Saatteko te muut Jumalalta välillä suoraa palautetta?
Lähetän rukouksia usein mielessäni Jumalalle. Pyydän esimerkiksi suojelusta ihmisille, joita kohtaan ja joilla näyttää olevan jonkinlaisia haasteita elämässä.
Joskus tulee tilanteita, joissa oma toimintani ei ole oikein. Ärsyynnyin tässä taannoin erään henkilön päällepäsmäröinnistä ja tokaisin, että lopetetaanpä tämä vänkääminen nyt. Sitten, kun oli vuoroni selittää asiaa, aloin takellella sanoissani. Se oli mielestäni muistutus tuolta jostakin, että koitappa olla kärsivällisempi seuraavalla kerralla.
Millaisia kokemuksia teillä muilla on tällaisesta?
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho, mistä pääsen hakemaan suoraa palautetta ja kritiikkiä Jumalalta? Ei ole toistaiseksi näkynyt eikä kuulunut.
Esimerkiksi näin se käy: menet kammioosi, laitat kädet ristiin ja rukoilet Jeesusta että "onko elämässäni jotain mikä ei ole sinun tahtosi mukaista?".
Minkälaisessa muodossa saat vastauksen tähän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika mahdotontahan se olisi saada mielikuvitusolennolta palautetta.
Eiköhän AP viitannut elävään kristinuskon Jumalaan, eikä jonkun ihmisten keksimän uskonnon, kuten hindulaisuuden taruolentoihin.
Oliko sulla jotain mitat täyttäviä objektiivisia todisteita tuon "elävän kristinuskon Jumalan" olemassaolon puolesta, tai sen puolesta, että se ei ole ihmisten keksimä?
Totta kai on. Kuka nyt olemattomiin asioihin uskoisi? Tietenkään kaikki eivät usko, ei vaikka joku palaisi kuolleista heille siitä kertomaan.
Mikään ei ole selvempi merkki siitä, että mitat täyttävät objektiiviset todisteet loistavat poissaolollaan kuin se, että mitään todisteita ei esitetä vaan syytetään toista osapuolta siitä, että ei halua uskoa.
Minä uskon paljonkin asioita joiden en haluaisi olevan totta, koska todistusaineisto sanoo niiden olevan totta.
Jos Jumala mahtuisi tutkimusasetelmiin, niin ihminen voisi hallita Häntä. Pelkästään tieteellisen maailmankuvan omaavan ei ole helppoa hellittää kontrollista.
Mutta kuten täällä on mainittu, myös tieteellisen maailmankuvan omaava voi olla sydämen kristitty ja uskoa elävään Jumalaan. Uskoontulo voi vaatia rohkeutta haastaa myös itseään ja omia ajatusmallejaan.
Vierailija kirjoitti:
Mies jätti minut, kun olin raskaana. Nyt olen kuullut jumalan sanovan minulle, että minun pitää tappaa vauvani.
Ei, hän pyytää sua antamaan lapsesi huostaan siihen asti kunnes pahat ajatukset lähtee pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho, mistä pääsen hakemaan suoraa palautetta ja kritiikkiä Jumalalta? Ei ole toistaiseksi näkynyt eikä kuulunut.
Esimerkiksi näin se käy: menet kammioosi, laitat kädet ristiin ja rukoilet Jeesusta että "onko elämässäni jotain mikä ei ole sinun tahtosi mukaista?".
Minkälaisessa muodossa saat vastauksen tähän?
Itselläni vahvistui sellainen synnintunto omista helmasynneistä, jotka olin itselleni sallinut erinäisillä tekosyillä, vaikka tiesin että sellaiset ei ole oikein kristityille sopivia asioita. Se oli merkki että pitää tehdä parannusta, luopua rakkaistakin synneistä ja mennä elämässä eteen päin. Se kannatti ja nyt tunnen olevani lähempänä Herraa, vaikka hangoittelin pitkään vastaan.
En siis kuullut mitään konkreettista ääntä tai nähnyt ilmestystä, mutta kuulemma joillekin on käynyt niinkin.
Vierailija kirjoitti:
Mies jätti minut, kun olin raskaana. Nyt olen kuullut jumalan sanovan minulle, että minun pitää tappaa vauvani.
