Lue keskustelun säännöt.
Miten kukaan ihminen jaksaa tehdä eläkeikään asti lähihoitajan työtä (tai muuta raskasta 3-vuorotyötä)
09.06.2023 |
Itse teen tällä hetkellä olosuhteiden pakosta, kun ei ole tarjolla muutakaan, mutta en voi mitenkään kuvitella jääväni alalle pysyvästi. Tässä kärsii fyysinen ja psyykkinen terveys, ja sosiaalinen elämä kuolee, kun on aina viikonloppuisin töissä. Keho on kipeä, hoidettavat on myös henkisesti raskaita, omaisista puhumattakaan. Osa työkavereista laiskottelee ja luistaa tehtävistään, mikä ehkä selittää heidän kohdallaan sen, miksi viihtyvät vuodesta toiseen. Me oikeasti tunnolliset ja ahkerat tekijät, joiden ansiosta homma pyörii, kulumme loppuun.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Ei olekaan tarkoitus että jaksaa, järjestelmä toimii niin että maksamme eläkemaksuja 65 ikävuoteen asti kunnes pääsemme eläkkeelle ja sitten emme ehdi enää nauttia lainkaan eläkkeestä kun kuolema jo korjaa... järjestelmä on aukoton huijaus, maksamme eläkkeestä jota emme pääse koskaan käyttämään ja muut vievät rahamme... eikä eläkkeitä tarvitse siis koskaan maksaa...
Läheinen ihminen sairastui vakavasti. Olisi jo päässyt eläkkeelle, mutta jatkoi työelämässä. Ehti nauttia eläkkeestä pari kuukautta sairaalassa, kunnes kuoli.
Tämä varmasti nykyisen systeemin tarkoitus. Entisaikaan (vielä 80-luvulla) mm. apuhoitajien eläkeikä oli 58v.
Kukaan ei jaksa raskasta työtä vuosikymmeniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksakkaan, tunnen monta lähihoitajaa jotka ovat työkyvyttömyyseläkkeellä ennen kuuskymppisiä, useimmiten selkä on hajonnut.
Sama koskee ruokakauppojen myyjiä, ei useimmiten ole mikään eläkevirka ellei sitten saa istuskella kassalla ja leppoisaan tahtiin latoa ostoksia eteenpäin. Hajonneita selkiä (nostelu), olkapäitä (nostelu korkealle), ranteita (kassa), polvia, nilkkoja, kantapäitä (huonot työkengät, kovat lattiat, esimiehet juoksee kokoajan), jne. Eikun uudelleenkouluttautumaan, jos rikkinäisenä kelpais johonkin?
Kysy isovanhemmiltasi tai muilta iäkkäillä ihmisiltä heidän työelämökokemuksistaan ja muistojaan vanhempiensa elämästä. Vielä 1960-luvun lopulla työviikko oli 6-päiväinen, myös kouluviikko. Vuosilomaa oli 3 viikkoa. Työtä oli tavallisen ihmisen pakko tehdä, ja työttömäksi joutumista pelättiin. Parempia vaihtoehtoja ei ollut. Ihmiset kuolivat nuorempina, ja lääketiede oli nykyiseen verrattuna kehittymätöntä. Tietenkin osa sairastui työikäisenä, jotkut luhistuivat muuten. Sosiaaliturva oli nykyiseen verrattuna ohutta. Työsuojelusta ei ollut paljon tietoakaan. Siinä taustaa sille, miksi on vain tosiaan ollut jaksettava ja monen on nykyäänkin elättääkseen itsensä ja perheensä. Kysymys on siis hiukan naiivi, mutta historiattomuudessaan kuvastaa nykyajan työläisen mielenliikkeitä.
Nuo sluibaajat oli todellinen ongelma myös siivouspuolella. He tekivät hommat rennolla otteella sinne päin, ja sitten tunnollinen tekijä joutui paiskimaan töitä kahden edestä parsiessaan heidän jälkiään.
