Lue keskustelun säännöt.
Kehopositiivisuus surettaa personal trainer Sara Kivimäkeä, 47 "On pelottavaa, että huomattavasta ylipainosta on tehty normi"
13.06.2023 |
https://www.ksml.fi/uutissuomalainen
Ihanaa, vihdoin joku puhuu ääneen!
Kyseessä on niin järkyttävän vaarallinen kansantauti, että nyt ihan oikeasti hyssyttelyn sen ympärillä täytyy loppua.
Kehopositiivisuus terminäkin saa Kivimäen surulliseksi.
En jaksa katsella itselleen valehtelua ja kieroilua. Ihmisen täytyisi tunnustaa itselleen, että on huijannut itseään ja liikkuu liian vähän ja syö liian paljon.
Kommentit (2017)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihannoi itsekuria, minä ihannoin hyvää ruokaa. Olen nautiskelija. En kuitenkaan syö teidän kuvittelemaan hampurilaisia, pitsaa, karkkia yms. Mutta syön mielelläni kolmen ruokalajin illallisen ja loynaallakin jälkiruoan. Mutta en syö huonoa ruokaa, voin paastota se ei haittaa minua. Olen nautiskelija, en ahmatti tai ahne.
Väitän aika tiukkaan, että nuo itsekuri-ihmiset ovat vain kateellisia kiille, joilla on pokkaa nauttia ruuasta. Ja kaikesta muustakin, vaikka elämästä itsestään.
Meitä.pyöreitä nautiskelijoita on paljon. Mutta sitten kun on kunnolla ylipainoa, niin siihen on kyllä muuta syyt, kuin pelkkä nautiskelu. Pelkkä unettomuus lihottaa. Ei sillä että söisi vähemmän, vaan se muuttaa jotain kehossa. Te voitte kritisoida meitä nautinnollisesti pyöreitä, mutta jättäkää sairaat rauhaan.Kohtuus kaikessa niin pysyt hoikkana.
Ei minulla ole mitään itseistarkoitusta tai tavoitetta olla hoikka. Kyllä minulla on elämässä monet muut prioriteetit kuin ulkonäkö ja ehkä kaikista vähiten hoikkuus. En ihannoi hoikkuutta ollenkaan. Tykkään kauniista vartaloista oli nemiesten tai naisten, mutta pitää niissä olla muotoja ja pyöreyttä. Jopa miehillä .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en pidä sitä normina. Se on epänormaalia ja lihavien pitäisi muuttaa elintapojaan. Ei syödä roskaruokia ja pitää liikkua riittävästi.
Aikuinen tyttäreni muistaa vieläkin, kun terkkari sanoi seiskalla, että ei pitäisi syödä niin paljon hampurilaisia. Ja hän söi hampparin ehkä kerran 3 kk:ssa, eikä muutenkaan epäterveellisesti. Traumat jäi.
Traumat.. no johan.
Tytöt on monesti herkkiä, ja trauma voi tulla pienemmästäkin huomauttelusta. Vaikea asia, kun pitäis puuttua, mut miten se tehdään oikein. Minulla ei ole vastausta.
Ja ratkaisu on että ei puututa ollenkaan ja tuputetaan kehonpositiivisuutta. Olisi ehkä sitten aiheellista kasvattaa niitä tyttöjä sietämään tuollaisia asioita, koska maailma on sellainen. Aikuisen tehtävä on kasvattaa lapsi tähän maailmaan. Unelmahöttö sitten erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käys lukemassa Hesarin uusin juttu lihavuuslääkäri Kirsi Pietiläisen haastattelu ylipainoisten itsekurista. Saat vähän laajennettua tajuntaasi lihavuudesta ja mien lihavilla on usein huomattavasti tiukempi itsekuri kuin ns tervettä elämää elävillä.
Mustavalkoisuus on aina huono asia, eikä se vie mitään asiaa eteenpäin ja auttaisi ihmisiä selviämään
Lihavilla on huono itsekuri, koska syövät liikaa. Se on kehon negatiivisuutta. Jos heillä olisi parempi itsekuri, he söisivät sen määrän ja sellaista ravintoa joka on itselle hyväksi. Hesaria en lue, koska siellä selitetään mustaa valkoiseksi.
Itselläsi ei olisi itsekuria olla syömättä epäterveellistä ruokaa, esim. lihaa. Pystytkö paastoamaan, riittääkö sinulla itsekuri? Minäpä pystyn.
Tänään olen syönyt 200 kaloria eikä tee vaikeaa itsekurille.
