Haluaisin hankkia toisen lapsen, mutta en uskalla
Ensimmäinen lapsi oli helppo hankkia nuorena ja vauvakuumetta potevana. Toisen lapsen hankkimista olen alkanut pohtimaan liiaksikin. Miten jaksaisin hoitaa kahta? Miten kestäisin taas raskauspahoinvoinnin? Esikoinen on ollut maailman helpoin lapsi, mitä jos toinen ei olekaan yhtä helppo? Mitä jos toinen lapsi on vakavasti sairas? Pystynkö edes rakastamaan ketään toista samalla tavalla kuin esikoista? Mitä jos synnytyksessä sattuu jotain minulle tai lapselle? Olen alkanut hysteerisesti pelkäämään myös esimerkiksi sotaa ja sairauksia. Mietityttää myös, onko lapsista edes seuraa toisilleen kun ikäero alkaisi olla aika suuri.
Toisaalta pelottaa ainoan lapsen yksinäisyys aikuisena, kun ei ole edes serkkuja. Puolisoni haluaa toisen lapsen, ja jos minä en niin pelottaa mitä se tekee suhteelle. Tavallaan haluaisin toisen lapsen, mutta itse olen onnellinen näinkin.
Vertaistukea? Olenko ainoa joka näitä asioita pohtii vai onko muitakin? Mihin ratkaisuun päädyitte?
Kommentit (19)
Sanon vain että olen ainut lapsi ja serkkuja on, mutta ei pidetä yhteyttä. Ystäviä voi aina hankkia.
Yhteen lapseen päädyttiin. Elämä on hyvää näin.
Vierailija kirjoitti:
Yhteen lapseen päädyttiin. Elämä on hyvää näin.
Onko myös lapsen mielestä? Itse olen aina toivonut että olisi sisaruksia, etenkin vanhempien vanhetessa (yksin vastuussa kaikesta, ei ole ketään jatkamassa surua) ja saadessani lapsen (ei ole tätejä tai setiä).
Lapsentekohaaveeni loppuivat siihen kun näin enneunen jossa kätilö koppasi pöydältä ruosteiset tylsät peltisakset ja huudahti:tätä reikää pitää hieman avartaa!
Vierailija kirjoitti:
Hankkia? Mistä se hankitaan? Tavaratalosta?Provo
Tilataan haikaralta - tietysti! Vähän samalla tavalla kuin rullakebabin tilaus Woltista.
"Kun mieskin haluaa" on huonoin syy ikinä hankkia lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteen lapseen päädyttiin. Elämä on hyvää näin.
Onko myös lapsen mielestä? Itse olen aina toivonut että olisi sisaruksia, etenkin vanhempien vanhetessa (yksin vastuussa kaikesta, ei ole ketään jatkamassa surua) ja saadessani lapsen (ei ole tätejä tai setiä).
Entä jos sulla olisi sisarus, joka ei halua pitää mitään yhteyttä sinuun, eikä halua osallistua vanhevien vanhempien huolenpitoon, lapsillasi serkkuja, joita ette edes tunne?
Kaikkea voi toivoa, mutta olematonta ei kannata surra.
Sisarus on iso rikkaus! Sitäpaitsi jos mies haluaa toisen lapsen, niin kai hänenkin mielipiteellään on vähintäänkin 50% painoarvo! Jos sinä olet ehkä 30% toisen lapsen kannalla, niin sehän tekee jo 80%.
Asia ratkaistu. Hyvin se menee!
Maailma on ylikansoitettu. Älä hanki lisää populaa.
