Saatteko te muut Jumalalta välillä suoraa palautetta?
Lähetän rukouksia usein mielessäni Jumalalle. Pyydän esimerkiksi suojelusta ihmisille, joita kohtaan ja joilla näyttää olevan jonkinlaisia haasteita elämässä.
Joskus tulee tilanteita, joissa oma toimintani ei ole oikein. Ärsyynnyin tässä taannoin erään henkilön päällepäsmäröinnistä ja tokaisin, että lopetetaanpä tämä vänkääminen nyt. Sitten, kun oli vuoroni selittää asiaa, aloin takellella sanoissani. Se oli mielestäni muistutus tuolta jostakin, että koitappa olla kärsivällisempi seuraavalla kerralla.
Millaisia kokemuksia teillä muilla on tällaisesta?
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina te menette joka ketjussa tuon todisteiden tivaaja trollin lankaan... Ei hän mitään tietoa halua, vaan vain pilailee aikansa kuluksi uskovien kustannuksella. Aivan kuin siinä ala-asteen aikaisessa leikissä missä kysyttiin joka vastauksen jälkeen että "miksi?" niin kauan että toinen hermostui.
Säästäkää hermoja ja palstatilaa, älkääkä vastatko mitään. Kyllä trollit sitten luovuttavat, kun kukaan ei reagoi.
Olet varmaan oikeassa. Nautintonsa kullakin, myös tällä objektiivisten todisteiden tinkaajalla.
Pieni trollaus toki sallittakoon, jostainhan sitä elämäniloa pitää palstatrollienkin kaivaa, mutta sivutolkulla jankuttaminen menee jo liiallisuuksiin.
Olemme ihmisiä ja tarvitsemme iloa elämäämme. Suosittelen trollaajaa tutustumaan Jeesukseen, Hän antaa sellaisen ilon ja rauhan sydämeen, ettei trollauksesta tuleva "ilo" ole mitään sen rinnalla. Eikä trollaus enää kiinnosta, kun arvomaailma muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Tuo suora palaute on vain mielikuvitustasi. Miksi Jumala puuttuisi moisiin pikkuasioihin kun ei estä sotia, pandemioita, maanjäristyksiä tai pikkulasten murhia?
Raamatun ennustuksen mukaan meillä on maan päällä menossa vaivan aika. Tämän pitää toteutua, että loputkin Raamatun ennustukset käyvät toteen ja pahuus tuhotaan lopullisesti. Vasta sitten ei ole mitään yllä mainituista.
Kuvitellaan nykymaailma, jossa kaikki rakastavat, kunnioittavat ja tottelevat Jumalan Sanaa. Mahdotonta, eikö totta? Miksi Jumala säästäisi ihmisiä, jotka halveksivat Häntä eivätkä usko Hänen käskyjään ja elämänohjeita sekä pilkkaavat Häntä ja Häneen uskovia eli Hänen omaa kansaansa. Silittäisitkö sinä heidän päätä ja antaisit kaikkea hyvää ihmisille, jotka halveksivat, pilkkaavat, kiusaavat, panettelevat jne. sinua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika mahdotontahan se olisi saada mielikuvitusolennolta palautetta.
Eiköhän AP viitannut elävään kristinuskon Jumalaan, eikä jonkun ihmisten keksimän uskonnon, kuten hindulaisuuden taruolentoihin.
Oliko sulla jotain mitat täyttäviä objektiivisia todisteita tuon "elävän kristinuskon Jumalan" olemassaolon puolesta, tai sen puolesta, että se ei ole ihmisten keksimä?
Totta kai on. Kuka nyt olemattomiin asioihin uskoisi? Tietenkään kaikki eivät usko, ei vaikka joku palaisi kuolleista heille siitä kertomaan.
Hölmöähän olisi uskoa Häneen, jollei olisi omakohtaisia mullistavia kokemuksia Hänen olemassaolostaan. Muutenhan uskovaiset uskoisivat kaikkiin mahdollisiin kaikkien uskontojen moniin jumaliin ja valkkaisivat aina fiiliksen mukaan, keneen sitä sitten tänään uskois. Täysin mahdoton ajatus.
Teille pilkkaajille ei vaan pidä mennä kertomaan henkilökohtaisista kokemuksista yhtään mitään. Ne ovat uskovien ja Jumalan välisiä henkilökohtaisia asioita eikä niitä alisteta ymmärtämättömien halveksittaviksi.
Vierailija kirjoitti:
Aina te menette joka ketjussa tuon todisteiden tivaaja trollin lankaan... Ei hän mitään tietoa halua, vaan vain pilailee aikansa kuluksi uskovien kustannuksella. Aivan kuin siinä ala-asteen aikaisessa leikissä missä kysyttiin joka vastauksen jälkeen että "miksi?" niin kauan että toinen hermostui.
Säästäkää hermoja ja palstatilaa, älkääkä vastatko mitään. Kyllä trollit sitten luovuttavat, kun kukaan ei reagoi.