Se että on lihava ei tarkoita sitä koko elämänsä ja jatkuvasti syö liikaa. Muutenhan sitä vaan lihoisi ja lihoisi vaan. Naisella ainakin paino voi elämän aikana vaihdella, hoikasta voi tulla lihava ja moni lihava laihduttaa takaisin hoikaksi jolloin syö vähemmän kuin kuluttaa.
Mutta eihän liha ole epäterveellistä. Puhut kehonpositiivisuuden puolesta ja kyselet täällä muiden syömisistä, vähän kyseenalaista. Minä syön monipuolisesti ja ruokasuosituksien mukaan ravintoon voi ihan hyvin sisällyttää lihaa.
Eli sinulla ei ole itsekuria olla syömättä lihaa edes yhtä päivää? Et sinä voi moittia muita huonosta itsekurista silloin. Minäpä olen ollut syömättä lihaa 30 vuotta ja juustoja ja maitosuklaata 20 vuotta. Ihan turha tulla minulle sanomaan että minulla on huono itsekuri kun et itse pysty samaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käys lukemassa Hesarin uusin juttu lihavuuslääkäri Kirsi Pietiläisen haastattelu ylipainoisten itsekurista. Saat vähän laajennettua tajuntaasi lihavuudesta ja mien lihavilla on usein huomattavasti tiukempi itsekuri kuin ns tervettä elämää elävillä.
Mustavalkoisuus on aina huono asia, eikä se vie mitään asiaa eteenpäin ja auttaisi ihmisiä selviämään
Tuon artikkelin suurin juttu minun näkökulmasta oli, että mitokondriot ratkaisevat, että millä suhteella sisään tullut energia laitetaan poltettavaksi tai varastoon, ja reippaan laihdutuksen kokenut kroppa näyttäisi puoltavan varastointia. Ja mitokondrioiden toimintaan ei ihmisen mieli vaikuta.
Jos yksi syö itsensä kylläiseksi, kroppa ottaa energian suuremmilta osin käyttöön, kun taas toinen syö itsensä kylläiseksi, kroppa ottaa suuremman osan energiasta talteen rasvana. Ja ihmistä ei ole rakennettu vastustamaan nälänhätää jos ravintoa on tarjolla eli tuon nälän tarpeen / täynnä olon mekanismin vastustaminen ei auta.
On jotenkin häirinnyt, että jos tämä homma olisi vain kalorien laskemista, tahdonvoimaa tai oikeastaan mitä muuta tahansa tahdon hallussa olevaa, niin miksi helkutissa pysyvä painonpudotus on niin perhanan harvinaista. On paljon niitä ensivaiheen uhoamisia, että näin paljon lähti "kuurin" aikana... ja sitten on hiljaista ja nähdään jostain kuvasta kuukausia tai vuosia myöhemmin että on tainnut tulla vielä enemmän takaisin.
Tämähän sen selittäisi.
Ihmisen mieli pystyy vaikuttamaan siihen, mitä suustaan laittaa alas. Se vain vaatii pirusti sisua. Ei saa antaa periksi. Sori, ihminen ei ole niin mitokonrioidensa ohjaama, ettei oikeasti halutessaan osaisi syödä sen verran, kuin oma uniikki metabolia pystyy käsittelemään. Yhdet kuluttaa vuodelevossa 1200kcal ja toiset 1700kcal. Tuossa on iso ero perusaineenvaihdunnassa. Sokeri ja alkoholi on isoimmat repsahduksen aiheuttajat, ja suomessa riittää varsinkin keväällä/kesällä kaikenlaisia kissanristiäisiä, häitä ja muuta humppaa. Molemmat turvottaa ja molempiin herää heti himo suolistobakteerien villiintyessä ko. roskasta. Sokeririippuvuus on olemasssa oleva asia ja yhtä raju, kuin kovien huumeiden riippuvuus, ja hääkakun palaa voisi verrata heroiinista vierottautuneen hää-piikiksi. Muut ihmiset myös painostavat rikkomaan sokerilakon, jos käy vaikkapa kahvilla. Sitten jopa suuttuvat ja juoruavat, kuinka kehtaakin kieltäytyä kotona leivotusta pullasta. Mikä on todella huvittavaa, koska huumeidenkäyttäjät eivät todellakaan suutu, jos heidän kaverinsa päättääkin lopettaa/aloittaa lakon. Eikä tyrkytä aineita. Sokeririippuvaiset sitten taas tyrkyttävät herkkujaan oikein urakalla, on se hullua :D
Tässä maassa on puolet työvoimasta ylipainoisia. Ei meille anneta töistä sairaslomaa siihen, että saisimme käsiteltyä nämä tunnepuolen asiat ja riippuvuudet ja traumat, joita näiden asioiden pohjalla on (niillä, joilla on sitä, että tahdonvoimaa tarvitsee käyttää joka päivä). Sitä vaan ei jää jäljelle enää tuolle asialle riittävästi, kun on työ ja muukin elämä hoidettavana. Ihan kiva olisi voida vuoden tai parin verran keskittyä kuntouttamaan mielenterveys ja jo lapsuushelvetin ruokajuttujen vuoksi vääristynyt ruokasuhde. Mutta se ei ole todellisuutta. Ne taas, jotka ovat sitä vapaata saaneet, ovat yleensä niin zombiksi lääkittyjä loppuiäkseen, ettei heistäkään ole kuntoutumaan vaan jatkamaan rämpimistä.
