maalla, kun sopivaa mökkiä ei löytynyt riittävän läheltä.

Ennen syntymääni rakensivat talon. Saivat tontin ja rakentamisapua omilta vanhemmiltaan

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun meidän kaikkien vanhemmat olivat nuoria aikuisia niin ihmisillä oli paljon parempi ostovoima eli palkalla pärjäsi paremmin.

Nykyisin vaikka käyt töissä niin hyvä että pystyt palkallasi maksamaan asumiskulut ja autoilun kulut.

Silloin myös usein mentiin työelämään 18 vuotiaana kun nykyisin pitää opiskella paljon jos haluaa hyvää palkkaa niin työelämään mennään nykyisin 10 vuotta myöhemmin.

Silloin kun olin nuori aikuinen (20-35v) ostovoimalla ei ollut mutään merkitystä kun toisen palkka meni pelkkiin asuntolainan korkoihin! Laina ei lyhentynyt koskaan ja 1 palkalla kituutettiin.

5 henkisellä perheellämme oli 50mk päivässä ruokaan käytettäväksi v 94, eli todella vähän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani teki kolme lasta 90 luvun laman aikana, äitini oli kotiäitinä ja isäni teki paljon töitä eli käytännössä yhdellä palkalla elivät kaikki.

Ensin asuttiin rivitalossa mutta se kun kävi pieneksi niin muutettiin omakotitaloon ja vanhempani oli silloin noin 40 vuotiaita.

Kesämökki saatiin perinnöksi.

Nykyisin tuo ei olisi mahdollista koska yhdellä palkalla ei voisi noin hyvin pärjätä ja isäni on suorittanut pelkän peruskoulun.

Luuletko, että 90-lubulla oli jotenkin helpompaa tai pelkällä peruskoululla pärjäsi? Älä nyt viitsi.

Ei 90-luvulla varmaankaan päässyt uutena työelämään ilman koulutuksia mutta työvoimassa oli paljon vielä sellaisia joilla oli esim. pelkkä kansakoulu takana. Omat vanhemmat oli tällaisia, menivät töihin 60-luvun lopussa ja 70-luvun alussa.

90-luvulla vielä oli varsin yleistä se että työelämään pääsi ilman koulutusta, työnteon oppi työtä tekemällä ja talon sisällä pystyi ylenemään ilman koulutusta.

Nykyisin työtä etsiessä kysytään aina koulutus ja yleneminen on mahdotonta ellet suorita koulutusta.

Työnjohtajaksi tai vaikka suunnittelutyöhön ei ole mitään asiaa nykyisin ilman korkeakoulututkintoa, ysärillä vielä oli melko yleistä se että ilman koulutusta pystyit saamaan ylennyksen työnjohtajaksi tai suunnittelijaksi.

Ennen vanhaa kysyttiin mitä osaat ja mitä olet halukas oppimaan työtä etsiässä kun taas nykyisin kysytään mikä koulutus sinulla on ja kuinka halvalla työt teet.

Missähän tämä oli mahdollista ja millä aloilla? Itse menin töihin 90-luvulla ja oli kyllä ihan normi, että esim. vähintään rakennusinssin tutkinto piti olla jos mieli rakennuspuolen inisnööritoimistoon töihin. Millään lukio/peruskoulupohjalla ei sinne menty kun korkeintaan yleishenkilöksi joka jouksenteli lähettinä/postinjakana jne eikä niistä hommista suunnittelutöihin tultu ellei ollut koulutusta. Töissä saattoi olla kyllä vanhoja jääriä, jotka olivat heppoisemmilla koulutuksilla, mutta kokemuksen kautta olivat sitten oppineet. Tietty silloin saattoi kyllä jo jonkin aikaa opiskellut tulla töihin ja tutkinto jäi suorittamatta loppuun kun duunia oli paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani teki kolme lasta 90 luvun laman aikana, äitini oli kotiäitinä ja isäni teki paljon töitä eli käytännössä yhdellä palkalla elivät kaikki.

Ensin asuttiin rivitalossa mutta se kun kävi pieneksi niin muutettiin omakotitaloon ja vanhempani oli silloin noin 40 vuotiaita.

