1990-luvulla elänyt ihminen: Millaista se elämä oli? Työnteko? Televisio-ohjelmat? Esikoulu/päiväkoti? Perhepäivähoito? Peruskoulu? Ammattikoulu? Yhteiskunta? Harrastukset?

Työttömyys oli jäätävä ja opiskelupaikkoja vaikea saada kun samoista paikoista kilpailivat myös vanhemmat työttömiksi jääneet. Itsekin olin pari vuotta työttömänä ja pääsin työllistämistöihin, joihin ei ollut edes tarkoitus palkata koskaan ketään.

Topless-baarit olivat jonkin sortin muoti-ilmiö, ja mediassa keskusteltiin siitä onko työttömän pakko mennä tissibaariin töihin. Naisiin suhtautuminen oli silloin tylympää kuin nykyään. Ahdistelua pidettiin lähinnä vitsinä ja naisten reaktioille naurettiin avoimesti.

Ilmapiiri oli kuitenkin rennompi ja avoimempi kuin nykyään.

Ei juuri sen ihmeellisempää. Vähemmän arkielämää helpottavia digitaalisia palveluita. Mutta jo ysärillä esimerkiksi television katselu vähentyi oleellisesti tietokoneiden ja internetin yleistymisen myötä. Omassa elämässä näkyi ehkä keskivertoa selvemmin, kun kuulun yleensä varhaisiin omaksujiin teknologiassa.

Vierailija kirjoitti:

"Kirpputorit tulivat uutena juttuna"

 

1990-luvulla?

Oli niitä aiemminkin, mutta lamavuosina niistä tuli suositumpia. Aikaisemmin niiden käyttämistä pidettiin nolona.

90-luvulla meillä oli 2 koululaista ja vauva (s-90).

Lama vei käytännössä kaiken, työttömyyttä ja nälkää 4 ensimmäistä vuotta. Ero tuli v 94. Vajaa 3v olin (työssäkäyvä) yh kunnes aloin seurustelemaan silloisen esimieheni kanssa. Minä vaihdoin työpaikkaa ja suhde eteni. Muutimme yhteen melkein heti ja aloimme rakentamaan okt kehyskuntaan. Olimme hyvin tiukilla koska elätimme myös appiksia heidän menetettyään kaiken lamassa.

Vaatimatonta oli elämä nykyisten 36-45v nuortemme elämään verrattun vaikkei heilläkään ole helppoa

Olen syntynyt 89, joten ysärillä olin 1-11-vuotias. Asuttiin maaseudulla ja oltiin lapsena paljon omissa oloissa ulkona. Jos käyttäytyi vanhempien mielestä huonosti sai Koivuniemen herrasta tai isän nahkavyöstä. 

Koulussa kirjat olivat käytettyjä ja kaikki jaettiin tarkkaan. Esimerkiksi liimaa sai pieneen pilttipurkkiin vuoden tarpeeksi. Opettajat olivat pakkolomilla. Välituntivalvontaa ei ollut vaan opettajat olivat niiden aikana opettajan huoneessa. Koulukyytien varassa olleet lapset olivat aamulla ja koulupäivän jälkeen koulun pihalla keskenään. 

Yleisesti tunnelma oli ankea. Töitä ei ollut, konkursseja, masentuneita ihmisiä. Minä itse elin nuoruutta ja pelastuin iloiseen opiskelijaelämään. Myös molemmilla vanhemmilla oli työpaikat.

Opiskelijoilla meni hyvin, koska vuokrat olivat todella halvat, kirppareilla paljon halpoja hyvälaatuisia kasarivaatteita ja opintotuen ostovoima oli hyvä. Juuri kellään ei ollut puhelinta eikä kannettavaa tietokonetta, pientä telkkariaan moni piilotteli tv-luvan puuttuesssa. Kannettava tietska maksoi 10 000  markkaa, se oli täysin utopiaa. Tavallinen kone oli joillain. Muut koulun tietokoneluokassa käytettiin konetta. Kavereille lähetettiin sähköpostia koulun koneella, käytiin kotiovella sekä jätettiin kirjelappuja ilmoitustaululle. Sekä tietysti nähtiin livenä. 

En matkustanut Aasiaan, en omistanut pesukonetta, polkupyörällä ja bussilla kuljin. Ruoka oli aika vaatimatonta perusruokaa, mutta pääsin vanhemmille lihapatojen ääreen. Kesätöitä oli huonosti tarjolla. Ei ollut palkallisia harjoitteluja. Muutenkin oli tapana aloittaa työura pohjalta. Nykyään nuoret pääsevät hienoihin työpaikkoihin jo opiskeluaikana, varmasti halveksivat kun joku tehnyt paskaduunia koko 90-luvun. Silloin oli kova saavutus saada yhtikäs mikään työpaikka.

Festarit olivat halpoja ja osa ilmaisia, mm. DBTL. Kaupunki järjesti ilmaisia puistokonsertteja. Oli paljon halpoja tapahtumia. Elokuvakerhon puolivuosilippu maksoi suunnilleen saman mitä yksi tai kaksi elokuvalippua.

Minulla oli tosi kivaa.

Vierailija kirjoitti:

"Kirpputorit tulivat uutena juttuna"

 

1990-luvulla?

Kyllä. Olihan niitä ennenkin, mutta eivät olleet kovin suosittuja. Paitsi kun kasarilla jossain tapahtumissa myytiin ihmisten vanhoja kamoja jonkin yhdistyksen tai vastaavan hyväksi. Pelastusarmeijan kirpputorilla käyminen oli aiemmin ollut jotenkin noloa.

90-luvulla kirpputorit tulivat valtavan suosituiksi. Sattuneista syistä.

Televisiossa 3 kanavaa, järkevää ohjelmaa moninkertaisesti verrattuna nykyiseen 20 kanavan "tarjontaan" 

Työtön, ei ollut vielä koulutusta. Tie Avonleaan. Kävely. Oli väkivaltainen tyyppi riehumassa, siitä oli vaikea päästä eroon. Kouluja yritti aloittaa.