Eikö oikeasti työssäkäyvällä ole 45min viikossa jutella ammattilaisen kanssa vääristyneestä ruokasuhteesta? Miksi työssäkäyvät suostuvat tuollaiseen kohteluun työnantajan osalta? Kaikki lääkkeet eivät tee zombiksi, mutta lääkärit tosiaan tarjoavat mielellään vain niitä. Kapitalismin viimeiset hetket ja sillee. Koittakaa pärjäillä siellä töissä.
Silleenkö se menee, että ihmisellä menee viikossa 45 minuuttia ruoanlaittoon, ruoan sisällön suunnitteluun ja sen ruoan syömiseen? Olen luullut, että siihen menee paljon, paljon enemmän, mutta mun ruokasuhde onkin niin vääristynyt, ettei sitä oikeastaan edes ole.
Luitko nyt ihan varmasti mitä kirjoitin? Kirjoitan nyt uudestaan: Eikö oikeasti työssäkäyvällä ole 45 minuuttia (aikaa) viikossa keskustella ammattilaisen (ammattitaitoisen [psyko]terapeutin) kanssa siitä vääristyneestä ruokasuhteesta? Nykyisin on etäyhteyksiä ympäri Suomen. Varsinkin, jos siitä on jo tullut sivusairauksia, diabetesta sun muuta. Kerrot terapeutille menneisyydestäsi, opettelet hänen avustuksellaan taitoja, miten hyväksyä menneisyytesi, ja sitten on hyvin todennäköistä, että pääset tunnesyömisestä eroon. Niitä reseptejä tehdään ja opetellaan sitten toisen, eri ammattilaisen kanssa. Ilman tuotakin pystyy muuttamaan ruokavalionsa, mutta se vaatii aika jääräpäätä ilman ulkopuolista apua. Usein kannattaa ottaa ulkopuolista apua painonhallintaan, ettei se sitten mene syömishäiriöksi jne.
Aikaa voi olla, mutta rahaa ei välttämättä. Terapia ei ole halpaa lystiä edes Kelan tukemana.
Kirjastossa on myös ihan ilmaiseksi lainattavia kirjoja, joita lukemalla voi tulla oivalluksia, että ehkä jokin asia tapahtui, mutta pitääkö sen antaa määritellä näin rajusti nykyminääni -tyyliin. Vasta erikoistuvat terapeutit ovat halvempia, heillekin voi varata ajan, ja usein yhtä ammattitaitoisia, vaikkakin vasta työuransa alussa. Eikö työssäkäyvältä löydy oikeasti 50e kuukaudessa laittaa terveyteensä edes sen yhden käynnin verran? 100e jos haluaa sitten rautaisen ammattilaisen. Mitä haittaa siinä on, jos vaikka kokeilee yhden päivän ajan punnita ruokia ja päästä kartalle, paljonko oikeasti tulee syötyä? Sen yhden päivän jälkeen voi palata entiseen, jos ei huvita. Pääasia olisi, että ihmiset kokeilisivat muutosta rohkeammin. Epäonnistuminen tai kesken lopettaminen on sitten sama, kuin ei olisi aloittanut lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihannoi itsekuria, minä ihannoin hyvää ruokaa. Olen nautiskelija. En kuitenkaan syö teidän kuvittelemaan hampurilaisia, pitsaa, karkkia yms. Mutta syön mielelläni kolmen ruokalajin illallisen ja loynaallakin jälkiruoan. Mutta en syö huonoa ruokaa, voin paastota se ei haittaa minua. Olen nautiskelija, en ahmatti tai ahne.
Väitän aika tiukkaan, että nuo itsekuri-ihmiset ovat vain kateellisia kiille, joilla on pokkaa nauttia ruuasta. Ja kaikesta muustakin, vaikka elämästä itsestään.