En minä etsi "tietoa" eli tässä tapauksessa informaatiota, jonka todenperäisyydestä ei ole näyttöä - tieto on uskomus, joka on tosi ja oikeutettu - vaan todisteita.
Sikäli olet oikeassa, mitä kuviteltuun epärehellisyyteeni tulee, että käytännössä tiedän jo valmiiksi, että todisteita ei ole, on vain väitteitä, subjektiivisia kokemuksia ja perusteetonta uskonnollista uskoa. Toki olen todisteita valmis vastaanottamaan mikäli sellaisia vastoin odotuksia sattuu löytymään. Käytännön esimerkkeinä olen palstalta saanut tämän vuoden puolella sysäyksen tutkailla joitakin VT:n ennustuksia, jotka nostettiin esiin todisteena Raamatun jumalallisesta alkuperästä (asiantuntijakonsensuksen mukaan ennustukset sisältänyt kirja on kirjoitettu niiden tapahtumien jälkeen, joita se väitteen mukaan ennustaa) sekä hindulaisen veda-kirjallisuuden ja kvanttifysiikan yhteyttä (en löytänyt yhtään hindulaislähteiden ulkopuolista lähdettä tukemaan ajatuksia tai vahvistamaan muutaman fyysikon ajattelua koskevia väitteitä).
Kun viittaat tuohon lapsuuden "miksi" -kyselyyn, niin olet omasta näkökulmastasi oikeassa ja minun näkökulmastani täysin hakoteillä. Syy siihen on se, että sinä luulet uskonnollisen tekstin tai henkilökohtaisen kokemuksen olevan validi peruste uskomuksen muodostukselle, minä tiedän, että se ei ole (tai muuten kaikki maailman uskonnot ovat totta, tai ainakin oikeutettuja uskomuksia). Kun kysyn, minkälaisen kokemuksen henkilö on saanut ja jatkokysymyksenä, että mistä tiedän kokemukseen sisältyneen yliluonnollisen elementin niin sinä koet, että minulle on tarjottu todiste ja minä teen kiusaa kyseenalaistamalla sen. Tosiasiassa, kuten tuossa aiemmin kirjoitin, juuri tuollainen tunnevetoinen yliluonnollisen ohjauksen kokemus on äärimmäisen tyypillinen uskonnollinen kokemus uskonnosta riippumatta. Jos hyväksyn tuosta noin vaan kristinuskon todistetuksi siksi, että joku on kokenut Jumalan ohjausta niin joudun hyväksymään islamin todistetuksi koska joku on kokenut Allahin ohjausta, hindulaisuuden todeksi koska joku on kokenut Vishnun ohjausta ja niin edelleen. Tähän saatat ehdottaa, että vain yksi näistä on tosi uskonto ja muissa tapauksissa saatana tmv. on harhauttamassa, jolloin automaattinen jatkokysymys on, että mistä voimme tietää, kuka on saatanan harhauttama kun jokainen kuitenkin yhtä vilpittömästi uskoo oman aidon kokemuksensa lähteen olevan oman uskontonsa jumala. Tähän saatat ehdottaa, että vain kristinuskossa pelastutaan Jumalan armosta ilman ihmisen omaa ansiota johon automaattinen jatkokysymys on (ja tähän en ole koskaan saanut mistään lähteestä minkäänlaista vastausyritelmääkään), että miksi se olisi totuuden indikaattori?
Ymmärrän, että olet omassa uskossasi autuas, olet perusteettoman uskonnollisen uskosi kautta saavuttanut sisäisen vakuuttuneisuuden ja luulet tietäväsi, että uskontosi on totta. Tosiasiassa sinä et sitä tiedä, edes siinä tapauksessa, että uskosi on totta, koska uskomus ei voi olla tietoa ilman oikeutusta, eivätkä uskonnollinen usko, uskonnollinen kokemus tai pyhät kirjoitukset ole oikeutuksia epistemologisessa mielessä.
Minulle on tärkeää pyrkiä siihen, että uskomukseni olisivat tosia eivätkä epätosia. Minusta se on objektiivisesti hyödyllistä ja suositeltavaa ihan jokaiselle ihmiselle. Steve Weinberg sanoi joskus, että ilman uskontoa ja uskonnon kanssa hyvät ihmiset tekevät hyviä tekoja ja pahat ihmiset pahoja tekoja - jos haluat saada hyvät ihmiset tekemään pahoja tekoja, tarvitset uskontoa. Olen hänen kanssaan eri mieltä. Oleellista on uskomusten muodostamiseen käytettävä metodi. Ihminen, joka muodostaa uskomuksia ilman todisteita sisäisen kokemuksen tai olemassaoleviin uskomuksiin vetoavien todistamattomien väitteiden perusteella on pelottavan lähellä sitä, että sopivia sananvalintoja käyttävä agitaattori innostaa hänet tekemään hirveyksiä.
