Miten sinä vanhempana huolehdit,ettei lapsesi ajaudu huonoille teille?
Eli ryhdy rikolliseksi tai hakeudu epäilyttävän seuraan etc.?
Miten siis seuraat vanhempana missä lapsesi pyörivät?
Ja tiedätkö missä ja kenen kanssa lapsesi viettävät aikaa?
Huomaatko jos lapsella on yhtäkkiä jotain uusia tavaroita? Tai häneltä on hävinnyt tavaroita?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on treenit 5-6 kertaa viikossa ja pelit siihen päälle.
Olemme tarjonneet myös lapsille harrastuksen ja olemme pysyneet kaukana suurimmista kaupungeista.
Ollaan sovittu että meillä kotona saa hengata kavereiden kanssa melkeinpä milloin vaan, tunnemme siis suurimman osan kavereista. Yrmeimmänkin teinin odotetaan sisääntullessa moikkaavan meitä aikuisia ja käyttäytyvän kohteliaasti, itse olemme vastavuoroisesti vieraanvaraisia ja reiluja.
Lisäksi lapsi on aina saanut kotona huomiota, rajoja ja rakkautta, olemme kiinnostuneita hänen elämästään ja asioistaan, puhumme avoimesti kaikesta ja olemme aina olleet tosi johdonmukaisia kasvattajia. Meillä on kotona säännöt joita tulee noudattaa tai siitä on seuraamuksia.
Toki lapsella on fiksuja harrastuksiakin jotka vievät aika monta iltaa viikossa.
Noudatamme hyvin pitkälle samanlaisia menetelmiä kuin omassa lapsuudenkodissani.
Oli rakkauden (se ilmaistiin myös verbaalisesti ja itseasiassa kerron sen edelleen päivittäin) lisäksi rutiinit jotka tietyssä vaiheessa erittäin tärkeät lapselle, osasimme sanoa ja käyttää sanaa "ei", oli rajat eli esim.ulkona ei hilluttu yömyöhälle ei edes lomilla eikä vietetty aamuyölle valvoen "ruutuilemassa". Alkoa tms ei tarjottu, kun "kyllähän se 15v voi jo maistaa" vaan asia oli yksiselitteinen eli on lailliset ja laittomat puuhat eikä ole itsekään näytetty mallia sen kummempaa päihteiden käyttöön tai tupakoimiseen, oli avoimet välit, puhuttiin asioista niiden oikeilla nimillä ja siitä mitä esim.tupakointi ja huumeet tekee, oli turvallista kotona, lasta/nuorta kuunneltiin ja kuultiin ja oltiin kiinnostuneita hänen asioistaan, tuettiin ja kannustettiin koulunkäyntiin, ei vain pomotettu ja määräilty ja oli yhteydenpitoa niihin vanhempiin joiden kanssa lapsi vietti aikaa ja yhteys toimi myös koulun aikuisiin.
T. Nuorempi täytti juuri 20v ja vanhempi tänä vuonna 22v.
Olen kiinnostunut lapsestani, kuuntelen, keskustelen, välitän. Pidän rajat, pyrin tutustumaan myös kavereihin, meille saa siis kavereitten kanssa tulla ja muutenkin haluan tietää missä hän menee. Toki myös harrastuksiin olen vienyt ja niissä kannustanut, samoin koulunkäynnissä. Tyttärestä en ole huolissani, hän on kunnollinen ja omannut vahvan oikeudentajun jo hyvin pienestä, poika on enemmän sitä sorttia joka saattaa kavereitten yllytyksestä lähteä hölmöilemään (tai olla se yllyttäjä....).
Just se mahdollisimman tylsä arki sääntöineen, keskustelut, kiinnostus kavereista ja koulusta, mitä aikoo tehdä.
Ei meillä liesuttu kesäisin kaikenmaailman puuhamaissa, ihan vaan kotona. No tosin asutaan kivalla alueella, metsää ja muuta, paljon kavereita ja pieni koulu. Eikä ollu kännyköitä eikä telkkarissa tullu tissejäjaperseitärannalla...
Parhaansa voi tehdä, mutta ei kaikkea. Lähipiirissä kaksi päälle parikymppistä kuollut yliannostukseen. Molemmat tavallisista perheistä, hyvä koulumenestys ja harrastuksia, olin esim. molempien yo-juhlissa.. Molempien kohdalla ongelmat alkoivat toden teolla kotoa poismuuton jälkeen.
Tunnetasolla pitää yhteyden toimia. Oma elämä pitää olla kunnossa. Vanhempien malli vaikuttaa eniten. Neuvominen ei niinkään.
Rauhallinen arki, selkeät säännöt ja hyvät / avoimet välit lapsen kanssa.
Ei ongelmia, vaikka olen yksinhuoltaja.
Olen kiinnostunut lapsesta ja hänelle tärkeistä asioista. Yritän kuulla heikkoja viestejä ja tarttua niihin. Tasapainoilen välittämisen ja kannustamisen puolella, en hengitä niskaan ja painosta.
On myös pakko luottaa siihen, että rakkaus ja rajat läpi lapsuuden loivat raamit, joiden sisällä teini-ikäisen siivet kantaa.
-rakastetaan lasta
-pidetään säännöistä kiinni (kotiintuloajat, nukkumaanmenoaika, rajoitettu aika netissä/puhelimella, läksyt tehdään aina)
- tehdään kaikkea kivaa yhdessä
- tutustutaan lasten kavereihin ja vanhempiin
- keskustellaan vaaratilanteista lapsen kanssa ennakoivasti
- positiiviset harrastukset
Ihan tämmöistä eloa meilläkin kotona on ollut kuin kommenteissa mainitaan. Tavallinen normi perhe. Silti toinen lapsista ajautui väärään seuraan ja huumeet tuli kuvioihin. Kaikki tein mitä pystyin ja osasin että nuoren saisi oikealle raiteelle, ei onnistunut. Eli ei se niin mustavalkoista ole jotta rakkaudella, säännöillä, välittämisellä ym. ym. pystyisi aina vaikuttamaan mihin pasen elämä menee.
