Lue keskustelun säännöt.
Kehopositiivisuus surettaa personal trainer Sara Kivimäkeä, 47 "On pelottavaa, että huomattavasta ylipainosta on tehty normi"
13.06.2023 |
https://www.ksml.fi/uutissuomalainen
Ihanaa, vihdoin joku puhuu ääneen!
Kyseessä on niin järkyttävän vaarallinen kansantauti, että nyt ihan oikeasti hyssyttelyn sen ympärillä täytyy loppua.
Kehopositiivisuus terminäkin saa Kivimäen surulliseksi.
En jaksa katsella itselleen valehtelua ja kieroilua. Ihmisen täytyisi tunnustaa itselleen, että on huijannut itseään ja liikkuu liian vähän ja syö liian paljon.
Kommentit (2017)
Omia mietteitäni lihavuudesta. Meillä on suvussa hypoglykemiaa eli verensokeri laskee esim liikunnasta nopeasti alas tai liian pitkällä ruokavälillä. Äitini, pientilan työteliäs emäntä, piti siksi aina leipää taskussa jolla korjasi taas jaksamisensa. Hän sai iäkkäänä "sokeritabletit".
Minulla koko ikäni ollut samaa, näkökyky ja puhe sopertaen tulin joskus töistä kotiin. Alle neljän sokeriarvot.
Piti ensin ottaa ylimääräistä ruokaa jotta jaksoi perheen hoitaa ja ruuat pöytään. Eli ylimääräisiä annoksia. Verensokereita työterveys tarkkaili , 70- vuotiaana kääntyi arvot noin 7 ja sain metformit.
Taipumus on yhdellä lapsistani ja yhdellä hänen lapsillaan . "Nälkäkiukku." Ylipainoa heillä ei ole, ovat kasvissyöjiä .
Nyt mainostan noita suolistohormoneita, ne muuttivat elämäni. Verensokeri on nyt tasainen 5- 6 välillä, ei nälkäkiukkua, ei tarvitse ylimääräisellä sapuskalla tasoittaa oloa.
Tässä liikaa syöneen tarina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdelläkään tupakoitsijalla ei pitäisi olla varaa puhua mistään itsekurista kenellekään. Ja taas alkoholia käyttävällä toisten epäterveelliseksi katsomastaan ruuasta.
Eikä läskillä väittää muille lskin olevan terveellistä. Ylipainon haitoista tulee voidapuhua aivan kuten vaikka tupakoinnin haitoista.
Se että huolitrollaa ja puuttuu ihmisten yksityisiin valintoihin ei ole lihavuuden haitoista puhumista. Lisäksi te ette ole lääkäreitä, joten teillä ei ole hirväesti puhuttavaa siitä.
Katsoisitte peiliin. Heteroiden suhde perustuu rai*kaukselle, väkivallalle ja tuhansien vuosien or*uudelle, silti akat ihannoivat sitä ja aiheuttavat kaikkiin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Paljonkohan menee rahaa heteroiden perhes*urmiin ja ihaniin suhteisiinne joissa pakotetaan seksiin ja kiusataan tyttöjä? Niinpä.
Ylipainoin haitoista tulisi puhuakkin paljon enemmän, samoin kuten tupakan haitoista. Roskaruoille ja karkeille samanlaiset verot kuin tupakalle. Mielenterveydestä tulisi puhua myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehopositiivisuus = terve keho, eli ihminen pitää kehostaan huolta liikunnalla ja oikeanlaisella ravinnolla. Tätä minulle on kehopositiivisuus.
Kyllähän kaikesta saadaan normaalia kun oikein kierosti väännetään kaikki normaaliksi. Nykyään lä&ski on normaalia, on normaalia käyttää huumeita, on normaalia tilailla ruokaa kotiin nousematta sohvalta kuin ovelle asti, on normaalia mussuttaa joka päivä sipsiä, suklaata, limsaa, karkkia jne..........elämme sairaassa yhteiskunnassa, ennen oli toisin. Suomen kansasta on tullut ruman näköistä, todella ruman näköistä, sen näkee kaupoissa ja kaduilla.
