Kehopositiivisuus surettaa personal trainer Sara Kivimäkeä, 47 "On pelottavaa, että huomattavasta ylipainosta on tehty normi"

Joo! On tiedossa mistä lihavuus johtuu ja parhaani sen eteen teen että asianlaitaan saadaan muutos. Ihan terveyssyistä. Minulle ei kuitenkaan kadulla tarvitse nauraa tai huudella tai tulla pätemään miten olla ja elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsottiin miesystäväni kanssa hiljattain 70-luvun suomalaista elokuvaa, joka sijoittui kaupunkiin. Ihmiset (pääosin keski-ikäiset) olivat siinä nykymittapuulla arvioituna hyvin hoikkia. Vaikka olivat oman aikansa normaalipainoisia. Ei ollut kyse mistään suurista filmitähdistä, vaan enempi oli semmonen taideleffa, jossa oli harrastajanäyttelijöitä eli taviksia.

Ymmärrätkö miten erilaista elämä silloin oli? Läheskään kaikilla ei ollut esim. autoa, ja kauppojen herkkuhyllyt oli ehkä 20-osa nykyisistä, ja niitä syötiin max kerran viikossa, niinkuin meilläkin, kun sunnuntaina sai paremman ruoan eli possunkyljyksen jälkeen vaniljajäätelöä pienen palan. 

Pitäsikö ylipainoisen tehdä tästä joku johtopäätös?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käys lukemassa Hesarin uusin juttu lihavuuslääkäri Kirsi Pietiläisen haastattelu ylipainoisten itsekurista. Saat vähän laajennettua tajuntaasi lihavuudesta ja mien lihavilla on usein huomattavasti tiukempi itsekuri kuin ns tervettä elämää elävillä. 

Mustavalkoisuus on aina huono asia, eikä se vie mitään asiaa eteenpäin ja auttaisi ihmisiä selviämään

Juttu oli maksumuurin takana. Sinänsä ihmetyttää, että miten sitten ovat lihavia, jos on sitä itsekuria.

Itse olen vaihdevuosien jälkeen joutunut kehittämään itsekuria ja kieltäytymisen aitoa, etten alkaisi määrättömästi lihoa. Siihen motivoi ennen kaikkea se, että en pidä siitä, kun liikkuminen muuttuu kömpelöksi, jos maha kasvaa liikaa.

Itsekuri ei ole kivaa, mutta välttämätöntä välillä. :)

Koko juttu oli sitä samaa pään silittelyä ja yliymmärrystä, jonka turvin voi taas pullukka painua fleecen alle suklaalevyn kanssa ajatellen, että lääkärikin sanoi etten oo laiska ja lihava.

Tuo tutkija puhuu ihan mitä sattuu, otsikko irrotettu tästä:

LIHAVUUDESSA ei ole Pietiläisen mukaan kyse itsekurista, vaikka itseä niskasta kiinni ottamista ehdotetaan usein ratkaisuksi ylipainoon.

Lihavuuteen taipuvilla ihmisillä itsekuria on jopa enemmän kuin normaalipainoisilla. Kun nälkä ei ota talttuakseen, itsekuri on jatkuvalla koetuksella. Varmasti potilaillani on parempi itsekuri kuin minulla. Laihat ihmiset tulevat kylläiseksi helpommin, joten ruuan kanssa ei juuri tarvitse pinnistellä.

Eihä toi lause käy järkeen mitenkään järkeen

Nimim. 15kg ylipainoinen ja kärsin jokaisesta jääneestä raskauskilosta

Ylipainoisilta nimenomaan puuttuu se itsekuri.

Ei puutu itsekuri. Tiedätkö, että moni olisi laiha, jos voisi itse valita kaupasta ruoat ja esim. työttömänä mä olen aina kotona. Ainut asia missä käyn on kauppa ja välillä kun saan työtä säästän työttömyysajan laskuihin.

En käy parturissa, ei ole lemmikkia, ei tule lehtitilauksia, en polta tupakkaa, en juo alkoholia.

Kävelylenkit eivät maksa mitään. Jumppaaminen kotona ei maksa mitään. Ruuan määrällä on merkitystä eli kuinka paljon syö sitä mitä syö.

En saa käydä kävelylenkillä polven takia. Olen kohta 50 ja 2 pyörää on varastettu.

Mä olin 20-vuotiaana laiha. En ole läski luokkakuvissa.

Uiminen sopii polvivammaiselle. Se ei rasita niin paljon jäseniä, mutta lihakset saa siitä silti hyvin voimaa kun veden vastustuksessa liikkuu. Monissa paikoissa on ohjattua vesijumppaa.

