Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat tulevat passattaviksi pikkulapsiperheeseen eivätkä auta?
Toisesta ketjusta kopioitu viesti, jossa kirjoittaja pohti, miksi appivanhemmat eivät osaa lukea ollenkaan rivien välistä.
"Appivanhemmat olivat meillä pitkän päivän kylässä, kun mieheni oli poissa kotoa. Appivanhemmat eivät hoksanneet lähteä, kun pienen lapsen nukkumaanmenoaika lähestyi. Eivät edes tajunneet kommentista "me ryhdyttäisiin nyt tässä rauhoittumaan nukkumaanmenoa varten ja tekemään Leo-Islan iltapuuhia", että nyt olisi hyvä hetki lähteä kotiin. Appivanhemmat jäivät meille pyörimään vielä siinä vaiheessa, kun lapsi oli jo pinnasängyssä. Lähtivä lopulta, kun olin 20 minuuttia tehnyt kotitöitä appivanhempien maatessa sohvalla ja anoppi totesi, että voisivat lähteä ja antaa minun olla rauhassa. Vihdoin."
Millaiset appivanhemmat makaa sohvalla miniän tehdessä ilmeisesti pikkulapsiperheessä kotitöitä? Miksi tällaisissa tilanteissa ei olla avuksi? Ei ihme, että monilla miniöillä anoppi nyppii, jos käytös on tuollaista.
Kommentit (1703)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhuttiin äsken ruokapöydässä aiheesta. Viikon päästä on lapsenlapsen rippijuhla. Me pöydän ääressä istujat, mummo isän puolelta, täti ja tädin serkku (40 v) olimme samaa mieltä. Meidät on kutsuttu juhliin, menemme juhlavaatteissa lahjan kanssa, istumme, seurustelemme.
Emme mene keittiöön, emme vie kahvikuppia astianpesukoneeseen, emme kermaa emmekä voileipäkakun jämää jääkaappiin. Emme pyöri pienessä keittiössä haittana.
Juhlataloon on pyydetty miniän äiti leipomaan ja emännöimään, aikuinen pojantytär apunaan. Eiköjän siinä ome jo, miniä.äitinsä ja tyttärensä kanssa + poikani jo kahvinupin koneeseen laittajaa.
( Olen vanhus mummo, 10 v vanhempi kuin miniän äiti)Kun asiat on noin sovittu, niin ei kai sinne lisäkäsiä tarvita. Juhlat on muutenkin eri asia, kun tullaan kutsuttuna tiettynä ajankohtana, eikä tupsahdeta paikalle kutsumatta tuntikausiksi.
Viivyn ehkä kauemmin kuin sallitut 2 tuntia. Mitäs siitä? Konfirmaatioon emme mene koska se on riparipaikassa kaukana, kotona juhlat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet sattunut lukemaan ketjua, täällä on haukuttu anoppeja suurinpiirtein kaikesta - teki niin tai näin niin joku vetää herneen nenään.
Lisäksi suurin osa jutuista on liioiteltua kierrätyskamaa, joten on aika vaikea ottaa tosissaan näitä hienohelmoja.
Kun kerron omasta kauheasta anopistani, en kerro kaikista isoäideistä. Olen hyvin tietoinen siitä, että tässä asiassa olen saanut normaalia huonommat kortit kohtalolta. Mutta vaikka omat koettelemukset rankkoja, niin huonomminkin asiat voisivat olla.
Sitä en tajua, miksi muutamalla on kauhea tarve tulla haukkumaan ja syyllistämään näistä kokemuksista kärsiviä. Väittää valehtelijoiksi ja satuilijoiksi. Mitätöidä toisten kokemuksia. Mitä iloa tuosta saatte?
Harvoin enää anopit ja miniät asuvat samassa taloudessa. Siksi ihan turha keksiä mitään valtataisteluja. Jos joku ei kasva aikuiseksi vaan nitisee kuin teini netissä ei liene koko suomen ongelma.
Valtataistelu ei edellytä samassa taloudessa asumista. Osa vanhemmista ei ole kasvanut aikuisen lapsen vanhemman rooliin vaan yrittävät puuttua edelleen lapsensa asioihin.
Oikeesti aikuisella, miniälläkin, on varaa antaa mennä puheiden ohi korviensa. Etenkin vanhojen ihmisten. Siinä kuin vanhustenkin ku miniä jarruttelee, älä ny rahojasi enää vaatteisii käytä kun kuolinksapu jo seuraava. Voi jättää omaan arvoonsa ja tehdä kuin tykkää.
Mutta jos on taloudellisesti riippuvainen isovanhemmista tai joku teini, se on tietysti vaikeampaa.
Ohi korvien... joo-o, helpommin sanottu kuin tehty. Me ratkaistiin ongelma katkomalla välit anoppiin, kun kovien läpimenokapasiteetti ei riittänyt. Mikä oikeus muuten yhdelläkään ihmisellä pitää toista huonon olonsa sylkykuppina?
Lapsilla on ikiaikainen oikeus kiukutella ja esittää uhkavaatimuksia , jos et oo mun mielen mukaan minä suutun.
