Lue keskustelun säännöt.
Eroaisitko jos olisit tilanteessani?
09.06.2023 |
Olen 32 vuotias nainen, minulla ja miehelläni ei ole lapsia eikä yhteistä omaisuutta. Aloimme seurustella 16 vuotiana, olemme toistemme ensimmäiset kumppanit. Arvomme kohtaavat, ajattelemme elämästä samalla tavalla, haluamme tulevaisuudelta samoja asioita, voin luottaa häneen täysin ja kummankaan ei ole ikinä tarvinnut olla huolissaan että kumpikaan pettäisi tms. Meillä menee hyvin, arki rullaa ja kaikki toimii mutta sitten se mutta.
Olen jostain syystä nyt alkanut haikailla sellaista alkuhuuma ja hullua intohimoa ja rakkautta jota meillä ei koskaan ollut (siis hullua intohimoa) pikemminkin tasaisen turvallista alusta asti. Suhteemme on turvallinen ja kunnioittava mutta mikä mua vaivaa kun haikailen jotain sellaista että joku tulisi ja veisi jalat alta? Sitten kun ajattelen asiaa oikeasti, että joki uusi oikeasti tulisi niin en voi edes kuvitella että oikeasti tapailisin ketään muuta + tiedän että alkuhuumat menee ohi ja on mahdollista etten ikinä edes löytäisi sitä huumaa tai sitten juttu kaatuisi alkuhuuman jälkeen. Ehkä mulla on joku kolmenkympikriisi?
(Ja en todellakaan tee mitään hätiköityjä päätöksiä tai lähde tuosta vaan keskustelematta ja yrittämättä, tämä ajatus vaan todella häiritsee mua)
Kommentit (84)
Minulle to suhde ei riittäisi, koska seksi ja aistillisuus on minulle tärkeää. Onneksi erosin, koska vasta lähemmäs viisikymppisenä löysin miehen, jonka kanssa kohtaamme seksuaalisesti, ja saan siitä valtavaa nautintoa.
Rehellisesti sanottuna, miehet eivät tiedä miten naiselle annetaan orgasmi, ja nainen ei välttämättä tiedä, millainen on oikea räjähtävä orgasmi, joka vetää pään ja jalat tyhjäksi.
Minä ajautuisin tuollaisessa suhteessa pettämään ennen pitkää, ihan vain tuon seksuaalisen turhautumisen vuoksi.
Nyt olemme kuusissakymmenissä yhdessä, hän on luotettava kuin kallio ja pitää minusta huolta. Edelleen hän puhuu minulle kun olisin maailman upein nainen. Edelleen hän saa sukat pyörimään jaloissani ja meillä on erittäin kivaa lakanoissa. Ja sohvalla, ja laiturilla, ja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos eroat ja ikäistäsi toivoisit niin miehiä joita haluat haluaa myös muut naiset, sinua paljon nuoremmatkin.
Tässä tilanteeni muutamien vuosien takaa.
Oli pitkä hyvä parisuhde, 18-vuotiaana tavattu joten semmoinen 15 vuotta siihen aikaan olimme olleet miehen kanssa yhdessä.
Rupesin kaipaamaan jotain. En oikein itsekkään silloin tiennyt että mitä. Jotain alkuhuuman jännitystä, uudenlaista kosketusta, huomiota yms. Ja tällaisessa tilanteessa sitä on kaikista eniten vaarassa tehdä jotain sellaista mikä tulisi loukkaamaan toista ja rikkomaan parisuhteen.
No minä annoin itseni ihastua toiseen, olin korvia myöten sellaisessa huumassa ettei tosikaan. Sain mielettömästi huomiota, kehuja, no jotain erilaista. Tätä kesti joitakin kuukausia ja mieheni oli aivan rikki. Hän tiesi tilanteen ja olimme kovaa vauhtia ajautumassa eroon. Mutta se mistä olen älyttömän kiitollinen nykyään on se että mieheni teki ihan hirveästi työtä että saimme jatkettua elämää kuitenkin yhdessä.