Kesämökki saatiin perinnöksi.

Nykyisin tuo ei olisi mahdollista koska yhdellä palkalla ei voisi noin hyvin pärjätä ja isäni on suorittanut pelkän peruskoulun.

Luuletko, että 90-lubulla oli jotenkin helpompaa tai pelkällä peruskoululla pärjäsi? Älä nyt viitsi.

Ei 90-luvulla varmaankaan päässyt uutena työelämään ilman koulutuksia mutta työvoimassa oli paljon vielä sellaisia joilla oli esim. pelkkä kansakoulu takana. Omat vanhemmat oli tällaisia, menivät töihin 60-luvun lopussa ja 70-luvun alussa.

90-luvulla vielä oli varsin yleistä se että työelämään pääsi ilman koulutusta, työnteon oppi työtä tekemällä ja talon sisällä pystyi ylenemään ilman koulutusta.

Nykyisin työtä etsiessä kysytään aina koulutus ja yleneminen on mahdotonta ellet suorita koulutusta.

Työnjohtajaksi tai vaikka suunnittelutyöhön ei ole mitään asiaa nykyisin ilman korkeakoulututkintoa, ysärillä vielä oli melko yleistä se että ilman koulutusta pystyit saamaan ylennyksen työnjohtajaksi tai suunnittelijaksi.

Ennen vanhaa kysyttiin mitä osaat ja mitä olet halukas oppimaan työtä etsiässä kun taas nykyisin kysytään mikä koulutus sinulla on ja kuinka halvalla työt teet.

Missähän tämä oli mahdollista ja millä aloilla? Itse menin töihin 90-luvulla ja oli kyllä ihan normi, että esim. vähintään rakennusinssin tutkinto piti olla jos mieli rakennuspuolen inisnööritoimistoon töihin. Millään lukio/peruskoulupohjalla ei sinne menty kun korkeintaan yleishenkilöksi joka jouksenteli lähettinä/postinjakana jne eikä niistä hommista suunnittelutöihin tultu ellei ollut koulutusta. Töissä saattoi olla kyllä vanhoja jääriä, jotka olivat heppoisemmilla koulutuksilla, mutta kokemuksen kautta olivat sitten oppineet. Tietty silloin saattoi kyllä jo jonkin aikaa opiskellut tulla töihin ja tutkinto jäi suorittamatta loppuun kun duunia oli paljon. 

Teollisuuden aloilla ja valtion hommissa.

Itse tiedän useamman iäkkäämmän ihmisen ketkä on aikoinaan pelkällä peruskoulu tai ammattikoulu pohjalla tehneet töitä mihin nykyisin vaaditaan korkeakoulutusta.

Minun ekassa kesätyöpaikassa myös oli työnjohtajana mies kenellä ei ollut korkeakoulututkintoa ja se oli rakennusalalla.

M32

Isä oli 8v, kun hän peri omakotitalon. Olisi kyllä mieluummin pitänyt vanhempansa.

Äiti muistelee, miten laina-aika oli korkeintaan 12 vuotta ja korko yli 10%. Voi kun tulisi nytkin sama, ei reissattaisi ulkomailla eikä kotimaassakaan, kun maksettaisiin asuntoa.

Isä osti ensimmäisen asunnon, omakotitalon, silloisen puolison kanssa ollessaan 50-vuotta, muuta kiinteistöä ei kumpikaan omistanut eläissään.

Ennen rahat meni asuntolainan korkoihin ja nykyksin rahat menee valtiolle verojen muodossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani teki kolme lasta 90 luvun laman aikana, äitini oli kotiäitinä ja isäni teki paljon töitä eli käytännössä yhdellä palkalla elivät kaikki.

Ensin asuttiin rivitalossa mutta se kun kävi pieneksi niin muutettiin omakotitaloon ja vanhempani oli silloin noin 40 vuotiaita.

Kesämökki saatiin perinnöksi.

Nykyisin tuo ei olisi mahdollista koska yhdellä palkalla ei voisi noin hyvin pärjätä ja isäni on suorittanut pelkän peruskoulun.

