Asperger-ihmiset: koetteko milloinkaan itseänne yksinäisiksi?
Yleisestihän Aspergeriin ja autismin kirjoon yhdistetään poikkeuksellisen runsas yksin viihtyminen, mutta pitääkö tämä omalla kohdallanne paikkaansa?
Kommentit (30)
En. Välillä on mukavaa olla kivojen ihmisten seurassa, mutta en osaa kaivata sellaista eikä minulla ole tarvetta sellaiseen.
En ole ikinä kokenut. Päin vastoin, tuntuu että muut yrittävät väkisin hankkia minulle seuraa, vaikka tekisin varsin selväksi, että haluan olla rauhassa.
Joskus. Mutta se on vain nopeasti ohimenevä tunne.
Enpä oikeastaan muuten paitsi jos olen seurassa jossa kukaan ei ymmärrä tai välitä minusta. Yksin ollessa kaikki ok.
Vierailija kirjoitti:
En sillä tavalla, että kaipaisin seuraa. Joskus on ollut yksinäinen olo, kun ei ole saanut apua johonkin asiaan ja se on pitänyt yksin hoitaa vaikka ei olisi osannut tai jaksanut.
Tämä. Kaipaan ajoittain kipeästi konkreettista apua ja neuvoja, mutta en koskaan ole ns yksinäinen, että yksin ollessani kaipaisin seuraa.
Tykkään olla yksin. Koen, että joskus koettu yksinäisyyden tunne ei johdu niinkään fyysisestä yksinolosta vaan ennemminkin tietynlaisen yhteyden puuttumisesta.
Koen tai koin nuorempana itseni yksinäiseksi kun ei kutsuttu juhliin joihin muita tuttuja tai sukulaisia kutsuttiin.
Kyllä, nuorempana en niinkään kaivannut seuraa mutta nyt lähes kolmekymppisenä sitä on oppinut arvostamaan.