Tottakai hyvä miettiä tarkasti tämmöinen asia, mutta liikaa ei kannata kuitenkaan huolehtia ja pelätä. Olen sitä mieltä omien kokemusten perusteella, että sisarukset on rikkaus. Teilläkin jos ikäeroa on jo tulossa lapsille, niin ei se niin rankkaa ole. Vaikka sinulla olisi ensimmäisessä raskaudessa ollut pahoinvointia, niin ei se automaattisesti tarkoita, että toisessa olisi samalla tavalla. Jos isä on osallistunut ensimmäisenkin lapsen hoitoon ja panostaa perhe-elämään, niin eiköhän jatkossakin. Yksityisellä saa otettua laajempia tutkimuksia raskausaikana, jos pelkää vammaista lasta. Toki voihan lapsi vammautua synnytyksessäkin, mutta se nyt on harvinaista. Tai ihan jo isompana onnettomuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Maailma on ylikansoitettu. Älä hanki lisää populaa.
Taas tätä sontaa. Suomessa on väkiluku vähenemässä ja suomalaisia syntyy entistä vähemmän. Lasten hankintaan pitäisi kannustaa entistä enemmän.
Simppeli ohje: jos epäilyttää, älä hanki.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai hyvä miettiä tarkasti tämmöinen asia, mutta liikaa ei kannata kuitenkaan huolehtia ja pelätä. Olen sitä mieltä omien kokemusten perusteella, että sisarukset on rikkaus. Teilläkin jos ikäeroa on jo tulossa lapsille, niin ei se niin rankkaa ole. Vaikka sinulla olisi ensimmäisessä raskaudessa ollut pahoinvointia, niin ei se automaattisesti tarkoita, että toisessa olisi samalla tavalla. Jos isä on osallistunut ensimmäisenkin lapsen hoitoon ja panostaa perhe-elämään, niin eiköhän jatkossakin. Yksityisellä saa otettua laajempia tutkimuksia raskausaikana, jos pelkää vammaista lasta. Toki voihan lapsi vammautua synnytyksessäkin, mutta se nyt on harvinaista. Tai ihan jo isompana onnettomuudessa.
Meillä kävi niin että äiti lopetti panostuksen lapsiin kun saimme toisen. Hänen kestokyvyssään ylittyi rajat, ettei kantokyky riittänyt puoleen kuormasta. Ero siitä tuli ja lapset käyvät äidillä viikonloppuisin epäsäännöllisen säännöllisesti. Lapsia tehdessä pitää miettiä onko valmis kantamaan kuorman yksin ja onko varaa kasvattaa ne lapset yksin. Ei sitä vastuuta voi toiselle ulkoistaa, ja kääntäen siitä vastuun kantamisesta ei voi myöskään valittaa. Olen sitä mieltä että yksin on jopa helpompi kantaa koko kuorma, koska toimintatavat ei ole sidottuja kahteen ihmiseen. Varsinkin isänä koin alituiseen sitä että äiti tietää paremmin, koska on nainen ja se on puppua.
Neljä lasta pitää hankkia
#
Yksi äidille
Yksi isälle
Yksi isovanhemmille
ja
Yksi isänmaalle
#
Vässykät ei tiedä
Vierailija kirjoitti:
Sanon vain että olen ainut lapsi ja serkkuja on, mutta ei pidetä yhteyttä. Ystäviä voi aina hankkia.
Ystäviä voi aina hankkia, perhettä ei.
Vanhemmuus nostaa pintaan erilaisia pelkoja. Se tarkoittaa, että jokin asia on merkityksellinen, koska silloin sen menettämistä pelkää. Älä kuitenkaan tee ratkaisuja pelko edellä, vaan mieti mitä elämältä haluat ja mikä tekisi onnelliseksi.
Adoptiohan olisi yksi vaihtoehto mikäli molemmat oikeasti haluatte vielä toisen lapsen ja adoptoiminen on teille mahdollista. Siihen ei sisältyisi synnytyksen riskejä, adoptiolapsi voisi olla jo leikki-ikäinen (= ikäero lasten välillä ei olisi niin suuri), monet sairaudet voisi poissulkea eli ei yllättäviä synnynnäisiä sairauksia lapsella.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Hankkia? Mistä se hankitaan? Tavaratalosta?Provo