Minkäikäisiä sun vanhemmat oli hankkiessaan omakotitalon ja kesämökin?

30-35v olivat. Molemmat hankinnat tehtiin (mökki perittiin, purettiin ja tontille rakennettiin uusi mökki) kun äidin isä kuoli nuorena ja jätti suuren perinnön jälkeensä.

Minä sain palan tuota mökkiä myös perintönä eli alle 10v:na ja sama mökki on edelleen olemassa ja käytössä.

Olen nyt itse kolmekymppinen, avioliitossa ja yksi lapsi on. Asumme paritalossa, okt ajankohtainen ehkä 5-10v sisällä. Auto on ollut niin kauan kuin ajokorttikin eli 18v:sta, varat nykyisen asunnon lainatakuisiin myös peräisin nuorena kuolleen isoisän varallisuudesta. Elämäni (ja monen muun sukulaiseni elämä) olisi hyvin erilaista jos isoisä olisikin elänyt vaikka 20v pidempään. 

Vierailija kirjoitti:

Aina kun vastaavia aloituksia luen, tai perintökyselyitä yms, tunnen valtavaa erilaisuutta muihin verrattuna.

Vanhempani eivät hankkineet mökkiä eivätkä omakotitaloa, en myöskään saanut, enkä saa, senttiäkään perintöä.

Ei todella kannata olla kateellinen.

Edellisen sukupolvet asunnot, jotka on rakennettu 80-luvulla tai sitä ennen ovat tikittäviä aikapommeja, jos sellaisen sattuu perinnöksi saamaan, ellei ole sitten pk-seudulla.

Ne ovat kohätty vähällä rahalla ja sen ajan tarvikkeista, jotka eivät täytä tämän päivän määräyksiä. Ja asbestia kaikkilla, jopa maaleissa sitä käytettiin ja huonosti rakennettu. Silloin nimittäin Suomessa oli huutava asuntopula.

On mun vanhemmilla syrjäseudulla talo ja kerrostalo asunto toisella

Miten noista pääsee eroon kun kuolevat. En tiedä

Omakotitaloa ei meilläkään koskaan hommattu, omistusasunnon ostivat, kun asettuivat lopulliselle paikkakunnalle noin 35-vuotiaina. Kesämökin hankkivat 54-vuotiaina.

ennen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina kun vastaavia aloituksia luen, tai perintökyselyitä yms, tunnen valtavaa erilaisuutta muihin verrattuna.

Vanhempani eivät hankkineet mökkiä eivätkä omakotitaloa, en myöskään saanut, enkä saa, senttiäkään perintöä.

Ei todella kannata olla kateellinen.

Edellisen sukupolvet asunnot, jotka on rakennettu 80-luvulla tai sitä ennen ovat tikittäviä aikapommeja, jos sellaisen sattuu perinnöksi saamaan, ellei ole sitten pk-seudulla.

Ne ovat kohätty vähällä rahalla ja sen ajan tarvikkeista, jotka eivät täytä tämän päivän määräyksiä. Ja asbestia kaikkilla, jopa maaleissa sitä käytettiin ja huonosti rakennettu. Silloin nimittäin Suomessa oli huutava asuntopula.

Näinpä. Omaisuus voi usein olla taakka. Varsinkin jos perii kiinteistön yhdessä sisarusten kanssa ja tulee riita miten omaisuutta käsitellään. Itsellä on pala mökkiä. Sisareni ei halua luopua osuudestaan (ostettaisiin se) muttei halua myöskään osallistua mökin kehittämiseen rahallisesti tai töitä tehden. Tässä odottelen että tämän holtiton rahankäyttö ajaa pisteeseen että hänen on vaan pakko myydä osuutensa minulle rahapulassaan ja sitten voin aloittaa kunnon mökkitalkoot. Odotan kauhulla kun äidistämme aika jättää ja hän jättää jälkeensä läjän periferiassa sijaitsevia kiinteistöjä ja maita, joita ei ole ylläpidettty kovin kummoisesti... Melkein toivon että äiti testamenttaisi kaikki siskolleni niin olisi hänen murheensa kiinteistöjen myynti tai kunnostus. Pahalta näyttää, sen verran hyvissä väleissä ädin kanssa kuitenkin olen

30v. okt ja mökki 40v.

Taisivat olla 30 vuoden ikäisiä. Silloin sai valtion osittain tarjoamaa aravalainaa.

Sitten 20 vuoden päästä rakensivat uuden talon ja lopulta myös kesämökin.

Kun tuli 90-luvun lama, sekä talo että mökki piti myydä sukulaiselle taattujen velkojen takia.