Jumala ei ikinä sano tuollaista. Jos tuollaista kuulet, niin sinä ja vauvasi tarvitsette kiireellisesti apua kriisitilanteessa. Mene heti paikkakuntasi psykiatrian päivystykseen. Voit myös soittaa Päivystysavun puhelinnumeroon 116 117.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika mahdotontahan se olisi saada mielikuvitusolennolta palautetta.
Eiköhän AP viitannut elävään kristinuskon Jumalaan, eikä jonkun ihmisten keksimän uskonnon, kuten hindulaisuuden taruolentoihin.
Oliko sulla jotain mitat täyttäviä objektiivisia todisteita tuon "elävän kristinuskon Jumalan" olemassaolon puolesta, tai sen puolesta, että se ei ole ihmisten keksimä?
Totta kai on. Kuka nyt olemattomiin asioihin uskoisi? Tietenkään kaikki eivät usko, ei vaikka joku palaisi kuolleista heille siitä kertomaan.
Mikään ei ole selvempi merkki siitä, että mitat täyttävät objektiiviset todisteet loistavat poissaolollaan kuin se, että mitään todisteita ei esitetä vaan syytetään toista osapuolta siitä, että ei halua uskoa.
Minä uskon paljonkin asioita joiden en haluaisi olevan totta, koska todistusaineisto sanoo niiden olevan totta.
Jos Jumala mahtuisi tutkimusasetelmiin, niin ihminen voisi hallita Häntä. Pelkästään tieteellisen maailmankuvan omaavan ei ole helppoa hellittää kontrollista.
Mutta kuten täällä on mainittu, myös tieteellisen maailmankuvan omaava voi olla sydämen kristitty ja uskoa elävään Jumalaan. Uskoontulo voi vaatia rohkeutta haastaa myös itseään ja omia ajatusmallejaan.
Eli toisin sanoen mitat täyttäviä objektiivisia todisteita ei ole vaikka ensin niin väitit (olettaen, että olet sama)?
Aina kun pössyttelen.
Mutta viinaa pitää juoda vikko ennen kuin Jumala puhuttelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho, mistä pääsen hakemaan suoraa palautetta ja kritiikkiä Jumalalta? Ei ole toistaiseksi näkynyt eikä kuulunut.
Esimerkiksi näin se käy: menet kammioosi, laitat kädet ristiin ja rukoilet Jeesusta että "onko elämässäni jotain mikä ei ole sinun tahtosi mukaista?".
Minkälaisessa muodossa saat vastauksen tähän?
Itselläni vahvistui sellainen synnintunto omista helmasynneistä, jotka olin itselleni sallinut erinäisillä tekosyillä, vaikka tiesin että sellaiset ei ole oikein kristityille sopivia asioita. Se oli merkki että pitää tehdä parannusta, luopua rakkaistakin synneistä ja mennä elämässä eteen päin. Se kannatti ja nyt tunnen olevani lähempänä Herraa, vaikka hangoittelin pitkään vastaan.
En siis kuullut mitään konkreettista ääntä tai nähnyt ilmestystä, mutta kuulemma joillekin on käynyt niinkin.
Mistä tiedät, että millään ulkoisella oliolla on kokemuksesi kanssa mitään tekemistä? Kuulostaa minusta ihan peruspsykologialta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho, mistä pääsen hakemaan suoraa palautetta ja kritiikkiä Jumalalta? Ei ole toistaiseksi näkynyt eikä kuulunut.
jumalalla on nyt vähän resurssipulaa ja vastauksissa on muutaman vuoden jono, koska jumala erehtyi ottamaan taivaaseen saikuttavia ja lakkoilevia hoitajia.
Harmi kuulla, että siellä on pitkä jono. Toivottavasti taivaallisten hoitajien lakko päättyy pian niin saan suoraa palautetta teoistani!
taivaassa yhden päivän lakko on kuin 1000 vuotta maan päällä
Mä vähän luulen että syy, miksi nämä tämänkaltaiset aloitukset vetää niin paljon itseään ateistiksi kutsuvia kommentoimaan, on se että sielussaan tuntevat Jumalan kutsuvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika mahdotontahan se olisi saada mielikuvitusolennolta palautetta.