Kehopositiivisuus=hyväksyt itsesi.
MINULLE kehopositiivisuus tarkoittaa = terve keho, liikuntaa ja terveellistä ravintoa
Sinulle ilmeisesti löllyvää läs&kiä.
Sinäkin voit sairastua.
Tämän keskustelu ei koske heitä, joille sairauden tai sen hoidon vuoksi ylipainoa kertyy. Sille ihminen itse ei voi mitään.
Koskeehan. Kehopositiivisuus koskee myös heitä.
No niinpä. Oma paino on noussut sairauden vuoksi ja sitä on todella vaikea hyväksyä. Toivon löytäväni päänsisäisen aidon kehopositiivisuuden vielä joskus.
Miksi ette laihduta jos olette ylipainoisia? Eikö se olisi kivaa olla normaalipainoinen..? Kehokin voi hyvin kun kiloja pudotatte sen 10kg vähintään pois sekä mieli tulee paremmaksi ja koette olevanne seksikkäitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdelläkään tupakoitsijalla ei pitäisi olla varaa puhua mistään itsekurista kenellekään. Ja taas alkoholia käyttävällä toisten epäterveelliseksi katsomastaan ruuasta.
Nikotiini on yksi koukuttavammista aineista, hoten pointtisi on perin heiveröinen. Syöt liikaa kulutukseesi nähden.
Olen polttanut askin päivässä. Lopettanut kahdesti. Ollut polttamatta yhtään 15 vuoteen eli ei ole ihan validi tuo sepustuksesi. Alkoholiakin olen käyttänyt, mutta lopettanut senkin kokonaan jo 20 vuotta sitten.
En tiedä sinusta, mutta nikotiini on yksi koukuttavammista aineista. Sinun pointtisi on sepustus.
Eiköhän sokeri ole myös, joten lähdepä parvekkeelle röökille ja sitten iltapesulle.
Ei ole. Ota asioista selvää ennen kuin alat ulisemaan ja keksimään oletuksiasi. Rakentavaa keskustelua on vaikeaa käydä jos keksit omia faktojasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Klebin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Klebin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta on niitäkin joilla ylipaino johtuu sairaudesta jolle ei itse voi mitään, joten vetäkää pähänne ja hypätkää järveen
mikä on semmonen sairaus että ihminen itsekseen lihoo ilman syömättä
mitään ? sairaudet ja lääkkeet voi muuttaa ruuan imeytymistä ym
mutta ite ihminen laittaa ruokaa suuhunsa ja paskoo ne pönttöön.
sitä ei mikään sitä tosi-asiaa muuta.
Kilpirauhasen vajaatoiminta esimerkiksi,mutta sinähän et täydellisessä elämässäsi voi sellaista ymmärtää
edelleenkin sairaus myötävaikuttaa negatiivisesti lihomiseen mutta silti
tämä sairas ihminen syö itsensä lihavaksi. se on vaan kipeä fakta.
ei ole ihmistä joka lihoo ilman että tankkaa kaloreita liikaa kulutukseensa nähden.
Kas kun ruoka on muutakin kuin kalori, se sisältää vitamiineja, kivennäisiä, proteiinia, hiilaria ja rasvaa ja kaikkia näitä tarvitaan terveeseen kehoon. Jos kalorimäärä menee liian matalalle niin nämä ravinteet jäävät liian vähäisiksi. Varsinkin sairas ja sairauksista toipuva keho tarvtisee ravinteita ja rakennusaineita soluille.
Lihavalla on kyllä rasvaa taatusti kropassaan niin paljon, ettei taatusti kuole ihan heti. Lisäksi ihminen ei olisi lajina selvinnyt näin pitkälle, jos kuolisi heti kun ei saa heti esim. hivenaineita. Hivenaineet= hiven aineita eli hyvin vähän. Lisäksi ihminen on varastoimisen mestari.