Vanhuutensa asuivat kerrostaloasunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun meidän kaikkien vanhemmat olivat nuoria aikuisia niin ihmisillä oli paljon parempi ostovoima eli palkalla pärjäsi paremmin.

Nykyisin vaikka käyt töissä niin hyvä että pystyt palkallasi maksamaan asumiskulut ja autoilun kulut.

Silloin myös usein mentiin työelämään 18 vuotiaana kun nykyisin pitää opiskella paljon jos haluaa hyvää palkkaa niin työelämään mennään nykyisin 10 vuotta myöhemmin.

Ei ihan niinkään, sillä ihmisten oli lähes pakko ostaa asunto, jos mieli asua edes kohtuullisesti.

Vielä 90-luvulla oli huutava asuntopula, eikä juuri vuokra-asuntoja ollut kahdelle työssäkäyvälle perheelle, samaan aikaan alkoi myös vuokra-asunto tuotanto.

Ja ihmiset tyytyivät vähempään.

Olen syntynyt 70-luvulla ja me asuttiin vuosia n. 28m2 pienessä vuokrayksiössä ja sitten kun veljeni syntyi muutettin n. 55m2 kaksioon ja sieltä joskus 80-luvun puolivälissä n. 75m2 arava-okt. Äiti ompeli vaatteet, kasvit kasvatettiin kaupungin puutarhapalstalla, eikä juuri matkusteltu. Ja vanhemmat molemmat opettajia.

Kuinkahan moni tämän päivän opettajan palkan ostovoimalla asuisi vastaavasti.

Jaa-a, ne oli alle 25-vuotiaita, kun ottivat isän kotitilan hoitaakseen. Kesämökkiä ei ole.

Puolison vanhemmat oli jotain 35-vee, kun ne rakensi omakotitalon. Mökin ne peri kymmenisen vuotta sitten, eli joskus siinä 60-vuotiaina.

Me ostettiin talo kun oltiin vähän yli 30 -vuotiaita ja mökki, kun oltiin vähän yli 40-vuotiaita.

Vierailija kirjoitti:

ennen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina kun vastaavia aloituksia luen, tai perintökyselyitä yms, tunnen valtavaa erilaisuutta muihin verrattuna.

Vanhempani eivät hankkineet mökkiä eivätkä omakotitaloa, en myöskään saanut, enkä saa, senttiäkään perintöä.

Ei todella kannata olla kateellinen.

Edellisen sukupolvet asunnot, jotka on rakennettu 80-luvulla tai sitä ennen ovat tikittäviä aikapommeja, jos sellaisen sattuu perinnöksi saamaan, ellei ole sitten pk-seudulla.

Ne ovat kohätty vähällä rahalla ja sen ajan tarvikkeista, jotka eivät täytä tämän päivän määräyksiä. Ja asbestia kaikkilla, jopa maaleissa sitä käytettiin ja huonosti rakennettu. Silloin nimittäin Suomessa oli huutava asuntopula.

Näinpä. Omaisuus voi usein olla taakka. Varsinkin jos perii kiinteistön yhdessä sisarusten kanssa ja tulee riita miten omaisuutta käsitellään. Itsellä on pala mökkiä. Sisareni ei halua luopua osuudestaan (ostettaisiin se) muttei halua myöskään osallistua mökin kehittämiseen rahallisesti tai töitä tehden. Tässä odottelen että tämän holtiton rahankäyttö ajaa pisteeseen että hänen on vaan pakko myydä osuutensa minulle rahapulassaan ja sitten voin aloittaa kunnon mökkitalkoot. Odotan kauhulla kun äidistämme aika jättää ja hän jättää jälkeensä läjän periferiassa sijaitsevia kiinteistöjä ja maita, joita ei ole ylläpidettty kovin kummoisesti... Melkein toivon että äiti testamenttaisi kaikki siskolleni niin olisi hänen murheensa kiinteistöjen myynti tai kunnostus. Pahalta näyttää, sen verran hyvissä väleissä ädin kanssa kuitenkin olen

Se perintö voi olla taakka ja joutua maksamaan siitä, sillä rakennuksilla on myös elinkaarensa ja niitä on kunnostettava.

Meidän mökkikunnassa on eräs mökki, jossa katto romahtanut sisään ja tehty ilkivaltaa ja perintö siirtynyt ties kuinka monelle sukupolvelle ja mökin läheisyyteen on myöhemmin rakennettu isompi tie ja nyt mökki rumentaa maisemaa.

Nyt kunta on määrännyt perikunnalle 37.000€ sakkouhalla mökin purku- tai kunnostus tuomion.