Hän rupesi puhumaan sellaisella tavalla minusta jota ei ollut tehnyt aikoihin. Miksi oli rakastunut minuun, miksi rakasti edelleen. Mikä minussa viehättää, miksi olen seksikäs hänestä yms yms. Aivan kaikkea.
Ja niin ne viikot vaan vieri vielä yhden kuukauden siinä, ja päivä päivältä löysin takaisin mieheni luokse. Juttelimme aivan valtavasti silloin asioista, mutta pääasia kuitenkin oli että rakastimme toisimme niin paljon että oli helppo löytää tie takaisin toisen sydämeen kun siellä oli vahvasti tullut oltua 15 vuotta.
Mutta. Ilman tuota kokemusta en tiedä olisiko suhteemme näin hyvä mitä se on tänä päivänä. Ikinä emme enää puhu siitä hetkestä elämässämme, mutta jollain tapaa valitsimme toisemme uudestaan sen jälkeen ja se teki hyvää suhteellemme.
On vaikea päästä yli tuollaisesta tunteesta joka Apllä on ilman että joku muuttuu parisuhteessa. Joten kannustan puhumaan suun puhtaaksi miehelle. Ei niistä riidellä tarvitse, mutta itsensä vuoksi on hyvä tuollaiset asiat sanoa toiselle ääneen. Hyvä parisuhde ei ole itsestäänselvyys.
Ehdota miehelle rohkeaa anaalipenetraatiota. Ja vastaus, en eroaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset on siitä metkoja ettei ne osaa tehdä omaa päätöstä edes tällaisesta asiasta. Aina ollaan muilta kyselemässä "mitä tästä pitäisi ajatella"
Ei ihme, että aikoinaan on katsottu että mies on naisen huoltaja.
Niin, ainahan voi toimia kuten mies, ajattelematta ja impulsiivisesti. Tämän takiahan meilä on vankilat täynnä miehiä ja maailma perustuu sille, että vahvempi hyväksikäyttää heikompia välittämättä edes siitä, että kyseessä voi olla lapsi.
Tai sitten oikeasti pohtia, pallotella ja kuunnella muitakin mielipiteitä miestyypillisen minäminätoimimman sijasta.
Olet väärässä. Vankiloissa on nimenomaan niitä miehiä jotka ovat kuin naiset, eivät ajattele loogisesti vaan ovat herkkiä ja tunteidensa vietävissä. Suurin osa miehistä ei sellaisia ole.
Tuolla logiikalla vankiloiden täytyisi olla täynnä naisia ja myös suurimman osan väkivallanteoista tulisi olla naisten suorittamia, mutta näin ei ole. Naiset ovat pieni vähemmistö niin vangeista kuin rikollisista ylipäätään.
Huvittava yksityiskohta, minä argumentoin rauhallisesti faktoilla ja sinä pelkällä mutulla. Tämäkin tukee faktaa, että miehet ovat enemmän tunteidensa vietävissä.
Ei se mitään mutua ole että naiset ovat ovat tunteellisempia ja ajattelevat tunteet eikä logiikka ja järki edellä. Se on tutkittua tietoa.
Eroaisin. Ei tuo kuulosta rakkaudelta vaan tottumissuhteelta, josta tulet kymmenien vuosien päästä katkerana eroamaan itsellesi vihaisena kun teit lapsetkin väärän ihmisen kanssa. Ehkä päästät sen todellisen rakkauden hyppysistäsikin kun et uskalla erota ja pelkäät sen olevan väärin kun suhde kuitenkin on IHAN okei, IHAN hyvä, aina olette olleet, lapsetkin sekä naapurin lemmikkiheinäsirkan tunteet ja paheksunta. Olet vielä nuori. Kun löydät jonkun joka todella on spesiaali, et mieti eroa tai menetätkö jotain olemalla suhteessa. Tunnet puhasta kiitollisuutta ja onnekuutta. Päätös haluta olla sen ihmisen vierellä ja yhdessä tuntuu selviöltä. Varsinainen rakkaus on juuri niin varmaa ja vahvaa. Se jatkuu alkuhuuman jälkeen eikä lässähdä tuollaiseksi kaikilla tasoilla värittömäksi ja innottomaksi tottumussuhteeksi. Varsinainen rakkaus ja intohimo ei ole epävakaata räjähtävää sekoilua ja ainaista alkuhuuman kanivaiheen etsintää kuten jotkut intohimon käsittävät, vaan sitä kun vuodesta toiseen tuntee kuinka kummallakin liekki toista kohtaan palaa varmasti.