Vierailija kirjoitti:
Kysy isovanhemmiltasi tai muilta iäkkäillä ihmisiltä heidän työelämökokemuksistaan ja muistojaan vanhempiensa elämästä. Vielä 1960-luvun lopulla työviikko oli 6-päiväinen, myös kouluviikko. Vuosilomaa oli 3 viikkoa. Työtä oli tavallisen ihmisen pakko tehdä, ja työttömäksi joutumista pelättiin. Parempia vaihtoehtoja ei ollut. Ihmiset kuolivat nuorempina, ja lääketiede oli nykyiseen verrattuna kehittymätöntä. Tietenkin osa sairastui työikäisenä, jotkut luhistuivat muuten. Sosiaaliturva oli nykyiseen verrattuna ohutta. Työsuojelusta ei ollut paljon tietoakaan. Siinä taustaa sille, miksi on vain tosiaan ollut jaksettava ja monen on nykyäänkin elättääkseen itsensä ja perheensä. Kysymys on siis hiukan naiivi, mutta historiattomuudessaan kuvastaa nykyajan työläisen mielenliikkeitä.
Isovanhempani ovat nyt 70-90v. Yksi jäi eläkkeelle 50v koska silloin kaivostyöläiset pääsi aikaisin eläkkeelle, yhdet mummu ja vaari jäi eläkkeelle kun karjanpito loppui, ei lähellekkään eläkeikäisiä, vain yksi on tehnyt töitä eläkeikään saakka, kevyttä osa-aikatyötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuo sluibaajat oli todellinen ongelma myös siivouspuolella. He tekivät hommat rennolla otteella sinne päin, ja sitten tunnollinen tekijä joutui paiskimaan töitä kahden edestä parsiessaan heidän jälkiään.
Tunnolliset jotka tekee kahden edestä töitä aiheuttaa sen että työnantajat alkaa odottaakin sellaista työtahtia, siitä tulee normaali. Vuorosta puuttuu yksi tai kaksi ja toiset rehkii heidänkin työt samalla ajalla. Kappas, vuorosta voidaan vähentää pysyvästi yksi henkilö.
Vierailija kirjoitti:
Aika kulahtanut on moni lähihoitaja. Samoin moni kotihoidossa toimiva,
Liikaa töitä ja pieni palkka ei ole hyvä yhtälö.
Ja käsittämättömän moni vielä tupakoi tai on ylipainoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tein kolmivuoroa (ei hoitoala) pari vuotta kolmikymppisenä ja ihmettelen kyllä, miten kukaan jaksaa sitä koko työuransa. Sain pitkäaikaisen unihäiriön, sosiaalinen elämä kuoli ja lihoin 10 kiloa kun elimistö oli aivan sekaisin. Myös vatsavaivat olivat jatkuvasti seurana. Vuorolisät (lue: haittakorvaukset) saisivat olla isompia.
Heh, hallitushan aikoo poistaa ne kokonaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein kolmivuoroa (ei hoitoala) pari vuotta kolmikymppisenä ja ihmettelen kyllä, miten kukaan jaksaa sitä koko työuransa. Sain pitkäaikaisen unihäiriön, sosiaalinen elämä kuoli ja lihoin 10 kiloa kun elimistö oli aivan sekaisin. Myös vatsavaivat olivat jatkuvasti seurana. Vuorolisät (lue: haittakorvaukset) saisivat olla isompia.
Heh, hallitushan aikoo poistaa ne kokonaan
Siinä saa kansa kaupassa jonossa ihmetellä kun ei oo enää myyjiä illoissa ja viikonlopuissa. Ehkä juuri joku pakotettu mutta kuka enää tulee paikkaamaan poissaoloja? Ja niitä poissaoloja on kuulkaa paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan jaksaisi. Siksi ensin hakeuduin lähihoitajana päivätyöhön (varhaiskasvatus) ja sitten myöhemmin opiskelemaan vielä korkeakoulututkinnon, että sais vähän parempaa palkkaa vielä niistä päivätöistä.
Niin....entä sitten?