Eroaisitko jos olisit tilanteessani?

Olen 32 vuotias nainen, minulla ja miehelläni ei ole lapsia eikä yhteistä omaisuutta. Aloimme seurustella 16 vuotiana, olemme toistemme ensimmäiset kumppanit. Arvomme kohtaavat, ajattelemme elämästä samalla tavalla, haluamme tulevaisuudelta samoja asioita, voin luottaa häneen täysin ja kummankaan ei ole ikinä tarvinnut olla huolissaan että kumpikaan pettäisi tms. Meillä menee hyvin, arki rullaa ja kaikki toimii mutta sitten se mutta.

Olen jostain syystä nyt alkanut haikailla sellaista alkuhuuma ja hullua intohimoa ja rakkautta jota meillä ei koskaan ollut (siis hullua intohimoa) pikemminkin tasaisen turvallista alusta asti. Suhteemme on turvallinen ja kunnioittava mutta mikä mua vaivaa kun haikailen jotain sellaista että joku tulisi ja veisi jalat alta? Sitten kun ajattelen asiaa oikeasti, että joki uusi oikeasti tulisi niin en voi edes kuvitella että oikeasti tapailisin ketään muuta + tiedän että alkuhuumat menee ohi ja on mahdollista etten ikinä edes löytäisi sitä huumaa tai sitten juttu kaatuisi alkuhuuman jälkeen. Ehkä mulla on joku kolmenkympikriisi?

(Ja en todellakaan tee mitään hätiköityjä päätöksiä tai lähde tuosta vaan keskustelematta ja yrittämättä, tämä ajatus vaan todella häiritsee mua)