Meitä.pyöreitä nautiskelijoita on paljon. Mutta sitten kun on kunnolla ylipainoa, niin siihen on kyllä muuta syyt, kuin pelkkä nautiskelu. Pelkkä unettomuus lihottaa. Ei sillä että söisi vähemmän, vaan se muuttaa jotain kehossa. Te voitte kritisoida meitä nautinnollisesti pyöreitä, mutta jättäkää sairaat rauhaan.Kohtuus kaikessa niin pysyt hoikkana.
Ei minulla ole mitään itseistarkoitusta tai tavoitetta olla hoikka. Kyllä minulla on elämässä monet muut prioriteetit kuin ulkonäkö ja ehkä kaikista vähiten hoikkuus. En ihannoi hoikkuutta ollenkaan. Tykkään kauniista vartaloista oli nemiesten tai naisten, mutta pitää niissä olla muotoja ja pyöreyttä. Jopa miehillä .
Ajattelin vain kun hoikkana on helpompi olla ja pystyy esim liikkumaan paremmin. Ulkonäkö on nyt vain ulkokuorta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kunnioittavasti eri mieltä ap:n kanssa. Itsellä ollut elämässä pari tukevampaa kautta ja ne ovat aina liittyneet sellaisiin ajanjaksoihin, jolloin olen voinut syystä tai toisesta henkisestikin huonosti. Itsetuntoni on heikentynyt, olen kokenut riittämättömyyttä ja hävennyt itseäni, jolloin olen herkkuja syömällä ikään kuin hakenut "edes jotakin hyvää ja nautinnollista" elämääni. Lisäksi oivalsin jossain vaiheessa, että osaltaan ylipaino oli itselleni kuin suojamuuri miehiä, heidän huomiota ja mahdollisia pettymyksiä vastaan. Vähän kuin viesti että älä tule lähelle, vaikka pohjimmiltani kaipasinkin kipeästi hyväksyntää. Vasta sitten kun pitkällisen työstämisen myötä itsetuntoni kehittyi ja aloin voida henkisesti paremmin sekä arvostaa kehoani enemmän, olin myös valmis pysyvämpään elämäntapamuutokseen ja tarjoamaan keholleni parempaa ravintoa, liikuntaa jne.
Kaikilla lienevät omat taustansa ylipainolle, mutta henkilökohtaisesti uskon että tuon kehopositiivisuusviestin hyötypotentiaali on silti edelleen suurempi kuin haittapotentiaali.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa tutkinnon suorittaneita ihmisiä pidetään palkkattomissa työkokeiluissa, tulee karenssi jos ei mene.
Kun täyttää 80 - vuotta ja miettii mitä on tämän elämän jälkeen niin ahneus ei taida olla plussaa.
Suomessa hyvätuloiset on ilkeää porukkaa ja heitä halveksitaan, haukutaan ja inhotaan. On todella noloa, jos kuulut tuollaiseen ahnehtija perheeseen joka hyväksikäyttää muita ihmisiä ilmaistyöntekijöinä.
Saidat eivät kärsi muutakun siintä ettei taivaspaikkaa voi ostaa tai että käärliinoissa ei ole taskuja.
Miten se sanonta meni että 'kameli pääse helpommin neulansilmän läpi kun rikas taivaaseen.'
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käys lukemassa Hesarin uusin juttu lihavuuslääkäri Kirsi Pietiläisen haastattelu ylipainoisten itsekurista. Saat vähän laajennettua tajuntaasi lihavuudesta ja mien lihavilla on usein huomattavasti tiukempi itsekuri kuin ns tervettä elämää elävillä.
Mustavalkoisuus on aina huono asia, eikä se vie mitään asiaa eteenpäin ja auttaisi ihmisiä selviämään
Lihavilla on huono itsekuri, koska syövät liikaa. Se on kehon negatiivisuutta. Jos heillä olisi parempi itsekuri, he söisivät sen määrän ja sellaista ravintoa joka on itselle hyväksi. Hesaria en lue, koska siellä selitetään mustaa valkoiseksi.
Itselläsi ei olisi itsekuria olla syömättä epäterveellistä ruokaa, esim. lihaa. Pystytkö paastoamaan, riittääkö sinulla itsekuri? Minäpä pystyn.
Tänään olen syönyt 200 kaloria eikä tee vaikeaa itsekurille.
Se että on lihava ei tarkoita sitä koko elämänsä ja jatkuvasti syö liikaa. Muutenhan sitä vaan lihoisi ja lihoisi vaan. Naisella ainakin paino voi elämän aikana vaihdella, hoikasta voi tulla lihava ja moni lihava laihduttaa takaisin hoikaksi jolloin syö vähemmän kuin kuluttaa.