Sinulla ei vissiin kovin korkea tietämys ole? Totta kai solujen rakentamiseen tarvitaan ravintoa, ei toipuminen ole oikea aika laihduttaa! Ihan sairaalasta saaduissa ohjeissa lukee!
Leikkauksen jälkeen tarvitaan proteiinia että saadaan kudoksia rakennettua leikellylle alueelle. Mitä parempi ravitsemus sitä nopeammin leikkausalue paranee. Leikkausalue jatkaa paranemistaan ainakin vuoden, joskus pidempäänkin.
Sytostaattihoidot tuhoavat soluja, niin syöpäsoluja kuin terveitäkin soluja. Valkosolut mm. kuolee nollaan. Proteiinia tarvitaan valkosolujenkin rakentamiseen. Sytostaatit on solumyrkkyä. Yksikin syto oli sellaista että jos sitä olisi pisarakaan osunut iholle niin siitä olisi tullut palovamma. Suoneen kun sitä laskettiin niin silloin ei tule palovammaa. Itselläni kesti muutama vuosi parantua sytoista, osittain en tule varmaan ollenkaan paranemaan. Sädehoitoalue ei ole viidessäkään vuodessa parantunut. Myös säteet tuhoavat soluja syvältä, jopa sydämesta ja keuhkoista asti.
En ollut lihava ennen syöpähoitoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käys lukemassa Hesarin uusin juttu lihavuuslääkäri Kirsi Pietiläisen haastattelu ylipainoisten itsekurista. Saat vähän laajennettua tajuntaasi lihavuudesta ja mien lihavilla on usein huomattavasti tiukempi itsekuri kuin ns tervettä elämää elävillä.
Mustavalkoisuus on aina huono asia, eikä se vie mitään asiaa eteenpäin ja auttaisi ihmisiä selviämään
Tuon artikkelin suurin juttu minun näkökulmasta oli, että mitokondriot ratkaisevat, että millä suhteella sisään tullut energia laitetaan poltettavaksi tai varastoon, ja reippaan laihdutuksen kokenut kroppa näyttäisi puoltavan varastointia. Ja mitokondrioiden toimintaan ei ihmisen mieli vaikuta.
Jos yksi syö itsensä kylläiseksi, kroppa ottaa energian suuremmilta osin käyttöön, kun taas toinen syö itsensä kylläiseksi, kroppa ottaa suuremman osan energiasta talteen rasvana. Ja ihmistä ei ole rakennettu vastustamaan nälänhätää jos ravintoa on tarjolla eli tuon nälän tarpeen / täynnä olon mekanismin vastustaminen ei auta.
On jotenkin häirinnyt, että jos tämä homma olisi vain kalorien laskemista, tahdonvoimaa tai oikeastaan mitä muuta tahansa tahdon hallussa olevaa, niin miksi helkutissa pysyvä painonpudotus on niin perhanan harvinaista. On paljon niitä ensivaiheen uhoamisia, että näin paljon lähti "kuurin" aikana... ja sitten on hiljaista ja nähdään jostain kuvasta kuukausia tai vuosia myöhemmin että on tainnut tulla vielä enemmän takaisin.
Tämähän sen selittäisi.
