Sinä joka olet ylipainoinen, millä ruuilla olet mielestäsi lihonut?
Oliko se esim. pikaruoka, makeat ruuat vai jotain muuta?
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
130 kiloinen työkaveri ihmetteli tässä taannoin kun luetteli oppikirjamaisesti mitä päivän mittaan syö, mutta unohti mainita karkkien, keksien, ja limsojen mättämisen joka välissä, sekä suuret annokset ruokaa.
Sitten hän käy joka päivä koiran kanssa kilometrin lenkillä ja polvet ja lonkka paskana ja kolesterolia huipussaan..
Vähän nauroin partoihini.
Tähän voisi sanoa, että hoida omat asiasi.
Kaljalla ja liikkumattomuudella. En varmasti syö niin paljon että siinä olisi vähennettävää.
Makeat herkut minua ei kiinnosta, tuskin noista suolaisistakaan tulee sinällään liikoja kaloreita.
Tai siis, olisi se elämä aika ikävä jos kerran päivässä ruokailu olisi liikaa.
En siis suostu vähentämään. Liikkua pitäisi muttei jaksa ja kivut ovat kovat.
Annoskoot mulla on ylipainon takana lähinnä.
En syö makeita, en usein roskaruokaa, pizzaa jne., vaan ihan terveellistä kasvisruokaa. Mtön sitä vaan hirmu paljon. Mun mielestä ihan tavallinen ruoka on parasta herkkua, ei mitkään "herkut".
Tuo ja liikunnan vähyys.
vehnäsämpylät, ohrarieska, karkki. Kesällä mansikat, talvella satsumat, molempia menee yli kilo illassa.
Sokeriset mehut, ranskanperunat, liika hiilihydraatti.
Epäsäännöllinen ruokarytmi. Minulla on keliakia, ja kun se todettiin rupesin syömään juustoa kuin leipää.
Stressi ja jatkuvat infektiot. Jaksamattomuus hakea joka päivä matkan päässä olevasta kaupasta tuoretuotteita.
Pikaruoka. Se on vaan kotiruokaa herkullisempaa. Olen tosin pyrkinyt vähentämään ja jättämään herkuttelua viikonlopuille.
Sipsit, karkut ja suklaa pääosin.
Myös pizza ja hampurilaiset maistuu.
Sipsit ja karkit on paheeni.
Voileivät. Päällä oivariinia ja oltermannia.
Vierailija kirjoitti:
Pikaruoka. Se on vaan kotiruokaa herkullisempaa. Olen tosin pyrkinyt vähentämään ja jättämään herkuttelua viikonlopuille.
Ei edes ole herkullista, olet vain totuttanut makuaistisi suola- ja rasvaövereihin.
Olin koko lapsuuden normaalipainoinen, mutta en siro. Talvella lihoin ja kesällä laihduin, koska kesäisin liikuin enemmän ja talvella osa ajasta meni koulunkäyntiin. Pituuskasvun päätyttyä olin lähellä normaalipainon ylärajaa. Jostakin syystä terveydenhoitaja kutsui, minua näkemättä ja ilman terveystarkastusta, minut luokseen. Ilmoitti, että minä aloitan laihduttamaan ja käyn jatkossa kerran viikossa hänen vastaanotollaan punnittavana.
Söin aamuisin kaurapuuroannoksen, johon pistin voisilmän. Paino putosi puoli kiloa viikossa ja terveydenhoitaja oli tyytymätön näin vaatimattomaan tulokseen. Olisi pitänyt jättää se voisilmä laittamatta. Muutaman viikon kuluttua tämä terveydenhoitaja ilmoitti, että oikeastaan voidaan lopettaa tämä, koska oikeastaan olet normaalipainon rajoissa. Terveydenhoitaja olisi halunnut laihduttaa minut normaalipainon keskivaiheille tai sen alle.
Kun aloin syömään muutakin kuin puuroannoksen voisilmällä - lihoin nopeasti laihdutetut kilot ja enemmänkin. Tästä alkoi jojo-laihdutus. Laihdutin ja laihdutuskuurin jälkeen paino tuli tuplana takaisin.
En ole vielä ylipainoinen, mutta lihonut normaalipainon sisällä kymmenen kiloa koronan alkamisen jälkeen. Itse leipomillani makeilla leivonnaisilla sekä sipseillä. Usein en kunnon ruokaa syö moneen päivään ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sokeri. Ehdottomasti. Jos en söisi sokeria, olisin laiha.
Tuo on hyvin yleinen harhaluulo. Sokeria on mahdoton syödä niin paljon. Kyllä ne on muusi-lihapulla-pizza jotka lihottaa.
En ole syönyt muusia, lihapullia enkä juuri pizzaakaan 20 vuoteen. Lihoin leivällä ja jäätelöllä.
Just joo. 🤦🏻🤦🏻🤦🏻
Mikä tässä on niin ihmeellistä?
Minäkään en ole lihapullia syönyt 30 vuoteen ainakaan ja pizzaa en ole ostanut vuoden 91 jälkeen kuin kerran pizzeriasta. Leivällä, tai siis leivän päällisillä lihoin kun olin niin sairas että en jaksanut laittaa normaalia terveellistä ruokaa muutama vuosi sitten.
No liika syöminen ylipäätään. Liikaa leipää, liikaa pizzaa... Liian usein herkkuja.
Ihan sillä kuuluisalla kotiruoalla. Pikkaisen liikaa joka kerralla. 20 vuotta = 20 kiloa.
Herkuilla: karkki ja suklaa pahimpana
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kun syytätte yhtä ainetta, sokeria leipää tms lihoamisestanne, ette tule ikinä laihtumaan. Ette ikinä.
Se on se leivän päällinen, siinä voi olla todella paljon rasvaa ja jos sitä syö säännöllisesti saati korvaa ateriat jolloin kärsii myös proteiinivajeesta, siitä aiheutuvaa nälkää voi yrittää korvata rasvaisilla päällisillä.
Itse syön nyt proteiinileipää tai lämmintä voileipää joka on täytetty kasvisproteiinilla ja kasviksilla, ja laihtumista tapahtuu.
Silloin kun olin lihava: ylisuuret annokset: juustopastaa iso lautasellinen, jäätelöä paketti, suklaata levy, pullia pussillinen...
Nyt normaalipainoisena kaikkia noita vähemmän jos ollenkaan. Suklaapatukka. Yksi pulla. Pienet ruokalautaset. Niihin on tyytyväinen kun niihin on tottunut. Vähentäminen vähän kerrallaan on kestävää.
En oikein identifioidu ylipainoiseksi, mutta BMI on eri mieltä ja normaalipainoon olisi useampi kilo matkaa.
Pikkuhiljaa keski-ikäisenä liikunta on vähentynyt, ruokailun suhteen ei jaksa olla tarkkana ja varsinkin korona-aikaan elämän pienet ilot, viini ja herkullinen ruoka, toivat muutamia ylimääräisiä kiloja.
Isoja muutoksia en tarvitse, mutta silti tuntuu hankalalta systemaattisesti lisätä liikuntaa, pienentää annoskokoja ja vähentää viinin lipittämistä.
130 kiloinen työkaveri ihmetteli tässä taannoin kun luetteli oppikirjamaisesti mitä päivän mittaan syö, mutta unohti mainita karkkien, keksien, ja limsojen mättämisen joka välissä, sekä suuret annokset ruokaa.
Sitten hän käy joka päivä koiran kanssa kilometrin lenkillä ja polvet ja lonkka paskana ja kolesterolia huipussaan..
Vähän nauroin partoihini.