Puoliso tuntuu vuosienkin jälkeen sydäntäpuristavan rakastettavalta ja rakkaalta aivan tavallisen arjen keskellä. Arki tuntuu hyvältä ja riittävältä. Toisaalta saatte toisenne elävöitettyä niin, että seikkailunhalu ja positiivinen vire maailmaa kohtaan ei katoa. Ette tukahduta toisianne ja kuihduta hiljalleen toinen toisenne elämäniloa. Rakkaus nostaa, tukee ja elävöittää, ei harmaannuta, tylsytä ja saa epäröimään. Haluatte elää ja kokea maailmaa niin yhdessä kuin erikseen. Haluatte yhä kokea ja elää toisianne aina uudestaan, koska kumppani tuntuu sydämessä ihmeeltä ja herättää uteliaisuutta. Olette vuosienkin jälkeen uteliaita toisistanne ja kumppani innostaa pelkällä olemassaolollaan. Hellyys näkyy teoissa ja sanoissa luonnollisesti. Sitä ei tarvitse hakea. Ei tarvitse houkutella tuntemaan rakkautta ja halua. Seksi on hyvää eikä kuihdu vaikka tasoittuukin, koska sovitte yhteen myös henkisesti.
Ette ole yhdessä vain koska joskus nyt satuitte päätymään yhteen keskenkasvuisina nuorina, jotka eivät ole tienneet mitä tarvitsevat ja haluavat elämältä tai kumppanilta tai mitä voivat itse antaa suhteeseen. Mukavia ihmisiä, joiden kanssa muodostaa ihan mukava turvallinen suhde on maailma täynnä. Se vain ei vielä tarkoita todellista yhteensopivuutta tai rakkautta. Saat tietysti itse päättää elätkö puolivaloilla vai et. 32 on vielä todella nuori. Ehdit elämään vielä toiset 32 vuotta ja silloinkin olet vasta 64. Siinäkin iässä ihmiset löytävät rakkautta, joka voi kestää vielä kolmannet 32 vuotta.
Ainoa varsinainen neuvo on että älä tee lapsia tähän suhteeseen ennen kuin olet selvittänyt itsesi kanssa minkätapaista elämää ja kenen kanssa todella haluat seuraava vuosikymmet elää. Selvitä onko se ylipäätään edes teoriassa mahdollista nykyisen kanssa. Ette välttämättä arvojen, tavoitteiden ja unelmien suhteen sovi enää yhteen. Selvitä itsellesi mihin todella olet valmis ja mitä sinä voit antaa kadottamatta itseäsi ja elämäniloasi. Voit meinaan antaa vaikka kuun taivaalta kelle tahansa, mutta painua itse lysyyn ja onnettomaksi sen alla. Se että voisit, ei ole peruste sille että pitäisi. Pysy aitona ja rehellisenä. Tunnusta itsellesi se mitä olet ja pyri onneen sen rajojen sisällä. Älä yritä muuttua muuksi muiden vuoksi ja painu kasaan kuutamon alle. Hae se vain jos sydämesi jaksaa kantaa sen. Kun haluaa oikeasti, kantaminenkin on verrattain kevyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun naisserkku oli vastaavassa tilanteessa aikoinaan samanikäisenä ja he hakivat avioeroa, mutta palasivatkin yhteen. He eivät mielestäni vaan uskaltaneet erota.