En elättele mitään harhakuvitelmia siitä, että voisin saada uskovaisen keskustelukumppanini huomaamaan ajatusmaailmansa ongelmat. Mutta jos edes yksi rajamailla häilyvä ihminen koko internet-kirjoittelu-urani havahtuu siihen, että kellään ei koskaan ole hyvää vastausta näihin kysymyksiin, näkee mainittavan skeptismin ja rationaalisuuden ja lähtee tutkimaan asiaa, olen omalla vaatimattomalla panoksellani tehnyt maailmasta edes vähän paremman paikan.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on tärkeää pyrkiä siihen, että uskomukseni olisivat tosia eivätkä epätosia. Minusta se on objektiivisesti hyödyllistä ja suositeltavaa ihan jokaiselle ihmiselle. Steve Weinberg sanoi joskus, että ilman uskontoa ja uskonnon kanssa hyvät ihmiset tekevät hyviä tekoja ja pahat ihmiset pahoja tekoja - jos haluat saada hyvät ihmiset tekemään pahoja tekoja, tarvitset uskontoa. Olen hänen kanssaan eri mieltä. Oleellista on uskomusten muodostamiseen käytettävä metodi. Ihminen, joka muodostaa uskomuksia ilman todisteita sisäisen kokemuksen tai olemassaoleviin uskomuksiin vetoavien todistamattomien väitteiden perusteella on pelottavan lähellä sitä, että sopivia sananvalintoja käyttävä agitaattori innostaa hänet tekemään hirveyksiä.
En elättele mitään harhakuvitelmia siitä, että voisin saada uskovaisen keskustelukumppanini huomaamaan ajatusmaailmansa ongelmat. Mutta jos edes yksi rajamailla häilyvä ihminen koko internet-kirjoittelu-urani havahtuu siihen, että kellään ei koskaan ole hyvää vastausta näihin kysymyksiin, näkee mainittavan skeptismin ja rationaalisuuden ja lähtee tutkimaan asiaa, olen omalla vaatimattomalla panoksellani tehnyt maailmasta edes vähän paremman paikan.
Käytät oppineita sanoja ja käsitteitä mutta vastaan nyt ihan arkikielellä, olipa puheenvuorosi trollausta tai ei.
"Oleellista on uskomusten muodostamiseen käytettävä metodi. Ihminen, joka muodostaa uskomuksia ilman todisteita sisäisen kokemuksen tai olemassaoleviin uskomuksiin vetoavien todistamattomien väitteiden perusteella on pelottavan lähellä sitä, että sopivia sananvalintoja käyttävä agitaattori innostaa hänet tekemään hirveyksiä."
On kiinnostavaa, että asetit metodin ensisijaiseksi. Sekin on yksi lähestymistapa. Kristitylle on kuitenkin tärkeintä itse uskon sisältö, ei metodi eli se, miten hän tulee uskoon tai toisinpäin, miten usko tulee häneen.
On mahdollista, että joku agitaattori voi villitä kristitynkin ja näin on varmaan tapahtunutkin. Siksi ei voi.liikaa korostaa sen merkitystä, että kristitty tuntee Pyhät kirjoitukset eli Uuden testamentin. Siinä Jumala ilmaisee tahtonsa.
UT on ikäänkuin kehys, jonka kautta kristityn on tärkeää arvioida, "siivilöidä" kaikki. Ovatko tämän agitaattorin puheet ja kehotukset Jumalan tahdon mukaisia, rakkaudellisia ja totuudellisia? 1. Tessalonikalaiskirje 5:21-22 sanotaan: "Koetelkaa kaikki ja pitäkää se, mikä on hyvää, pysykää erossa kaikesta pahasta. "
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on tärkeää pyrkiä siihen, että uskomukseni olisivat tosia eivätkä epätosia. Minusta se on objektiivisesti hyödyllistä ja suositeltavaa ihan jokaiselle ihmiselle. Steve Weinberg sanoi joskus, että ilman uskontoa ja uskonnon kanssa hyvät ihmiset tekevät hyviä tekoja ja pahat ihmiset pahoja tekoja - jos haluat saada hyvät ihmiset tekemään pahoja tekoja, tarvitset uskontoa. Olen hänen kanssaan eri mieltä. Oleellista on uskomusten muodostamiseen käytettävä metodi. Ihminen, joka muodostaa uskomuksia ilman todisteita sisäisen kokemuksen tai olemassaoleviin uskomuksiin vetoavien todistamattomien väitteiden perusteella on pelottavan lähellä sitä, että sopivia sananvalintoja käyttävä agitaattori innostaa hänet tekemään hirveyksiä.
En elättele mitään harhakuvitelmia siitä, että voisin saada uskovaisen keskustelukumppanini huomaamaan ajatusmaailmansa ongelmat. Mutta jos edes yksi rajamailla häilyvä ihminen koko internet-kirjoittelu-urani havahtuu siihen, että kellään ei koskaan ole hyvää vastausta näihin kysymyksiin, näkee mainittavan skeptismin ja rationaalisuuden ja lähtee tutkimaan asiaa, olen omalla vaatimattomalla panoksellani tehnyt maailmasta edes vähän paremman paikan.