Ihmisen mieli pystyy vaikuttamaan siihen, mitä suustaan laittaa alas. Se vain vaatii pirusti sisua. Ei saa antaa periksi. Sori, ihminen ei ole niin mitokonrioidensa ohjaama, ettei oikeasti halutessaan osaisi syödä sen verran, kuin oma uniikki metabolia pystyy käsittelemään. Yhdet kuluttaa vuodelevossa 1200kcal ja toiset 1700kcal. Tuossa on iso ero perusaineenvaihdunnassa. Sokeri ja alkoholi on isoimmat repsahduksen aiheuttajat, ja suomessa riittää varsinkin keväällä/kesällä kaikenlaisia kissanristiäisiä, häitä ja muuta humppaa. Molemmat turvottaa ja molempiin herää heti himo suolistobakteerien villiintyessä ko. roskasta. Sokeririippuvuus on olemasssa oleva asia ja yhtä raju, kuin kovien huumeiden riippuvuus, ja hääkakun palaa voisi verrata heroiinista vierottautuneen hää-piikiksi. Muut ihmiset myös painostavat rikkomaan sokerilakon, jos käy vaikkapa kahvilla. Sitten jopa suuttuvat ja juoruavat, kuinka kehtaakin kieltäytyä kotona leivotusta pullasta. Mikä on todella huvittavaa, koska huumeidenkäyttäjät eivät todellakaan suutu, jos heidän kaverinsa päättääkin lopettaa/aloittaa lakon. Eikä tyrkytä aineita. Sokeririippuvaiset sitten taas tyrkyttävät herkkujaan oikein urakalla, on se hullua :D
Tässä maassa on puolet työvoimasta ylipainoisia. Ei meille anneta töistä sairaslomaa siihen, että saisimme käsiteltyä nämä tunnepuolen asiat ja riippuvuudet ja traumat, joita näiden asioiden pohjalla on (niillä, joilla on sitä, että tahdonvoimaa tarvitsee käyttää joka päivä). Sitä vaan ei jää jäljelle enää tuolle asialle riittävästi, kun on työ ja muukin elämä hoidettavana. Ihan kiva olisi voida vuoden tai parin verran keskittyä kuntouttamaan mielenterveys ja jo lapsuushelvetin ruokajuttujen vuoksi vääristynyt ruokasuhde. Mutta se ei ole todellisuutta. Ne taas, jotka ovat sitä vapaata saaneet, ovat yleensä niin zombiksi lääkittyjä loppuiäkseen, ettei heistäkään ole kuntoutumaan vaan jatkamaan rämpimistä.
Eikö oikeasti työssäkäyvällä ole 45min viikossa jutella ammattilaisen kanssa vääristyneestä ruokasuhteesta? Miksi työssäkäyvät suostuvat tuollaiseen kohteluun työnantajan osalta? Kaikki lääkkeet eivät tee zombiksi, mutta lääkärit tosiaan tarjoavat mielellään vain niitä. Kapitalismin viimeiset hetket ja sillee. Koittakaa pärjäillä siellä töissä.
Silleenkö se menee, että ihmisellä menee viikossa 45 minuuttia ruoanlaittoon, ruoan sisällön suunnitteluun ja sen ruoan syömiseen? Olen luullut, että siihen menee paljon, paljon enemmän, mutta mun ruokasuhde onkin niin vääristynyt, ettei sitä oikeastaan edes ole.
Luitko nyt ihan varmasti mitä kirjoitin? Kirjoitan nyt uudestaan: Eikö oikeasti työssäkäyvällä ole 45 minuuttia (aikaa) viikossa keskustella ammattilaisen (ammattitaitoisen [psyko]terapeutin) kanssa siitä vääristyneestä ruokasuhteesta? Nykyisin on etäyhteyksiä ympäri Suomen. Varsinkin, jos siitä on jo tullut sivusairauksia, diabetesta sun muuta. Kerrot terapeutille menneisyydestäsi, opettelet hänen avustuksellaan taitoja, miten hyväksyä menneisyytesi, ja sitten on hyvin todennäköistä, että pääset tunnesyömisestä eroon. Niitä reseptejä tehdään ja opetellaan sitten toisen, eri ammattilaisen kanssa. Ilman tuotakin pystyy muuttamaan ruokavalionsa, mutta se vaatii aika jääräpäätä ilman ulkopuolista apua. Usein kannattaa ottaa ulkopuolista apua painonhallintaan, ettei se sitten mene syömishäiriöksi jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kehonpositiivisuudesta on muodostunut tekosyy ylipainolle. Siitä tässä on kyse. Ylipaino on haitallista.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen läski enkä jaksa laihduttaa. Silti en ole millään lailla kehopositiivinen
Ymmärrän että ylipaino on haitallista terveydelle.
Mä taas olen kehopositiivinen ja ymmärrän ylipainon olevan haitallista terveydelle. Eivät ole toisiaan poissulkevia ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylipaino tulee Suomelle paljon kalliimmaksi kuin tupakka ikinä on tullut.