Vierailija kirjoitti:
Eroaisin. Ei tuo kuulosta rakkaudelta vaan tottumissuhteelta, josta tulet kymmenien vuosien päästä katkerana eroamaan itsellesi vihaisena kun teit lapsetkin väärän ihmisen kanssa. Ehkä päästät sen todellisen rakkauden hyppysistäsikin kun et uskalla erota ja pelkäät sen olevan väärin kun suhde kuitenkin on IHAN okei, IHAN hyvä, aina olette olleet, lapsetkin sekä naapurin lemmikkiheinäsirkan tunteet ja paheksunta. Olet vielä nuori. Kun löydät jonkun joka todella on spesiaali, et mieti eroa tai menetätkö jotain olemalla suhteessa. Tunnet puhasta kiitollisuutta ja onnekuutta. Päätös haluta olla sen ihmisen vierellä ja yhdessä tuntuu selviöltä. Varsinainen rakkaus on juuri niin varmaa ja vahvaa. Se jatkuu alkuhuuman jälkeen eikä lässähdä tuollaiseksi kaikilla tasoilla värittömäksi ja innottomaksi tottumussuhteeksi. Varsinainen rakkaus ja intohimo ei ole epävakaata räjähtävää sekoilua ja ainaista alkuhuuman kanivaiheen etsintää kuten jotkut intohimon käsittävät, vaan sitä kun vuodesta toiseen tuntee kuinka kummallakin liekki toista kohtaan palaa varmasti.
Puoliso tuntuu vuosienkin jälkeen sydäntäpuristavan rakastettavalta ja rakkaalta aivan tavallisen arjen keskellä. Arki tuntuu hyvältä ja riittävältä. Toisaalta saatte toisenne elävöitettyä niin, että seikkailunhalu ja positiivinen vire maailmaa kohtaan ei katoa. Ette tukahduta toisianne ja kuihduta hiljalleen toinen toisenne elämäniloa. Rakkaus nostaa, tukee ja elävöittää, ei harmaannuta, tylsytä ja saa epäröimään. Haluatte elää ja kokea maailmaa niin yhdessä kuin erikseen. Haluatte yhä kokea ja elää toisianne aina uudestaan, koska kumppani tuntuu sydämessä ihmeeltä ja herättää uteliaisuutta. Olette vuosienkin jälkeen uteliaita toisistanne ja kumppani innostaa pelkällä olemassaolollaan. Hellyys näkyy teoissa ja sanoissa luonnollisesti. Sitä ei tarvitse hakea. Ei tarvitse houkutella tuntemaan rakkautta ja halua. Seksi on hyvää eikä kuihdu vaikka tasoittuukin, koska sovitte yhteen myös henkisesti.
Ette ole yhdessä vain koska joskus nyt satuitte päätymään yhteen keskenkasvuisina nuorina, jotka eivät ole tienneet mitä tarvitsevat ja haluavat elämältä tai kumppanilta tai mitä voivat itse antaa suhteeseen. Mukavia ihmisiä, joiden kanssa muodostaa ihan mukava turvallinen suhde on maailma täynnä. Se vain ei vielä tarkoita todellista yhteensopivuutta tai rakkautta. Saat tietysti itse päättää elätkö puolivaloilla vai et. 32 on vielä todella nuori. Ehdit elämään vielä toiset 32 vuotta ja silloinkin olet vasta 64. Siinäkin iässä ihmiset löytävät rakkautta, joka voi kestää vielä kolmannet 32 vuotta.
Ainoa varsinainen neuvo on että älä tee lapsia tähän suhteeseen ennen kuin olet selvittänyt itsesi kanssa minkätapaista elämää ja kenen kanssa todella haluat seuraava vuosikymmet elää. Selvitä onko se ylipäätään edes teoriassa mahdollista nykyisen kanssa. Ette välttämättä arvojen, tavoitteiden ja unelmien suhteen sovi enää yhteen. Selvitä itsellesi mihin todella olet valmis ja mitä sinä voit antaa kadottamatta itseäsi ja elämäniloasi. Voit meinaan antaa vaikka kuun taivaalta kelle tahansa, mutta painua itse lysyyn ja onnettomaksi sen alla. Se että voisit, ei ole peruste sille että pitäisi. Pysy aitona ja rehellisenä. Tunnusta itsellesi se mitä olet ja pyri onneen sen rajojen sisällä. Älä yritä muuttua muuksi muiden vuoksi ja painu kasaan kuutamon alle. Hae se vain jos sydämesi jaksaa kantaa sen. Kun haluaa oikeasti, kantaminenkin on verrattain kevyttä.
