Opetushallitus päiväkotien ohjeeksi: "Pojilla voi olla pimppi"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te hoette että lapsen pää menee sekaisin jos sanotaan että tytöllä voi olla pippeli. Mitenköhän sekaisin sen lapsen pää on, joka elää tuollaisessa tilanteessa? Kiva kuulla ettei ole normaali ja ettei saa avoimesti olla sitä mitä on.

Ja kyllä, näitä lapsia on. On aina ollut, ennen vain sen esiintuominen ei ollut hyväksyttyä eikä edes sallittua. Minun 11v lapseni harrastuksessa on lapsi joka ei koe olevani se mitä kromosomit määrittää. Oma lapseni ihmetteli asiaa ensin hiukan mutta eipä siitä sen kummempaa kohinaa tullut, ei tieto muuttanut heidän suhdettaan.

Jos henkilö luulee olevansa jotakin muuta kuin fyysisesti on, niin hän ei ole silloin normaali. Kyse on psyykkisestä ongelmasta, sukupuoliristiriidasta. Ei se asia sillä muutu, että tämän häiriöisen ihmisen totuudenvastaista ajatusta yritetään tuputtaa niille terveille tavallisille lapsille "normaalina". Siinä vain valehdellaan toisille lapsille, jotta tämä häiriöinen lapsi saisi jatkaa omassa harhassaan elämistä. Halutaan vetää muita lapsia alas häiriintyneen tasolle sen sijaan, että autetaan tätä sukupuolihäiriöistä lasta hyväksymään fyysinen todellisuus.

Ja sama vammoissa ja muissa häiriöissä? ADHD-lapsen kanssa ei olla tekemisissä koska hän on höiriintynyt ja epänormaali?

Anna muiden kasvattaa lapsesi, kiitos.

Missä sanoin, ettei saa olla tekemisissä? Sanoin, että se ei ole oikein, että muille lapsille valehdellaan, että tämän sukupuolihäiriöisen ajatukset ovat normaaleja. Ne eivät ole. Jos kuvittelee olevansa muuta kuin mitä fyysisesti on, niin se on vakava psyykkinen ongelma ja lapsi tarvitsee siihen apua. Vastaus tähän yksilön psyykkiseen ongelmaan ei kuitenkaan ole se, että muille lapsille valehdellaan sukupuolesta vaan se, että tämä sukupuolihäiriöstä kärsivä lapsi saa terapia-apua häiriöstä aiheutuvaan mahdolliseen ahdistukseen, kehoinhoon ja masennukseen. 

Lyllä ne ovat ihan normaaleja ajatuksia. Sinä valehtelet lapsellesi ja luot pohjan suvaitsemattomuudelle, jos sä syötät oman ajatuksen siitä että joku ihminen on epänormaali. Jos (ja kun) lapsesi myöhemmin pohtii sukupuoltaan ja seksuaalisuuttaan, hän häpeää ajatuksiaan, jotka ovat epänormaaleita. Kaivat omaa kuoppaasi.

Lapselle pitää sanoa että osa ihmisistä pohtii asiaa, mitäs itse ajattelet. Silloin saat vastaukseksi että no minä olen tyttö tai poika ja sillä hyvä. Miksi te pelkäätte muiden ajatuksia noin paljon että teidän täytyy ne piilottaa ja kieltää? Sekö ei ole valehtelua?

-eri

Mutta ne EIVÄT OLE NORMAALEJA AJATUKSIA. Enemmistö ihmisistä ei ajattele noin. Enemmistölle oma sukupuoli ei ole ongelma, vaan he kykenevät hyväksymään sen tosiasian, että tällainen tämä minun fyysinen ominaisuuteni nyt on. Näin ajattelee terve, normaali ihminen.

Ihan määritelmällisesti siis se, että omaa epätavanomaisia ja harvinaisia pinttyneitä ajatuksia väärään kehoon joutumisesta tarkoittaa sitä, että ei ole normaali. Ja jos lapselle tulee tuollaisia epänormaaleja ajatuksia, niin silloin tietysti hän tarvitsee apua. Terapiaa, jotta kykenee käsittelemään noiden epänormaalien ajatusten aiheuttamaa ahdistua ja näkemään oman kehonsa positiivisemmin.