580 netto työmarkkinatuella ei käydä kuule uimassa. Uimahallit on täynnä eläkeläisiä, niihin Suomi satsaa.

Mutta samalla summalla voi kuitenkin kerätä 50 kiloa läskiä ilman ongelmia? Tämä selvä.

Mitä jos kokeilisisit itse työttömänä oloa minimi tuella ennenkuin tulet tänne aukomaan päätäsi.

Laittaisitko tähän, mitä ostat kaupasta? Mietin, onko yhteiskunta niin eriarvoistava, että köyhällä ei ole varaa ostaa terveellistä ruokaa. -eri

Perunaa, porkkanaa, riisiä, jauhelihaa, leipää.

Tomaatit ja kurkut ja salaatit on liian kalliita esim. 4 euroa 2 päivän salaattiin on liian kallista.

Pari kysymystä. Paljonko teillä maksaa tomaatit ja kurkut? Miksi peruna ja porkkana eivät ole haluttuja elintarvikkeita? Ostan niitä itsekin, nyt ostan uusia perunoita ja höyrytän porkkanoiden kanssa. Kohta saa kukkakaalia ja sekin toimii mun mielestä loistavasti uusien perunoiden kanssa ja on halpaa sesonkina.

Entä kaurapuuro ja muut puurot? Syötkö niitä?

Mitä juot arkijuomana? Ja paljonko menee kuukaudessa ruokaan?

Laitatko porkkanaa ja perunaa leivän päälle? Teet niistä salaattia?

Olen eri, mutta meillä kyllä on salaattia niinäkin päivinä, kun lisukkeena on perunaa tai esim. porkkanakeittoa. Terveellinen ruoka on kallista, se on ihan fakta.

Terveellinen ruoka ei ole kallista ja sen voi koostaa järkevästi.

Meillä kahden aikuisen taloudessa menee nykyisin noin 800 euroa kuukaudessa ruokiin. Käytämme Prismaa ja Lidliä. Toinen on sekasyöjä, viimeksi lauantaina ostettiin hänelle kanaa grilliin ja kallista oli. Toinen syö vegaanisesti ja nykyisin ostetaan härkäpavut, linssit ym kuivina, koska tölkeissä maksavat huomattavasti enemmän. Joka päivä syödään salaattia, jossa on vaihdellen lehtisalaattien (yleensä tummanvihreitä) lisäksi paprikaa, tomaattia, kurkkua, parsakaalia, ruusukaalia, pähkinöitä, siemeniä ym. Kastikkeena hyvälaatuista oliiviöljyä. Leipänä syömme vain täysjyväruisleipää, joka ei sisällä muuta kuin ruista, vettä ja jodioitua suolaa. Kasvismaitoja ei käytä kumpikaan, sekasyöjä käyttää tavallisia maitotuotteita. Ruoat ovat ihan perusruokia, joita tehdään niin isoja annoksia, että riittää myös pakastimeen. Kvinoa on lisukkeena kalliimpaa kuin nuudelit.

Joka väittää, ettemme pääsisi halvemmalla syömällä "ranskanpullaa", sen päällä margariinia, lenkkimakkaraa ja juuston kaltaista rasvavalmistetta, tai lounaaksi nuudeleita ja ostolihapullia,  valehtelee.

Ei ole kallista. Et maininnut kaalilaatikkoa. Sen halvempaa ruokaa tuskin on. Miksi listalla on oliiviöljy, kun rypsiöljy on monin verroin parempi ja halvempi? Missä ovat puurot ja keitot? Missä leseiden käyttö?

Miten voi linsseillä ja herneillä tulla 800€ kauppalasku? Ja se kvinoa on vain myyntiä ja markkinointia. Ei ole kovin kummoista ja kotimaisista vaihtoehdoista löytyy parempia.

Ajattelitko, että luettelin kaiken, mitä syömme? En, en luetellut. Rypsiöljyä salaattiin - ei ikinä. Ja huomaa, että minä en valittanut meidän ruokiemme hintoja, kerroin vain että on valehtelua väittää, etteikö terveellinen ruoka maksaisi enempää kuin lenkkimakkara ja ranskanpulla.

En näe mitään syytä jatkaa keskustelua kanssasi.

Mutta ohitat täysin sen, että teidän tapanne syödä ei ole ainoa mahdollinen tapa syödä terveellisesti. Sinun ruokavaliosi ja lenkkimakkaran ulkopuolella on myös vaihtoehtoja.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi ymmärtää se, että kehopositiivisuus ei tarkoita "lihavuus on positiivista" vaan "keho ei tee ihmisestä huonompaa". Esim. alaraaja-amputoitu ei ole sen huonompi ihmisyksilö kuin molemmat alaraajat omaava. Tai että ihmisestä ei tule sen huonompi paksumpana ja parempi ohuempana.