Me vanhemmat vaan yritämme ymmärtää, lapsiammehan lapset ovat vielä viiskymppisinäkin. Taantuvat , etenkin naiset, vanhempien ja appivamhempien seurassa.Kuvailit juuri sen, miten anoppini käyttäytyy. Kiukuttelee, esittää uhkavaatimuksia ja on marttyyri, kun hänen vaatimuksiin ei suostuta. Anopin lapset eivät ole saaneet ikiaikaisella oikeudella kiukutella lapsenakaan , ovat saaneet pitkin korviaan jos uskalisivat ätinsä tahtoa uhmata. (Lähde: anopin lapset)
Sie ainaskii oot niin kova kiukuttelija ja täysin vailla mitään ihmisten ymmärtämistä ja sietämistä, pehmeyttä.
Miten sitten lapsesi ja heidän puolisonsa laistasi kiukku-iitaa aikuisina sietävät? Varmaan lapsetkin kuin puoliso aika alistettuja.Jos se, etten suostu olemaan anopin kynnysmattona lasketaan kiukutteluksi, niin sitten olen ylpeästi kiukuttelija.
Millähän logiikalla mä muutun ajan myötä anoppini kaltaiseksi? Hän ei ole minulle mitään sukua, enkä todellakaan aio tuollaista myrkyllistä käytösmallia opetella.
Sinulla on se jo, katsopa peiliin ja lue kirjoituksedi puolison äitiä kohtaan.
Lapsissasi on geenien kautta anoppisi.Käytösmallit ei onneksi periydy geenien kautta.
-ohis
Äidiltä ainakin periytyy känkkärä luonne vanhempia ihmisiä kohtaan ja käytöstavat, isän äiti on aina paha ja lahjat huonoja, vihataan sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet sattunut lukemaan ketjua, täällä on haukuttu anoppeja suurinpiirtein kaikesta - teki niin tai näin niin joku vetää herneen nenään.
Lisäksi suurin osa jutuista on liioiteltua kierrätyskamaa, joten on aika vaikea ottaa tosissaan näitä hienohelmoja.
Kun kerron omasta kauheasta anopistani, en kerro kaikista isoäideistä. Olen hyvin tietoinen siitä, että tässä asiassa olen saanut normaalia huonommat kortit kohtalolta. Mutta vaikka omat koettelemukset rankkoja, niin huonomminkin asiat voisivat olla.
Sitä en tajua, miksi muutamalla on kauhea tarve tulla haukkumaan ja syyllistämään näistä kokemuksista kärsiviä. Väittää valehtelijoiksi ja satuilijoiksi. Mitätöidä toisten kokemuksia. Mitä iloa tuosta saatte?
Harvoin enää anopit ja miniät asuvat samassa taloudessa. Siksi ihan turha keksiä mitään valtataisteluja. Jos joku ei kasva aikuiseksi vaan nitisee kuin teini netissä ei liene koko suomen ongelma.
Valtataistelu ei edellytä samassa taloudessa asumista. Osa vanhemmista ei ole kasvanut aikuisen lapsen vanhemman rooliin vaan yrittävät puuttua edelleen lapsensa asioihin.
Oikeesti aikuisella, miniälläkin, on varaa antaa mennä puheiden ohi korviensa. Etenkin vanhojen ihmisten. Siinä kuin vanhustenkin ku miniä jarruttelee, älä ny rahojasi enää vaatteisii käytä kun kuolinksapu jo seuraava. Voi jättää omaan arvoonsa ja tehdä kuin tykkää.
Mutta jos on taloudellisesti riippuvainen isovanhemmista tai joku teini, se on tietysti vaikeampaa.
Ohi korvien... joo-o, helpommin sanottu kuin tehty. Me ratkaistiin ongelma katkomalla välit anoppiin, kun kovien läpimenokapasiteetti ei riittänyt. Mikä oikeus muuten yhdelläkään ihmisellä pitää toista huonon olonsa sylkykuppina?
Lapsilla on ikiaikainen oikeus kiukutella ja esittää uhkavaatimuksia , jos et oo mun mielen mukaan minä suutun.
Me vanhemmat vaan yritämme ymmärtää, lapsiammehan lapset ovat vielä viiskymppisinäkin. Taantuvat , etenkin naiset, vanhempien ja appivamhempien seurassa.Kuvailit juuri sen, miten anoppini käyttäytyy. Kiukuttelee, esittää uhkavaatimuksia ja on marttyyri, kun hänen vaatimuksiin ei suostuta. Anopin lapset eivät ole saaneet ikiaikaisella oikeudella kiukutella lapsenakaan , ovat saaneet pitkin korviaan jos uskalisivat ätinsä tahtoa uhmata. (Lähde: anopin lapset)
Anopun lapset esittävät marttyyria, esittävät hienoille miniöilleen sorrettua raukkaa jonka äidin syytä on kaikki. Häpeävöt siis itseään ja syyllustävät äitiään. Nykyisin kun lapset saa tehdä mitä vaan, äidit ei lapsen mieltä pahoita.
Anoppi ei jaksa ikuisuuksia esittää fiksua roolia miniöiden/vävyjen ollessa paikalla. Lopulta vieraskoreus karisee ja todellinen luonne pääsee näkyviin. Äidin luona vierailun maksimikesto on noin 2h, asutaan 300 km päässä, niin harvoin nähdään. Eli se vävynkin anoppi voi olla painajainen... tosin lähinnä omalle tyttärelleen ja miniälleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhuttiin äsken ruokapöydässä aiheesta. Viikon päästä on lapsenlapsen rippijuhla. Me pöydän ääressä istujat, mummo isän puolelta, täti ja tädin serkku (40 v) olimme samaa mieltä. Meidät on kutsuttu juhliin, menemme juhlavaatteissa lahjan kanssa, istumme, seurustelemme.