Tässä! Niin hyvin sanottu se, mitä itse olen yrittänyt selittää täällä monet kerrat.
Ei se, että olet pystynyt jonkun kanssa pysymään yhdessä kauan, kerro siitä että hän olisi se oikea. Se kertoo, että sinä olet sitkeä ja sitoutuva, mutta olisit sitä niin monen muunkin kanssa. Hän sattui kohdalle ensin, mutta ei näytä olevan sinun elämänkumppani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja haikailee komean väkivaltaisen pahis miehen perään. Se turvallinen kunnollinen mies on tylsä ja aloittaja nainen haluaa elämään jännitystä. Näin siinä lopulta käy . Eksäni kans jätti minut ja alkoi olee huumeita käyttävän miehen kanssa. 3 kuukautta meni ja huumemies puukotti eksäni kuoliaaksi.
Josko keskustelisit kumppanisi kanssa tuntemuksista ja miettisitte voisitteko yhdessä tehdä jotain parisuhteen eteen. Ootte olleet kauan yhdessä ja varmaan ihan normaalia pohdintaa. Ehkä miettisin tulevaisuutta myös.. Onko toiveissa lapsia, talon hankintaa, matkustamista, työ hommat, opiskelua? Mutta väkisin ei kannata yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni ainoa mitä sinun tulee kysyä on "Rakastatko?". Oletko suhteessa koska rakastat vai koska pelkäät ettet löydä parempaakaan? Ne jotka neuvovat pysymään koska et ehkä löydä yhtä turvallista suhdetta jos lähdet, eivät selkeästi itsekään olisi suhteessa rakkaudesta vaan suurimpana motivaationa suhteessa olemiseen olisi pelko, ei rakkaus. Kysy haluaisitko itse tuhlata vuosia elämästäsi suhteessa, jossa kanssasi ollaan lähinnä siksi koska pelätään jäädä yksin ja kanssasi on ihan jees? Vai tahtoisitko että kanssasi ollaan ei vain koska pelätään tuntematonta, vaan koska hän haluaa olla juuri siinä koska sinä olet sinä ja koska hän rakastaa nimenomaan sinua? On täysin eri asia olla suhteessa koska pelkää muutosta, vaikka rakastaisikin kuin olla siinä koska rakastaa ja haluaa olla nimenomaan siinä. Neuvojat pelkäävät muutosta, eivät menettävänsä rakkaan. Nuo neuvojat eivät rakasta etkä rakasta sinäkään, koska jos saisitte takuut löytävänne jonkun paremman, lähtisitte. Rakkaussuhteesta et lähtisi ja ajatuskin sellaisesta tuntuisi absurdilta, vaikka saisit millaiset takuut paremmasta. Ei yksinkertaisesti kiinnostaisi löytää jotain niin sanotusti parempaa. Sitä rakkaus on. Rakastaa häntä omana itsenään ja valita hänet koska et voisi olla valitsemattakaan. Siinä ei loogisella ajattelulla paremmasta ole mitään sijaa. Rakkaus ei kysy onko joku paperilla sopiva tai objektiivisesti täydellisin, sitä vain rakastaa. Sitä ei myöskään pysty pakolla ja tahdonvoimalla kehittämään jotakuta paperilla sopivaa kohtaan jos tunne vain ei ole siellä. Ei se ole edes tervettä yrittää rakastaa. Rakkauteen ei kuulu yrittäminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset on siitä metkoja ettei ne osaa tehdä omaa päätöstä edes tällaisesta asiasta. Aina ollaan muilta kyselemässä "mitä tästä pitäisi ajatella"
Ei ihme, että aikoinaan on katsottu että mies on naisen huoltaja.