Käytät oppineita sanoja ja käsitteitä mutta vastaan nyt ihan arkikielellä, olipa puheenvuorosi trollausta tai ei.
"Oleellista on uskomusten muodostamiseen käytettävä metodi. Ihminen, joka muodostaa uskomuksia ilman todisteita sisäisen kokemuksen tai olemassaoleviin uskomuksiin vetoavien todistamattomien väitteiden perusteella on pelottavan lähellä sitä, että sopivia sananvalintoja käyttävä agitaattori innostaa hänet tekemään hirveyksiä."
On kiinnostavaa, että asetit metodin ensisijaiseksi. Sekin on yksi lähestymistapa. Kristitylle on kuitenkin tärkeintä itse uskon sisältö, ei metodi eli se, miten hän tulee uskoon tai toisinpäin, miten usko tulee häneen.
On mahdollista, että joku agitaattori voi villitä kristitynkin ja näin on varmaan tapahtunutkin. Siksi ei voi.liikaa korostaa sen merkitystä, että kristitty tuntee Pyhät kirjoitukset eli Uuden testamentin. Siinä Jumala ilmaisee tahtonsa.
UT on ikäänkuin kehys, jonka kautta kristityn on tärkeää arvioida, "siivilöidä" kaikki. Ovatko tämän agitaattorin puheet ja kehotukset Jumalan tahdon mukaisia, rakkaudellisia ja totuudellisia? 1. Tessalonikalaiskirje 5:21-22 sanotaan: "Koetelkaa kaikki ja pitäkää se, mikä on hyvää, pysykää erossa kaikesta pahasta. "
Minullekin sisältö tai tarkemmin sanoen sisällön totuus on kaikkein tärkeintä, juuri siksi painotan metodia yli kaiken muun. On parempi olla oikeista syistä väärässä kuin vääristä syistä oikeassa, koska oikeista syistä väärässä oleva on paljon useammin oikeassa kuin vääristä syistä oikeassa oleva.
Uskoon tulemisen metodin sijaan puhuisin mieluummin vakuttuneisuuden saavuttamisen metodista. Toistaiseksi ei ole tiedossa mitään sellaista seikkaa tai näyttöä, jonka perusteella mikään kristinuskoon kuuluva uskomus eroaisi perusolemukseltaan, hienommin ilmaistuna ontologisesti tai metafyysisesti, mistään muusta väiteuskomuksesta.
Jos metodiksi valikoidaan uskonnollisluonteinen uskominen (engl. faith), uskonnolliset kokemukset ja pyhät kirjoitukset (oleellisesti=väitteet, joiden todenperäisyyttä ei ole osoitettu) niin tismalleen samalla metodologialla voidaan ihan yhtä validisti päätyä uskomaan paitsi mikä hyvänsä uskonto niin oikeastaan ihan mitä hyvänsä. Enkö voisi lukea vaikkapa jonkun flat eartherin pseudotieteellisen paperin ja nojaten siihen ja omaan sisäisen vakuuttuneisuuteni kokemukseen nojaten uskoa siihen yhtä validisti? Joka tapauksessa ainakin islamiin tai hindulaisuuteen voisin.
Syy, miksi en itse pidä siitä, että uskovaisia sanotaan tyhmiksi tai miksi omaa ateismiani ei hiukkaakaan hetkauta uskovainen huippututkija on juuri tuossa metodi ennen kaikkea -ajattelussa. Ihminen voi olla miten älykäs, oppinut ja analyyttinen hyvänsä, mutta sillä hetkellä, kun hylkää skeptismin ja rationaalisuuden metodologian edes hetkeksi on valmis uskomaan ihan mitä tahansa. Noiden huippututkijoiden kertomukset uskostaan vahvistavat tätä näkemystä: yksikään ei puhu rationaalisen skeptismin kautta uskoon päätymisestä vaan on kokemuksia, tunteita, uskonloikkia ja vesiputouksia, jossa kolme jokea yhdistyy yhdeksi. Ja edelleen, skeptismin ja rationaalisuuden hylkäämistä pidän katastrofaalisena virheenä, koska ne yhdistettynä tieteelliseen metodiin on koko ihmiskunnan historiassa ainoa uskomustenmuodostusmetodi, joka on objektiivisesti osoittanut pystyvänsä tuottamaan tosia uskomuksia toistuvasti.