Älä jauha p*skaa! Tupakointi ja päihteet maksavat järjettömästi yhteiskunnalle. Ehkä pitäisi lopettaa sitten kaikkien itseaiheutettujen sairauksien hoito.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette laihduta jos olette ylipainoisia? Eikö se olisi kivaa olla normaalipainoinen..? Kehokin voi hyvin kun kiloja pudotatte sen 10kg vähintään pois sekä mieli tulee paremmaksi ja koette olevanne seksikkäitä.
Mun keho voi ihan riittävän hyvin näinkin enkä halua olla seksikäs tai "näkyvä". Käyn salilla ja lenkeillä ja pilateksessa. Elimistö ei tykkää laihduttamisen jälkeisestä tilasta, työterveyslääkärikin on joskus sanonut, että on parempi olla vähän pulska kuin koko elämänsä dieetillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette laihduta jos olette ylipainoisia? Eikö se olisi kivaa olla normaalipainoinen..? Kehokin voi hyvin kun kiloja pudotatte sen 10kg vähintään pois sekä mieli tulee paremmaksi ja koette olevanne seksikkäitä.
Miksi et vaihda nimeäsi takaisin OMAAN nimeesi? Ei sinusta tule seksikumppanisi sukulaista vaikka kuinka nimeäsi veivaat. Eikö olisi kivempaa elää ilman, että miehet vetää tu*paan sen takia että he luulevat teidän valintojenne takia omistavanne teidät? Meillä on Andrew T suoltamassa väkivaltaista naisvihaa ja akkojen suurin huolenaihe on sivullisten ylipaino.
Heteronaisen takia minä olen vaarassa menettää ihmisoikeuteni. Sinun takiasi minun oletetaan vaihtavan nimeä kuin or*a vain koska olen nainen.
Sinä et tule kertomaan mitä toinen voi tehdä kehollaan, kun se ei sinuun mitenkään vaikuta. Sinun nimesi sen sijaan vaikuttaa minun ihmisoikeuksiini. EIkö olisi paljon kivempi että tyttöjä ei syrjittäisi ja abortoitaisi, koska te heteroakat palvotte miehiä? Niinpä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli Kivimäen mukaan anorektikotkin syövät liian paljon ja liikkuvat liian vähän. Siinä on taas ymmärretty kehopositiivisuuden kovin ydin oikein.
Eli sinun mukaan anorektikollekin pitää toitottaa kehopositiivisuushuttua eikä puuttua ongelmiin. Kunnes kupsahtaa
Kehopositiivisuus ja paino eivät ole yhteydessä toisiinsa miltään osin.
Höh. miten sitten kaikki kehopositiivisuudesta riekkujat ovat ylipainoisia?
Ei ole kaikki kehopositiiviset ylipainoisia. Ihmisillä on monenlaisia taustoja. Voi olla myös anoreksiasta tai muista ongelmista kärsineitä.
-eri
Kaikki jotka olen nähnyt ovat olleet ylipainoisia. Tiedät itsekkin että melkein kaikki ovat ylipainoisia, joten älä tee itsestäsi typerää.
Toistan vielä edellistä tukien: laita linkki yhteenkin lehtijuttuun, jossa joku muu kuin ylipainoinen assosioi itsensä kehopositiiviseksi
En ole se keneltä kysyit mutta lähdetään Googlesta liikkeelle. Toinen linkki haulla 'olen kehopositiivi':
https://www.is.fi/menaiset/hyva-fiilis/art-2000008040959.html
Ei se niin vaikeaa ole, uskon että onnistuisi sinulta itseltäsikin hakukoneen käyttö:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehopositiivinen tarkoittaa että pitää kehostaan ja yrittää unohtaa epävarmuudet, oli minkä kokoinen vaan.
Koska kaikilla on epävarmuuksia. Itselläni on bmi 18 ja esim juuri tänäänkin aloitin päiväni salaatilla koska minulla on ruma olo.
Kun on hyvä fiilis, on helppoa pitää omasta terveydestään huolta.