Nykyään on tosiaankin menty paljon siihen suuntaan, että kehopositiivisuudella haetaan positiivisuutta lihaville henkilöille.

Vaikka lihava voi olla terve ja hoikka sairas, niin kyllä reilu ylipaino silti lisää merkittävästi tietynlaisten sairauksien puhkeamista ja vaikeuttaa hoitoa.

Lapsettomuushoitoihin on BMI-raja 35 ihan syystä, eikä se syy ole lihavien syrjiminen. Tuo 35 on todella paljon ja moni onnistuu tulemaan raskaaksi ihan painoaan pudottamalla. Ja hoitoihin päästäkseen pitää yritystä olla takana vähintään vuosi, joten sen vuoden ajan voisi pudottaa painoaan ihan hyvin.

Terveydenhuollossa ihan syystä kehotetaan pudottamaan painoa. Ei ulkonäkösyistä vaan terveyssyistä. Moni hoitokeino ja lääke on turha, jos oireiden syynä on ylipaino (esim. tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet, korkea verenpaine, jne.).

Ei-terveydellisistä syistä tehtävät leikkaukset jää tekemättä, jos BMI on liian korkea (BMI-raja 30). Syynä ei ole se, että syrjitään lihavia vaan se, että merkittävä ylipaino on merkittävä riski anestesian aikana ja myös haavojen paraneminen hankaloituu ja infektiot lisääntyvät. BMI 46 -henkilö pääsee syöpäleikkaukseen, koska leikkaus tehdään syövän vuoksi, mutta sukupuolensa naisesta mieheksi korjauttava ei pääse rintojenpoistoleikkaukseen, jos BMI on yli 30.

Joskus itseänikin ärsyttää, kun "kehopositiiviset" ovat vailla kaikkea mahdollista, mutta mihinkään ei ole vaihtoehtona se, että he pudottavat painoa. Pitää saada apuvälineitä ja auttajia kun ei itse jaksa kävellä metriäkään tai saa sukkia ja kenkiä jalkaan. Valitetaan siitä, että joku muu on käynyt säätämässä auton istuinta "liian pienenksi" ja jättänyt ratin liian alas, vaikka kukaan ei ole rattia laskenut tai vetänyt penkkiä eteen. Kyseinen henkilö vain on viimeiset kaksi viikkoa löhönnyt ja mässännyt höttöhiilareita kotona ja turvonnut (siis rasvan lisäksi nesteturvotusta ihan hirveästi) sen seurauksena niin, ettei enää mahdu autonsa ratin taakse, vaikka penkki on niin takana ja ratti niin ylhäällä kuin saa, eikä turvavyökään mene enää kiinni. Ja tämäkin on kaikkien muiden vika...

Minä olen sitä mieltä, että ihminen saa olla sen kokoinen kuin haluaa, jos hän kantaa kilonsa itse. Mutta sitten kun ei (enää) kannakaan kilojaan itse, niin ne kilot eivät ole pelkästään hänen oma asiansa. On ihan eri asia nostaa ylös maahan kaatunutta 70 kg ihmistä kuin 140 kg ihmistä. On todella typerää vaatia muita kantamaan kilonsa, jos ei itsekään jaksa niitä siirrellä.

Aikamoisia johtopäätöksiä vetelet kaikista ylipainoisista. Olin hoikka, liikunnallinen ja rakastin liikuntaa ja hyötyliikuntaa, kävelin 20000 askelta päivässä. Sitten sairastuin, tuli kivut, kankeus, niin huono olo etten päässyt sängystä. Totta kai lihoin. Olin niin sairas että en meinannut pysyä pystyssä ja kuljin rollaattorilla. Varmasti moni ajatteli että tuo se on syönyt itsensä noin lihavaksi että ei pysty liikkumaan eikä saa kenkiä jalkaansa ilman apuvälinettä.

Noh, sitten sain diagnoosin ja lääkkeen. Kivut hävisi niin hyvin että pystyn liikkumaan taas ja painokin alkaa putoamaan. Rakastan liikuntaa edelleen ja terveellisiä elämäntapoja ja uskon että painokin tästä palautuu normaaliksi ja laihduttelen ahkerasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon ihan alkuun, että olen itse liikunnallinen, lihaksikas ja terve. Harmi että minun pitää sanoa tämä ääneen, jotta mielipidettäni ei heti dumattaisi vetoamalla siihen, että olen itse joku laiska läski jota ei kiinnosta muu kuin sohva ja karkkipussi.