Eikä niin, että muu ympäristö alkaa leikkimään mukana ja vahvistamaan epänormaaleja ajatuksia ja ihan suoraan valehtelee lapselle, että niin oletkin tyttö, vaikka sinulla on penis. Tuohan vaan ajaa lapsen myöhemmin silpomaan itseään kun hän lopulta tajuaa, että kaikki ovat valehdelleet ja hän ei koskaan oikeasti ole tyttö enemmistön mielestä.

Totuus on että huomattava osuus nuorista joilla sukupuoliristiriitaa esiintyy hyötyvät hoitoprosessista ja sosiaalisesta hyväksynnästä, eikä niissä tapauksissa tälläinen kehopositiivinen terapia ole pitkällä tähtäimellä tehokas hoitomuoto. Tietysti tarvittavat tutkimukset on tärkeää tehdä, koska on vaikea erottaa kenelle hoidot ovat oikea ratkaisu. Mutta todellisuus on se, että näille nuorille sukupuoli-identiteetin kieltäminen, sen kutsuminen epänormaaliksi ja sairaaksi, ja siitä pois ajaminen ovat omiaan vain ja ainoastaan ahdistuksen lisäämiseen, ympäristöön luottamisen tuhoamiseen sekä sosiaaliseen eristäytymiseen.

Eli toisin sanoen haluat normalisoida kehoinhon ja oman kropan silpomisen, jotta sukupuolihäiriöinen voisi kokea itsensä tavikseksi? Mietitkö yhtään mitä tuollaisen ajatusmaailman normalisointi tekee muille? Halu amputoida terveitä ruumiinosia, väärinkäyttää hormoneita ja kastroida itsensä, koska kuvittelee, että oma keho on kamala ja vääränlainen, eivät ole normaalia vaan epänormaalia ja kertoo mielen sairaudesta. Sori nyt vaan.

tänään yle/teema fem 17.25-17,55 

Jännä, miten tiettyjä tahoja nuo toisen ihmisen seksuaaliasiat jaksaa kiinnostaa.

Meillä täällä Lumijoella myös päiväkoti-ikäisen lapsen suu voi olla pimppi.

Noin neli viisi vuotiaana minulla oli vaihe kun olin vakuuttunut etten ole ihminen ja en ole varma oliko minulla tuossa iässä käsitystä sukupuolista. Miten ihmeessä pienet lapset pystyisi edes käsittelemään sukupuoli identiteettiään tuossa iässä?

Olen kolmekymppinen nainen jolla ehkä lievä autismi mutta koska olen hyvin akateemisesti pärjännyt tätä ei koskaan tutkittu mutta nuoruuteni oli hyvin vaikeaa koska en sopinut tyttöporukoihin ja olin kiusattu. Vasta viime vuosina olen alkanut nauttimaan naiseudestani ja sitä ennen minulla oli häiriintynyt käsitys kehostani ja sukupuolesta mutta onneksi sain käydä nämä kasvukivut rauhassa läpi ilman että alettiin aivopestä etsimään ratkaisua hormoneista tai leikkuupöydältä

Vierailija kirjoitti:

Mies menee baaritiskille ja kysyy vieressä olevalta että onko tällä pimppi.

Myönteisen vastauksen kuultuaan joutuu toki kysymään vielä että onko ko. henkilö mies.

Ja myönteisen vastauksen kuultuaan joutunee varmaan kysymään mieheltä myös onko tämä hetero?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies menee baaritiskille ja kysyy vieressä olevalta että onko tällä pimppi.

Myönteisen vastauksen kuultuaan joutuu toki kysymään vielä että onko ko. henkilö mies.

Ja myönteisen vastauksen kuultuaan joutunee varmaan kysymään mieheltä myös onko tämä hetero?

