Minkäikäisiä sun vanhemmat oli hankkiessaan omakotitalon ja kesämökin?
Kesämökki meille tuli kun vanhemmat oli 28-vuotiaita, pari vuotta myöhemmin ostivat omakotitalon.
Kommentit (86)
35-40v. Ostivat sitä ennen kerrostaloasunnon suunnilleen 30-vuotiaina.
He eivät hankkineet kumpaakaan. Lainaa ei myönnetty.
Eivät vielä ole hankkineet kumpaakaan, ikää kohta 70. Vuokralla asuttiin ja kesämökki oli muutamana kesänä myös vuokrattu. Eläkepäivikseen toinen vanhemmista osti veneen.
Aina kun vastaavia aloituksia luen, tai perintökyselyitä yms, tunnen valtavaa erilaisuutta muihin verrattuna.
Vanhempani eivät hankkineet mökkiä eivätkä omakotitaloa, en myöskään saanut, enkä saa, senttiäkään perintöä.
Vierailija kirjoitti:
Paljonko vanhempanne oli matkustelleet 30 v ikää asti?
Entä slikt ne usein ulkomaille ja kävikö festareilla
Festareista en tiedä, mutta kävivät suunnilleen kerran vuodessa etelänlomalla ennen lasten hankkimista.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani teki kolme lasta 90 luvun laman aikana, äitini oli kotiäitinä ja isäni teki paljon töitä eli käytännössä yhdellä palkalla elivät kaikki.
Ensin asuttiin rivitalossa mutta se kun kävi pieneksi niin muutettiin omakotitaloon ja vanhempani oli silloin noin 40 vuotiaita.
Kesämökki saatiin perinnöksi.
Nykyisin tuo ei olisi mahdollista koska yhdellä palkalla ei voisi noin hyvin pärjätä ja isäni on suorittanut pelkän peruskoulun.
Luuletko, että 90-lubulla oli jotenkin helpompaa tai pelkällä peruskoululla pärjäsi? Älä nyt viitsi.
Vierailija kirjoitti:
Aina kun vastaavia aloituksia luen, tai perintökyselyitä yms, tunnen valtavaa erilaisuutta muihin verrattuna.
Vanhempani eivät hankkineet mökkiä eivätkä omakotitaloa, en myöskään saanut, enkä saa, senttiäkään perintöä.
Suurimmalla osalla on samoin. Nämä haluavat vain kadehtia vanhempiaan.
Talon rakensivat 1980, molemmat oli silloin 35-vuotiaita. Mökin ostivat vasta kun olivat 58-vuotiaita, kauan eivät ehtineet siitä nauttia, kun isä kuoli ja me kuolinpesänä myytiin se pois vuoden päästä. Hyvä että myytiin, koska olisimme nyt oikeasti pulassa, kun appiukolta jäi meille mökki + meillä on puolison kanssa omakin mökki. Ja anopilla on mökki....(appi ja anoppi olivat siis eronneita) Toivottavasti älyää laittaa sen myyntiin. Nyt jo valittelee polviaan. Emme kaipaa enää yhtään työleiriä lisää.
Mökkiä ei ikinä,ei ulkomaan matkoja.Isovanhemat kulleet ennen kun synnyin ilta tähtenä ja vanhemmatkin kuoleet kun olin lapsi.Edellen ei mökkiä,ei omistusasunto,ei ulkoman matkoja..Ilman pesämunaa eli säästöjä ei naisen palkalla pankki lainaa saa.Kun ei apuna edes perintörahoja tai puolisoa,puolison rahoja.
Äitini oli 28 ja isäni 23, kun ostivat talon. Mökkiä emme ostaneet, saivat maailman halvimmalla vuokralla vuokrata ihanaa kesäpaikkaamme toistakymmentä vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani teki kolme lasta 90 luvun laman aikana, äitini oli kotiäitinä ja isäni teki paljon töitä eli käytännössä yhdellä palkalla elivät kaikki.
Ensin asuttiin rivitalossa mutta se kun kävi pieneksi niin muutettiin omakotitaloon ja vanhempani oli silloin noin 40 vuotiaita.