Kehopositiivisuus ei tarkoita lihavuuden ihannointia vaan normista poikkeavan kehon hyväksymisestä ja kiusaamiseen puuttumista. Minusta on äärimmäisen kypsymätöntä aikuisilta ihmisiltä lällätellä lihavuudesta. Ihmisillä on amputaatioita, pigmenttimuutoksia, karvaisuutta, lyhyyttä, pituutta, äärimmäistä laihuutta ja lihavuutta. Sairaudet tai vammat näkyvät kehossa ja lihavuuden taustalla voi olla monenlaisia tekijöitä, kuten vaikka lääkitys, masennus, kilpirauhasongelmat, liikkumista rajoittava kipusairaus tai aineenvaihdunnan häiriöt. Kohdatessasi lihavan ihmisen, et voi tietää hänen taustojaan ja tarinoitaan. Ihmisille tekisi hyvää joskus vain pitää tupansa kiinni. Jos on pakko hakea paikkaansa hierarkiassa lyttäämällä muita painon tai kehon perusteella, kannattaa miettiä miksi itsellä menee niin huonosti.

Tämä! Harvemmin näkee valitusta tupakoinnin ja alkoholismin aiheuttamista kuluista, mutta lihavuus on olevinaan maailman pahinta. Pitäisi muistaa, että sielä on juurisyynä yleensä mielenterveysongelmat, eikä heidän elämä ole todellakaan helppoa.

Esim alkoholismin taustalla ei voi olla mielenterveysongelma?? Lihavuuden ja tupakoinnin voi laittaa samaan kastiin. Tupakoinnista on saarnattu sitten tuhat kertaa enemmän kuin lihavuudesta.

ja se on oikein, koska tupakoitsijan tupakointi usein saastuttaa muidenkin kehot. Läskiys ei tartu.

Missäs todellisuudessa tuollainen normi on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen vihdoin löytänyt avun laihduttamiseen. Pietiläisen kanssa olen samaa mieltä, laihduttaminen ei ole pelkkä tahdonvoimakysymys. (Vaikka en pääse lukemaan kaikkea mitä hän jutussa sanoo.) Olen itse elävä todiste.

Luoja tietää että olen elämäni aikana yrittänyt, ja aina kilot tulivat takaisin. Enkä edes ahminut herkkuja, en pizzoja, en suklaata, en sipsejä, söin vain liian paljon ruokaa. Vähentäminen auttoi hetkeksi, sitten taas romahti. Yhtä helvettiä joka kevät.

Olin jo luovuttanut, uskoin että en kykene, minä olen heikko ja huono. Sain viime tammikuussa lääkäriltä insuliinireseptin (liraglutiini, ei Ozempic) ja opettelin pistämään joka päivä. Vaikutus alkoi samana päivänä. Nyt olen 10kg kevyempi, ilman tuskaa ja pinnistelyä. Tosin katson vähän mitä syön, mutta en tarvitse enää sellaisia ruokamääriä.

Tiedän että kaikki eivät pidä tätä hyvänä ajatuksena mutta olen tyytyväinen. Kallista on mutta tähän mennessä kuluneet 500 e olen valmis tästä ilosta maksamaan. Käsittääkseni aine vaikuttaa suolistohormonin tavoin ja tuo kylläisyyden tunteen pienemmällä ruokamäärällä. Siinä säästän myös.

Vika ei siis ollut tahdonvoimassani. Lääkäriltä sain kehut ja tsemppiä, jossain vaiheessa otan labrat varmuuden vuoksi mutta ainakin nyt olen loistavassa kunnossa. Vaatteet mahtuvat, olo on kevyempi ja tekee mieli liikkua joka päivä.

Pintapuolisia juttuja lukiessani huomannut tutkijoiden päätyneen tuohon suolistohormooniin yhtenä lihavuuden syynä. Kun se korjataan, tulee kylläisyyden tunne pienemmillä annoksilla. Eli aina on ollut pieniruokaiset ja ne, jotka tarvitsevat enemmän ruokaa, jopa liikaa.

Sain itse myös lääkityksen ja hämmennyin, kun ensimmäisen kerran iski kylläisyyden tunne ennen ähkyä. Että tältäkö se normaalisti tuntuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on taas sitä kontrollointia että minkä kokoinen ja näköinen saa ja pitäisi olla. Naiset itse tekee tätä. Olen itsekin joskus tehnyt tuota mutta sittemmin viisastunut. Eiköhän olla kaikki just sen kokoisia mitä halutaan olla ja jos ei olla sitä mitä halutaan niin pitäiskö alkaa miettimään mitä sillä toisenlaisella kropalla lopulta tavoitellaan. Terveys on yksi pointti lihavuutta vastaan, mutta laihduttaminen se vasta vaarallista puuhaa onkin. Sekin lähtee usein lapasesta ja sitten lähteekin jo lihakset ja huomaat olevasi anorektinen.