Eiköhän AP viitannut elävään kristinuskon Jumalaan, eikä jonkun ihmisten keksimän uskonnon, kuten hindulaisuuden taruolentoihin.
Oliko sulla jotain mitat täyttäviä objektiivisia todisteita tuon "elävän kristinuskon Jumalan" olemassaolon puolesta, tai sen puolesta, että se ei ole ihmisten keksimä?
Totta kai on. Kuka nyt olemattomiin asioihin uskoisi? Tietenkään kaikki eivät usko, ei vaikka joku palaisi kuolleista heille siitä kertomaan.
Mikään ei ole selvempi merkki siitä, että mitat täyttävät objektiiviset todisteet loistavat poissaolollaan kuin se, että mitään todisteita ei esitetä vaan syytetään toista osapuolta siitä, että ei halua uskoa.
Minä uskon paljonkin asioita joiden en haluaisi olevan totta, koska todistusaineisto sanoo niiden olevan totta.
Jos Jumala mahtuisi tutkimusasetelmiin, niin ihminen voisi hallita Häntä. Pelkästään tieteellisen maailmankuvan omaavan ei ole helppoa hellittää kontrollista.
Mutta kuten täällä on mainittu, myös tieteellisen maailmankuvan omaava voi olla sydämen kristitty ja uskoa elävään Jumalaan. Uskoontulo voi vaatia rohkeutta haastaa myös itseään ja omia ajatusmallejaan.
Eli toisin sanoen mitat täyttäviä objektiivisia todisteita ei ole vaikka ensin niin väitit (olettaen, että olet sama)?
En ole sama enkä tiedä, onko objektiivisia todisteita olemassa vai ei. Se ei oikeastaan edes kiinnosta minua. Olen itse vakuuttunut ihan riittävästi Jumalan todellisuudesta.
Sinusta en tietenkään tiedä mutta joskus todisteiden vaatiminen Jumalan olemassaolosta voi liittyä siihen, että omassa elämässä on sellaista, mistä tietää joutuvansa luopumaan, jos alkaisi vaeltaa Jumalan kanssa. Näitä asioita on monilla, ellei kaikilla.
Ja ihmisen perussynti on ylpeys. Ajatus siitä, että joku olisi yläpuolellani ja olisin tilivelvollinen Hänelle, voi olla sietämätön. Jumala kuitenkin rakastaa meitä kaikkia ja haluaa hyvää meille kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho, mistä pääsen hakemaan suoraa palautetta ja kritiikkiä Jumalalta? Ei ole toistaiseksi näkynyt eikä kuulunut.
Esimerkiksi näin se käy: menet kammioosi, laitat kädet ristiin ja rukoilet Jeesusta että "onko elämässäni jotain mikä ei ole sinun tahtosi mukaista?".
Minkälaisessa muodossa saat vastauksen tähän?
Itselläni vahvistui sellainen synnintunto omista helmasynneistä, jotka olin itselleni sallinut erinäisillä tekosyillä, vaikka tiesin että sellaiset ei ole oikein kristityille sopivia asioita. Se oli merkki että pitää tehdä parannusta, luopua rakkaistakin synneistä ja mennä elämässä eteen päin. Se kannatti ja nyt tunnen olevani lähempänä Herraa, vaikka hangoittelin pitkään vastaan.
En siis kuullut mitään konkreettista ääntä tai nähnyt ilmestystä, mutta kuulemma joillekin on käynyt niinkin.
Mistä tiedät, että millään ulkoisella oliolla on kokemuksesi kanssa mitään tekemistä? Kuulostaa minusta ihan peruspsykologialta.
Jumala on luonut meidät ja tuntee psykologiamme. Psykologia ja Jumala eivät ole toisensa poissulkevia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho, mistä pääsen hakemaan suoraa palautetta ja kritiikkiä Jumalalta? Ei ole toistaiseksi näkynyt eikä kuulunut.
Esimerkiksi näin se käy: menet kammioosi, laitat kädet ristiin ja rukoilet Jeesusta että "onko elämässäni jotain mikä ei ole sinun tahtosi mukaista?".
Minkälaisessa muodossa saat vastauksen tähän?