Tosin olipa vastaus mikä tahansa, tilanne ei ehkä ole yhtään aiempaa selvempi.

Tähänkö "sivistys" on johtanut???  Huonompaan suuntaan ollaan menossa ja lujaa. Mad world...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tässä on kyse siitä, että lapsille opetetaan että kukin saa olla sellainen kuin haluaa. Ei lapsia yritetä muuttaa vaan kertoa että erilainenkin on normaali.

Tuohan olisikin ihan eri sanoma. Mutta sanoma aloituksessa nimenomaan on "joskus lapsella on pippeli mutta hänestä kasvaakin aikuinen nainen", mikä nyt on ihan puhdasta valhetta, kertoi sitä kenelle tahansa.

Lisäksi se ei ole millään mittapuulla normaalia tai toivottavaa, että joku kokee niin suurta henkistä kärsimystä biologisesta sukupuolestaan, ettei kestä elää siinä roolissa. Jopa siihen pisteeseen että silpoo itseään.

Voi opettaa, ettei pidä kiusata erilaista, koska kiusaaminen on huonoa käytöstä.

Ei tarvitse opettaa että kaikki erilainen on "normaalia" tai "ihan kivaa kun siitä ensin jutellaan".

Toistaiseksi meillä ei ole *mitään* keinoja saavuttaa todellista sukupuolen korjausta dysforisille, ainoastaan hormonaalisia ja kosmeettisia muutoksia. Joilla niilläkin on usein hirveä terveydellinen hinta jonka potilas maksaa.

Toistaiseksi me emme myöskään, huolimatta siitä mitä wokettajat väittää, tiedä ollenkaan mistä sukupuoliristiriita kumpuaa. Jotkut transitioitumista katuneet ovat todenneet että kyseessä oli vaikeus hyväksyä omaa homoutta tai lesboutta, joillain kyse on ollut traumoista, toisilla jopa skitsofreniasta tai epävakaasta tai bipolaarisesta ( mikä toki Suomessa pystytään karsimaan melko hyvin pois kun tähän on prosessi, eikä jenkkien tyyli että heti vaan hoitoihin). Joillain kyse on ihan itse myönnetysti ollutkin pornoaddiktion ja fetissin yhdistelmästä ja harmi ja järkytys ollut suuri leikkauksen jälkeen kun ei tullutkaan niitä naisen superorgasmeja ja miesten ihailua.

Hekin jotka ovat tyytyväisiä korjausprosessiin sinänsä, saattavat olla pettyneitä saavutettuihin tuloksiin. Semmoista mietittävää.

Sitten voidaan vielä liittää tähän kuvioon esimerkiksi pääkaupunkiseudun valtava pula pätevästä hoitohenkilökunnasta. Se tarkoittaa sitä, että päiväkodeissa työskentelevistä moni on haalittu sinne hyvinkin kirjavilla taustoilla. Tiedetään myös, että pedofiilit hakeutuvat töihin lasten kanssa.

Jos lapsi alkaa puhua kotona siitä, kuinka päiväkodin Tony-setä jutteli hänen kanssaan taas tänään pimppijuttuja, niin minkäs teet? Hieno juttu, kuuluu opetussuunnitelmaan. Täytyyhän hoitajan "jakaa tietoa", vaikka se tuntuisi lapsestakin jo oudolta.

Tulee suru pieniä terveitä lapsia jotka pilataan jo pienenä että psykologeilla ym. on tulevaisuudessa töitä.