Itse aion relata tämän asian suhteen koko lopun elämäni. En aio enää koskaan uhrata yhtään ainutta päivää millekään kuurille. Hyväksyn sen mitä olen. Tässä on mielestäni kehopositiivisuuden ydinsanoma. Siis että hyväksyy itsensä, oli sitten laiha tai lihava, omena taikka päärynä.

Saa olla minkä kokoinen tahansa kunhan ei aiheuta sillä vahinkoa muille. Valitettavasti ylipainoisten hoivaan käytetyillä varoilla pystyisimme auttamaan niitä jotka eivät ole itse aiheuttaneet ongelmiansa.

kuten? tupakoitsijoita? alkoholisteja? nistejä? vuorikiipeilyturmassa  vuorelta tippuneita? itsensä kännissä teloneita? Rullaluistintapaturmassa omasta syystä kaatunutta? älkää nyt viitsikö... jos aletaan hoitamaan yhteiskunnan varoilla vain heitä, jotka eivät ole sairauttaan itse aiheuttaneet, niin potilaat loppuu. Edes syöpiä ei voisi sitten hoitaa, koska kuitenkin joku on syönyt grillimakkaran ja siitä syystä syöpä lähti, tai poltti itsensä auringossa palvoessaan aurinkoa suomen kesän ainoana hellepäivänä.

Kyllä myös heidän viemillään resursseilla olisi parempaa käyttöä. Vedät nyt mutkia suoriksi aikalailla. Vertaat yhtä grillimakkaran ties mihin. Voimme vallan hyvin verottaa roskaruokaa ja herkkuja paljon enemmän, esim samaa luokkaa kuin tupakkaa ja alkoholia. Koitahan nyt keskustella hivenen järkevämmin.

Tämä aihe.jaksaa kiinnostaa.

Ei se nälän/täyteyden tunnistamattomuuteen tyssää. Mätän ahdistukseen sen jälkeen kun nälkä on tyydytetty. Pakonomaista mättämistä. Itsekuri jää jo alkukiihdytyksessä jalkoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käys lukemassa Hesarin uusin juttu lihavuuslääkäri Kirsi Pietiläisen haastattelu ylipainoisten itsekurista. Saat vähän laajennettua tajuntaasi lihavuudesta ja mien lihavilla on usein huomattavasti tiukempi itsekuri kuin ns tervettä elämää elävillä. 

Mustavalkoisuus on aina huono asia, eikä se vie mitään asiaa eteenpäin ja auttaisi ihmisiä selviämään

Tuon artikkelin suurin juttu minun näkökulmasta oli, että mitokondriot ratkaisevat, että millä suhteella sisään tullut energia laitetaan poltettavaksi tai varastoon, ja reippaan laihdutuksen kokenut kroppa näyttäisi puoltavan  varastointia. Ja mitokondrioiden toimintaan ei ihmisen mieli vaikuta.

Jos yksi syö itsensä kylläiseksi, kroppa ottaa energian suuremmilta osin käyttöön, kun taas toinen syö itsensä kylläiseksi, kroppa ottaa suuremman osan energiasta talteen rasvana. Ja ihmistä ei ole rakennettu vastustamaan nälänhätää jos ravintoa on tarjolla eli tuon nälän tarpeen / täynnä olon mekanismin vastustaminen ei auta.

On jotenkin häirinnyt, että jos tämä homma olisi vain kalorien laskemista, tahdonvoimaa tai oikeastaan mitä muuta tahansa tahdon hallussa olevaa, niin miksi helkutissa pysyvä painonpudotus on niin perhanan harvinaista. On paljon niitä ensivaiheen uhoamisia, että näin paljon lähti "kuurin" aikana... ja sitten on hiljaista ja nähdään jostain kuvasta kuukausia tai vuosia myöhemmin että on tainnut tulla vielä enemmän takaisin.

Tämähän sen selittäisi.