Mökkiä ei voi edes voi polttaa, nykylain mukaan, ennen nuin sähköt ja muut ongelmajätteet on käsitelty ja purettu. Ja mökin kunnostus maksaisi enemmän kuin uuden rakentaminen, kun purkutyöt. Siinä ei mökin perijöitä naurata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani teki kolme lasta 90 luvun laman aikana, äitini oli kotiäitinä ja isäni teki paljon töitä eli käytännössä yhdellä palkalla elivät kaikki.

Ensin asuttiin rivitalossa mutta se kun kävi pieneksi niin muutettiin omakotitaloon ja vanhempani oli silloin noin 40 vuotiaita.

Kesämökki saatiin perinnöksi.

Nykyisin tuo ei olisi mahdollista koska yhdellä palkalla ei voisi noin hyvin pärjätä ja isäni on suorittanut pelkän peruskoulun.

Luuletko, että 90-lubulla oli jotenkin helpompaa tai pelkällä peruskoululla pärjäsi? Älä nyt viitsi.

Ei 90-luvulla varmaankaan päässyt uutena työelämään ilman koulutuksia mutta työvoimassa oli paljon vielä sellaisia joilla oli esim. pelkkä kansakoulu takana. Omat vanhemmat oli tällaisia, menivät töihin 60-luvun lopussa ja 70-luvun alussa.

Vierailija kirjoitti:

Aina kun vastaavia aloituksia luen, tai perintökyselyitä yms, tunnen valtavaa erilaisuutta muihin verrattuna.

Vanhempani eivät hankkineet mökkiä eivätkä omakotitaloa, en myöskään saanut, enkä saa, senttiäkään perintöä.

Et ole ainoa! On meitä muitakin, joille ei ole tullut/tulemassa perintöä.

Onneksi itselläni (mieheni kanssa yhteiset) maksettu ok-talo ja rantamökistä enää lainaa n.30 000€. Tarkkaan on saanut katsoa, että mihin rahaa on käytetty, mutta mieluummin omassa talossa ja mieluinen mökki.

T Duunaripariskunta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun meidän kaikkien vanhemmat olivat nuoria aikuisia niin ihmisillä oli paljon parempi ostovoima eli palkalla pärjäsi paremmin.

Nykyisin vaikka käyt töissä niin hyvä että pystyt palkallasi maksamaan asumiskulut ja autoilun kulut.

Silloin myös usein mentiin työelämään 18 vuotiaana kun nykyisin pitää opiskella paljon jos haluaa hyvää palkkaa niin työelämään mennään nykyisin 10 vuotta myöhemmin.

Ei ihan niinkään, sillä ihmisten oli lähes pakko ostaa asunto, jos mieli asua edes kohtuullisesti.

Vielä 90-luvulla oli huutava asuntopula, eikä juuri vuokra-asuntoja ollut kahdelle työssäkäyvälle perheelle, samaan aikaan alkoi myös vuokra-asunto tuotanto.

Ja ihmiset tyytyivät vähempään.

Olen syntynyt 70-luvulla ja me asuttiin vuosia n. 28m2 pienessä vuokrayksiössä ja sitten kun veljeni syntyi muutettin n. 55m2 kaksioon ja sieltä joskus 80-luvun puolivälissä n. 75m2 arava-okt. Äiti ompeli vaatteet, kasvit kasvatettiin kaupungin puutarhapalstalla, eikä juuri matkusteltu. Ja vanhemmat molemmat opettajia.

Kuinkahan moni tämän päivän opettajan palkan ostovoimalla asuisi vastaavasti.

Me ollaan opettajia ja asuttiin 10 ekaa vuotta 50 neliön kaksiossa yhden lapsen kanssa. Muutama vuosi sitten muutettiin isompaan.

Rakensivat talon noin kolmekymppisinä. Mökkiä meillä ei koskaan ollut, enkä ole itsekään sellaista hankkinut. Ei kiinnosta mökkeily yhtään.

Noin 40 -vuotiaita. Rakensivat itse.

Kesämökki jäi vain haaveeksi, mutta omakotitalon ostivat noin nelikymppisinä. 6 vuotta myöhemmin erosivat, eikä kumpikaan ole sen jälkeen asunut omakotitalossa.

22-v muuttivat itse rakentamaansa omakotitaloon. 84 rakennettiin mökki. 90 toinen talo, 92 toinen mökki.

Mökkiä ei ole. Toinen osti talon n. 50-vuotiaana, toinen tulee asumaan vuokralla koko ikänsä.

Isä oli 89 kuollessaan muutama vuosi sitten ja ei hankkinut kumpaakaan milloinkaan ja äiti nyt 72 eikä ole kumpaakaan hankkinut

Mikähän tän kyselyn idea on? Kai se nyt on vähän eri asia jos vanhemmat ostivat omakotitalon 70-luvulla Viitasaarelta versus se että ostivat sen toissa vuonna Helsingistä.