Tyttärellä oli 10 vuotta sama paras kaveri, joka nyt vaihtoi toiseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että tapahtui nyt. Epätervettä olla liian tiukasti kuin paita ja peppu. Pahimmillaan opiskeluvalinnatkin olisi mietitty toisen ehdoilla ja sitten se ystävyys kuitenkin väljähtyisi maailman menoon.

Tämä opiskelupolkuhan se on suurin riski noissa bestis-suhteissa.Mennään täysin väärälle alalle vain siksi kun kaveri meni.

Tämä voi olla tapauksen hopeareunakin. Hänellä on nyt mahdollisuus kasvaa täysin itsenäiseksi yksilöksi, kun nämä tyttöjen väliset bestis suhteet muistuttaa enemmän symbioosia missä on käytössä vain yhdet aivot ja yleensä se joka on vähemmän assertiivinen häviää sille joka niitä aivoja enemmän käyttää.

Ymmärrän kirjoituksesi ja ajatuksesi symbioosista, mutta ei se onneksi ihan noin rankasti kaikilla mene! :-) Mutta nyt tyttärelle on hyvää aikaa muodostaa muita kaveruussuhteita ja jatkaa oman tiensä etsimistä.

Ystävälle tulee antaa tilaa hengittää ja muodostaa omia verkostojaan. Nyt on hyvä hetki löytää itsensä ja alkaa puhua/ajatella itseään yksilönä.

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi yläasteella ja lukioaikoina noin kaksi kertaa kahden parhaan ystäväni kanssa. Sain traumat molemmista kerroista ja noiden jälkeen mulla ei sitten ystäviä ole ollutkaan. Toinen näistä vaan kertoi että hänellä oli ollut vuosikausia haave tutustua emmiin ja niin hän sitten tutustui ja heistä tuli paita ja perse ja minä jäin yksin. Toinen löysi mielenkiintoisempaa seuraa ja vaihtoi mut huumepiireihin. Nykyään tuo entinen ystävä on täysnisti. Ihme että on edes elossa.

Sinä ja sinun traumasi. Sinä nyt saat traumoja kaikesta mahdollisesta ja syytät niistä aina muita.

Veikkaan, että et ole kovin helppo ystävä kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että tapahtui nyt. Epätervettä olla liian tiukasti kuin paita ja peppu. Pahimmillaan opiskeluvalinnatkin olisi mietitty toisen ehdoilla ja sitten se ystävyys kuitenkin väljähtyisi maailman menoon.

Tämä opiskelupolkuhan se on suurin riski noissa bestis-suhteissa.Mennään täysin väärälle alalle vain siksi kun kaveri meni.

Tämä voi olla tapauksen hopeareunakin. Hänellä on nyt mahdollisuus kasvaa täysin itsenäiseksi yksilöksi, kun nämä tyttöjen väliset bestis suhteet muistuttaa enemmän symbioosia missä on käytössä vain yhdet aivot ja yleensä se joka on vähemmän assertiivinen häviää sille joka niitä aivoja enemmän käyttää.

Ymmärrän kirjoituksesi ja ajatuksesi symbioosista, mutta ei se onneksi ihan noin rankasti kaikilla mene! :-) Mutta nyt tyttärelle on hyvää aikaa muodostaa muita kaveruussuhteita ja jatkaa oman tiensä etsimistä.

Ystävälle tulee antaa tilaa hengittää ja muodostaa omia verkostojaan. Nyt on hyvä hetki löytää itsensä ja alkaa puhua/ajatella itseään yksilönä.

Vahvasti ehkä ilmaistu, mutta sitä voi kaiken ikäisenä löytää itsensä kadottamalla toisen.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ajankohtakin on nyt vaikea, kun ei ole koulua. Ovat tosiaan olleet niin tiivis parivaljakko ettei oikein muita ystävyyssuhteita ole ollut.

Ap

No voi voi, sitten tyttären pitää keksiä muita juttuja. Joskus tuon oli tapahduttava.

Se on hirvittävän "vaarallista", että tytöt tavallaan solmii sen parisuhteen jo päiväkoti-ikäisenä ja elää vain sen yhden ihmisen kautta ja muut ihmissuhteet jää kehittymättä ja sitten jäädään tyhjän päälle. Se on vanhemman tehtävä ohjata sitä lasta esim harrastuksiin, jne jossa oppii niitä vuorovaikutus, jne taitoja. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ajankohtakin on nyt vaikea, kun ei ole koulua. Ovat tosiaan olleet niin tiivis parivaljakko ettei oikein muita ystävyyssuhteita ole ollut.

Ap

Harmi että ei ole muita. Ehkä se ex bestis jo ymmärsin laajentaa maailmankuvaa. Voihan se kaveri olla kaveri mutta ei tartte kaikkea aikaa olla yhdessä

Happihanndilloinnloppuu jos tyttäresi sellaista vaatii

On varmaan tyttärelle surullista, mutta aika usein käy näin, että ystävyyssuhteet laimenee.