Ja edelleen metodologiasta, vaikka tuo "koetelkaa kaikki" on varmasti tyhjää parempi niin se on silti perustaltaan ongelmallinen. Tiedämme varmuudella, että Raamattu ei ole kokonaisuudessaan sanasta sanaan totta eikä ole olemassa mitään sellaista totuuden ja epätotuuden erottelemisen metodia, joka voitaisiin osoittaa objektiivisesti validiksi tai edes marginaalisesti oikeammaksi kuin mikään vaihtoehtoinen metodi. Silloin viime kädessä metodiksi jää se, minkä kokee olevan Raamatussa totta, tärkeää ja/tai oleellista ja minkä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi Jumala säästäisi ihmisiä, jotka halveksivat Häntä eivätkä usko Hänen käskyjään ja elämänohjeita sekä pilkkaavat Häntä ja Häneen uskovia eli Hänen omaa kansaansa. Silittäisitkö sinä heidän päätä ja antaisit kaikkea hyvää ihmisille, jotka halveksivat, pilkkaavat, kiusaavat, panettelevat jne. sinua?
Jos sinulla on lapsi, jota kasvatat piilottamalla kirjahyllyyn kymmeniä toimintaohjelappuja joissa on keskenään ristiriitaisia toimintaohjeita eikä mitään indikaatiota siitä, missä ohjelapussa on ne ohjeet, joita oikeasti haluat noudatettavan eikä edes mitään indikaatiota siitä, että ylipäätänsä jossain ohjelapussa on ne oikeat ohjeet, niin onko kohtuullista rankaista lasta kun hän ei osaa noudattaa oikeita toimintaohjeita?
Vierailija kirjoitti:
Minulle on tärkeää pyrkiä siihen, että uskomukseni olisivat tosia eivätkä epätosia. Minusta se on objektiivisesti hyödyllistä ja suositeltavaa ihan jokaiselle ihmiselle. Steve Weinberg sanoi joskus, että ilman uskontoa ja uskonnon kanssa hyvät ihmiset tekevät hyviä tekoja ja pahat ihmiset pahoja tekoja - jos haluat saada hyvät ihmiset tekemään pahoja tekoja, tarvitset uskontoa. Olen hänen kanssaan eri mieltä. Oleellista on uskomusten muodostamiseen käytettävä metodi. Ihminen, joka muodostaa uskomuksia ilman todisteita sisäisen kokemuksen tai olemassaoleviin uskomuksiin vetoavien todistamattomien väitteiden perusteella on pelottavan lähellä sitä, että sopivia sananvalintoja käyttävä agitaattori innostaa hänet tekemään hirveyksiä.
En elättele mitään harhakuvitelmia siitä, että voisin saada uskovaisen keskustelukumppanini huomaamaan ajatusmaailmansa ongelmat. Mutta jos edes yksi rajamailla häilyvä ihminen koko internet-kirjoittelu-urani havahtuu siihen, että kellään ei koskaan ole hyvää vastausta näihin kysymyksiin, näkee mainittavan skeptismin ja rationaalisuuden ja lähtee tutkimaan asiaa, olen omalla vaatimattomalla panoksellani tehnyt maailmasta edes vähän paremman paikan.
Lähdet nyt tekstissäsi siitä, että uskovan ajatusmaailmassa olisi ongelmia. Kuten kaikilla ihmisillä, näin voi ollakin, muttei uskon suhteen.
Puhut paljon totuudesta. Raamatussakin puhutaan siitä. Totuus oli henkilö, Jeesus. Hän sanoi olevansasekä totuus, tie ja elämä. Johanneksen evankeliumin 1:14 mukaan Jeesus oli täynnä armoa JA totuutta. Totuuden lisäksi tarvitsemme armoa.
Tekstisi loppuosan voi tulkita siten, että haluat toimia tämän internet-maailman jonkinlaisena ateistisena lähetystyöntekijänä. Matteuksen evankeliumin 18. luvussa puhutaan lankeemukseen johdattamisesta. Me jokainen vastaamme teoistamme Jumalalle, vaikket Häneen (vielä?) uskokaan.
Siunausta sinulle kuitenkin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on tärkeää pyrkiä siihen, että uskomukseni olisivat tosia eivätkä epätosia. Minusta se on objektiivisesti hyödyllistä ja suositeltavaa ihan jokaiselle ihmiselle. Steve Weinberg sanoi joskus, että ilman uskontoa ja uskonnon kanssa hyvät ihmiset tekevät hyviä tekoja ja pahat ihmiset pahoja tekoja - jos haluat saada hyvät ihmiset tekemään pahoja tekoja, tarvitset uskontoa. Olen hänen kanssaan eri mieltä. Oleellista on uskomusten muodostamiseen käytettävä metodi. Ihminen, joka muodostaa uskomuksia ilman todisteita sisäisen kokemuksen tai olemassaoleviin uskomuksiin vetoavien todistamattomien väitteiden perusteella on pelottavan lähellä sitä, että sopivia sananvalintoja käyttävä agitaattori innostaa hänet tekemään hirveyksiä.