Mutta eihän liha ole epäterveellistä. Puhut kehonpositiivisuuden puolesta ja kyselet täällä muiden syömisistä, vähän kyseenalaista. Minä syön monipuolisesti ja ruokasuosituksien mukaan ravintoon voi ihan hyvin sisällyttää lihaa.
Eli sinulla ei ole itsekuria olla syömättä lihaa edes yhtä päivää? Et sinä voi moittia muita huonosta itsekurista silloin. Minäpä olen ollut syömättä lihaa 30 vuotta ja juustoja ja maitosuklaata 20 vuotta. Ihan turha tulla minulle sanomaan että minulla on huono itsekuri kun et itse pysty samaan.
Miten niin eli? Mene ummehtuneiden oletuksiesi kanssa johonkin muualle. Sulla on huono itsekuri, ethän pysty edes keskustelemaan takertumatta minun syömisiini, keskity omiisi ettet liho.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käys lukemassa Hesarin uusin juttu lihavuuslääkäri Kirsi Pietiläisen haastattelu ylipainoisten itsekurista. Saat vähän laajennettua tajuntaasi lihavuudesta ja mien lihavilla on usein huomattavasti tiukempi itsekuri kuin ns tervettä elämää elävillä.
Mustavalkoisuus on aina huono asia, eikä se vie mitään asiaa eteenpäin ja auttaisi ihmisiä selviämään
Juttu oli maksumuurin takana. Sinänsä ihmetyttää, että miten sitten ovat lihavia, jos on sitä itsekuria.
Itse olen vaihdevuosien jälkeen joutunut kehittämään itsekuria ja kieltäytymisen aitoa, etten alkaisi määrättömästi lihoa. Siihen motivoi ennen kaikkea se, että en pidä siitä, kun liikkuminen muuttuu kömpelöksi, jos maha kasvaa liikaa.
Itsekuri ei ole kivaa, mutta välttämätöntä välillä. :)
Katsos, kun sitä itsekuria voi käyttää muihinkin juttuihin, kuin laihduttamiseen ja painonhallintaan. Se ei myöskään ole mikään loppumaton voimavara, vaan erittäin rajallinen ominaisuus.
Moni käyttää itsekuria näyttääkseen paremmalta somessa.
Ja tosi moni käyttää paljon fiksumpiin asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kunnioittavasti eri mieltä ap:n kanssa. Itsellä ollut elämässä pari tukevampaa kautta ja ne ovat aina liittyneet sellaisiin ajanjaksoihin, jolloin olen voinut syystä tai toisesta henkisestikin huonosti. Itsetuntoni on heikentynyt, olen kokenut riittämättömyyttä ja hävennyt itseäni, jolloin olen herkkuja syömällä ikään kuin hakenut "edes jotakin hyvää ja nautinnollista" elämääni. Lisäksi oivalsin jossain vaiheessa, että osaltaan ylipaino oli itselleni kuin suojamuuri miehiä, heidän huomiota ja mahdollisia pettymyksiä vastaan. Vähän kuin viesti että älä tule lähelle, vaikka pohjimmiltani kaipasinkin kipeästi hyväksyntää. Vasta sitten kun pitkällisen työstämisen myötä itsetuntoni kehittyi ja aloin voida henkisesti paremmin sekä arvostaa kehoani enemmän, olin myös valmis pysyvämpään elämäntapamuutokseen ja tarjoamaan keholleni parempaa ravintoa, liikuntaa jne.
Kaikilla lienevät omat taustansa ylipainolle, mutta henkilökohtaisesti uskon että tuon kehopositiivisuusviestin hyötypotentiaali on silti edelleen suurempi kuin haittapotentiaali.
Jos kehonpositiivisuuden ohessa muistuttaisimme liikunnan tärkeydestä, niin olisi varmasti vielä parempi hyötypotenttiaali.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette laihduta jos olette ylipainoisia? Eikö se olisi kivaa olla normaalipainoinen..? Kehokin voi hyvin kun kiloja pudotatte sen 10kg vähintään pois sekä mieli tulee paremmaksi ja koette olevanne seksikkäitä.
Mun keho voi ihan riittävän hyvin näinkin enkä halua olla seksikäs tai "näkyvä". Käyn salilla ja lenkeillä ja pilateksessa. Elimistö ei tykkää laihduttamisen jälkeisestä tilasta, työterveyslääkärikin on joskus sanonut, että on parempi olla vähän pulska kuin koko elämänsä dieetillä.