Itselläni vahvistui sellainen synnintunto omista helmasynneistä, jotka olin itselleni sallinut erinäisillä tekosyillä, vaikka tiesin että sellaiset ei ole oikein kristityille sopivia asioita. Se oli merkki että pitää tehdä parannusta, luopua rakkaistakin synneistä ja mennä elämässä eteen päin. Se kannatti ja nyt tunnen olevani lähempänä Herraa, vaikka hangoittelin pitkään vastaan.
En siis kuullut mitään konkreettista ääntä tai nähnyt ilmestystä, mutta kuulemma joillekin on käynyt niinkin.
Mistä tiedät, että millään ulkoisella oliolla on kokemuksesi kanssa mitään tekemistä? Kuulostaa minusta ihan peruspsykologialta.
Jumala on luonut meidät ja tuntee psykologiamme. Psykologia ja Jumala eivät ole toisensa poissulkevia.
En väittänyt niin, vaan väitin, että tuollainen kokemus on täysin mahdollinen vaikka Jumalaa ei olisi. Ja siksi mietin, että mistä päättelit Jumalan olleen kuitenkin mukana?
Kuvailemasi kaltainen kokemus on luultavasti tyypiltään kaikkein yleisin uskonnollinen kokemus kautta kaikkien maailman uskontojen, joista oletettavasti sinun mielestäsi kaikki paitsi yksi ovat epätosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika mahdotontahan se olisi saada mielikuvitusolennolta palautetta.
Eiköhän AP viitannut elävään kristinuskon Jumalaan, eikä jonkun ihmisten keksimän uskonnon, kuten hindulaisuuden taruolentoihin.
Oliko sulla jotain mitat täyttäviä objektiivisia todisteita tuon "elävän kristinuskon Jumalan" olemassaolon puolesta, tai sen puolesta, että se ei ole ihmisten keksimä?
Totta kai on. Kuka nyt olemattomiin asioihin uskoisi? Tietenkään kaikki eivät usko, ei vaikka joku palaisi kuolleista heille siitä kertomaan.
Mikään ei ole selvempi merkki siitä, että mitat täyttävät objektiiviset todisteet loistavat poissaolollaan kuin se, että mitään todisteita ei esitetä vaan syytetään toista osapuolta siitä, että ei halua uskoa.
Minä uskon paljonkin asioita joiden en haluaisi olevan totta, koska todistusaineisto sanoo niiden olevan totta.
Jos Jumala mahtuisi tutkimusasetelmiin, niin ihminen voisi hallita Häntä. Pelkästään tieteellisen maailmankuvan omaavan ei ole helppoa hellittää kontrollista.
Mutta kuten täällä on mainittu, myös tieteellisen maailmankuvan omaava voi olla sydämen kristitty ja uskoa elävään Jumalaan. Uskoontulo voi vaatia rohkeutta haastaa myös itseään ja omia ajatusmallejaan.
Eli toisin sanoen mitat täyttäviä objektiivisia todisteita ei ole vaikka ensin niin väitit (olettaen, että olet sama)?
En ole sama enkä tiedä, onko objektiivisia todisteita olemassa vai ei. Se ei oikeastaan edes kiinnosta minua. Olen itse vakuuttunut ihan riittävästi Jumalan todellisuudesta.
Sinusta en tietenkään tiedä mutta joskus todisteiden vaatiminen Jumalan olemassaolosta voi liittyä siihen, että omassa elämässä on sellaista, mistä tietää joutuvansa luopumaan, jos alkaisi vaeltaa Jumalan kanssa. Näitä asioita on monilla, ellei kaikilla.
Ja ihmisen perussynti on ylpeys. Ajatus siitä, että joku olisi yläpuolellani ja olisin tilivelvollinen Hänelle, voi olla sietämätön. Jumala kuitenkin rakastaa meitä kaikkia ja haluaa hyvää meille kaikille.
Minulle todisteiden vaatiminen liittyy ihan yksinkertaisesti siihen, että pyrin muodostamaan mahdollisimman lähelle totuutta osuvia uskomuksia ja välttämään uskomuksia, jotka todennäköisesti ovat kaukana totuudesta. Hyvin puutteellisen tai suorastaan olemattoman todistusaineiston perusteella uskominen on varmin tapa muodostaa epätosia uskomuksia.