Emme mene keittiöön, emme vie kahvikuppia astianpesukoneeseen, emme kermaa emmekä voileipäkakun jämää jääkaappiin. Emme pyöri pienessä keittiössä haittana.
Juhlataloon on pyydetty miniän äiti leipomaan ja emännöimään, aikuinen pojantytär apunaan. Eiköjän siinä ome jo, miniä.äitinsä ja tyttärensä kanssa + poikani jo kahvinupin koneeseen laittajaa.
( Olen vanhus mummo, 10 v vanhempi kuin miniän äiti)Kun asiat on noin sovittu, niin ei kai sinne lisäkäsiä tarvita. Juhlat on muutenkin eri asia, kun tullaan kutsuttuna tiettynä ajankohtana, eikä tupsahdeta paikalle kutsumatta tuntikausiksi.
Onhan tällä loputtomiin hoettu että vähin vaatimus vieraille synttäreilläkin on viedä astiansa koneeseen tai keittiön tasoille. Ihan niille kutsutuillekin, joutilaita ei miniät passaa. Ja mikään lahja ei ole riittävä. Raha on ostamista, tavara krääsää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhuttiin äsken ruokapöydässä aiheesta. Viikon päästä on lapsenlapsen rippijuhla. Me pöydän ääressä istujat, mummo isän puolelta, täti ja tädin serkku (40 v) olimme samaa mieltä. Meidät on kutsuttu juhliin, menemme juhlavaatteissa lahjan kanssa, istumme, seurustelemme.
Emme mene keittiöön, emme vie kahvikuppia astianpesukoneeseen, emme kermaa emmekä voileipäkakun jämää jääkaappiin. Emme pyöri pienessä keittiössä haittana.
Juhlataloon on pyydetty miniän äiti leipomaan ja emännöimään, aikuinen pojantytär apunaan. Eiköjän siinä ome jo, miniä.äitinsä ja tyttärensä kanssa + poikani jo kahvinupin koneeseen laittajaa.
( Olen vanhus mummo, 10 v vanhempi kuin miniän äiti)Kun asiat on noin sovittu, niin ei kai sinne lisäkäsiä tarvita. Juhlat on muutenkin eri asia, kun tullaan kutsuttuna tiettynä ajankohtana, eikä tupsahdeta paikalle kutsumatta tuntikausiksi.
Viivyn ehkä kauemmin kuin sallitut 2 tuntia. Mitäs siitä? Konfirmaatioon emme mene koska se on riparipaikassa kaukana, kotona juhlat.
Näetkö mitään eroa siinä, että teidät on kutsuttu vieraiksi juhliin tai siinä, että ap:lle tupsahti aamulla kutsumatta yllärinä appivanhemmat hoitoon koko päiväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhuttiin äsken ruokapöydässä aiheesta. Viikon päästä on lapsenlapsen rippijuhla. Me pöydän ääressä istujat, mummo isän puolelta, täti ja tädin serkku (40 v) olimme samaa mieltä. Meidät on kutsuttu juhliin, menemme juhlavaatteissa lahjan kanssa, istumme, seurustelemme.
Emme mene keittiöön, emme vie kahvikuppia astianpesukoneeseen, emme kermaa emmekä voileipäkakun jämää jääkaappiin. Emme pyöri pienessä keittiössä haittana.
Juhlataloon on pyydetty miniän äiti leipomaan ja emännöimään, aikuinen pojantytär apunaan. Eiköjän siinä ome jo, miniä.äitinsä ja tyttärensä kanssa + poikani jo kahvinupin koneeseen laittajaa.
( Olen vanhus mummo, 10 v vanhempi kuin miniän äiti)Kun asiat on noin sovittu, niin ei kai sinne lisäkäsiä tarvita. Juhlat on muutenkin eri asia, kun tullaan kutsuttuna tiettynä ajankohtana, eikä tupsahdeta paikalle kutsumatta tuntikausiksi.
Onhan tällä loputtomiin hoettu että vähin vaatimus vieraille synttäreilläkin on viedä astiansa koneeseen tai keittiön tasoille. Ihan niille kutsutuillekin, joutilaita ei miniät passaa. Ja mikään lahja ei ole riittävä. Raha on ostamista, tavara krääsää.
Mistään synttärien astioista ei ole edes puhuttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhuttiin äsken ruokapöydässä aiheesta. Viikon päästä on lapsenlapsen rippijuhla. Me pöydän ääressä istujat, mummo isän puolelta, täti ja tädin serkku (40 v) olimme samaa mieltä. Meidät on kutsuttu juhliin, menemme juhlavaatteissa lahjan kanssa, istumme, seurustelemme.
Emme mene keittiöön, emme vie kahvikuppia astianpesukoneeseen, emme kermaa emmekä voileipäkakun jämää jääkaappiin. Emme pyöri pienessä keittiössä haittana.
Juhlataloon on pyydetty miniän äiti leipomaan ja emännöimään, aikuinen pojantytär apunaan. Eiköjän siinä ome jo, miniä.äitinsä ja tyttärensä kanssa + poikani jo kahvinupin koneeseen laittajaa.