En elättele mitään harhakuvitelmia siitä, että voisin saada uskovaisen keskustelukumppanini huomaamaan ajatusmaailmansa ongelmat. Mutta jos edes yksi rajamailla häilyvä ihminen koko internet-kirjoittelu-urani havahtuu siihen, että kellään ei koskaan ole hyvää vastausta näihin kysymyksiin, näkee mainittavan skeptismin ja rationaalisuuden ja lähtee tutkimaan asiaa, olen omalla vaatimattomalla panoksellani tehnyt maailmasta edes vähän paremman paikan.
Lähdet nyt tekstissäsi siitä, että uskovan ajatusmaailmassa olisi ongelmia. Kuten kaikilla ihmisillä, näin voi ollakin, muttei uskon suhteen.
Puhut paljon totuudesta. Raamatussakin puhutaan siitä. Totuus oli henkilö, Jeesus. Hän sanoi olevansasekä totuus, tie ja elämä. Johanneksen evankeliumin 1:14 mukaan Jeesus oli täynnä armoa JA totuutta. Totuuden lisäksi tarvitsemme armoa.
Tekstisi loppuosan voi tulkita siten, että haluat toimia tämän internet-maailman jonkinlaisena ateistisena lähetystyöntekijänä. Matteuksen evankeliumin 18. luvussa puhutaan lankeemukseen johdattamisesta. Me jokainen vastaamme teoistamme Jumalalle, vaikket Häneen (vielä?) uskokaan.
Siunausta sinulle kuitenkin!
Uskovan subjektiivisesta näkökulmasta ongelmaa ei tietenkään ole, niinkuin ei muslimin, hindun jne. subjektiivisesta näkökulmastakaan. Rationaalisen skeptismin objektiivisesta näkökulmasta jossa asiat pitää pystyä osoittamaan konteksti huomioon ottaen riittävällä luotettavuudella tai niihin ei pidä uskoa ovat kaikki uskonnot, astrologiat, homeopatiat, salaliittoteoriat jne. ongelmallisia. Niihin uskova ei tietenkään näe mitään ongelmaa omassa ajattelussaan, muissa vastaavissa uskomusrakennelmissa toki näkee.
Eikä ateismi ole se, minkä "lähetystyöntekijä" haluan olla vaan skeptismin ja rationaalisuuden. Uskomusten sisältö on sivuseikka, se miten ne muodostetaan on oleellista. Rationaalinen skeptismi on ainoa metodi, jolla on todistettavasti kyky tuottaa toistuvasti (ei tietenkään aina) tosia uskomuksia.
Onko sinulla jotain objektiivista näyttöä, jonka perusteella minun kannattaa otta Matt. 18 tosissaan? Jos on, niin otan mielelläni vastaan. Jos ei ole, niin en näe kerrassaan mitään syytä olettaa, että se, tai mikään muukaan kohta Raamatusta pitäisi ottaa tosissaan.
Ilman objektiivista näyttöä todennäköisyys sille, että minusta tulee kristitty on tismalleen yhtä suuri kuin todennäköisyys sille, että minusta tulee muslimi, hindu, jainalainen jne. Niin kauan kun objektiivinen näyttö puuttuu, niin jokainen on tismalleen yhtä todennäköisesti tosi ja tuo todennäköisyys on hyvin pieni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on tärkeää pyrkiä siihen, että uskomukseni olisivat tosia eivätkä epätosia. Minusta se on objektiivisesti hyödyllistä ja suositeltavaa ihan jokaiselle ihmiselle. Steve Weinberg sanoi joskus, että ilman uskontoa ja uskonnon kanssa hyvät ihmiset tekevät hyviä tekoja ja pahat ihmiset pahoja tekoja - jos haluat saada hyvät ihmiset tekemään pahoja tekoja, tarvitset uskontoa. Olen hänen kanssaan eri mieltä. Oleellista on uskomusten muodostamiseen käytettävä metodi. Ihminen, joka muodostaa uskomuksia ilman todisteita sisäisen kokemuksen tai olemassaoleviin uskomuksiin vetoavien todistamattomien väitteiden perusteella on pelottavan lähellä sitä, että sopivia sananvalintoja käyttävä agitaattori innostaa hänet tekemään hirveyksiä.
En elättele mitään harhakuvitelmia siitä, että voisin saada uskovaisen keskustelukumppanini huomaamaan ajatusmaailmansa ongelmat. Mutta jos edes yksi rajamailla häilyvä ihminen koko internet-kirjoittelu-urani havahtuu siihen, että kellään ei koskaan ole hyvää vastausta näihin kysymyksiin, näkee mainittavan skeptismin ja rationaalisuuden ja lähtee tutkimaan asiaa, olen omalla vaatimattomalla panoksellani tehnyt maailmasta edes vähän paremman paikan.
Lähdet nyt tekstissäsi siitä, että uskovan ajatusmaailmassa olisi ongelmia. Kuten kaikilla ihmisillä, näin voi ollakin, muttei uskon suhteen.
Puhut paljon totuudesta. Raamatussakin puhutaan siitä. Totuus oli henkilö, Jeesus. Hän sanoi olevansasekä totuus, tie ja elämä. Johanneksen evankeliumin 1:14 mukaan Jeesus oli täynnä armoa JA totuutta. Totuuden lisäksi tarvitsemme armoa.