Luuletko, että 90-lubulla oli jotenkin helpompaa tai pelkällä peruskoululla pärjäsi? Älä nyt viitsi.

Ei 90-luvulla varmaankaan päässyt uutena työelämään ilman koulutuksia mutta työvoimassa oli paljon vielä sellaisia joilla oli esim. pelkkä kansakoulu takana. Omat vanhemmat oli tällaisia, menivät töihin 60-luvun lopussa ja 70-luvun alussa.

90-luvulla vielä oli varsin yleistä se että työelämään pääsi ilman koulutusta, työnteon oppi työtä tekemällä ja talon sisällä pystyi ylenemään ilman koulutusta.

Nykyisin työtä etsiessä kysytään aina koulutus ja yleneminen on mahdotonta ellet suorita koulutusta.

Työnjohtajaksi tai vaikka suunnittelutyöhön ei ole mitään asiaa nykyisin ilman korkeakoulututkintoa, ysärillä vielä oli melko yleistä se että ilman koulutusta pystyit saamaan ylennyksen työnjohtajaksi tai suunnittelijaksi.

Ennen vanhaa kysyttiin mitä osaat ja mitä olet halukas oppimaan työtä etsiässä kun taas nykyisin kysytään mikä koulutus sinulla on ja kuinka halvalla työt teet.

Missähän tämä oli mahdollista ja millä aloilla? Itse menin töihin 90-luvulla ja oli kyllä ihan normi, että esim. vähintään rakennusinssin tutkinto piti olla jos mieli rakennuspuolen inisnööritoimistoon töihin. Millään lukio/peruskoulupohjalla ei sinne menty kun korkeintaan yleishenkilöksi joka jouksenteli lähettinä/postinjakana jne eikä niistä hommista suunnittelutöihin tultu ellei ollut koulutusta. Töissä saattoi olla kyllä vanhoja jääriä, jotka olivat heppoisemmilla koulutuksilla, mutta kokemuksen kautta olivat sitten oppineet. Tietty silloin saattoi kyllä jo jonkin aikaa opiskellut tulla töihin ja tutkinto jäi suorittamatta loppuun kun duunia oli paljon. 

Teollisuuden aloilla ja valtion hommissa.

Itse tiedän useamman iäkkäämmän ihmisen ketkä on aikoinaan pelkällä peruskoulu tai ammattikoulu pohjalla tehneet töitä mihin nykyisin vaaditaan korkeakoulutusta.

Minun ekassa kesätyöpaikassa myös oli työnjohtajana mies kenellä ei ollut korkeakoulututkintoa ja se oli rakennusalalla.

M32

Olen tehnyt työuran rakennusalalla v. 1984-2016 ja ainanaan rakennusalalla ei ollut mitään asiaa työnjohtajaksi, valvojaksi, suunnittelijaksi jne. ellei ollut rakennusinsinööri tai rakennusmestari, sillä se vaadittiin jo lainsäädännössä ja sitä valvoivat viranomaiset ja muut sidosryhmät.

Ei päässyt edes tarjouskilpailuun tekemään tarjousta. Ja samoin työntekijöiltä vaadittiin erilaisia sertifikaatteja ja todistuksia, kuten tulityökortti, työturvallisuus jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun meidän kaikkien vanhemmat olivat nuoria aikuisia niin ihmisillä oli paljon parempi ostovoima eli palkalla pärjäsi paremmin.

Nykyisin vaikka käyt töissä niin hyvä että pystyt palkallasi maksamaan asumiskulut ja autoilun kulut.

Silloin myös usein mentiin työelämään 18 vuotiaana kun nykyisin pitää opiskella paljon jos haluaa hyvää palkkaa niin työelämään mennään nykyisin 10 vuotta myöhemmin.

Silloin kun olin nuori aikuinen (20-35v) ostovoimalla ei ollut mutään merkitystä kun toisen palkka meni pelkkiin asuntolainan korkoihin! Laina ei lyhentynyt koskaan ja 1 palkalla kituutettiin.

5 henkisellä perheellämme oli 50mk päivässä ruokaan käytettäväksi v 94, eli todella vähän

Asuntolainan korot olivat 80-90-luvulla 17-19% ja laina-aika oli 8-12v eli sama mikä oli omarahoituksen säästöaika.