Niin, ainahan voi toimia kuten mies, ajattelematta ja impulsiivisesti. Tämän takiahan meilä on vankilat täynnä miehiä ja maailma perustuu sille, että vahvempi hyväksikäyttää heikompia välittämättä edes siitä, että kyseessä voi olla lapsi.
Tai sitten oikeasti pohtia, pallotella ja kuunnella muitakin mielipiteitä miestyypillisen minäminätoimimman sijasta.
Olet väärässä. Vankiloissa on nimenomaan niitä miehiä jotka ovat kuin naiset, eivät ajattele loogisesti vaan ovat herkkiä ja tunteidensa vietävissä. Suurin osa miehistä ei sellaisia ole.
Tuolla logiikalla vankiloiden täytyisi olla täynnä naisia ja myös suurimman osan väkivallanteoista tulisi olla naisten suorittamia, mutta näin ei ole. Naiset ovat pieni vähemmistö niin vangeista kuin rikollisista ylipäätään.
Huvittava yksityiskohta, minä argumentoin rauhallisesti faktoilla ja sinä pelkällä mutulla. Tämäkin tukee faktaa, että miehet ovat enemmän tunteidensa vietävissä.
Ei se mitään mutua ole että naiset ovat ovat tunteellisempia ja ajattelevat tunteet eikä logiikka ja järki edellä. Se on tutkittua tietoa.
Minun ja muiden ulilautalaisten mielipide ei ole mitään tutkittua tietoa. Se on juurikin sitä täysin tunnepohjaista pahkuamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En eroaisi. Minulla on ollut nuoruudessa alkuhuuma ja kituutin suhteessa liki 5 vuotta. Pitkiä suhteita tuli ja meni. 35v löysin nykyisen aviopuolisoni. Meillä oli pitkä alkuhuuma. Nyt 20 vuoden jälkeen kunnioitus, samat arvot ja rakkaus syvenee, muuttaa muotoaan. Lapsia meillä on neljä.
Avioliittoon en koskaan kiirehtinyt vaan luotin kohtaloon.
Joskus on pakko astua paskaan, vaikka näkee sen. - Voi kokea sen huuman ja hurman, mutta se voi olla hetkessä ohi ja sitten ihmetellään. Ollaan yksin, eikä entiseen ole paluuta.
Ap voi tietysti mennä parisuhde-kurssille hakemaan sitä kipinää - tai opettelemaan sen herättelyä ja löytämistä nykyisessä elämässä ja suhteessa.
Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella. Tyhmyyttä vaihtaa hyvä mies muutaman kuukauden huumaan. Hyvää miestä ei näinä aikoina niin vaan löydä.
Eroa vaan, voit huomata ettei elämässä tulekaan vastaan ketään, joka veisi jalat alta tai jos tulee, niin ei ole halukas suhteeseen kanssasi.
Onko teidän välillä ollut seksuaalista vetovoimaa? Itselle seksuaalimen yhteensopivuus on tärkeää luottavuuden ohella. En voisi olla suhteessa, jossa ei ole kemiaa ja kipinää. Ja olen ollut siis yli 20v saman miehen kanssa, edelleen seksi/läheisyys toimii. Lisäksi yhteiset arvot ja mies on tasapainoinen.
Toiseksi: sinulla voi olla itsenäistymisvaihe, eikä se tarkoita, että ratkaisu välttämättä olisi ero.
Tuolla logiikalla vankiloiden täytyisi olla täynnä naisia ja myös suurimman osan väkivallanteoista tulisi olla naisten suorittamia, mutta näin ei ole. Naiset ovat pieni vähemmistö niin vangeista kuin rikollisista ylipäätään.
Huvittava yksityiskohta, minä argumentoin rauhallisesti faktoilla ja sinä pelkällä mutulla. Tämäkin tukee faktaa, että miehet ovat enemmän tunteidensa vietävissä.