Se ei ole mikään dieetti, jos tietää oman kcal kulutuksensa suunnilleen ja syö sen mukaan, tai sitten tarpeen tullessa lisää tai vähentää ruokaa, jos liikkumiseen tulee muutosta. Miksi punnitseminen on niin iso mörkö ihmisille? Tai laskeminen? Onhan laskimet tekemässä työn puolestasi ja netissä suomenkielisiä sivuja suomalaisilla ruuilla ja tuotteilla, mihin ei tarvitse syöttää kuin tyyliin parsa, höyrytetty 200g, kanankoipi, paistettu öljyllä 200g, riisi keitetty 100g ja sieltä tulee kalorit ja ravintoarvot. Fineli niminen sivu kertoo kaiken ruuasta ja laskee puolestasi.
Koska punnitseminen, laskeminen ja merkkaaminen on suurimmalle osalle ihmisistä epäkäytännöllistä ja siitä saa parhaimmillaankin vain summittaisen arvion. Laskurin antama kalorimäärä saattaa heittää jopa 25%, siinä on aika iso virhemarginaali mun mielestä.
Ai siis pitää nähdä vähän vaivaa asioiden eteen? On se nykyään niin vaivalloista ilmeisesti. Miten te jaksatte käydä töissä? Ilmoititko Finelille huomaamasi virheen ja näin samalla autoit ystävällisesti heitä, jotka Fineliä käyttävät terveytensä alkutaipaleella? Katsos maailma ei kehity paremmaksi, jos niistä virheistä ei huomauteta ja asioita korjata. Suurin osa ruuista ja aineksista tulee ihan valmiiksi punnittuna, pakkauksessa lukee grammat ja ravintosisältö. Yksi laskee päässään, toinen tarvii kynää ja paperia, kolmas laskimen ja neljäs, vanhus varmaan, helmitaulun. Monesti tosin tehtaalta tulee vajaata tai ylimääräistä, niidenkin koneet pitäisi kalibroida säännöllisesti, virheitä sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette laihduta jos olette ylipainoisia? Eikö se olisi kivaa olla normaalipainoinen..? Kehokin voi hyvin kun kiloja pudotatte sen 10kg vähintään pois sekä mieli tulee paremmaksi ja koette olevanne seksikkäitä.
Mun keho voi ihan riittävän hyvin näinkin enkä halua olla seksikäs tai "näkyvä". Käyn salilla ja lenkeillä ja pilateksessa. Elimistö ei tykkää laihduttamisen jälkeisestä tilasta, työterveyslääkärikin on joskus sanonut, että on parempi olla vähän pulska kuin koko elämänsä dieetillä.
Se ei ole mikään dieetti, jos tietää oman kcal kulutuksensa suunnilleen ja syö sen mukaan, tai sitten tarpeen tullessa lisää tai vähentää ruokaa, jos liikkumiseen tulee muutosta. Miksi punnitseminen on niin iso mörkö ihmisille? Tai laskeminen? Onhan laskimet tekemässä työn puolestasi ja netissä suomenkielisiä sivuja suomalaisilla ruuilla ja tuotteilla, mihin ei tarvitse syöttää kuin tyyliin parsa, höyrytetty 200g, kanankoipi, paistettu öljyllä 200g, riisi keitetty 100g ja sieltä tulee kalorit ja ravintoarvot. Fineli niminen sivu kertoo kaiken ruuasta ja laskee puolestasi.
Koska punnitseminen, laskeminen ja merkkaaminen on suurimmalle osalle ihmisistä epäkäytännöllistä ja siitä saa parhaimmillaankin vain summittaisen arvion. Laskurin antama kalorimäärä saattaa heittää jopa 25%, siinä on aika iso virhemarginaali mun mielestä.
Ai siis pitää nähdä vähän vaivaa asioiden eteen? On se nykyään niin vaivalloista ilmeisesti. Miten te jaksatte käydä töissä? Ilmoititko Finelille huomaamasi virheen ja näin samalla autoit ystävällisesti heitä, jotka Fineliä käyttävät terveytensä alkutaipaleella? Katsos maailma ei kehity paremmaksi, jos niistä virheistä ei huomauteta ja asioita korjata. Suurin osa ruuista ja aineksista tulee ihan valmiiksi punnittuna, pakkauksessa lukee grammat ja ravintosisältö. Yksi laskee päässään, toinen tarvii kynää ja paperia, kolmas laskimen ja neljäs, vanhus varmaan, helmitaulun. Monesti tosin tehtaalta tulee vajaata tai ylimääräistä, niidenkin koneet pitäisi kalibroida säännöllisesti, virheitä sattuu.