Itse ostin asunnon 80-luvulla ja maksoin asuntolainasta korkeimmillaan korkoa 18%.

Isäni hankki ensimmäisen omistusasunnon (kerrostalo kaksio hieman alle nelikymppisenä, äitini asuu edelleen vuokralla. Isällä on vuokralla kesämökki, jonka vuokrannut muutamia vuosia sitten (on 59v).

Ekan kesämökin ostivat kun olivat alle 3-kymppisiä, ekan okt:n ostivat vähän yli kolmekymppisinä. Sitten muutamaa vuotta rakensivat uuden kesämökin ja uudiskohde rivitalon jälkeen rakensivat okt:n kun olivat reilu nelikymppisiä.

Vierailija kirjoitti:

Ekan kesämökin ostivat kun olivat alle 3-kymppisiä, ekan okt:n ostivat vähän yli kolmekymppisinä. Sitten muutamaa vuotta rakensivat uuden kesämökin ja uudiskohde rivitalon jälkeen rakensivat okt:n kun olivat reilu nelikymppisiä.

Nämä siis vuosina 1978 - 1991. Tekivät asuntokauppoja sattumalata oikeaan aikaan, aina voittoa ja tuo 1991 valmistunut okt oli jo velaton.

Vanhempani hankkivat alkoivat rakentaa mökkiä noin 24v. ja omakotitaloa noin 36v.

Itse hankimme omakotitalon 42 v. ja kesämökkiä emme ole hankkineet, koska ei ole tarvetta.

 

Talo hieman yli kolmekymppisinä ja mökki 60v

Yli viisikymppisinä. Aiemmin ei ollut mahdollista.

Okt hankkivat vähän alle 40v, 70-luvulla. Mökkiä ei ole koskaan tullut eikä ollut. Asuimmehan jo valmiiksi järven rannalla. Siellä se nyt mätänee ja homehtuu. Isä ja äiti ovat kuolleet.

Meitä lapsia 4. Mä olen nuorin joten voin aina vetäytyä veljien selän taakse kaikissa asioissa, mitkä koskee tuota meidän lapsuudenkotia. Ja asunkin niin kaukana...

Vierailija kirjoitti:

Aina kun vastaavia aloituksia luen, tai perintökyselyitä yms, tunnen valtavaa erilaisuutta muihin verrattuna.

Vanhempani eivät hankkineet mökkiä eivätkä omakotitaloa, en myöskään saanut, enkä saa, senttiäkään perintöä.

Et ole ainoa.

Isäni puolelta ei isovanhemmilla ollut mökkiä, ja talo jossa isä asui lapsena, oli käsittääkseni ostettu, ei rakennettu. Pieni talo, jossa asui viisi lasta.

Äitini puolestaan syntyi erittäin keskiluokkainen lusikka suussa: isänsä oli kauppias ja äiti kotirouva. Äidillä oli lastenhoitaja pienenä. Asuivat kauppojen yhteydessä, mutta mökin isovanhempani rakensivat nelikymppisinä. Äitini työskenteli Sveitsissä, Saksassa ja Ruotsissa. Myöhemmin tapasi isäni, ja ostivat ensin kerrostalokaksion ja sitten rivarikolmion. Omaa mökkiä eivät hommanneet, kun oli kätevää käydä siellä minun isovanhempien mökillä.

Vanhempani erosivat pahimman laman aikana. Myöhemmin äitini joi kurkusta alas kaiken mitä sai, myös oman perintönsä. Isäni katkeroitui jossain vaiheessa, eikä ole tavoitellut kurjuutta kummempaa.

Äiti kuoli, minulle jäi maksettavaa, kun ei ollut mitään mistä maksaa edes halvimmat hautajaiset.

Isän kohdalla hänen uusi vaimonsa varmaan vaikeuttaa elämääni ihan koska voi, jos ei mene ja kuole ensin. Joka tapauksessa perintöä ei ole tulossa minullekaan. Olen katsonut vierestä, kun ihmiset ryssii elämänsä.