Mieheni on niin nuuka ettei siskoni perhe suostu enää matkustamaan kanssamme

Vierailija kirjoitti:

Mummo opetti että kun kylille mennään niin mennään selkä suorassa eikä lasketa pennejä. Eli jättäkää vaikka kompromissina joka toinen matka väliin ja menkää sitten kunnolla nauttien.

Tämä. Joku ylpeys pitää ihmisellä olla.

Vierailija kirjoitti:

Onko sun miehesi pankissa töissä vai mistä moinen piheys?

Yleensä nää saiturit on jotenkin koukussa rahaan, ne näkee sitä läheltä, käsittelee sitä ja rahan teko sekä se säästäminen pyörii mielessä 24/7.

Ei tu muuttumaan, voin kertoa. Menee vaan hullumaksi.

On tutkittu että raha tuo ihmiselle saman mielihyvän tunteen kuin päihteet ja ruoka

eli on verrattavissa riippuvuuteen täysin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sun miehesi pankissa töissä vai mistä moinen piheys?

Yleensä nää saiturit on jotenkin koukussa rahaan, ne näkee sitä läheltä, käsittelee sitä ja rahan teko sekä se säästäminen pyörii mielessä 24/7.

Ei tu muuttumaan, voin kertoa. Menee vaan hullumaksi.

On tutkittu että raha tuo ihmiselle saman mielihyvän tunteen kuin päihteet ja ruoka

eli on verrattavissa riippuvuuteen täysin.

Sen kyllä näkee kun saituri joutuu luopumaan pennistäkin. Naama on niin norsunv.tulla ja koko päivä pilalla.

Mutta kun pihi saa säästettyä jossain niin euforia on valtava.

Ei kiitos piheille. Jos puolisoni tulisi pihiksi niin näyttäisin ovea samantien. Elämä on liian lyhyt hukattavaksi idiootin kanssa.

.

Up

Mun mies on kans todella nuuka, vaikka reissaamme aika paljon. Se on kohteessa aina sitä, että mies haluaa huoneistohotelliin, jossa sitten itse kokkailee aina aamupalat ja lounaat. Sentään illallisella suostuu yleensä ravintolaan, mutta tilaa aina halvinta, ja silti valittaa kun rahaa kuluu. Me kuitenkin ollaan aina tehty niin, että kumpikin maksaa omansa, koska mä en halua nuukailla lomalla, eikä mies suostuisi maksamaan niitä mun kalliimpia aterioita. 

 

Edellisellä Kreikan reissulla oikein suutuin, kun oli puhetta jo ennen lomaa, että vuokrataan auto ja kierrellään saarta, mutta hänestä sit perillä autonvuokra 80€ /vrk oli liian kallis, vaikka oltais maksettu puoliksi, puhumattakaan siitä että polttoaineisiinkin olisi mennyt rahaa. Ei se suostunut edes siihen että mä olisin maksanut kokonaan sen auton vuokran, koska turhaa rahanhaaskuuta. Eli maattiin sit vaan altaalla ja käytiin kävellen ihan lähialueita katselemassa. Oli tylsä loma.

Mies ei suostu edes Kaakkois-Aasiassa, missä on todella halpaa, maksamaan taksia, vaikka se maksaisi vain 5-10€, koska käveleminen on ilmaista. Usein hän tosiaan jää kävelemään, kun mä hyppään taksiin. Ainoastaan pidempiä reissuja suostuu istumaan taksissa ja valittaa silti kun on kallista. Euroina kuitenkin jopa se parin tunnin taksimatka on usein vain 30-40 euroa.

 

Ainoa asia mistä ei napise on hotelli, koska haluaa mukavuutta ja on siitä valmis maksamaan. Puoliksi tietenkin mun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole nuuka jos lähtee matkalle. Itse en lähtisi mihinkään, ja minulla on sentään miljoonaomaisuus ehkä juuri nuukailun takia.

 

Näissä herää aina kysymys mihin tarkoitukseen nämä hautovat miljooniaan.

Kun mihinkään elämästä nauttimiseen ei ainakaan missään nimessä.

Ne kun ovat kuulemma turhia asioita.

Minulla oli tuollainen työkaveri, keski-ikäinen mies joka osti esim. asuntonsa käteisellä. Ystävystyttiin ja alettiin käydä lounaalla ja juteltiin kaikesta. Sanoin hänelle että mihin hittoon hilloat noita rahoja kun ei ole lapsia eikä vaimoakaan enää, ala elää ja nauttia. Pikkuhilja asia meni kaverin kaaliin ja alkoi matkustella ja ostaa uusia vaatteitakin. Ja lopetti työn teon viisikymppisenä koska ei tarvinnut enää enempää rahaa.

Kuulostaa ihan samalta kuin lapsuudenperheeni kesäiset Lapin ja Norjan reissut. Isä ei suostunut ikinä mihinkään essonbaareihin, vaan autossa mutusteltiin äidin tekemiä leipiä ja vedettiin termoksesta mehua ja kahvia. Vessassakin käytiin levähdyspaikkojen puskissa, eikä missään sisävessoissa. En muista miten lämpimät ateriat syötiin, mutta äiti taisi ne kokkailla jossain leirintäalueiden keittiöissä tms. Olipa tosi rentouttavaa ja mukavaa, kun mentiin kaikkien huvipuistojen ja muiden kivojen juttujen ohi, ja isä ajoi rystyset valkoisena monta sataa kilometriä putkeen, kireänä kuin viulunkieli, laskien koko ajan miten paljon bensaan ja kaikkeen kuluu rahaa. Ei ihme että aikuisena en itse nuukaile missään, vaan todellakin nautin lomasta, maksoi mitä maksoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sitten ei toimi. Mitä sille vois muka tehdä?

 

Kyllä sille voi tehdä.  Ei ole pakko olla koko ajan yhdessä. Kumpikin perhe tekee omia juttujaan omien mieltyystensä mukaan. Toiset kokkaa hotellissa ja syö eväitä. Mutta niitä eväitä ei pidä mennä syömään sen ravintolan eteen, jossa toinen perhe on syömässä. Se on vaivaannuttavaa ja saa aikaan tunteen, että pitää kiirehtiä, kun se eväsporukka on kuitenkin leipänsä syönyt sukkelaan.

Voi sopia siitä, että mennään rannalle yhdessä, jotta lapset voivat leikkiä keskenään.  Kun tulee ruoka-aika, silloin tiet eroavat.  Ravintolaporukka menee toivottavasti siistiytymään ennen ravintolaan menoa, ja eväsporukka voi hakea eväänsä. Hotelliin voidaan siis palata joko yhdessä tai kukin omaan tahtiinsa.

Syömään sieltä lähdetään vain oman perheen kanssa.  Näin on kaikille mukavampi, IHan hy

Onpa tosi kiva, jos serkusten perhe menee vaikka vesipuistoon tms, mutta nuukan perheen isä ei suostu maksamaan niitä pääsymaksuja ja siellä myytäviä herkkuja, eli toinen perhe kokee kaikkea kivaa, kun nuukan perhe istuu vaan rannalla tai puistossa niiden eväidensä kanssa. Parempi vain että erilliset reissut. 

Me oltiin kerran reissussa yhden kaveriperheen kanssa. Muistan sen, kun siinä vanhemmat tappelivat, että saako toinen heistä ottaa jälkiruokaa ravintolassa vai ei. Katsoin miestäni pöydän yli ja siinä päätin, että maksan koko roskan. Oli tietenkin viimeinen reissu heidän kanssaan.