Eihän nykyihminen jaksa nähdä vaivaa. Ennemmin selitellään mustaa valkoiseksi ja piiloudutaan näiden meemien taakse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käys lukemassa Hesarin uusin juttu lihavuuslääkäri Kirsi Pietiläisen haastattelu ylipainoisten itsekurista. Saat vähän laajennettua tajuntaasi lihavuudesta ja mien lihavilla on usein huomattavasti tiukempi itsekuri kuin ns tervettä elämää elävillä.
Mustavalkoisuus on aina huono asia, eikä se vie mitään asiaa eteenpäin ja auttaisi ihmisiä selviämään
Juttu oli maksumuurin takana. Sinänsä ihmetyttää, että miten sitten ovat lihavia, jos on sitä itsekuria.
Itse olen vaihdevuosien jälkeen joutunut kehittämään itsekuria ja kieltäytymisen aitoa, etten alkaisi määrättömästi lihoa. Siihen motivoi ennen kaikkea se, että en pidä siitä, kun liikkuminen muuttuu kömpelöksi, jos maha kasvaa liikaa.
Itsekuri ei ole kivaa, mutta välttämätöntä välillä. :)
Katsos, kun sitä itsekuria voi käyttää muihinkin juttuihin, kuin laihduttamiseen ja painonhallintaan. Se ei myöskään ole mikään loppumaton voimavara, vaan erittäin rajallinen ominaisuus.
Moni käyttää itsekuria näyttääkseen paremmalta somessa.
Mua eniten hirvittää miesten janoisuus timmejä naisia kohtaan. Samaan aikaan sitä haluaa laihtua samalla muistaen aidan toisella puolella olevan odottamassa elukkalauma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette laihduta jos olette ylipainoisia? Eikö se olisi kivaa olla normaalipainoinen..? Kehokin voi hyvin kun kiloja pudotatte sen 10kg vähintään pois sekä mieli tulee paremmaksi ja koette olevanne seksikkäitä.
Siitäkö tää onkin kiinni että pääsee jonkun ukon nylkytettäväksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käys lukemassa Hesarin uusin juttu lihavuuslääkäri Kirsi Pietiläisen haastattelu ylipainoisten itsekurista. Saat vähän laajennettua tajuntaasi lihavuudesta ja mien lihavilla on usein huomattavasti tiukempi itsekuri kuin ns tervettä elämää elävillä.
Mustavalkoisuus on aina huono asia, eikä se vie mitään asiaa eteenpäin ja auttaisi ihmisiä selviämään
Juttu oli maksumuurin takana. Sinänsä ihmetyttää, että miten sitten ovat lihavia, jos on sitä itsekuria.
Itse olen vaihdevuosien jälkeen joutunut kehittämään itsekuria ja kieltäytymisen aitoa, etten alkaisi määrättömästi lihoa. Siihen motivoi ennen kaikkea se, että en pidä siitä, kun liikkuminen muuttuu kömpelöksi, jos maha kasvaa liikaa.
Itsekuri ei ole kivaa, mutta välttämätöntä välillä. :)
Katsos, kun sitä itsekuria voi käyttää muihinkin juttuihin, kuin laihduttamiseen ja painonhallintaan. Se ei myöskään ole mikään loppumaton voimavara, vaan erittäin rajallinen ominaisuus.
Moni käyttää itsekuria näyttääkseen paremmalta somessa.
Mua eniten hirvittää miesten janoisuus timmejä naisia kohtaan. Samaan aikaan sitä haluaa laihtua samalla muistaen aidan toisella puolella olevan odottamassa elukkalauma.
Sama se on kuin naisten janoisuus rahaa kohtaan. Sellaista se elämä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette laihduta jos olette ylipainoisia? Eikö se olisi kivaa olla normaalipainoinen..? Kehokin voi hyvin kun kiloja pudotatte sen 10kg vähintään pois sekä mieli tulee paremmaksi ja koette olevanne seksikkäitä.
Siitäkö tää onkin kiinni että pääsee jonkun ukon nylkytettäväksi?
Eikö tuo kirjoittaja puhunut siitä miten sitten kokee itsensä? Selvästihän siinä niin sanotaan, mutta jokin viha estää sinua ymmärtämästä lukemaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä osa on valaiseva:
Ihan järkkyjä määriä mässyä.
Tämä sarjahan on erinomainen. Tästä pitäisi tulla myös Suomi versio!
