Mies kävelee monta metriä edellä, miksi?

Ihan yleinen ongelma, kun toinen on parempi kuntoinen ja hänellä on nopeampi vauhti. Hankalaa masella jonkun tahallaan hidastrlevan lyllertäjän tahtiin. Alapas ap kuntoilemaan, niin pysyt normaalissa kävelyvauhdissa mukana!!!

Vierailija kirjoitti:

Ihan yleinen ongelma, kun toinen on parempi kuntoinen ja hänellä on nopeampi vauhti. Hankalaa masella jonkun tahallaan hidastrlevan lyllertäjän tahtiin. Alapas ap kuntoilemaan, niin pysyt normaalissa kävelyvauhdissa mukana!!!

Jos ero on koko ajan 5 tai 10 metriä, he etenevät ihan samaa tahtia. 

Mun miesystävä tekee joissain tilanteissa samalla tavalla, esim. kauppaan tai jonkin tapahtuman sisätiloihin saavuttaessa. Olen siitä sanonut, mutta on niin impulsiivinen, että johtunee siitä. Ikään kuin kauppaan saavuttaessa pitäisi heti sännätä tiskeille rohmuamaan ruokaa. Ehkä on kyse hänen eloonjäämiskamppailustaan :D. Olen vihjannut joskus piiloutuvani häneltä kaupassa hyllyn taakse, saa sitten etsiä minut. Useimmiten kävelemme kuitenkin käsi kädessä.

Vierailija kirjoitti:

Onko paljon pituuseroa, joka johtaa nopeuseroonkin, pitkillä on harva välityssuhde joten kiitävät helposti lujaa eteenpäin kun taas lyhemmät joutuu kipittämään suurella käyntinopeudella pysyäkseen perässä.

Minulla ja miehelläni on 40 cm pituusero. Hänelle oli alkuun vaikeaa ymmärtää, että jos hän kävelee normaalia tahtiaan, hänen pituutensa vaikuttaa siihen, kuinka monta askelta joutuu ottamaan samalla matkalla. Hänen askelmääränsä on jalkojen pituudesta johtuen vähäisempi, kuin omani. Ymmärsi vasta, kun vertasin meitä vinttikoiraan ja sitä lähes 1/4 matalampaan pystykorvaan.

Itse teen samaa, eikä siinä ole mitään vikaa. Ehdin herrasmiehenä avaamaan naiselle oven ja levittämään sen punaisen maton oven eteen.

No ei se mikään pituuskysymys ole. Meillä on pituusero 35cm ja hyvin sujuu yhdessä kävely. Myös jos lapset on mukana. Saattaa hetkellisesti mennä edelle, mutta jää odottamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet liian hidas. Mies ei meinaa pystyä/malttaa kävellä tahtiisi.

Ei pidä paikkaansa. Omasta rouvastani olen huomannut saman, jää jälkeen. Mutta välimatka ei kasva elikkä vauhti on sama. Ei ymmärrä. Olen joskus yrittänyt kulkea rinnalla mutta usein se väli vaan menee muutamaan metriin. Mutta ei kasva! Hän ei siis halua kävellä rinnalla mutta kulkee pitkiäkin matkoja samalla etäisyydellä. Vika ei siis ole edellä kulkijassa.

Mun mies teki sitä, että jättäytyi jälkeen. Ekat vuodet kyllä päästiin hyvin tuntejakin kävelemään rinnakkain ja yhtä matkaa. Jos joku tuli vastaan, niin hän olevinaan teki vastaantulijalle tilaa ja siirtyi mun perään. Yhtäkkiä huomasin, että välimatka kasvoi. Jäin odottamaan, niin miehelle tuli tarve sitoa kengän nauhoja tms. Hän saattoi ylittää kadun sanomatta mitään jne.

Kyllähän toi temppuilu käytännössä päätti meidän romanttisen suhteen. Oli sen verran kurjan tuntuista.

Saattaa olla, että hän häpesi mua, mutta epäilin jossain vaiheessa myös sitä ettei hän halunnut tulla nähdyksi mun kanssa jostain muusta syystä.

Mun ex teki tota samaa. Ulkomaillakin. Mulla oli pieni vesipullo mukana ja otin pienen huikan niin tää sika hori sen sitte pohjiin asti. Tälläsiä on Metsälehden toimittajat. Nyt ex, miksiköhän...