No Luojalle kiitos, lapsi on tänäpäivänä ihan kunnon kansalainen, selvillä vesillä ja opiskelee hyvällä menestyksellä.
Eipä sitä voi estää vaikka kuinka haluaisi, jos niin on käydäkseen. Karu totuus.
En kuuntele hevimusiikkia takaperin.
Harrastukset ja arvojen opetus. Perseillä saa, mutta ei tehdä pahaa tai rikollista.
Lapsi tuntuu tietävän rajat, vaikka niitä ylittelee. Esim kulkee pummilla ihan järjestäin.
Vierailija kirjoitti:
Ihan tämmöistä eloa meilläkin kotona on ollut kuin kommenteissa mainitaan. Tavallinen normi perhe. Silti toinen lapsista ajautui väärään seuraan ja huumeet tuli kuvioihin. Kaikki tein mitä pystyin ja osasin että nuoren saisi oikealle raiteelle, ei onnistunut. Eli ei se niin mustavalkoista ole jotta rakkaudella, säännöillä, välittämisellä ym. ym. pystyisi aina vaikuttamaan mihin pasen elämä menee.
No Luojalle kiitos, lapsi on tänäpäivänä ihan kunnon kansalainen, selvillä vesillä ja opiskelee hyvällä menestyksellä.
Voit nyt uskoa, että sinun kasvatus ja rakkaus loppujen lopuksi voitti/tehosi/ratkaisi, miten asian haluaa sanoa. Minä ainakin näen teidän lapsen asian niin.
Olemme yrittäneet antaa esimerkin hyvästä perhe- ja parisuhteesta sekä aikuisuuden ja vastuunkannon mallin. Lapset ovat pienestä saakka olleet mukana kaikessa. Kertoneet mitä me vanhemmat emme hyväksy emmekä halua lastemme kokevan tai tekevän - rikollisuus ja huumeet tietty ensimmäisinä listoilla. Jokainen silti tekee omat valintansa ja kantavat siitä ihan itse vastuun.
Kaverit ovat aina olleet tervetulleita meille ja nämä ovatkin viettäneet meillä hyviä hetkiä. Monelle on ollut tosi "outoa" se että laitetaan yhdessä ruokaa, syödään hyvin pitkän kaavan mukaan ja jos alkoholia otetaan se on vain ruokajuoma, ei mikään pakkomielle. Oliskohan nuo olleet 16-17v vanhoja kun alkoivat kavereiden kesken myös pitämään ruokailtoja siinä missä jotkut muut nuoret joivat pussikaljaa puistossa. Nyt parhaillaan kuopuksen pieni koti ja 1,5m2 keittiö on opiskelijaporukan "kantis" ja herkkuruokien testauspaikka:) Uskon että tämäkin on ollut vain positiivista noille kaikille nuorille, niin omille kuin vieraillekin.
En tiedä mitä olisin tehnyt jos joku olisi joutunut esim huumehelvettiin??! Loputtomiin ei todellakaan voi eikä jaksa hyysätä vaan jossain vaiheessa on ajateltava itseä ja muita perheenjäseniä ja annettava tuon yhden selviytyä itse.
Enempää ei voi tehdä kuin rakastaa ja toivoa parasta. Olemme olleet onnekkaita
Harrastukset ja järkevä tekeminen ja arvostus.
-Pidän lapsen lähellä (siis henkisesti, juttelen ja olen avoin)
-Valitsin asuinpaikan, jossa huonoille teille meno vaatisi paljon vaivaa ns. hyviin teihin verrattuna
-Tarjoan järkevää tekemistä ja kannustan kaikessa kehittävässä
-Hyväksyntää ei tarvitse lähteä hakemaan kaduilta, kehuja saa kotona ja harrastuksissakin
-Yritän nähdä ne paikat, joissa kannattaa joustaa vs. ne joissa ei (esim. Teini-ikäinen haluaa hevosen -> ok, vaikka melkoinen investointi onkin joka tavalla. Muut riuskat harrastajat hyvää seuraa ja lannanluonti hyvää ajanvietettä ja opiskeluun on motivaatiota. vs. välivuosi lukiosta -> EI.)
Vierailija kirjoitti:
-Pidän lapsen lähellä (siis henkisesti, juttelen ja olen avoin)
-Valitsin asuinpaikan, jossa huonoille teille meno vaatisi paljon vaivaa ns. hyviin teihin verrattuna
-Tarjoan järkevää tekemistä ja kannustan kaikessa kehittävässä
-Hyväksyntää ei tarvitse lähteä hakemaan kaduilta, kehuja saa kotona ja harrastuksissakin
-Yritän nähdä ne paikat, joissa kannattaa joustaa vs. ne joissa ei (esim. Teini-ikäinen haluaa hevosen -> ok, vaikka melkoinen investointi onkin joka tavalla. Muut riuskat harrastajat hyvää seuraa ja lannanluonti hyvää ajanvietettä ja opiskeluun on motivaatiota. vs. välivuosi lukiosta -> EI.)
Täysin sama. Asuinpaikan valinta on merkittävä tekijä, ja määrittää millaisessa seurassa lapsi viettää päiväkoti- tai koulupäivänsä.
Hänellä on treenit 5-6 kertaa viikossa ja pelit siihen päälle.