Aina te menette joka ketjussa tuon todisteiden tivaaja trollin lankaan... Ei hän mitään tietoa halua, vaan vain pilailee aikansa kuluksi uskovien kustannuksella. Aivan kuin siinä ala-asteen aikaisessa leikissä missä kysyttiin joka vastauksen jälkeen että "miksi?" niin kauan että toinen hermostui.
Säästäkää hermoja ja palstatilaa, älkääkä vastatko mitään. Kyllä trollit sitten luovuttavat, kun kukaan ei reagoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika mahdotontahan se olisi saada mielikuvitusolennolta palautetta.
Eiköhän AP viitannut elävään kristinuskon Jumalaan, eikä jonkun ihmisten keksimän uskonnon, kuten hindulaisuuden taruolentoihin.
Oliko sulla jotain mitat täyttäviä objektiivisia todisteita tuon "elävän kristinuskon Jumalan" olemassaolon puolesta, tai sen puolesta, että se ei ole ihmisten keksimä?
Totta kai on. Kuka nyt olemattomiin asioihin uskoisi? Tietenkään kaikki eivät usko, ei vaikka joku palaisi kuolleista heille siitä kertomaan.
Mikään ei ole selvempi merkki siitä, että mitat täyttävät objektiiviset todisteet loistavat poissaolollaan kuin se, että mitään todisteita ei esitetä vaan syytetään toista osapuolta siitä, että ei halua uskoa.
Minä uskon paljonkin asioita joiden en haluaisi olevan totta, koska todistusaineisto sanoo niiden olevan totta.
Jos Jumala mahtuisi tutkimusasetelmiin, niin ihminen voisi hallita Häntä. Pelkästään tieteellisen maailmankuvan omaavan ei ole helppoa hellittää kontrollista.
Mutta kuten täällä on mainittu, myös tieteellisen maailmankuvan omaava voi olla sydämen kristitty ja uskoa elävään Jumalaan. Uskoontulo voi vaatia rohkeutta haastaa myös itseään ja omia ajatusmallejaan.
Eli toisin sanoen mitat täyttäviä objektiivisia todisteita ei ole vaikka ensin niin väitit (olettaen, että olet sama)?
En ole sama enkä tiedä, onko objektiivisia todisteita olemassa vai ei. Se ei oikeastaan edes kiinnosta minua. Olen itse vakuuttunut ihan riittävästi Jumalan todellisuudesta.
Sinusta en tietenkään tiedä mutta joskus todisteiden vaatiminen Jumalan olemassaolosta voi liittyä siihen, että omassa elämässä on sellaista, mistä tietää joutuvansa luopumaan, jos alkaisi vaeltaa Jumalan kanssa. Näitä asioita on monilla, ellei kaikilla.
Ja ihmisen perussynti on ylpeys. Ajatus siitä, että joku olisi yläpuolellani ja olisin tilivelvollinen Hänelle, voi olla sietämätön. Jumala kuitenkin rakastaa meitä kaikkia ja haluaa hyvää meille kaikille.
Minulle todisteiden vaatiminen liittyy ihan yksinkertaisesti siihen, että pyrin muodostamaan mahdollisimman lähelle totuutta osuvia uskomuksia ja välttämään uskomuksia, jotka todennäköisesti ovat kaukana totuudesta. Hyvin puutteellisen tai suorastaan olemattoman todistusaineiston perusteella uskominen on varmin tapa muodostaa epätosia uskomuksia.
Tuo on varmaan ihan hyvä lähestymistapa. Jokainen järkevä ihminen on kriittinen eikä usko kaikkea kuulemaansa tai lukemaansa. Olen nyt vaan huolissani k uolemattomattomasta sielustasi: katekismuksen mukaan elämämme kallein asia on päästä Jumalan lapsiksi. Käykö niin, että Jumalan lahjat, järki ja äly, muodostuvat tuon tärkeimmän asian esteeksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika mahdotontahan se olisi saada mielikuvitusolennolta palautetta.
Eiköhän AP viitannut elävään kristinuskon Jumalaan, eikä jonkun ihmisten keksimän uskonnon, kuten hindulaisuuden taruolentoihin.
Oliko sulla jotain mitat täyttäviä objektiivisia todisteita tuon "elävän kristinuskon Jumalan" olemassaolon puolesta, tai sen puolesta, että se ei ole ihmisten keksimä?