Utahissa (usan raamattuosavaltio) kiellettiin raamattu peruskouluista lapsille sopimattoman sisällön vuoksi. Mielestäni hyvä muutos ja sopisi suomeenkin. Samalla pitäisi kieltää kaikenlaisten ideologioiden upottaminen lasten mieliin. On ok kertoa lapsille ja nuorille ihmisen sukupuoli-identiteettin moninaisuudesta, mutta ei saa sotkea biologisia faktoja kokemuksellisiin faktoihin. Lasten pitää oppia ymmärtämään sukupuolten biologiset erot, biologiselta kannalta. Vasta sen jälkeen voi alkaa laajentaa ymmärrystä, että sukupuolet voi sitten käsittää myös kokemuksellisesta näkökulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Utahissa (usan raamattuosavaltio) kiellettiin raamattu peruskouluista lapsille sopimattoman sisällön vuoksi. Mielestäni hyvä muutos ja sopisi suomeenkin. Samalla pitäisi kieltää kaikenlaisten ideologioiden upottaminen lasten mieliin. On ok kertoa lapsille ja nuorille ihmisen sukupuoli-identiteettin moninaisuudesta, mutta ei saa sotkea biologisia faktoja kokemuksellisiin faktoihin. Lasten pitää oppia ymmärtämään sukupuolten biologiset erot, biologiselta kannalta. Vasta sen jälkeen voi alkaa laajentaa ymmärrystä, että sukupuolet voi sitten käsittää myös kokemuksellisesta näkökulmasta.

Ihan hyvä juttu, mutta tietääkseni missään USAn osavaltion kunnallisissa peruskoulussa ei lueta raamattua tai koraanin. Sen takaa laki. Juhlapyhät käydään läpi yleensä kaikkien uskontojen mukaan. Riippuen oppilaiden kulttuuri taustasta. Toisin on sitten näissä yksityiskouluissa jotka toimivat omien näkökantojen ja uskojensa mukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tässä on kyse siitä, että lapsille opetetaan että kukin saa olla sellainen kuin haluaa. Ei lapsia yritetä muuttaa vaan kertoa että erilainenkin on normaali.

Tuohan olisikin ihan eri sanoma. Mutta sanoma aloituksessa nimenomaan on "joskus lapsella on pippeli mutta hänestä kasvaakin aikuinen nainen", mikä nyt on ihan puhdasta valhetta, kertoi sitä kenelle tahansa.

Lisäksi se ei ole millään mittapuulla normaalia tai toivottavaa, että joku kokee niin suurta henkistä kärsimystä biologisesta sukupuolestaan, ettei kestä elää siinä roolissa. Jopa siihen pisteeseen että silpoo itseään.

Voi opettaa, ettei pidä kiusata erilaista, koska kiusaaminen on huonoa käytöstä.

Ei tarvitse opettaa että kaikki erilainen on "normaalia" tai "ihan kivaa kun siitä ensin jutellaan".

Toistaiseksi meillä ei ole *mitään* keinoja saavuttaa todellista sukupuolen korjausta dysforisille, ainoastaan hormonaalisia ja kosmeettisia muutoksia. Joilla niilläkin on usein hirveä terveydellinen hinta jonka potilas maksaa.

Toistaiseksi me emme myöskään, huolimatta siitä mitä wokettajat väittää, tiedä ollenkaan mistä sukupuoliristiriita kumpuaa. Jotkut transitioitumista katuneet ovat todenneet että kyseessä oli vaikeus hyväksyä omaa homoutta tai lesboutta, joillain kyse on ollut traumoista, toisilla jopa skitsofreniasta tai epävakaasta tai bipolaarisesta ( mikä toki Suomessa pystytään karsimaan melko hyvin pois kun tähän on prosessi, eikä jenkkien tyyli että heti vaan hoitoihin). Joillain kyse on ihan itse myönnetysti ollutkin pornoaddiktion ja fetissin yhdistelmästä ja harmi ja järkytys ollut suuri leikkauksen jälkeen kun ei tullutkaan niitä naisen superorgasmeja ja miesten ihailua.

Hekin jotka ovat tyytyväisiä korjausprosessiin sinänsä, saattavat olla pettyneitä saavutettuihin tuloksiin. Semmoista mietittävää.

Sitten voidaan vielä liittää tähän kuvioon esimerkiksi pääkaupunkiseudun valtava pula pätevästä hoitohenkilökunnasta. Se tarkoittaa sitä, että päiväkodeissa työskentelevistä moni on haalittu sinne hyvinkin kirjavilla taustoilla. Tiedetään myös, että pedofiilit hakeutuvat töihin lasten kanssa.