Ihmisen mieli pystyy vaikuttamaan siihen, mitä suustaan laittaa alas. Se vain vaatii pirusti sisua. Ei saa antaa periksi. Sori, ihminen ei ole niin mitokonrioidensa ohjaama, ettei oikeasti halutessaan osaisi syödä sen verran, kuin oma uniikki metabolia pystyy käsittelemään. Yhdet kuluttaa vuodelevossa 1200kcal ja toiset 1700kcal. Tuossa on iso ero perusaineenvaihdunnassa. Sokeri ja alkoholi on isoimmat repsahduksen aiheuttajat, ja suomessa riittää varsinkin keväällä/kesällä kaikenlaisia kissanristiäisiä, häitä ja muuta humppaa. Molemmat turvottaa ja molempiin herää heti himo suolistobakteerien villiintyessä ko. roskasta. Sokeririippuvuus on olemasssa oleva asia ja yhtä raju, kuin kovien huumeiden riippuvuus, ja hääkakun palaa voisi verrata heroiinista vierottautuneen hää-piikiksi. Muut ihmiset myös painostavat rikkomaan sokerilakon, jos käy vaikkapa kahvilla. Sitten jopa suuttuvat ja juoruavat, kuinka kehtaakin kieltäytyä kotona leivotusta pullasta. Mikä on todella huvittavaa, koska huumeidenkäyttäjät eivät todellakaan suutu, jos heidän kaverinsa päättääkin lopettaa/aloittaa lakon. Eikä tyrkytä aineita. Sokeririippuvaiset sitten taas tyrkyttävät herkkujaan oikein urakalla, on se hullua :D

Tässä maassa on puolet työvoimasta ylipainoisia. Ei meille anneta töistä sairaslomaa siihen, että saisimme käsiteltyä nämä tunnepuolen asiat ja riippuvuudet ja traumat, joita näiden asioiden pohjalla on (niillä, joilla on sitä, että tahdonvoimaa tarvitsee käyttää joka päivä). Sitä vaan ei jää jäljelle enää tuolle asialle riittävästi, kun on työ ja muukin elämä hoidettavana. Ihan kiva olisi voida vuoden tai parin verran keskittyä kuntouttamaan mielenterveys ja jo lapsuushelvetin ruokajuttujen vuoksi vääristynyt ruokasuhde. Mutta se ei ole todellisuutta. Ne taas, jotka ovat sitä vapaata saaneet, ovat yleensä niin zombiksi lääkittyjä loppuiäkseen, ettei heistäkään ole kuntoutumaan vaan jatkamaan rämpimistä. 

Eikö oikeasti työssäkäyvällä ole 45min viikossa jutella ammattilaisen kanssa vääristyneestä ruokasuhteesta? Miksi työssäkäyvät suostuvat tuollaiseen kohteluun työnantajan osalta? Kaikki lääkkeet eivät tee zombiksi, mutta lääkärit tosiaan tarjoavat mielellään vain niitä. Kapitalismin viimeiset hetket ja sillee. Koittakaa pärjäillä siellä töissä.

Silleenkö se menee, että ihmisellä menee viikossa 45 minuuttia ruoanlaittoon, ruoan sisällön suunnitteluun ja sen ruoan syömiseen? Olen luullut, että siihen menee paljon, paljon enemmän, mutta mun ruokasuhde onkin niin vääristynyt, ettei sitä oikeastaan edes ole. 

Luitko nyt ihan varmasti mitä kirjoitin? Kirjoitan nyt uudestaan: Eikö oikeasti työssäkäyvällä ole 45 minuuttia (aikaa) viikossa keskustella ammattilaisen (ammattitaitoisen [psyko]terapeutin) kanssa siitä vääristyneestä ruokasuhteesta? Nykyisin on etäyhteyksiä ympäri Suomen. Varsinkin, jos siitä on jo tullut sivusairauksia, diabetesta sun muuta. Kerrot terapeutille menneisyydestäsi, opettelet hänen avustuksellaan taitoja, miten hyväksyä menneisyytesi, ja sitten on hyvin todennäköistä, että pääset tunnesyömisestä eroon. Niitä reseptejä tehdään ja opetellaan sitten toisen, eri ammattilaisen kanssa. Ilman tuotakin pystyy muuttamaan ruokavalionsa, mutta se vaatii aika jääräpäätä ilman ulkopuolista apua. Usein kannattaa ottaa ulkopuolista apua painonhallintaan, ettei se sitten mene syömishäiriöksi jne.

Aikaa voi olla, mutta rahaa ei välttämättä. Terapia ei ole halpaa lystiä edes Kelan tukemana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette laihduta jos olette ylipainoisia? Eikö se olisi kivaa olla normaalipainoinen..? Kehokin voi hyvin kun kiloja pudotatte sen 10kg vähintään pois sekä mieli tulee paremmaksi ja koette olevanne seksikkäitä.

Mun keho voi ihan riittävän hyvin näinkin enkä halua olla seksikäs tai "näkyvä". Käyn salilla ja lenkeillä ja pilateksessa. Elimistö ei tykkää laihduttamisen jälkeisestä tilasta, työterveyslääkärikin on joskus sanonut, että on parempi olla vähän pulska kuin koko elämänsä dieetillä. 

