Lue keskustelun säännöt.
Jäätyminen väkivaltatilanteessa (hävettää vieläkin)
08.06.2023 |
Olin joitain vuosia sitten tilanteessa, jossa jouduin väkivallan kohteeksi (Eräs nainen oli saanut jostain syystä päähänsä, että olisin flirttaillut hänen miehelleen, ja täysin yllättäen löi minulta silmän mustaksi).
Ja toisin kuin normaalit ihmiset, jotka tuossa tilanteessa puolustautuisivat ja löisivät takaisin, niin minä jäädyin täysin, ja olin vain täysin ihmeissäni, että mitä oikein tapahtui. Ja päässä pyöri vaan jotain tyyliin, että "jos lyöt takaisin, niin joudut vankilaan,". En tuntenut pelkoa, mutta jotenkin vain aivoni menivät täysin lukkoon enkä osannut tehdä mitään järkevää.
No, sinänsä tuo oli suhteellisen pieni asia, mutta häpeän edelleen täysin idioottimaista reaktiotani ja pelottaa oikeasti, että mitä jos reagoin samalla tavalla jossain paljon pahemmassa tilanteessa, enkä kykenekään puolustautumaan tai pakenemaan vaaratilanteesta, kuten normaalit ihmiset tekevät.
Kommentit (84)
Minulle on aikanaan käynyt vastaavalla tavalla ja se kipeä nenä oli pientä siihen nöyryytykseen, itsetunnon menetykseen ja häpeään verrattuna. Tilanne tuli samalla tavalla yllättäen ja menin jonkinlaisen paniikintyyppiseen aneluun, jota voittaja tietysti käytti härskisti hyväksi (ajatus kuvottaa vielä 25 vuoden jälkeenkin).
Päätin tuolloin, että seuraavalla kerralla minua ei yllätetä. Ensinnäkin käänsin mindsetin (anteeksi anglismi) sellaiseksi, että hyväksyin sen tosiasian että on olemassa ihmisiä, jotka haluavat vahingoittaa minua ja niitä voi tulla vastaan sattumalta. Että tilanne voi räjähtää nopeasti. Pyrin välttämään ylireagointia ja liiallista varuillaan oloa, mutta en myös kuvitellut etteikö minulle hyvinkin voisi sattua jotakin.
Toinen asia oli se, että menin yksinkertaisesti kamppailulajiin. Tuolloin se oli ensin judo, jossa totuin siihen miltä tuntuu kun otetaan fyysistä kontaktia. Sittemmin siirryin potkunyrkkeilyyn, jossa sparraaminen loi erinomaista pohjaa äkillisille tilanteille. En kuitenkaan kusettanut itseäni, koska tiesin että kadulla on eri säännöt.
Lopetin lajin aikanaan, mutta sain siitä perusvarmuutta ja kokemusta. Lisäksi pidin mindsettini ennallaan. Ja yhtenä päivänä se tilanne tuli, jolloin kaikki tuo testattiin. Ja selvisin siitä pää kylmänä ja vastarinnalla, mikä sai hyökkääjän perääntymään.
Joten tee asialle jotakin. Älä liioittele tai mene ääripäähän, mutta maltilla ja järjellä. Tunne oma luonteesi ja piilota heikkoudet. Harjoittele. Toinen vaihtoehto on jäädä vatvomaan asiaa tekemättä mitään, jolloin se uusiutuu ihan varmasti. Ei ehkä huomenna, ei ehkä ensi vuonna, mutta 10 vuoden päästä se voi taas tulla eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo sinun reaktiosi oli erittäin normaali.
Se nimenomaan ei ole normaalia, että refleksinomaisesti aletaan hakkaamaan takaisin, kun joku vähän huitaisee.
Toki tuossa sinun tilanteessasi oli kyseessä ihan tarkoituksella tähdätty lyönti. Mutta se tuli sinulle yllätyksenä. Sinulla ei ollut mahdollisuutta suunnitella reaktiotasi etukäteen. Siinä oli ne pitkät sekunnit, jolloin yritit sisäistää tilannetta, mitä tapahtui ja miksi.
Normaali ihminen toimii siis juuri niin kuin sinä toimit. Ja jälkeenpäin pohtii, mitä olisi ollut järkevintä tehdä.
Kyllä se refleksinomainen takaisin lyöminenkin on normaalia. Mutta jos alitajunta arvioi tilanteen niin toivottomaksi, ettei väkivallasta ole apua, niin ihminen voi mennä tilapäisesti täysin toiminta- ja liikuntakyvyttömäksi.
Taistele, pakene tai lamaannu. Kerran olen joutunut väkivalta tilanteeseen. Mun refleksi oli sadasosasekunnissa taistele. Mitään ajattelematta. Menin siis väliin vaikka kyseessä oli kahden miehen (täysin yllättävä) yhteenotto. Ja olen nainen. Jälkeenpäin tärisin ja saanut henkeä. Mutta en tiedä miten reagoisin jos itseni kimppuun hyökättäisiin.
Mulla on taas ongelmana se että kun toinen hyökkää, niin tavallaan hän painaa minussa käyntiin toimintanapin ja sitten lähtee selkäytimestä sarjaa naamaan ja lopputulos on että oho, en huomannut lopettaa niks naks ja käsi katki naama tiiliseinässä ja sitä rataa.