Totta kai on. Kuka nyt olemattomiin asioihin uskoisi? Tietenkään kaikki eivät usko, ei vaikka joku palaisi kuolleista heille siitä kertomaan.
Mikään ei ole selvempi merkki siitä, että mitat täyttävät objektiiviset todisteet loistavat poissaolollaan kuin se, että mitään todisteita ei esitetä vaan syytetään toista osapuolta siitä, että ei halua uskoa.
Minä uskon paljonkin asioita joiden en haluaisi olevan totta, koska todistusaineisto sanoo niiden olevan totta.
Jos Jumala mahtuisi tutkimusasetelmiin, niin ihminen voisi hallita Häntä. Pelkästään tieteellisen maailmankuvan omaavan ei ole helppoa hellittää kontrollista.
Mutta kuten täällä on mainittu, myös tieteellisen maailmankuvan omaava voi olla sydämen kristitty ja uskoa elävään Jumalaan. Uskoontulo voi vaatia rohkeutta haastaa myös itseään ja omia ajatusmallejaan.
Eli toisin sanoen mitat täyttäviä objektiivisia todisteita ei ole vaikka ensin niin väitit (olettaen, että olet sama)?
En ole sama enkä tiedä, onko objektiivisia todisteita olemassa vai ei. Se ei oikeastaan edes kiinnosta minua. Olen itse vakuuttunut ihan riittävästi Jumalan todellisuudesta.
Sinusta en tietenkään tiedä mutta joskus todisteiden vaatiminen Jumalan olemassaolosta voi liittyä siihen, että omassa elämässä on sellaista, mistä tietää joutuvansa luopumaan, jos alkaisi vaeltaa Jumalan kanssa. Näitä asioita on monilla, ellei kaikilla.
Ja ihmisen perussynti on ylpeys. Ajatus siitä, että joku olisi yläpuolellani ja olisin tilivelvollinen Hänelle, voi olla sietämätön. Jumala kuitenkin rakastaa meitä kaikkia ja haluaa hyvää meille kaikille.
Minulle todisteiden vaatiminen liittyy ihan yksinkertaisesti siihen, että pyrin muodostamaan mahdollisimman lähelle totuutta osuvia uskomuksia ja välttämään uskomuksia, jotka todennäköisesti ovat kaukana totuudesta. Hyvin puutteellisen tai suorastaan olemattoman todistusaineiston perusteella uskominen on varmin tapa muodostaa epätosia uskomuksia.
Tuo on varmaan ihan hyvä lähestymistapa. Jokainen järkevä ihminen on kriittinen eikä usko kaikkea kuulemaansa tai lukemaansa. Olen nyt vaan huolissani k uolemattomattomasta sielustasi: katekismuksen mukaan elämämme kallein asia on päästä Jumalan lapsiksi. Käykö niin, että Jumalan lahjat, järki ja äly, muodostuvat tuon tärkeimmän asian esteeksi?
Don't feed the troll.
Vierailija kirjoitti:
Aina te menette joka ketjussa tuon todisteiden tivaaja trollin lankaan... Ei hän mitään tietoa halua, vaan vain pilailee aikansa kuluksi uskovien kustannuksella. Aivan kuin siinä ala-asteen aikaisessa leikissä missä kysyttiin joka vastauksen jälkeen että "miksi?" niin kauan että toinen hermostui.
Säästäkää hermoja ja palstatilaa, älkääkä vastatko mitään. Kyllä trollit sitten luovuttavat, kun kukaan ei reagoi.
Olet varmaan oikeassa. Nautintonsa kullakin, myös tällä objektiivisten todisteiden tinkaajalla.
Vierailija kirjoitti:
Mies jätti minut, kun olin raskaana. Nyt olen kuullut jumalan sanovan minulle, että minun pitää tappaa vauvani.
Tuo ei ole Jumalasta, vaan väsyneestä mielestäsi. Psykoosidiagnoosia ei täällä antaa, mutta ajatuksesi on vaarallinen, eikä terve. Hae apua, jos olet vakavissasi.
Esimerkiksi näin se käy: menet kammioosi, laitat kädet ristiin ja rukoilet Jeesusta että "onko elämässäni jotain mikä ei ole sinun tahtosi mukaista?".