Tekstisi loppuosan voi tulkita siten, että haluat toimia tämän internet-maailman jonkinlaisena ateistisena lähetystyöntekijänä. Matteuksen evankeliumin 18. luvussa puhutaan lankeemukseen johdattamisesta. Me jokainen vastaamme teoistamme Jumalalle, vaikket Häneen (vielä?) uskokaan.
Siunausta sinulle kuitenkin!Uskovan subjektiivisesta näkökulmasta ongelmaa ei tietenkään ole, niinkuin ei muslimin, hindun jne. subjektiivisesta näkökulmastakaan. Rationaalisen skeptismin objektiivisesta näkökulmasta jossa asiat pitää pystyä osoittamaan konteksti huomioon ottaen riittävällä luotettavuudella tai niihin ei pidä uskoa ovat kaikki uskonnot, astrologiat, homeopatiat, salaliittoteoriat jne. ongelmallisia. Niihin uskova ei tietenkään näe mitään ongelmaa omassa ajattelussaan, muissa vastaavissa uskomusrakennelmissa toki näkee.
Eikä ateismi ole se, minkä "lähetystyöntekijä" haluan olla vaan skeptismin ja rationaalisuuden. Uskomusten sisältö on sivuseikka, se miten ne muodostetaan on oleellista. Rationaalinen skeptismi on ainoa metodi, jolla on todistettavasti kyky tuottaa toistuvasti (ei tietenkään aina) tosia uskomuksia.
Onko sinulla jotain objektiivista näyttöä, jonka perusteella minun kannattaa otta Matt. 18 tosissaan? Jos on, niin otan mielelläni vastaan. Jos ei ole, niin en näe kerrassaan mitään syytä olettaa, että se, tai mikään muukaan kohta Raamatusta pitäisi ottaa tosissaan.
Ilman objektiivista näyttöä todennäköisyys sille, että minusta tulee kristitty on tismalleen yhtä suuri kuin todennäköisyys sille, että minusta tulee muslimi, hindu, jainalainen jne. Niin kauan kun objektiivinen näyttö puuttuu, niin jokainen on tismalleen yhtä todennäköisesti tosi ja tuo todennäköisyys on hyvin pieni.
Kaikella kunnioituksella näkemyksiäsi ja persoonaasi kohtaan: tulee vaikutelma, ettet haluakaan uskoa Jumalaan tai etsiä Häntä. Siinä ei ole eroa Matteus 18:lla eikä millään muullakaan Raamatun kohdalla. Voin tietysti myös olla väärässä, en tarkoita tässä määritellä toista ihmistä, jota en edes tunne.
En väitä, koska en tiedä, mutta ehdotan: voisiko olla niin, että tuo skeptismi ja objektiivisten näyttöjen etsiminen/vaatiminen eli järkesi on jollain tasolla Sinun jumalasi ? Kiistät todennäköisesti tämän, kyse on eri elämänalueesta, tieteellisestä metodista, rationaalisuudesta jne. Onhan sinänsä hyvä, ettei ihminen juokse kaikkien villitysten perässä vaan on järkevä ja harkitseva.
Mutta jos ei anna Jumalalle mahdollisuutta, voi samalla menettää elämän mahtavimman asian - ei tutustu ihanimpaan mahdolliseen persoonaan eli kristittyjen Jumalaan. Love is the answer!
Voit rukoilla Jumalalta, että jos Hän on olemassa, Hän ilmestyisi Sinulle. Tämä ilmestyminen voi tapahtua monella tapaa. Jumala ei ole sidottu fysiikan lakeihin. Sinua tämä ei oletettavasti nyt kiinnosta mutta oikein tiukan paikan tullen ajatus voi muuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina te menette joka ketjussa tuon todisteiden tivaaja trollin lankaan... Ei hän mitään tietoa halua, vaan vain pilailee aikansa kuluksi uskovien kustannuksella. Aivan kuin siinä ala-asteen aikaisessa leikissä missä kysyttiin joka vastauksen jälkeen että "miksi?" niin kauan että toinen hermostui.
Säästäkää hermoja ja palstatilaa, älkääkä vastatko mitään. Kyllä trollit sitten luovuttavat, kun kukaan ei reagoi.
En minä etsi "tietoa" eli tässä tapauksessa informaatiota, jonka todenperäisyydestä ei ole näyttöä - tieto on uskomus, joka on tosi ja oikeutettu - vaan todisteita.