( Olen vanhus mummo, 10 v vanhempi kuin miniän äiti)Kun asiat on noin sovittu, niin ei kai sinne lisäkäsiä tarvita. Juhlat on muutenkin eri asia, kun tullaan kutsuttuna tiettynä ajankohtana, eikä tupsahdeta paikalle kutsumatta tuntikausiksi.
Viivyn ehkä kauemmin kuin sallitut 2 tuntia. Mitäs siitä? Konfirmaatioon emme mene koska se on riparipaikassa kaukana, kotona juhlat.
Näetkö mitään eroa siinä, että teidät on kutsuttu vieraiksi juhliin tai siinä, että ap:lle tupsahti aamulla kutsumatta yllärinä appivanhemmat hoitoon koko päiväksi.
Yhden kerran elämässäsi työikäinen anoppi pitkästä matkasta ja 1500 kommentin ajan olet sitä jauhanut?
Yhtä lailla miniän koti kutsuttanakin kun kodit kerran ovat vain vaimojen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet sattunut lukemaan ketjua, täällä on haukuttu anoppeja suurinpiirtein kaikesta - teki niin tai näin niin joku vetää herneen nenään.
Lisäksi suurin osa jutuista on liioiteltua kierrätyskamaa, joten on aika vaikea ottaa tosissaan näitä hienohelmoja.
Kun kerron omasta kauheasta anopistani, en kerro kaikista isoäideistä. Olen hyvin tietoinen siitä, että tässä asiassa olen saanut normaalia huonommat kortit kohtalolta. Mutta vaikka omat koettelemukset rankkoja, niin huonomminkin asiat voisivat olla.
Sitä en tajua, miksi muutamalla on kauhea tarve tulla haukkumaan ja syyllistämään näistä kokemuksista kärsiviä. Väittää valehtelijoiksi ja satuilijoiksi. Mitätöidä toisten kokemuksia. Mitä iloa tuosta saatte?
Harvoin enää anopit ja miniät asuvat samassa taloudessa. Siksi ihan turha keksiä mitään valtataisteluja. Jos joku ei kasva aikuiseksi vaan nitisee kuin teini netissä ei liene koko suomen ongelma.
Valtataistelu ei edellytä samassa taloudessa asumista. Osa vanhemmista ei ole kasvanut aikuisen lapsen vanhemman rooliin vaan yrittävät puuttua edelleen lapsensa asioihin.
Oikeesti aikuisella, miniälläkin, on varaa antaa mennä puheiden ohi korviensa. Etenkin vanhojen ihmisten. Siinä kuin vanhustenkin ku miniä jarruttelee, älä ny rahojasi enää vaatteisii käytä kun kuolinksapu jo seuraava. Voi jättää omaan arvoonsa ja tehdä kuin tykkää.
Mutta jos on taloudellisesti riippuvainen isovanhemmista tai joku teini, se on tietysti vaikeampaa.
Ohi korvien... joo-o, helpommin sanottu kuin tehty. Me ratkaistiin ongelma katkomalla välit anoppiin, kun kovien läpimenokapasiteetti ei riittänyt. Mikä oikeus muuten yhdelläkään ihmisellä pitää toista huonon olonsa sylkykuppina?
Lapsilla on ikiaikainen oikeus kiukutella ja esittää uhkavaatimuksia , jos et oo mun mielen mukaan minä suutun.
Me vanhemmat vaan yritämme ymmärtää, lapsiammehan lapset ovat vielä viiskymppisinäkin. Taantuvat , etenkin naiset, vanhempien ja appivamhempien seurassa.Kuvailit juuri sen, miten anoppini käyttäytyy. Kiukuttelee, esittää uhkavaatimuksia ja on marttyyri, kun hänen vaatimuksiin ei suostuta. Anopin lapset eivät ole saaneet ikiaikaisella oikeudella kiukutella lapsenakaan , ovat saaneet pitkin korviaan jos uskalisivat ätinsä tahtoa uhmata. (Lähde: anopin lapset)
Sie ainaskii oot niin kova kiukuttelija ja täysin vailla mitään ihmisten ymmärtämistä ja sietämistä, pehmeyttä.
Miten sitten lapsesi ja heidän puolisonsa laistasi kiukku-iitaa aikuisina sietävät? Varmaan lapsetkin kuin puoliso aika alistettuja.Jos se, etten suostu olemaan anopin kynnysmattona lasketaan kiukutteluksi, niin sitten olen ylpeästi kiukuttelija.
Millähän logiikalla mä muutun ajan myötä anoppini kaltaiseksi? Hän ei ole minulle mitään sukua, enkä todellakaan aio tuollaista myrkyllistä käytösmallia opetella.
Sinulla on se jo, katsopa peiliin ja lue kirjoituksedi puolison äitiä kohtaan.
Lapsissasi on geenien kautta anoppisi.
Miksi se anoppi saa käyttäytyä mielipuolisesti? Mistä moinen oikeus tulee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhuttiin äsken ruokapöydässä aiheesta. Viikon päästä on lapsenlapsen rippijuhla. Me pöydän ääressä istujat, mummo isän puolelta, täti ja tädin serkku (40 v) olimme samaa mieltä. Meidät on kutsuttu juhliin, menemme juhlavaatteissa lahjan kanssa, istumme, seurustelemme.