Se ei ole mikään dieetti, jos tietää oman kcal kulutuksensa suunnilleen ja syö sen mukaan, tai sitten tarpeen tullessa lisää tai vähentää ruokaa, jos liikkumiseen tulee muutosta. Miksi punnitseminen on niin iso mörkö ihmisille? Tai laskeminen? Onhan laskimet tekemässä työn puolestasi ja netissä suomenkielisiä sivuja suomalaisilla ruuilla ja tuotteilla, mihin ei tarvitse syöttää kuin tyyliin parsa, höyrytetty 200g, kanankoipi, paistettu öljyllä 200g, riisi keitetty 100g ja sieltä tulee kalorit ja ravintoarvot. Fineli niminen sivu kertoo kaiken ruuasta ja laskee puolestasi.

Jotkut ihannoi itsekuria, minä ihannoin hyvää ruokaa. Olen nautiskelija. En kuitenkaan syö teidän kuvittelemaan hampurilaisia, pitsaa, karkkia yms. Mutta syön mielelläni kolmen ruokalajin illallisen ja loynaallakin jälkiruoan. Mutta en syö huonoa ruokaa, voin paastota se ei haittaa minua. Olen nautiskelija, en ahmatti tai ahne.

Väitän aika tiukkaan, että nuo itsekuri-ihmiset ovat vain kateellisia kiille, joilla on pokkaa nauttia ruuasta. Ja kaikesta muustakin, vaikka elämästä itsestään.

Meitä.pyöreitä nautiskelijoita on paljon. Mutta sitten kun on kunnolla ylipainoa, niin siihen on kyllä muuta syyt, kuin pelkkä nautiskelu. Pelkkä unettomuus lihottaa. Ei sillä että söisi vähemmän, vaan se muuttaa jotain kehossa. Te voitte kritisoida meitä nautinnollisesti pyöreitä, mutta jättäkää sairaat rauhaan.

Ihan personal trainer. Hoh hoijaa,

47. Ei näytä päivääkää nuoremmalta, viisikymppiseltä näyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette laihduta jos olette ylipainoisia? Eikö se olisi kivaa olla normaalipainoinen..? Kehokin voi hyvin kun kiloja pudotatte sen 10kg vähintään pois sekä mieli tulee paremmaksi ja koette olevanne seksikkäitä.

Mun keho voi ihan riittävän hyvin näinkin enkä halua olla seksikäs tai "näkyvä". Käyn salilla ja lenkeillä ja pilateksessa. Elimistö ei tykkää laihduttamisen jälkeisestä tilasta, työterveyslääkärikin on joskus sanonut, että on parempi olla vähän pulska kuin koko elämänsä dieetillä. 

Se ei ole mikään dieetti, jos tietää oman kcal kulutuksensa suunnilleen ja syö sen mukaan, tai sitten tarpeen tullessa lisää tai vähentää ruokaa, jos liikkumiseen tulee muutosta. Miksi punnitseminen on niin iso mörkö ihmisille? Tai laskeminen? Onhan laskimet tekemässä työn puolestasi ja netissä suomenkielisiä sivuja suomalaisilla ruuilla ja tuotteilla, mihin ei tarvitse syöttää kuin tyyliin parsa, höyrytetty 200g, kanankoipi, paistettu öljyllä 200g, riisi keitetty 100g ja sieltä tulee kalorit ja ravintoarvot. Fineli niminen sivu kertoo kaiken ruuasta ja laskee puolestasi.

Johan olisi typerää elämää . Ruoka ei ole koskaan ollut itselläni elämän keskiössä, vaikka ruuasta nautinkin. Sanoin aikaisemmin, että voin olla ihan hyvin syömättä pitkään. Tai syödä vähän, mutta en alkaisi ikinä laskemaan ruokiani. Enkä kyllä söisi höyrytettujä ä kanankoipia ja keitettyä riisiä, ellei ne olisi huppu maustettuja. En söisi kyllä paistettujakaan. Grillattu kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette laihduta jos olette ylipainoisia? Eikö se olisi kivaa olla normaalipainoinen..? Kehokin voi hyvin kun kiloja pudotatte sen 10kg vähintään pois sekä mieli tulee paremmaksi ja koette olevanne seksikkäitä.

Totta kai me laihdutetaan. Itse olen laihtunut 13 kiloa,  vuoden sisään uskoisin olevani normipainossa. Laihdutin jo silloin kun lihoin ja sillä sain painon nousun pysähtymään. Mutta vasta kun sain tyroksiinin laihdutus alkoi oikeasti tepsiä ja paino pudota. Ehdin olla obeesi noin vuoden. Ennen kilpparivajista BMI oli siinä 20.