Palstan trolleilla ei vaan ole termistä mitään käsitystä.
Toi sun määritelmä oli se mitä kehopositiivisuus oli ja mitä sen edelleen pitäisi tarkoittaa. Valitettavasti se on alkanut kääntyä siihen, että kehopositiivisuus liitetään lihavuuteen ja sen hehkuttamiseen.
No sit se pitää kääntää takaisin, eikä käyttää keppihevosena ylipainoisten nolaamiseen.
Sokeririippuvuus ei katoa laihduttamalla. Yleensä ahmimishäiriöihin vaaditaan ammattitaitoista terapeuttia,ryhmätukea, aikaa ja rahaa. Syömishäiriötä sairastava sortuu useita kertoja ennenkuin onnistuu. Luulisi peeteen tietävän tämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käys lukemassa Hesarin uusin juttu lihavuuslääkäri Kirsi Pietiläisen haastattelu ylipainoisten itsekurista. Saat vähän laajennettua tajuntaasi lihavuudesta ja mien lihavilla on usein huomattavasti tiukempi itsekuri kuin ns tervettä elämää elävillä.
Mustavalkoisuus on aina huono asia, eikä se vie mitään asiaa eteenpäin ja auttaisi ihmisiä selviämään
Tuon artikkelin suurin juttu minun näkökulmasta oli, että mitokondriot ratkaisevat, että millä suhteella sisään tullut energia laitetaan poltettavaksi tai varastoon, ja reippaan laihdutuksen kokenut kroppa näyttäisi puoltavan varastointia. Ja mitokondrioiden toimintaan ei ihmisen mieli vaikuta.
Jos yksi syö itsensä kylläiseksi, kroppa ottaa energian suuremmilta osin käyttöön, kun taas toinen syö itsensä kylläiseksi, kroppa ottaa suuremman osan energiasta talteen rasvana. Ja ihmistä ei ole rakennettu vastustamaan nälänhätää jos ravintoa on tarjolla eli tuon nälän tarpeen / täynnä olon mekanismin vastustaminen ei auta.
On jotenkin häirinnyt, että jos tämä homma olisi vain kalorien laskemista, tahdonvoimaa tai oikeastaan mitä muuta tahansa tahdon hallussa olevaa, niin miksi helkutissa pysyvä painonpudotus on niin perhanan harvinaista. On paljon niitä ensivaiheen uhoamisia, että näin paljon lähti "kuurin" aikana... ja sitten on hiljaista ja nähdään jostain kuvasta kuukausia tai vuosia myöhemmin että on tainnut tulla vielä enemmän takaisin.
Tämähän sen selittäisi.
Ihmisen mieli pystyy vaikuttamaan siihen, mitä suustaan laittaa alas. Se vain vaatii pirusti sisua. Ei saa antaa periksi. Sori, ihminen ei ole niin mitokonrioidensa ohjaama, ettei oikeasti halutessaan osaisi syödä sen verran, kuin oma uniikki metabolia pystyy käsittelemään. Yhdet kuluttaa vuodelevossa 1200kcal ja toiset 1700kcal. Tuossa on iso ero perusaineenvaihdunnassa. Sokeri ja alkoholi on isoimmat repsahduksen aiheuttajat, ja suomessa riittää varsinkin keväällä/kesällä kaikenlaisia kissanristiäisiä, häitä ja muuta humppaa. Molemmat turvottaa ja molempiin herää heti himo suolistobakteerien villiintyessä ko. roskasta. Sokeririippuvuus on olemasssa oleva asia ja yhtä raju, kuin kovien huumeiden riippuvuus, ja hääkakun palaa voisi verrata heroiinista vierottautuneen hää-piikiksi. Muut ihmiset myös painostavat rikkomaan sokerilakon, jos käy vaikkapa kahvilla. Sitten jopa suuttuvat ja juoruavat, kuinka kehtaakin kieltäytyä kotona leivotusta pullasta. Mikä on todella huvittavaa, koska huumeidenkäyttäjät eivät todellakaan suutu, jos heidän kaverinsa päättääkin lopettaa/aloittaa lakon. Eikä tyrkytä aineita. Sokeririippuvaiset sitten taas tyrkyttävät herkkujaan oikein urakalla, on se hullua :D
Tässä maassa on puolet työvoimasta ylipainoisia. Ei meille anneta töistä sairaslomaa siihen, että saisimme käsiteltyä nämä tunnepuolen asiat ja riippuvuudet ja traumat, joita näiden asioiden pohjalla on (niillä, joilla on sitä, että tahdonvoimaa tarvitsee käyttää joka päivä). Sitä vaan ei jää jäljelle enää tuolle asialle riittävästi, kun on työ ja muukin elämä hoidettavana. Ihan kiva olisi voida vuoden tai parin verran keskittyä kuntouttamaan mielenterveys ja jo lapsuushelvetin ruokajuttujen vuoksi vääristynyt ruokasuhde. Mutta se ei ole todellisuutta. Ne taas, jotka ovat sitä vapaata saaneet, ovat yleensä niin zombiksi lääkittyjä loppuiäkseen, ettei heistäkään ole kuntoutumaan vaan jatkamaan rämpimistä.