Emme mene keittiöön, emme vie kahvikuppia astianpesukoneeseen, emme kermaa emmekä voileipäkakun jämää jääkaappiin. Emme pyöri pienessä keittiössä haittana.
Juhlataloon on pyydetty miniän äiti leipomaan ja emännöimään, aikuinen pojantytär apunaan. Eiköjän siinä ome jo, miniä.äitinsä ja tyttärensä kanssa + poikani jo kahvinupin koneeseen laittajaa.
( Olen vanhus mummo, 10 v vanhempi kuin miniän äiti)Kun asiat on noin sovittu, niin ei kai sinne lisäkäsiä tarvita. Juhlat on muutenkin eri asia, kun tullaan kutsuttuna tiettynä ajankohtana, eikä tupsahdeta paikalle kutsumatta tuntikausiksi.
Onhan tällä loputtomiin hoettu että vähin vaatimus vieraille synttäreilläkin on viedä astiansa koneeseen tai keittiön tasoille. Ihan niille kutsutuillekin, joutilaita ei miniät passaa. Ja mikään lahja ei ole riittävä. Raha on ostamista, tavara krääsää.
Mistään synttärien astioista ei ole edes puhuttu.
Kyllä, lasten synttäreiden. Tuovat huonot lahjat ja vaan istua lösöttävät vaikka vaivaa on ollut ja tarjoilut maksaneet enemmän kuin vieraiden tuoma krääsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhuttiin äsken ruokapöydässä aiheesta. Viikon päästä on lapsenlapsen rippijuhla. Me pöydän ääressä istujat, mummo isän puolelta, täti ja tädin serkku (40 v) olimme samaa mieltä. Meidät on kutsuttu juhliin, menemme juhlavaatteissa lahjan kanssa, istumme, seurustelemme.
Emme mene keittiöön, emme vie kahvikuppia astianpesukoneeseen, emme kermaa emmekä voileipäkakun jämää jääkaappiin. Emme pyöri pienessä keittiössä haittana.
Juhlataloon on pyydetty miniän äiti leipomaan ja emännöimään, aikuinen pojantytär apunaan. Eiköjän siinä ome jo, miniä.äitinsä ja tyttärensä kanssa + poikani jo kahvinupin koneeseen laittajaa.
( Olen vanhus mummo, 10 v vanhempi kuin miniän äiti)Kun asiat on noin sovittu, niin ei kai sinne lisäkäsiä tarvita. Juhlat on muutenkin eri asia, kun tullaan kutsuttuna tiettynä ajankohtana, eikä tupsahdeta paikalle kutsumatta tuntikausiksi.
Onhan tällä loputtomiin hoettu että vähin vaatimus vieraille synttäreilläkin on viedä astiansa koneeseen tai keittiön tasoille. Ihan niille kutsutuillekin, joutilaita ei miniät passaa. Ja mikään lahja ei ole riittävä. Raha on ostamista, tavara krääsää.
Mistään synttärien astioista ei ole edes puhuttu.
Kyllä, lasten synttäreiden. Tuovat huonot lahjat ja vaan istua lösöttävät vaikka vaivaa on ollut ja tarjoilut maksaneet enemmän kuin vieraiden tuoma krääsä.
Ei ole puhuttu synttärien astioista yhtään mitään.
Typeristä lahjoista kyllä ja syystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhuttiin äsken ruokapöydässä aiheesta. Viikon päästä on lapsenlapsen rippijuhla. Me pöydän ääressä istujat, mummo isän puolelta, täti ja tädin serkku (40 v) olimme samaa mieltä. Meidät on kutsuttu juhliin, menemme juhlavaatteissa lahjan kanssa, istumme, seurustelemme.
Emme mene keittiöön, emme vie kahvikuppia astianpesukoneeseen, emme kermaa emmekä voileipäkakun jämää jääkaappiin. Emme pyöri pienessä keittiössä haittana.
Juhlataloon on pyydetty miniän äiti leipomaan ja emännöimään, aikuinen pojantytär apunaan. Eiköjän siinä ome jo, miniä.äitinsä ja tyttärensä kanssa + poikani jo kahvinupin koneeseen laittajaa.
( Olen vanhus mummo, 10 v vanhempi kuin miniän äiti)Kun asiat on noin sovittu, niin ei kai sinne lisäkäsiä tarvita. Juhlat on muutenkin eri asia, kun tullaan kutsuttuna tiettynä ajankohtana, eikä tupsahdeta paikalle kutsumatta tuntikausiksi.
Onhan tällä loputtomiin hoettu että vähin vaatimus vieraille synttäreilläkin on viedä astiansa koneeseen tai keittiön tasoille. Ihan niille kutsutuillekin, joutilaita ei miniät passaa. Ja mikään lahja ei ole riittävä. Raha on ostamista, tavara krääsää.
Tavara, joka ei tule käyttöön on turhaa. Tavara, jolle on käyttöä, on ok. Näissäkin on hyvä ottaa huomioon se, että esim lapsille ei ole välttämätöntä ostaa aina sitä isointa lelua lahjaksi, vaan ottaa huomioon kokonaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet sattunut lukemaan ketjua, täällä on haukuttu anoppeja suurinpiirtein kaikesta - teki niin tai näin niin joku vetää herneen nenään.