Ihminen muuttuu.

Voihan olla, että tyttösi ystävä haluaa edelleenkin olla hänen kanssaan tekemisissä, mutta haluaa itselleen muitakin kavereita.

Eikä mammat ole ymmärtäneet että ihmiset muuttuu kun ne muuttaa pois kotoa ja tutustua uuniin ihmisiin ja alkaa liikkua laajemmin

Mutta pois kotipaikkakunnalymta ja päättää minne haluaa opiskelemaan Jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että tapahtui nyt. Epätervettä olla liian tiukasti kuin paita ja peppu. Pahimmillaan opiskeluvalinnatkin olisi mietitty toisen ehdoilla ja sitten se ystävyys kuitenkin väljähtyisi maailman menoon.

Tämä opiskelupolkuhan se on suurin riski noissa bestis-suhteissa.Mennään täysin väärälle alalle vain siksi kun kaveri meni.

Tämä voi olla tapauksen hopeareunakin. Hänellä on nyt mahdollisuus kasvaa täysin itsenäiseksi yksilöksi, kun nämä tyttöjen väliset bestis suhteet muistuttaa enemmän symbioosia missä on käytössä vain yhdet aivot ja yleensä se joka on vähemmän assertiivinen häviää sille joka niitä aivoja enemmän käyttää.

Ymmärrän kirjoituksesi ja ajatuksesi symbioosista, mutta ei se onneksi ihan noin rankasti kaikilla mene! :-) Mutta nyt tyttärelle on hyvää aikaa muodostaa muita kaveruussuhteita ja jatkaa oman tiensä etsimistä.

Ystävälle tulee antaa tilaa hengittää ja muodostaa omia verkostojaan. Nyt on hyvä hetki löytää itsensä ja alkaa puhua/ajatella itseään yksilönä.

Vahvasti ehkä ilmaistu, mutta sitä voi kaiken ikäisenä löytää itsensä kadottamalla toisen.

Niin on ja se on tervettä. Yksin täällä kuitenkin mennään ja jokainen kulkee omia reittejään.

Tuollainen 11 vuoden ystävyys oli varmasti tytöille todella hieno asia, joten niitä muistoja ei kannata pilata, vaan mielummin etsiä uutta hyvää sisältöä elämäänsä. Vaihtoehtoja on hyvin paljon.

Onko ongelma että Aika ei vieressä vain. Tyttösi kanssa enää

Vierailija kirjoitti:

Eikä mammat ole ymmärtäneet että ihmiset muuttuu kun ne muuttaa pois kotoa ja tutustua uuniin ihmisiin ja alkaa liikkua laajemmin

Mutta pois kotipaikkakunnalymta ja päättää minne haluaa opiskelemaan Jne

Hyvinhän mammat ovat asian ymmärtäneet. Luepas vaikka vastaukset. Ap-mamma ei ehkä sitä ymmärrä, mutta suurin osa vastaajista on ollut sitä mieltä, että aikansa kutakin ja nokka tulevaa kohti vain.

Toisella taisi alkaa tissit kasvaan ja toinen on katkera...

Ei ole ollut varmasti ystävällekään helppoa ottaa etäisyyttä noin tiiviistä ystävyyssuhteesta, siksi täysi hylkäys. Se ei tarkoita sitä, että suhde olisi täysin poikki, pieni tauko tekee varmasti molemmille hyvää.

Muistan itsekin, miten todella tiivis jq pitkään jatkunut ystävyyssuhde alkoi ahdistaa teininä. Ystävässäni ei ollut mitään vikaa, mutta kun kaikki tehtiin ja koettiin yhdessä, alkoi tuntumaan ettei ole edes muita vaihtoehtoja. Onneksi yhteinen kaveripiiri laajeni lukiossa ja molemmat saimme muitakin ystäviä, he tulivat tarpeeseen.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tosi tutulta 9 luokalla meni meillä kaverikuviot sekaisin ja kun paras ystävä löysi boyfrendin niin siihen jäi se ystävyys. Hetkeksi palasi takaisin kun meni poikki mutta uusi löytyi liki saman tie eikä ole sen koomin näkynyt. Tuntuu olevan aika tavallista että näin käy monella. Jätetylle aina tosi rankkaa.

Minulle sattui samalla tavalla. Harmillinen case. Ei kannata jäädä vatvomaan.

Kannattaa ap jutella asia halki ja poikki tytön kanssa. Nyt tuntuu pahalta, mutta nuo on niitä asioita, mihin ei voi vaikuttaa.