Kesämökki saatiin perinnöksi.
Nykyisin tuo ei olisi mahdollista koska yhdellä palkalla ei voisi noin hyvin pärjätä ja isäni on suorittanut pelkän peruskoulun.Luuletko, että 90-lubulla oli jotenkin helpompaa tai pelkällä peruskoululla pärjäsi? Älä nyt viitsi.
Sitä en tiedä mutta nykyisin tuo ei onnistuisi mutta 90 luvulla onnistui. Isäni kävi ammattikoulua vuoden, hän lopetti sen kesken ja siirtyi työelämään. Se työ mitä hän nykyisin tekee vaatii vähintään korkeakoulututkinnon ja hän on käynnyt vain peruskoulun.
Ei ikinä. Toinen vanhempi on kuollut ja toinen on asunut vuokralla koko ikänsä.
Mökkiä eivät halunneet, mutta talon rakensivat Helsinkiin 26/35-vuotiaina ennen lapsia. Itse ostin ensiasunnon nelikymppisenä, vaikka asiasta haaveilin jo kotoa pois muutettuani.
Vierailija kirjoitti:
Aina kun vastaavia aloituksia luen, tai perintökyselyitä yms, tunnen valtavaa erilaisuutta muihin verrattuna.
Vanhempani eivät hankkineet mökkiä eivätkä omakotitaloa, en myöskään saanut, enkä saa, senttiäkään perintöä.
Ei se vanha talo ole minkään arvoinen. Tuo vain negatiivista arvoa tontille, jolla nyt tosin on arvoa, jos sijainti on hyvä. Muussa tapauksessa se kiinteistöperintö voi olla iso rasite.
33 ja 34, kun itse rakennettu omakoti valmistui. Omaa mökkiä ei ole koskaan ollut, toisen vanhemman työpaikalla oli mökkikylä, mistä sai halvalla vuokrattua mökkiviikkoja. Noin 45 v tuli sitten osuus jakamattomasta pesästä olevasta mummonmökistä.
Kesämökkiä ei ole koskaan ollut, mutta rakensivat 80-luvun alussa "talkoilla" tyypillisen arava-okt jota suurin osa sen ajan okt ovat n. 40v.
Valtio antoi osan lainaa, alhaisella korolla ja rakentaminen ja materiaalit oli tarkoin määrätty lainaehtojen mukaisesti. Lastulevyä seiniin ja halpaa muovimattoa lattioihin, samoin kylpyhuoneisiin. Keittiön kaapitkin oli lastulevyä.
Ja mitään muutoksia ei saanut tehdä, ennen kuin lainat oli maksettu. Ei saanut edes tapetteja laittaa seinille.
Vanhemmat edelleen asuvat okt, mutta kauhulla me lapset odotetaan, kun aika heistä jättää, mitä talolle tehdään, uskaltaako myydä, vai puretaanko, joka taas maksaa kymppitonneja, kun se ei vastaa tätä päivää. Vastuut ovat kovat.
Saman ongelman edessä on moni muukin, ainakin ystävä-ja tuttavapiirissä.
29 ja 27 vuotiaita, kun ovat ostaneet äidin kotipaikan mummolta (ukki kuollut jo aiemmin). Mökkiä meillä ei koskaan ollut, kun talo oli järven rannalla.
Silloin kun meidän kaikkien vanhemmat olivat nuoria aikuisia niin ihmisillä oli paljon parempi ostovoima eli palkalla pärjäsi paremmin.
Nykyisin vaikka käyt töissä niin hyvä että pystyt palkallasi maksamaan asumiskulut ja autoilun kulut.
Silloin myös usein mentiin työelämään 18 vuotiaana kun nykyisin pitää opiskella paljon jos haluaa hyvää palkkaa niin työelämään mennään nykyisin 10 vuotta myöhemmin.
Eivät matkustelleet tai käyneet missään. Huippukohta oli varmaan ruotsinlaiva. Syömässä.kävivät ulkona kerran vuodessa seisovassa pöydässä, missä piti satsata koko rahan edessä.