Hyvin pystyn laittamaan itsenikin noiden jalkoihin ja miten sitä kuvittelee syövänsä vähemmän mitä oikeasti syö. Mieli haluaa kääntää kaiken parhain päin vaikka ei olisi totta 😅
jokainen voi finelissä tehdä itselleen ruokaseurantaa vaikka viikon ajan. Sieltä näkee sitten hyvin mitä ravintoaineita on tullut liian vähän ja mitä liikaa. Laittaa vain ruokapäiväkirjaan kaikki suupalatkin. Alkuun voi olla hidasta, kun pitää miettiä paljonkohan tämä omena painoi, entä nämä keitetyt spaghetit jne, mutta on varsin hyvä ja silmiä avaava palvelu tuo finelin. ja vieläpä ilmainen. Soisin jokaisen kokeilevan sitä eikä mitenkään siinä mielessä, että joku lihava voisi sitten nähdä, että juu, tulee energiaa liikaa, vaan siinä mielessä, että se paljastaa myös, jos jotain ravintoainetta tulee saatua liian vähän ravinnon mukana. Etenkin tuohon jälkimmäiseen tarvitaan tuollaisia palveluja ja sovelluksia, koska harvemmin sitä kukaan osaa laskea syödystä ateriasta paljonko se sisälsi ravintoaineita.
Fineli on aika kankeahko eikä sisällä moniakaan esim. kasvisruokia eikä sinne taida voida omia reseptejäkään lisätä.
Sen sijaan monet lihavat käyttävät helpompia kännyversioita, yazio, sulamo, fätsecret ym. Ihan sen vuoksi kun laihduttavat. Ei noita varmaan normaalipainoiset käytäkään. Itse käytän cronometeriä koska sillä voi laskea myös vitamiinit ja kivennäiset sekä aminohapot. Käytin sitä jo hoikkana koska kiinnosti syödä terveellisesti ja nyt käytän kun laihdutan.
sinne voi syöttää raaka-aineittainkin ruoat. Ainakin itse teen niin, jos kokkaan itse jotain kotona. Alussa se vaatii vaivaa, kun pitää punnita raaka-aineet, mutta jos sitten käyttää omia reseptejä, niin se on sitten jatkossa helpompaa. Olen löytänyt finelistä monia kasvisruokia, myös siis niitä valmiita annoksia.
minä en sano noihin kännysovelluksiin mitään, kun en ole niitä käyttänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käys lukemassa Hesarin uusin juttu lihavuuslääkäri Kirsi Pietiläisen haastattelu ylipainoisten itsekurista. Saat vähän laajennettua tajuntaasi lihavuudesta ja mien lihavilla on usein huomattavasti tiukempi itsekuri kuin ns tervettä elämää elävillä.
Mustavalkoisuus on aina huono asia, eikä se vie mitään asiaa eteenpäin ja auttaisi ihmisiä selviämään
Juttu oli maksumuurin takana. Sinänsä ihmetyttää, että miten sitten ovat lihavia, jos on sitä itsekuria.
Itse olen vaihdevuosien jälkeen joutunut kehittämään itsekuria ja kieltäytymisen aitoa, etten alkaisi määrättömästi lihoa. Siihen motivoi ennen kaikkea se, että en pidä siitä, kun liikkuminen muuttuu kömpelöksi, jos maha kasvaa liikaa.
Itsekuri ei ole kivaa, mutta välttämätöntä välillä. :)
Katsos, kun sitä itsekuria voi käyttää muihinkin juttuihin, kuin laihduttamiseen ja painonhallintaan. Se ei myöskään ole mikään loppumaton voimavara, vaan erittäin rajallinen ominaisuus.
Moni käyttää itsekuria näyttääkseen paremmalta somessa.
Mua eniten hirvittää miesten janoisuus timmejä naisia kohtaan. Samaan aikaan sitä haluaa laihtua samalla muistaen aidan toisella puolella olevan odottamassa elukkalauma.
Sama se on kuin naisten janoisuus rahaa kohtaan. Sellaista se elämä on.
Te miehet itse haluatte maksaa seurasta. On munkin kaltaisia naisia jotka ei halua tapailla miehiä edes rahasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette laihduta jos olette ylipainoisia? Eikö se olisi kivaa olla normaalipainoinen..? Kehokin voi hyvin kun kiloja pudotatte sen 10kg vähintään pois sekä mieli tulee paremmaksi ja koette olevanne seksikkäitä.
Siitäkö tää onkin kiinni että pääsee jonkun ukon nylkytettäväksi?
Eikö tuo kirjoittaja puhunut siitä miten sitten kokee itsensä? Selvästihän siinä niin sanotaan, mutta jokin viha estää sinua ymmärtämästä lukemaasi.
Toivoisin vain miesten jättävän naiset rauhaan.
Jonkun omat vanhat traumat pukkaa pintaan.