Ja tosi hyvä pointti tuo, että jotkut seuraa bestistä vaikka jatko-opintoihin. Olen kuullut noin käyneen. Aika hullua.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollut varmasti ystävällekään helppoa ottaa etäisyyttä noin tiiviistä ystävyyssuhteesta, siksi täysi hylkäys. Se ei tarkoita sitä, että suhde olisi täysin poikki, pieni tauko tekee varmasti molemmille hyvää.

Muistan itsekin, miten todella tiivis jq pitkään jatkunut ystävyyssuhde alkoi ahdistaa teininä. Ystävässäni ei ollut mitään vikaa, mutta kun kaikki tehtiin ja koettiin yhdessä, alkoi tuntumaan ettei ole edes muita vaihtoehtoja. Onneksi yhteinen kaveripiiri laajeni lukiossa ja molemmat saimme muitakin ystäviä, he tulivat tarpeeseen.

Näinhän se on, aikansa kutakin. Vierivä kivi ei sammaloidu ja joskus tällaiset tiukat ystävyyssuhteet ovat aika ikäviä jopa niille ystävyksille. Jos sellaiseen jää jumiin, niin siinä ei välttämättä pääse kehittymään esimerkiksi ihmissuhdetaidoissaan ollenkaan. Identtisten kaksostenkin pitää antaa toiselle tilaa elää ja olla, niin myös ystävälle.

Vierailija kirjoitti:

Sinun kannattaa olla nyt tyttärellesi tukena. Kertoa, ettei hänessä ole mitään vikaa eikä kaverikaan ole tehnyt mitenkään väärin. Selittää, että sellaisia ihmissuhteet ovat. Ihmiset muuttuvat. Eri asiat alkavat tuntumaan paremmilta kuin toiset. Hän tulee elämänsä aikana kokemaan vielä monta kertaa tuon, että joku ei enää pidäkään niin paljon hänen seurastaan kuin aiemmin piti. Nyt kannattaa opettaa hänet käsittelemään ne tunteet ja selviämään niistä. Opettaa, ettei ikinä kannata ripustautua yhteen ihmiseen tai asiaan elämässään, koska sen saattaa menettää. Kannattaa hankkia elämäänsä paljon tärkeitä ihmisiä ja asioita, jotta on jotain mihin turvautua, jos jonkun niistä menettää.

Tämä! Oli itselle 25 vuoden iässä todella iso järkytys, kun pitkäaikaisin ystävä ei enää halunnut jatkaa. En ollut osannut ajatella sellaista tapahtuvan eli pidin ystävyyttä itsestäänselvyytenä. Oli aikamoinen oppi kantapään kautta.

sitten katkeaa monesti siihen että toinen menee lukioon ja toinen ammattikouluun, erilaiset intressit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun kannattaa olla nyt tyttärellesi tukena. Kertoa, ettei hänessä ole mitään vikaa eikä kaverikaan ole tehnyt mitenkään väärin. Selittää, että sellaisia ihmissuhteet ovat. Ihmiset muuttuvat. Eri asiat alkavat tuntumaan paremmilta kuin toiset. Hän tulee elämänsä aikana kokemaan vielä monta kertaa tuon, että joku ei enää pidäkään niin paljon hänen seurastaan kuin aiemmin piti. Nyt kannattaa opettaa hänet käsittelemään ne tunteet ja selviämään niistä. Opettaa, ettei ikinä kannata ripustautua yhteen ihmiseen tai asiaan elämässään, koska sen saattaa menettää. Kannattaa hankkia elämäänsä paljon tärkeitä ihmisiä ja asioita, jotta on jotain mihin turvautua, jos jonkun niistä menettää.

Tämä! Oli itselle 25 vuoden iässä todella iso järkytys, kun pitkäaikaisin ystävä ei enää halunnut jatkaa. En ollut osannut ajatella sellaista tapahtuvan eli pidin ystävyyttä itsestäänselvyytenä. Oli aikamoinen oppi kantapään kautta.

Siinä on varmasti ollut aika paljon erilaisia asioita eron takana, eivät tuollaiset jutut ole yleensä vain hetken mietinnän kautta tulleita. Aivan niin kuin avioerotkin pitkän avioliiton jälkeen, eli usein ennen eroa on ollut paljon kaikkea, mutta niitä ei ole vain huomioitu ja toista on pidetty itsestäänselvyytenä.

Tiedän samantyyppisen tapauksen ja kyseessä oli, että tämä paras ystävä oli ryhtynyt lesbosuhteeseen ihastuksen kohteena olevan toisen teinin kanssa. Huomasi siis olevansa lesbo. Kuitenkaan ystävyys ei siihen päättynyt kokonaan vaan edelleen pitävät yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

sitten katkeaa monesti siihen että toinen menee lukioon ja toinen ammattikouluun, erilaiset intressit

Sitten se ensimmäinen poikaystävä vie yleensä kaiken huomion. Harva sitä jaksaa enää kihertää lapsuudenystävänsä kanssa sen jälkeen, kun on päässyt leikkimään aikuisten leikkejä.