Lisäksi suurin osa jutuista on liioiteltua kierrätyskamaa, joten on aika vaikea ottaa tosissaan näitä hienohelmoja.
Kun kerron omasta kauheasta anopistani, en kerro kaikista isoäideistä. Olen hyvin tietoinen siitä, että tässä asiassa olen saanut normaalia huonommat kortit kohtalolta. Mutta vaikka omat koettelemukset rankkoja, niin huonomminkin asiat voisivat olla.
Sitä en tajua, miksi muutamalla on kauhea tarve tulla haukkumaan ja syyllistämään näistä kokemuksista kärsiviä. Väittää valehtelijoiksi ja satuilijoiksi. Mitätöidä toisten kokemuksia. Mitä iloa tuosta saatte?
Harvoin enää anopit ja miniät asuvat samassa taloudessa. Siksi ihan turha keksiä mitään valtataisteluja. Jos joku ei kasva aikuiseksi vaan nitisee kuin teini netissä ei liene koko suomen ongelma.
Valtataistelu ei edellytä samassa taloudessa asumista. Osa vanhemmista ei ole kasvanut aikuisen lapsen vanhemman rooliin vaan yrittävät puuttua edelleen lapsensa asioihin.
Oikeesti aikuisella, miniälläkin, on varaa antaa mennä puheiden ohi korviensa. Etenkin vanhojen ihmisten. Siinä kuin vanhustenkin ku miniä jarruttelee, älä ny rahojasi enää vaatteisii käytä kun kuolinksapu jo seuraava. Voi jättää omaan arvoonsa ja tehdä kuin tykkää.
Mutta jos on taloudellisesti riippuvainen isovanhemmista tai joku teini, se on tietysti vaikeampaa.
Ohi korvien... joo-o, helpommin sanottu kuin tehty. Me ratkaistiin ongelma katkomalla välit anoppiin, kun kovien läpimenokapasiteetti ei riittänyt. Mikä oikeus muuten yhdelläkään ihmisellä pitää toista huonon olonsa sylkykuppina?
Lapsilla on ikiaikainen oikeus kiukutella ja esittää uhkavaatimuksia , jos et oo mun mielen mukaan minä suutun.
Me vanhemmat vaan yritämme ymmärtää, lapsiammehan lapset ovat vielä viiskymppisinäkin. Taantuvat , etenkin naiset, vanhempien ja appivamhempien seurassa.Kuvailit juuri sen, miten anoppini käyttäytyy. Kiukuttelee, esittää uhkavaatimuksia ja on marttyyri, kun hänen vaatimuksiin ei suostuta. Anopin lapset eivät ole saaneet ikiaikaisella oikeudella kiukutella lapsenakaan , ovat saaneet pitkin korviaan jos uskalisivat ätinsä tahtoa uhmata. (Lähde: anopin lapset)
Sie ainaskii oot niin kova kiukuttelija ja täysin vailla mitään ihmisten ymmärtämistä ja sietämistä, pehmeyttä.
Miten sitten lapsesi ja heidän puolisonsa laistasi kiukku-iitaa aikuisina sietävät? Varmaan lapsetkin kuin puoliso aika alistettuja.Jos se, etten suostu olemaan anopin kynnysmattona lasketaan kiukutteluksi, niin sitten olen ylpeästi kiukuttelija.
Millähän logiikalla mä muutun ajan myötä anoppini kaltaiseksi? Hän ei ole minulle mitään sukua, enkä todellakaan aio tuollaista myrkyllistä käytösmallia opetella.
Sinulla on se jo, katsopa peiliin ja lue kirjoituksedi puolison äitiä kohtaan.
Lapsissasi on geenien kautta anoppisi.Miksi se anoppi saa käyttäytyä mielipuolisesti? Mistä moinen oikeus tulee?
Ja vaikkka aloitat viikottain keskustelun me emme voi täällä muuttaa anoppiasi emmekä sinua. Emme kumpaakaan.
Emme voi muuttaa ees kaikkia anoppeja niin varakkaiksi että tuovat niitä tarpeeksi kalliita lahjoja tai tarpeeksi rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet sattunut lukemaan ketjua, täällä on haukuttu anoppeja suurinpiirtein kaikesta - teki niin tai näin niin joku vetää herneen nenään.
Lisäksi suurin osa jutuista on liioiteltua kierrätyskamaa, joten on aika vaikea ottaa tosissaan näitä hienohelmoja.
Kun kerron omasta kauheasta anopistani, en kerro kaikista isoäideistä. Olen hyvin tietoinen siitä, että tässä asiassa olen saanut normaalia huonommat kortit kohtalolta. Mutta vaikka omat koettelemukset rankkoja, niin huonomminkin asiat voisivat olla.
Sitä en tajua, miksi muutamalla on kauhea tarve tulla haukkumaan ja syyllistämään näistä kokemuksista kärsiviä. Väittää valehtelijoiksi ja satuilijoiksi. Mitätöidä toisten kokemuksia. Mitä iloa tuosta saatte?
Harvoin enää anopit ja miniät asuvat samassa taloudessa. Siksi ihan turha keksiä mitään valtataisteluja. Jos joku ei kasva aikuiseksi vaan nitisee kuin teini netissä ei liene koko suomen ongelma.