Eikö oikeasti työssäkäyvällä ole 45min viikossa jutella ammattilaisen kanssa vääristyneestä ruokasuhteesta? Miksi työssäkäyvät suostuvat tuollaiseen kohteluun työnantajan osalta? Kaikki lääkkeet eivät tee zombiksi, mutta lääkärit tosiaan tarjoavat mielellään vain niitä. Kapitalismin viimeiset hetket ja sillee. Koittakaa pärjäillä siellä töissä.
Silleenkö se menee, että ihmisellä menee viikossa 45 minuuttia ruoanlaittoon, ruoan sisällön suunnitteluun ja sen ruoan syömiseen? Olen luullut, että siihen menee paljon, paljon enemmän, mutta mun ruokasuhde onkin niin vääristynyt, ettei sitä oikeastaan edes ole.
Luitko nyt ihan varmasti mitä kirjoitin? Kirjoitan nyt uudestaan: Eikö oikeasti työssäkäyvällä ole 45 minuuttia (aikaa) viikossa keskustella ammattilaisen (ammattitaitoisen [psyko]terapeutin) kanssa siitä vääristyneestä ruokasuhteesta? Nykyisin on etäyhteyksiä ympäri Suomen. Varsinkin, jos siitä on jo tullut sivusairauksia, diabetesta sun muuta. Kerrot terapeutille menneisyydestäsi, opettelet hänen avustuksellaan taitoja, miten hyväksyä menneisyytesi, ja sitten on hyvin todennäköistä, että pääset tunnesyömisestä eroon. Niitä reseptejä tehdään ja opetellaan sitten toisen, eri ammattilaisen kanssa. Ilman tuotakin pystyy muuttamaan ruokavalionsa, mutta se vaatii aika jääräpäätä ilman ulkopuolista apua. Usein kannattaa ottaa ulkopuolista apua painonhallintaan, ettei se sitten mene syömishäiriöksi jne.
En todellakaan tiedä, mistä tuollaisia riittävän osaavia ravintoterapeutteja löytää, eikä oikeastaan ole rahaa, koska käytän jo 45-135 min viikossa terapeutin kanssa keskustelemaan paljon vakavammista traumoista kuin jonkinasteinen ylipaino ja sen mukanaan tuomat terveysriskit.
Et myöskään ymmärtänyt, että se viikottainen 45 minuuttia pitää jalkauttaa joka ainoa päivä useamman tunnin käytäntöön. Mitä ostan kaupasta? Mitä laitan ruuaksi? Miten osaan laittaa ruuan valmiiksi oikeisiin aikohin? Miten saan ruan syötyä ja sulatettua kohtuullisessa ajassa? Ja tämä uudestaan JOKA AINOA PÄIVÄ! Olisiko sinulla aikaa ja kärsivällisyyttä tuollaiseen? Sillä sitä se on, kun on ruokasuhde pilalla ja kehon signaalit myös. Päälle se kaikki muu, mistä tuo ruokaongelma on vain pienen pieni sivukulma. Ehkä sitten eläkkeellä on mahdollista käyttää kuukausia tai vuosia toimivan ruokasuhteen etsimiseen ja implementointiin arkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelottavinta on sota ei lihavuus, pikkuisen taas draamailun hakua.
