Olen väsynyt, vaikka lapsi jo 2v8kk. Lieneekö normaalia?
Lapsi on 2v8kk. Olen tehnyt osa-aikatyötä ja lapsi käynyt kerhossa 3x/viikko. Muun ajan olen hoitanut lasta pääsääntöisesti yksin. Lapsi on ihana ja iloinen, mutta myös uhmaa on ja herää hyvin aikaisin. Lapsi on niin aktiivinen, että tarvitsee ohjattua tekemistä ja ulkoilua vähintään 2, yleensä 3 kertaa päivässä. Tarvitsee myös tietysti jatkuvaa vahtimista, on nopea liikkeissään.
Kun lukee äitien kirjoituksia, suurin osa kirjoittaa vauvavuoden väsymisestä. Minä koen olevani nyt todella väsynyt. Siis aivan älyttömän uupunut, ilman syytä. Lapsi ei heräile öisin, mutta herää aikaisin. Itsekin menen nukkumaan mahdollisimman aikaisin. Vauvavuosi oli mielestäni helpompaa kuin jatkuva intensiivinen läsnäolo.
Onko joku muu kokenut väsyttäväksi tämän ikäisestä lapsesta huolehtimisen? Lapsi aloittaa päiväkodin kesän jälkeen, en tiedä miten se tulee vaikuttamaan. Oma työ on ajoittain raskasta, joten saa nähdä miten jaksan silloin.
Kommentit (55)
Ihan sama juttu mulla, lapsi täyttää ihan kohta 2 vuotta. Vauvavuosi oli niin helppo tähän taaperoikään verrattuna! Olen tosi iloinen että lapsi osaa puhua ja on touhukas ihana itsensä. Mutta voi että se uuvuttaa. Kun on lähes koko ajan itse vastuussa lapselle puhumisesta, vastaamisesta, leikkejä ja tekemistä pitää koko ajan olla ohjailemassa ettei energia suuntaudu sotkemiseen ja muuhun typerään, koko ajan saa olla varautunut pahimpaan. Lapsi on niin nopea ja aktiivinen ja myöskin puhuu ja odottaa vuorovaikutusta taukoamatta. Itse olen aika hiljainen ja yksinviihtyvä, joten siksi varmaan olenkin niin väsynyt.
Olin tosi uupunut esikoisen kanssa juuri tuossa vaiheessa, nyt tämän seuraavan kohdalla olen välillä syönyt nestemäisiä rautakuureja ja olen kyllä energisempi. Pitkä imetys ja molemmissa raskauksissa anemia vaikuttaneet rauta-arvoihin minulla. Toki väsymykselle voi muitakin syitä olla ja onhan se pikkulapsiaika intensiivistä.
Vierailija kirjoitti:
Olin tosi uupunut esikoisen kanssa juuri tuossa vaiheessa, nyt tämän seuraavan kohdalla olen välillä syönyt nestemäisiä rautakuureja ja olen kyllä energisempi. Pitkä imetys ja molemmissa raskauksissa anemia vaikuttaneet rauta-arvoihin minulla. Toki väsymykselle voi muitakin syitä olla ja onhan se pikkulapsiaika intensiivistä.
Minulla täysin sama kokemus!
Uupunut edelleen, vaikka lapsi on jo neljä vuotta. :) Tai sanotaanko, että äärimmäisen väsynyt. Arkena menee töissä automaatiolla, mutta viikonloppuina ja lomilla väsymys korostuu, kun saa "huilahtaa" (lapselliset tietää, ettei mitään lepoa olekaan :D).
Voisiko vahtimista jotenkin helpottaa? Esim. ulkoiluilla valjaat käyttöön?
Vierailija kirjoitti:
Ensik halutaan väen vängällä se pentu, sitten onkin niin vaikeeta ja raskasta kahden vuoden jälkeen et romahdetaan ja tullaan itkemään vauva palstalle!!