Valtataistelu ei edellytä samassa taloudessa asumista. Osa vanhemmista ei ole kasvanut aikuisen lapsen vanhemman rooliin vaan yrittävät puuttua edelleen lapsensa asioihin.
Oikeesti aikuisella, miniälläkin, on varaa antaa mennä puheiden ohi korviensa. Etenkin vanhojen ihmisten. Siinä kuin vanhustenkin ku miniä jarruttelee, älä ny rahojasi enää vaatteisii käytä kun kuolinksapu jo seuraava. Voi jättää omaan arvoonsa ja tehdä kuin tykkää.
Mutta jos on taloudellisesti riippuvainen isovanhemmista tai joku teini, se on tietysti vaikeampaa.
Ohi korvien... joo-o, helpommin sanottu kuin tehty. Me ratkaistiin ongelma katkomalla välit anoppiin, kun kovien läpimenokapasiteetti ei riittänyt. Mikä oikeus muuten yhdelläkään ihmisellä pitää toista huonon olonsa sylkykuppina?
Lapsilla on ikiaikainen oikeus kiukutella ja esittää uhkavaatimuksia , jos et oo mun mielen mukaan minä suutun.
Me vanhemmat vaan yritämme ymmärtää, lapsiammehan lapset ovat vielä viiskymppisinäkin. Taantuvat , etenkin naiset, vanhempien ja appivamhempien seurassa.Kuvailit juuri sen, miten anoppini käyttäytyy. Kiukuttelee, esittää uhkavaatimuksia ja on marttyyri, kun hänen vaatimuksiin ei suostuta. Anopin lapset eivät ole saaneet ikiaikaisella oikeudella kiukutella lapsenakaan , ovat saaneet pitkin korviaan jos uskalisivat ätinsä tahtoa uhmata. (Lähde: anopin lapset)
Sie ainaskii oot niin kova kiukuttelija ja täysin vailla mitään ihmisten ymmärtämistä ja sietämistä, pehmeyttä.
Miten sitten lapsesi ja heidän puolisonsa laistasi kiukku-iitaa aikuisina sietävät? Varmaan lapsetkin kuin puoliso aika alistettuja.Jos se, etten suostu olemaan anopin kynnysmattona lasketaan kiukutteluksi, niin sitten olen ylpeästi kiukuttelija.
Millähän logiikalla mä muutun ajan myötä anoppini kaltaiseksi? Hän ei ole minulle mitään sukua, enkä todellakaan aio tuollaista myrkyllistä käytösmallia opetella.
Sinulla on se jo, katsopa peiliin ja lue kirjoituksedi puolison äitiä kohtaan.
Lapsissasi on geenien kautta anoppisi.Miksi se anoppi saa käyttäytyä mielipuolisesti? Mistä moinen oikeus tulee?
Ja vaikkka aloitat viikottain keskustelun me emme voi täällä muuttaa anoppiasi emmekä sinua. Emme kumpaakaan.
Emme voi muuttaa ees kaikkia anoppeja niin varakkaiksi että tuovat niitä tarpeeksi kalliita lahjoja tai tarpeeksi rahaa.
Me voimme tarjota vertaistukea samasta ongeömasta kärsiville.
Kukaan ei ole vaatinut kalliita lahjoja tai rahaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille vieraat tulevat aina passattaviksi.
Vieras on jalokivi, joka lepää vieraanvaraisuuden tyynyllä. -Rex Stout
Vierailija kirjoitti:
Meille vieraat tulevat aina passattaviksi.
Vieras on jalokivi, joka lepää vieraanvaraisuuden tyynyllä. -Rex Stout
Kuokkavieraat jotka viipyvät 12 tuntia ovat eri asia.
Yksi asia vielä tuli mieleen. Ovat suosineet miehen äidin uuden miehen yhtä lasta rahallisesti ja lapsia hoitamalla. Muille ilmoittavat vähän väliä testamenttiinsa tehdyistä muutoksista. Edelleenkään emme ole mitään heiltä vailla. Meillä on jo itselläkin enemmän varallisuutta. Pitää vain päästä muistuttamaan että ainakaan minä en peri mitään. Kovin ovat olleet vuosien varrella myös huolissaan, kuka saisi mitäkin jos me eroaisimme tai minä kuolisin. Sanoin vaan että en ole just kuolemassa, harmi heille. Minusta on moukkamaista käytöstä tuokin.
Vierailija kirjoitti:
Meille vieraat tulevat aina passattaviksi.
Vieras on jalokivi, joka lepää vieraanvaraisuuden tyynyllä. -Rex Stout
Katsotaan, onko mieli muuttunut kun ovat viikon teillä täysihoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhuttiin äsken ruokapöydässä aiheesta. Viikon päästä on lapsenlapsen rippijuhla. Me pöydän ääressä istujat, mummo isän puolelta, täti ja tädin serkku (40 v) olimme samaa mieltä. Meidät on kutsuttu juhliin, menemme juhlavaatteissa lahjan kanssa, istumme, seurustelemme.
Emme mene keittiöön, emme vie kahvikuppia astianpesukoneeseen, emme kermaa emmekä voileipäkakun jämää jääkaappiin. Emme pyöri pienessä keittiössä haittana.
Juhlataloon on pyydetty miniän äiti leipomaan ja emännöimään, aikuinen pojantytär apunaan. Eiköjän siinä ome jo, miniä.äitinsä ja tyttärensä kanssa + poikani jo kahvinupin koneeseen laittajaa.