Vierailija kirjoitti:

Exä harrasti tota, oli raivostuttavaa. Joskus jättäydyn tahallani vielä enemmän jälkeen ja odotin, missä vaiheessa huomaa. Joskus käännyin eri suuntaan tai menin johonkin kauppaan sisään. Mies sitten soitteli vihaisena että minne oikein katosin. Ei ymmärtänyt kun selitin, eikö muuttanut tapojaan. En jaksanut, annoin mennä menojaan.

Mä teen noin, hidastan omaa tahtia. Ei suutu, vaan tulee etsimään mua jossain vaiheessa. Aluksi yritin harppoa perässä, mutta nyttemmin oon todennut, että jos ei oottele, etsiköön mut sitten myöhemmin. Meen omia menojani minäkin.

Narsistin merkki, jätä se

Up

Mies teki samaa. Joko pysähdyin paikalleni tai käännyin kannoillani vastakkaiseen suuntaan. Oppi. Kertaus on opintojen äiti.

Voi ei, taidan olla miehesi kaltainen. En oikein osaa kävellä hitaasti vaan kävelytahtini on aika rivakka. Mieheni välillä sanoo "ei tarvitse juosta" ja sitten yritänkin kävellä hitaammin, mutta se tahti tulee niin selkäytimestä, että pian harpon taas edellä.

Mies ei jaksa odotella ja menee kauppaan, haluaa hoitaa asian ja lähteä. Jäätkö asumaan autoon käsilaukkua kaivellen ja kävelet miehen mielestä hitaasti? Mies ei osaa ottaa rennosti ja hitaammin, olisi kohteliasta ystävällistä mennä kanssasi yhtä matkaa? Autossa on mukava istuskella ja katsella maisemaa, jutella, mutta mies ei huomaa sitä vai jälkikäteen istuu. Onko teillä eri toiveet. Vai onko mies ylimielinen, ei?

Meillä mies on tällainen pinkoja, eikä yhtään osaa huomioida lapsiakaan tässä. Tai no ei hän niitä sentään yksin jätä jos ilman minua liikkuu, mut esim. reissussa pyysin että hän kulkisi ainakin yhden kanssa, niin ei, harppoo omaan tahtiinsa eteenpäin puhumatta lapsille mitään ja me sitten lasten kanssa leveänä kuljetuksen perässä minä yksin vastuussa. Hän ei ilmeisesti näe että voisi vaikkapa kävelyvauhdilla tai kontaktin ottamisella viestiä että kävellään tässä yhdessä. Minä kävelen usein nuorimman ja hitaimman kanssa ja sinne ne jää muutkin minun ympärille kun isä viuhtoo pitkällä edessä, välillä vilkaisee hämmästyneenä tai kärsimättömänä taakseen.

En kestä hitaasti käveleviä ihmisiä yhtään. Löntystellään kun lehmät.

Vierailija kirjoitti:

En kestä hitaasti käveleviä ihmisiä yhtään. Löntystellään kun lehmät.

Miks olisit parisuhteessa ihmisen kanssa, jonka kävelytyyli herättää sussa negatiivisia tunteita?

Minunkin mieheni tekee samaa. En ole tosin kokenut tuota mitenkään pahantahtoisena toimintana, hän nyt vaan on nopeampi kävelijä kuin minä. Ja pituuseroakin löytyy paljon.

Minä annan miehen laukata vapaasti enkä lähde juoksemaan hänen peräänsä. Yleensä ei mene kovinkaan pitkään, kun mies hoksaa minun jääneen jälkeen. Hän sitten hieman nolona hidastaa tahtiaan, että saan hänet kiinni.

Mies on pitempi, hänellä pidemmät jalat ja urheilee enempi. Ei ole yllätys jos ei pysy perässä.

Meillä on just noin! Mies sanoo mulle, että kävelen hänen perässään aina ja ihmettelee sitä. Minusta asia on ihan selvä: hän on ensinnäkin 15 cm pitempi ja harppoo pitkillä jaloillaan, minä kipitän perässä. Toisekseen, ja tämän hoksasin viikonloppuna vaellusreissulla, hän on alitajuntaisesti niin kilpailuhenkinen, että jos kävelen rinnalla, vauhti kiihtyy heti. Kun jättäydyn taakse kävelemään, vauhti pysyy tasaisena.