Sikäli olet oikeassa, mitä kuviteltuun epärehellisyyteeni tulee, että käytännössä tiedän jo valmiiksi, että todisteita ei ole, on vain väitteitä, subjektiivisia kokemuksia ja perusteetonta uskonnollista uskoa. Toki olen todisteita valmis vastaanottamaan mikäli sellaisia vastoin odotuksia sattuu löytymään. Käytännön esimerkkeinä olen palstalta saanut tämän vuoden puolella sysäyksen tutkailla joitakin VT:n ennustuksia, jotka nostettiin esiin todisteena Raamatun jumalallisesta alkuperästä (asiantuntijakonsensuksen mukaan ennustukset sisältänyt kirja on kirjoitettu niiden tapahtumien jälkeen, joita se väitteen mukaan ennustaa) sekä hindulaisen veda-kirjallisuuden ja kvanttifysiikan yhteyttä (en löytänyt yhtään hindulaislähteiden ulkopuolista lähdettä tukemaan ajatuksia tai vahvistamaan muutaman fyysikon ajattelua koskevia väitteitä).
Kun viittaat tuohon lapsuuden "miksi" -kyselyyn, niin olet omasta näkökulmastasi oikeassa ja minun näkökulmastani täysin hakoteillä. Syy siihen on se, että sinä luulet uskonnollisen tekstin tai henkilökohtaisen kokemuksen olevan validi peruste uskomuksen muodostukselle, minä tiedän, että se ei ole (tai muuten kaikki maailman uskonnot ovat totta, tai ainakin oikeutettuja uskomuksia). Kun kysyn, minkälaisen kokemuksen henkilö on saanut ja jatkokysymyksenä, että mistä tiedän kokemukseen sisältyneen yliluonnollisen elementin niin sinä koet, että minulle on tarjottu todiste ja minä teen kiusaa kyseenalaistamalla sen. Tosiasiassa, kuten tuossa aiemmin kirjoitin, juuri tuollainen tunnevetoinen yliluonnollisen ohjauksen kokemus on äärimmäisen tyypillinen uskonnollinen kokemus uskonnosta riippumatta. Jos hyväksyn tuosta noin vaan kristinuskon todistetuksi siksi, että joku on kokenut Jumalan ohjausta niin joudun hyväksymään islamin todistetuksi koska joku on kokenut Allahin ohjausta, hindulaisuuden todeksi koska joku on kokenut Vishnun ohjausta ja niin edelleen. Tähän saatat ehdottaa, että vain yksi näistä on tosi uskonto ja muissa tapauksissa saatana tmv. on harhauttamassa, jolloin automaattinen jatkokysymys on, että mistä voimme tietää, kuka on saatanan harhauttama kun jokainen kuitenkin yhtä vilpittömästi uskoo oman aidon kokemuksensa lähteen olevan oman uskontonsa jumala. Tähän saatat ehdottaa, että vain kristinuskossa pelastutaan Jumalan armosta ilman ihmisen omaa ansiota johon automaattinen jatkokysymys on (ja tähän en ole koskaan saanut mistään lähteestä minkäänlaista vastausyritelmääkään), että miksi se olisi totuuden indikaattori?
Ymmärrän, että olet omassa uskossasi autuas, olet perusteettoman uskonnollisen uskosi kautta saavuttanut sisäisen vakuuttuneisuuden ja luulet tietäväsi, että uskontosi on totta. Tosiasiassa sinä et sitä tiedä, edes siinä tapauksessa, että uskosi on totta, koska uskomus ei voi olla tietoa ilman oikeutusta, eivätkä uskonnollinen usko, uskonnollinen kokemus tai pyhät kirjoitukset ole oikeutuksia epistemologisessa mielessä.
Eeeh..? Siis mikä ja mitä sä oikein haet, mikä päämäärä tällä selostuksella on? Selvittele ja lue ja tutki mutta älä vänkää toisten ihmisten uskonelämän kanssa. On kyse uskosta, talipää!
Täältä poistettiin aloitus, missä kysyttiin uskovien yliluonnollisia kokemuksia, vaikka muuten täällä saa olla yliluonnollisista kertovia ketjuja. Miksi Jumalan aiheuttamat ihmeet vaiennetaan?
Ihminen auttaa itse itseään. Sitä ne tekstit raamatussa tarkoittavatkin.
Kyllä ne mulle tulee varmaan siltä toiselta Herralta...
Kyllä minä välillä kritisoin itseäni.
En saa. Kyllä ne minun saamani palautteet ovat tulleet ihan epäsuorasti lähisukulaisten toimesta, jotka ovat kaikki omissa lahkoissaan sen oikean kristinuskon edustajia. Viimeisin epäsuora palaute oli se, että minä joudun helvettiin ja vakavasti muistisairas isänikin joutuu, kun minä olen jumalaton ja isä vain ei ole tehnyt parannusta vanhoillislestadiolaisuuteen.
Tämän myötä erosin kirkosta, jonka jäseniksi nämä lahkolaisetkin lasketaan, vaikka kohtelisivat muita ihmisiä miten törkeästi tahansa. Siihen loppuivat epäsuoratkin palautteet.
Pieni trollaus toki sallittakoon, jostainhan sitä elämäniloa pitää palstatrollienkin kaivaa, mutta sivutolkulla jankuttaminen menee jo liiallisuuksiin.