Ne ystäväni jotka ovat olleet ylipainoisia koko ikänsä ovat laihduttaneet useita kertoja ja ajautuneet kierteeseen jossa vuorottelee rajoituskaudet ja syömiskaudet, eli kyseessä on ahmimishäiriö.

Eräs lihava ystäväni teki i t s murhan kun häntä kiusattiin koulussa ylipainon vuoksi, myös opettajat kiusasivat. Ehkäpä sinä olit yksi kiusaajista?

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihannoi itsekuria, minä ihannoin hyvää ruokaa. Olen nautiskelija. En kuitenkaan syö teidän kuvittelemaan hampurilaisia, pitsaa, karkkia yms. Mutta syön mielelläni kolmen ruokalajin illallisen ja loynaallakin jälkiruoan. Mutta en syö huonoa ruokaa, voin paastota se ei haittaa minua. Olen nautiskelija, en ahmatti tai ahne.

Väitän aika tiukkaan, että nuo itsekuri-ihmiset ovat vain kateellisia kiille, joilla on pokkaa nauttia ruuasta. Ja kaikesta muustakin, vaikka elämästä itsestään.

Meitä.pyöreitä nautiskelijoita on paljon. Mutta sitten kun on kunnolla ylipainoa, niin siihen on kyllä muuta syyt, kuin pelkkä nautiskelu. Pelkkä unettomuus lihottaa. Ei sillä että söisi vähemmän, vaan se muuttaa jotain kehossa. Te voitte kritisoida meitä nautinnollisesti pyöreitä, mutta jättäkää sairaat rauhaan.

Kohtuus kaikessa niin pysyt hoikkana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsottiin miesystäväni kanssa hiljattain 70-luvun suomalaista elokuvaa, joka sijoittui kaupunkiin. Ihmiset (pääosin keski-ikäiset) olivat siinä nykymittapuulla arvioituna hyvin hoikkia. Vaikka olivat oman aikansa normaalipainoisia. Ei ollut kyse mistään suurista filmitähdistä, vaan enempi oli semmonen taideleffa, jossa oli harrastajanäyttelijöitä eli taviksia.

Ymmärrätkö miten erilaista elämä silloin oli? Läheskään kaikilla ei ollut esim. autoa, ja kauppojen herkkuhyllyt oli ehkä 20-osa nykyisistä, ja niitä syötiin max kerran viikossa, niinkuin meilläkin, kun sunnuntaina sai paremman ruoan eli possunkyljyksen jälkeen vaniljajäätelöä pienen palan. 

Pitäsikö ylipainoisen tehdä tästä joku johtopäätös?

Kaikki voivat tehdä johtopäätökset, ajattelu ei ole kiloista kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette laihduta jos olette ylipainoisia? Eikö se olisi kivaa olla normaalipainoinen..? Kehokin voi hyvin kun kiloja pudotatte sen 10kg vähintään pois sekä mieli tulee paremmaksi ja koette olevanne seksikkäitä.

Mun keho voi ihan riittävän hyvin näinkin enkä halua olla seksikäs tai "näkyvä". Käyn salilla ja lenkeillä ja pilateksessa. Elimistö ei tykkää laihduttamisen jälkeisestä tilasta, työterveyslääkärikin on joskus sanonut, että on parempi olla vähän pulska kuin koko elämänsä dieetillä. 

Se ei ole mikään dieetti, jos tietää oman kcal kulutuksensa suunnilleen ja syö sen mukaan, tai sitten tarpeen tullessa lisää tai vähentää ruokaa, jos liikkumiseen tulee muutosta. Miksi punnitseminen on niin iso mörkö ihmisille? Tai laskeminen? Onhan laskimet tekemässä työn puolestasi ja netissä suomenkielisiä sivuja suomalaisilla ruuilla ja tuotteilla, mihin ei tarvitse syöttää kuin tyyliin parsa, höyrytetty 200g, kanankoipi, paistettu öljyllä 200g, riisi keitetty 100g ja sieltä tulee kalorit ja ravintoarvot. Fineli niminen sivu kertoo kaiken ruuasta ja laskee puolestasi.

Koska punnitseminen, laskeminen ja merkkaaminen on suurimmalle osalle ihmisistä epäkäytännöllistä ja siitä saa parhaimmillaankin vain summittaisen arvion. Laskurin antama kalorimäärä saattaa heittää jopa 25%, siinä on aika iso virhemarginaali mun mielestä.