( Olen vanhus mummo, 10 v vanhempi kuin miniän äiti)Kun asiat on noin sovittu, niin ei kai sinne lisäkäsiä tarvita. Juhlat on muutenkin eri asia, kun tullaan kutsuttuna tiettynä ajankohtana, eikä tupsahdeta paikalle kutsumatta tuntikausiksi.
Viivyn ehkä kauemmin kuin sallitut 2 tuntia. Mitäs siitä? Konfirmaatioon emme mene koska se on riparipaikassa kaukana, kotona juhlat.
Näetkö mitään eroa siinä, että teidät on kutsuttu vieraiksi juhliin tai siinä, että ap:lle tupsahti aamulla kutsumatta yllärinä appivanhemmat hoitoon koko päiväksi.
Kuule, kyllä täällä on valitettu ihan kaikesta anoppeihin liittyen, mikään ei näille miniöille tunnu kelpaavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet sattunut lukemaan ketjua, täällä on haukuttu anoppeja suurinpiirtein kaikesta - teki niin tai näin niin joku vetää herneen nenään.
Lisäksi suurin osa jutuista on liioiteltua kierrätyskamaa, joten on aika vaikea ottaa tosissaan näitä hienohelmoja.
Kun kerron omasta kauheasta anopistani, en kerro kaikista isoäideistä. Olen hyvin tietoinen siitä, että tässä asiassa olen saanut normaalia huonommat kortit kohtalolta. Mutta vaikka omat koettelemukset rankkoja, niin huonomminkin asiat voisivat olla.
Sitä en tajua, miksi muutamalla on kauhea tarve tulla haukkumaan ja syyllistämään näistä kokemuksista kärsiviä. Väittää valehtelijoiksi ja satuilijoiksi. Mitätöidä toisten kokemuksia. Mitä iloa tuosta saatte?
Harvoin enää anopit ja miniät asuvat samassa taloudessa. Siksi ihan turha keksiä mitään valtataisteluja. Jos joku ei kasva aikuiseksi vaan nitisee kuin teini netissä ei liene koko suomen ongelma.
Valtataistelu ei edellytä samassa taloudessa asumista. Osa vanhemmista ei ole kasvanut aikuisen lapsen vanhemman rooliin vaan yrittävät puuttua edelleen lapsensa asioihin.
Oikeesti aikuisella, miniälläkin, on varaa antaa mennä puheiden ohi korviensa. Etenkin vanhojen ihmisten. Siinä kuin vanhustenkin ku miniä jarruttelee, älä ny rahojasi enää vaatteisii käytä kun kuolinksapu jo seuraava. Voi jättää omaan arvoonsa ja tehdä kuin tykkää.
Mutta jos on taloudellisesti riippuvainen isovanhemmista tai joku teini, se on tietysti vaikeampaa.
Ohi korvien... joo-o, helpommin sanottu kuin tehty. Me ratkaistiin ongelma katkomalla välit anoppiin, kun kovien läpimenokapasiteetti ei riittänyt. Mikä oikeus muuten yhdelläkään ihmisellä pitää toista huonon olonsa sylkykuppina?
Lapsilla on ikiaikainen oikeus kiukutella ja esittää uhkavaatimuksia , jos et oo mun mielen mukaan minä suutun.
Me vanhemmat vaan yritämme ymmärtää, lapsiammehan lapset ovat vielä viiskymppisinäkin. Taantuvat , etenkin naiset, vanhempien ja appivamhempien seurassa.Kuvailit juuri sen, miten anoppini käyttäytyy. Kiukuttelee, esittää uhkavaatimuksia ja on marttyyri, kun hänen vaatimuksiin ei suostuta. Anopin lapset eivät ole saaneet ikiaikaisella oikeudella kiukutella lapsenakaan , ovat saaneet pitkin korviaan jos uskalisivat ätinsä tahtoa uhmata. (Lähde: anopin lapset)
Sie ainaskii oot niin kova kiukuttelija ja täysin vailla mitään ihmisten ymmärtämistä ja sietämistä, pehmeyttä.
Miten sitten lapsesi ja heidän puolisonsa laistasi kiukku-iitaa aikuisina sietävät? Varmaan lapsetkin kuin puoliso aika alistettuja.Jos se, etten suostu olemaan anopin kynnysmattona lasketaan kiukutteluksi, niin sitten olen ylpeästi kiukuttelija.
Millähän logiikalla mä muutun ajan myötä anoppini kaltaiseksi? Hän ei ole minulle mitään sukua, enkä todellakaan aio tuollaista myrkyllistä käytösmallia opetella.
Sinulla on se jo, katsopa peiliin ja lue kirjoituksedi puolison äitiä kohtaan.
Lapsissasi on geenien kautta anoppisi.Käytösmallit ei onneksi periydy geenien kautta.
-ohisÄidiltä ainakin periytyy känkkärä luonne vanhempia ihmisiä kohtaan ja käytöstavat, isän äiti on aina paha ja lahjat huonoja, vihataan sitä.
Todellakin opetan lapsilleni että yli ei kävellä. Varsinkin tyttöjen on aina oltava kovempia ja tehtävä 100 kertaa enemmän töitä.
Käytösmallit ei onneksi periydy geenien kautta.
-ohis