No näinpä. Olisi tekopyhää kiinnittää mitään huomiota Suomen alati kasvaviin ylipainotilastoihin niin kauan kuin missään päin maailmaa soditaan.
Tätä mä hain takaa että on tekopyhää moralisointia sodan rinnalla jossa kuolee porukkaa se että Suomessa ei sodita( ainakaan vielä saa nähdä kuinka paljon ihmiset sitten moralisoi) on turha kenenkään räpättää toisten ihmisten ylipainoista kun tarkoitus näillä on vaan ivata ja osoittaa paremmuuttaan koska itse ovat hoikka ja hyvässä kunnossa, ihmettelen vain että menevätkö kaduille sanomaan jokaiselle lihavelle että laihduta,olet vaarassa kuolla ylipainoon toi ei oo tervettä:o
Sitten on myös tekopyhää kolmekymppisten ylipainoisten hakeutua yhteiskunnan maksamiin lapsettomuushoitoihin. Todella tekopyhää ylipainoisen nelikymppisen mennä polvileikkaukseen. Ihan älyttömän tekopyhää ylipainoisen syödä verenpainelääkkeitä. Ja aivan teeskentelyä edes puhua mistään uniapneasta. Syöpähoidoista nyt puhumattakaan.
Mitäs luulet, miltä tuntuu lääkäristä hoitaa tällaista potilasta, jolle ei kehopositiivisuuden nimissä saa sanoa, että sairaus johtuu potilaan ylipainosta? Teeskennellään vaan, että hoidetaan tässä nyt tätä käsillä olevaa ongelmaa.
Empä ole vielä tavannut lääkäriä, joka ei ylipainoa puheeksi ota, jos se on jotenkin relevanttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdelläkään tupakoitsijalla ei pitäisi olla varaa puhua mistään itsekurista kenellekään. Ja taas alkoholia käyttävällä toisten epäterveelliseksi katsomastaan ruuasta.
Nikotiini on yksi koukuttavammista aineista, hoten pointtisi on perin heiveröinen. Syöt liikaa kulutukseesi nähden.
Olen polttanut askin päivässä. Lopettanut kahdesti. Ollut polttamatta yhtään 15 vuoteen eli ei ole ihan validi tuo sepustuksesi. Alkoholiakin olen käyttänyt, mutta lopettanut senkin kokonaan jo 20 vuotta sitten.
Samoin. Polttelen viikoittain just silloin kun haluan, yleensä la iltaisin paitsi jos seura tai ohjelma ei salli. En tod ole ainoa näin. Syömistä en voi lopettaa kokonaan vaan onhan se vähän tasapainoilua koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Klebin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta on niitäkin joilla ylipaino johtuu sairaudesta jolle ei itse voi mitään, joten vetäkää pähänne ja hypätkää järveen
mikä on semmonen sairaus että ihminen itsekseen lihoo ilman syömättä
mitään ? sairaudet ja lääkkeet voi muuttaa ruuan imeytymistä ym
mutta ite ihminen laittaa ruokaa suuhunsa ja paskoo ne pönttöön.
sitä ei mikään sitä tosi-asiaa muuta.
Kilpirauhasen vajaatoiminta esimerkiksi,mutta sinähän et täydellisessä elämässäsi voi sellaista ymmärtää
Tuosta vajaatoiminnasta seuraa muutakin kivaa, kuten kuiva iho ja hiusten harveneminen. On aika vaikea olla kehopositiivinen nainen, kun päälaki paistaa ja siitä saa kuulla ympäriltään.
Eiköhän sokeri ole myös, joten lähdepä parvekkeelle röökille ja sitten iltapesulle.