Jos lapsi alkaa puhua kotona siitä, kuinka päiväkodin Tony-setä jutteli hänen kanssaan taas tänään pimppijuttuja, niin minkäs teet? Hieno juttu, kuuluu opetussuunnitelmaan. Täytyyhän hoitajan "jakaa tietoa", vaikka se tuntuisi lapsestakin jo oudolta.

Tästähän on hyvä esimerkki. Joskus tuli eskareihin käytännöksi oliko se nyt varhaiskasvatuksen arvio, jossa lasta ja hänen osaamistaan punnittiin. Tarkoitus oli käyttää sitä eskarissa tehtävän kasvatustyön tukena, jolloin jokaiselle lapselle suunnitellaan eskarissa hänen kasvuaan tukevia toimenpiteitä. Tutkimuksen mukaan eskarit eivät kuitenkaan osanneet käyttää arviota sen alkuperäiseen tarkoitukseen, vaan lapsen syynäämiseen ja ikäänkuin pohjana kehityskeskusteluun vanhemmille.

Miten hienosti arvelette näiden ohjeiden kanssa käyvän?

Vierailija kirjoitti:

Noin neli viisi vuotiaana minulla oli vaihe kun olin vakuuttunut etten ole ihminen ja en ole varma oliko minulla tuossa iässä käsitystä sukupuolista. Miten ihmeessä pienet lapset pystyisi edes käsittelemään sukupuoli identiteettiään tuossa iässä?

Olen kolmekymppinen nainen jolla ehkä lievä autismi mutta koska olen hyvin akateemisesti pärjännyt tätä ei koskaan tutkittu mutta nuoruuteni oli hyvin vaikeaa koska en sopinut tyttöporukoihin ja olin kiusattu. Vasta viime vuosina olen alkanut nauttimaan naiseudestani ja sitä ennen minulla oli häiriintynyt käsitys kehostani ja sukupuolesta mutta onneksi sain käydä nämä kasvukivut rauhassa läpi ilman että alettiin aivopestä etsimään ratkaisua hormoneista tai leikkuupöydältä

Lapsia pitää pienenä korostaa olemaan tyttöjä ja suosia niille punaista ja poikia olemaan poikia suosien niille sinistä. Vanhassa vara parempi kuin pussillinen uusia. Pyörää ei voi keksiä uudelleen.

Voidaanko me keskustella vielä tyttöjen ympärileikkauksesta? Mun mielestä se on tärkeä asia ja ilman sitä kärsimys on valtava. Puhumattakaan siitä mitä tapahtuu ympärileikkaamattomalle tytölle tuonpuoleisessa.

https://twitter.com/elonmusk/status/1667289678612156416

Ei se vaan mene noin, vaan käsitteet poika ja tyttö määritellään edelleen biologisesti.

Se on sitten eri juttu, onko päivähoidossakin pakko lajitella lapsia kahteen eri sukupuoleen vai saako Emmi olla vapaasti Elmo tai päin vastoin? 

Minusta kysymykseen "ovatko ne kaikki poikia" oli ihan sopiva vastaus "kyllä ovat, mutta yhden nimi on Emmi". Toisessa ryhmässä olivat kaikki tyttöjä, vaikka yhden nimi oli "Pekka".

Vierailija kirjoitti:

Miten te kauhistelijat vastaatte lapsillenne näihin kysymyksiin?

Oma taaperoni on autuaan tietämätön kaikenlaisista transjutuista. Kolmevuotias ja puhelias kun on, on ihmetellyt joskus perheen saunaillan aikana miksi isi pissaa pönttöön eri tavalla kuin äiti. Siihen on vastattu, että isi on poika ja pojat pissaa pippelillään joskus seisten. Samalla sanottiin, että äiti on tyttö ja tytöt pissaa pimpistä istualtaan tai kyykyssä. Tuon enempää näin pienen lapsen ei sukuelimistä tarvitse tietää.