Kaikki ukon syy kun laski siemenet, vaik sinä jätit torjuntapillerit väliin.Olisko kannattanu miettiä etukäteen jaksaako 98 kg lasta kun ei siihenkään menessä ollu harrastanu liikuntaa, ei edes portaiden kävelyä,saati ulkoilua kävellen. Pizzaa ja kaljaa kitaten ja autolla joka paikkaan... kato ei se kroppa ja mieli jaksakaan jos ei ole teräskunnossa ennen lastakaan. Naamakin oli kun Sipposen takakuisti, puhunattakaan siitä toisesta takakuistista.
Kyllä niitä vahinkopentuja kannattaa tehdä siinä siideripössyssä.......not!!
Joopa. Voi Niko parka
Vierailija kirjoitti:
Mitäs levitit haaras, etkä huolehtinut ehkäsystä.
Lapsilla ei ole palautusoikeutta niinkun vaatteella. Olisit miettiny enemmän. Tirhaa täällä itket luuseri
Sossumammat alapeukuttaa, kyllä huomaa
Lapsen kanssa oleminen on väsyttävää. Pikkulapsiaika on rankkaa. Helpottaa sitten kun lapsi menee kouluun ja hänellä on omat kaverit, joiden kanssa kuluttaa energiansa. Silloin vanhemmillakin on paljon enemmän omaa aikaa.
Kyllä tuo on rankkaa aikaa. Ensin synnytys, sitten vauva-ajat, nyt uhmaikä.... helpottaa toki joskus mutta vuosien päästä. Kannattaa pyytää apuja läheisiltä ja elää kaiken keskellä myös omannäköistä elämää. Tai etsiä sitä. Sitten jaksaa taas paremmin pikkulapsielämää. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Ensik halutaan väen vängällä se pentu, sitten onkin niin vaikeeta ja raskasta kahden vuoden jälkeen et romahdetaan ja tullaan itkemään vauva palstalle!!
Kaikki ukon syy kun laski siemenet, vaik sinä jätit torjuntapillerit väliin.Olisko kannattanu miettiä etukäteen jaksaako 98 kg lasta kun ei siihenkään menessä ollu harrastanu liikuntaa, ei edes portaiden kävelyä,saati ulkoilua kävellen. Pizzaa ja kaljaa kitaten ja autolla joka paikkaan... kato ei se kroppa ja mieli jaksakaan jos ei ole teräskunnossa ennen lastakaan. Naamakin oli kun Sipposen takakuisti, puhunattakaan siitä toisesta takakuistista.
Kyllä niitä vahinkopentuja kannattaa tehdä siinä siideripössyssä.......not!!
Pystyykö noin lihava edes lapsia saamaan? Tuohan on ihan hirveä elopaino. :o Ei ihme, jos ei jaksa lapsen kanssa jos itsensä olisi tuohon kuntoon päästänyt, vaikka ei kaljaa ja pizzaa lappaisikaan suuhunsa. Itse olen tällä hetkellä 80 kg ja voin sanoa, että en yhtään ihmettele jos lapsettomuutemme taustalla on mun vaikea ylipaino. Tähän jos vielä lisäisi 20 kg niin huh hei.
Miltäs hemoglobiini/ feriitiini ja kilpirauhasarvot näyttää? Milloin ne on mitattu viimeksi?
Kannattaa miettiä miten tarkkaan lasta lopulta on tarve vahtia. Jokainen riski ei aina ole torjumisen arvoinen. Pienemmät muksahdukset kuuluvat elämään.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko vahtimista jotenkin helpottaa? Esim. ulkoiluilla valjaat käyttöön?
Mulla ei ole valjaista kokemusta, mutta kerro miten ne helpottaisi uhmaikäisen taaperon kanssa? Voin kuvitella kuinka lapsi poukkoilee niin pitkälle kuin valjaat antaa myöten ja kitisee koko ajan kun ei pääse sinne minne yrittää, heittäytyy maahan parkumaan suuttuessaan jne.
Kiitos ketjusta. Ihanaa kun äidit avautuvat niin tietää ettei ole yksin väsymyksen kanssa. Tsemppiä kaikille!
Mun lapsi on 7v ja olen kuoleman väsynyt.