Ja mun poika on ehdoton jo opittujen asioiden parissa. Jos poikkean jostain jo opitusta asiasta, alkaa hän kovaäänisesti korjaamaan mun puheita. Tänäänkin nähtiin papalla hetken lainassa oleva auto, joka on mieheni nimissä. Menin sanomaan "jaa, papan autoki on siellä", poika huudahti takapenkiltä "ei, se on isin auto!"

Muutettiin Jyväskylästä takaisin kotiseuduille Lappiin juurikin karkuun nykyajan hullua wokeismia, enkä kadu päätöstäni. Mun tehtävä vanhempana on yrittää suojella lastani parhaalla mahdollisella tavalla.

Biologisestikin syntymän jälkeen määritelty sukupuoli ei olekkaan oikein. Joillakin lapsilla on näkyvästi piirteitä pojasta ja tytöstä. Kyllä näistä on hyvä puhua lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te hoette että lapsen pää menee sekaisin jos sanotaan että tytöllä voi olla pippeli. Mitenköhän sekaisin sen lapsen pää on, joka elää tuollaisessa tilanteessa? Kiva kuulla ettei ole normaali ja ettei saa avoimesti olla sitä mitä on.

Ja kyllä, näitä lapsia on. On aina ollut, ennen vain sen esiintuominen ei ollut hyväksyttyä eikä edes sallittua. Minun 11v lapseni harrastuksessa on lapsi joka ei koe olevani se mitä kromosomit määrittää. Oma lapseni ihmetteli asiaa ensin hiukan mutta eipä siitä sen kummempaa kohinaa tullut, ei tieto muuttanut heidän suhdettaan.

Jos henkilö luulee olevansa jotakin muuta kuin fyysisesti on, niin hän ei ole silloin normaali. Kyse on psyykkisestä ongelmasta, sukupuoliristiriidasta. Ei se asia sillä muutu, että tämän häiriöisen ihmisen totuudenvastaista ajatusta yritetään tuputtaa niille terveille tavallisille lapsille "normaalina". Siinä vain valehdellaan toisille lapsille, jotta tämä häiriöinen lapsi saisi jatkaa omassa harhassaan elämistä. Halutaan vetää muita lapsia alas häiriintyneen tasolle sen sijaan, että autetaan tätä sukupuolihäiriöistä lasta hyväksymään fyysinen todellisuus.

Ja sama vammoissa ja muissa häiriöissä? ADHD-lapsen kanssa ei olla tekemisissä koska hän on höiriintynyt ja epänormaali?

Anna muiden kasvattaa lapsesi, kiitos.

Missä sanoin, ettei saa olla tekemisissä? Sanoin, että se ei ole oikein, että muille lapsille valehdellaan, että tämän sukupuolihäiriöisen ajatukset ovat normaaleja. Ne eivät ole. Jos kuvittelee olevansa muuta kuin mitä fyysisesti on, niin se on vakava psyykkinen ongelma ja lapsi tarvitsee siihen apua. Vastaus tähän yksilön psyykkiseen ongelmaan ei kuitenkaan ole se, että muille lapsille valehdellaan sukupuolesta vaan se, että tämä sukupuolihäiriöstä kärsivä lapsi saa terapia-apua häiriöstä aiheutuvaan mahdolliseen ahdistukseen, kehoinhoon ja masennukseen. 

Jos sä sanot lapselle että tuo lapsi on epänormaali, sairas ja hän saa siihen apua, sanot että älä mene lähelle.

Lapsellesi ei kuulu lainkaan se tarvitseeko koku joskus jotakin apua tai hoitoa. Hänen tulee voida tämän ihmisen seurassa olla ajattelematta että hän on sairas ja tarvitsee apua. Se luo vain turhia pelkoja ja ahdistusta.

Ai jos sinun lapsesi luokkakaverilla on keliakia, paha pähkinäallergia tai diabetes, niin opetatko sinä lastasi että kaverin lähelle ei saa mennä?

Oletko aivan sekaisin?