Toinen on tohjona ja vielä tekisi mieli tanssia päällä verimuhjutanssi.
Muutaman kerran nuorempana on aktivoitunut toimintanappi ja vähän välttelen humalaisia ihmisiä ja tilanteita jossa saatan niittää kokonaisen miesporukan yhteen läjään.
Mieluummin sitten pihakoivuun vetelee tällejä, niin ei tule maksettavia sakkoja tai mielipahaa toisen aivovaurioista.
Rambolers kirjoitti:
Mulla on taas ongelmana se että kun toinen hyökkää, niin tavallaan hän painaa minussa käyntiin toimintanapin ja sitten lähtee selkäytimestä sarjaa naamaan ja lopputulos on että oho, en huomannut lopettaa niks naks ja käsi katki naama tiiliseinässä ja sitä rataa.
Toinen on tohjona ja vielä tekisi mieli tanssia päällä verimuhjutanssi.
Muutaman kerran nuorempana on aktivoitunut toimintanappi ja vähän välttelen humalaisia ihmisiä ja tilanteita jossa saatan niittää kokonaisen miesporukan yhteen läjään.
Mieluummin sitten pihakoivuun vetelee tällejä, niin ei tule maksettavia sakkoja tai mielipahaa toisen aivovaurioista.
Olet hullu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rambolers kirjoitti:
Mulla on taas ongelmana se että kun toinen hyökkää, niin tavallaan hän painaa minussa käyntiin toimintanapin ja sitten lähtee selkäytimestä sarjaa naamaan ja lopputulos on että oho, en huomannut lopettaa niks naks ja käsi katki naama tiiliseinässä ja sitä rataa.
Toinen on tohjona ja vielä tekisi mieli tanssia päällä verimuhjutanssi.
Muutaman kerran nuorempana on aktivoitunut toimintanappi ja vähän välttelen humalaisia ihmisiä ja tilanteita jossa saatan niittää kokonaisen miesporukan yhteen läjään.
Mieluummin sitten pihakoivuun vetelee tällejä, niin ei tule maksettavia sakkoja tai mielipahaa toisen aivovaurioista.
Olet hullu!
Mulle on sanottu että hullu ja raukkis on se joka hyökkää viattoman päälle.
Näin on ip-tunneilla kerrottu.
Ihmisellä on kolme reaktiota kriisitilanteessa; jäätyminen, pakeneminen tai vastaan taisteleminen. Suurin osa ihmisistä jäätyy ja se on ihan normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin opiskelijana tilanteessa, jossa oli työntekijä, jonka mukana kuljin, sekä asiakas.
Tämä isokokoinen asiakas hyökkäsi täysin arvaamatta kohti potkien ja lyöden. Työparini jäätyi ihan totaalisesti. Hän vain tuijotti ja jähmettyi silmät kauhua täynnä. Itse tajusin käskyttää kovalla äänellä. Asiakas tuli päälle, osui, mutta sain kiinni katseesta, käskytin uudelleen ja hän jotenkin havahtui ja pakeni tilanteesta.
Rauhoittelin työparin. Itselle paniikki tuli vasta, kun olin seuraavaksi yksin.
Sanoin asiasta johtajalle, kun hänet pari päivää myöhemmin kohtasin. Hän oli täysin yllättynyt. Työparini ei ollut kertonut mitään. Johtajan kysyessä, hän vähätteli asiaa ja sanoi, ettei asiakas nyt sellaista...
Johtaja uskoi onneksi minua, kävimme puhumassa asiakkaan kanssa ja löytyipä silminnäkijäkin hommalle. Asia purettiin.
Jotenkin jäi erikoinen tunne ihmisestä, joka jäätyy ja vielä valehtelee sen jälkeen kaikesta. Meni luotto ihmisiin kyllä joksikin aikaa kokonaan. Onneksi häntä ei laitettu enää minun parikseni.
Vierailija kirjoitti:
Itse olin opiskelijana tilanteessa, jossa oli työntekijä, jonka mukana kuljin, sekä asiakas.
Tämä isokokoinen asiakas hyökkäsi täysin arvaamatta kohti potkien ja lyöden. Työparini jäätyi ihan totaalisesti. Hän vain tuijotti ja jähmettyi silmät kauhua täynnä. Itse tajusin käskyttää kovalla äänellä. Asiakas tuli päälle, osui, mutta sain kiinni katseesta, käskytin uudelleen ja hän jotenkin havahtui ja pakeni tilanteesta.
Rauhoittelin työparin. Itselle paniikki tuli vasta, kun olin seuraavaksi yksin.
Sanoin asiasta johtajalle, kun hänet pari päivää myöhemmin kohtasin. Hän oli täysin yllättynyt. Työparini ei ollut kertonut mitään. Johtajan kysyessä, hän vähätteli asiaa ja sanoi, ettei asiakas nyt sellaista...
Johtaja uskoi onneksi minua, kävimme puhumassa asiakkaan kanssa ja löytyipä silminnäkijäkin hommalle. Asia purettiin.
Jotenkin jäi erikoinen tunne ihmisestä, joka jäätyy ja vielä valehtelee sen jälkeen kaikesta. Meni luotto ihmisiin kyllä joksikin aikaa kokonaan. Onneksi häntä ei laitettu enää minun parikseni.
Ehkä häntä nolotti se, että ei kyennyt tekemään mitään tuossa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellä on kolme reaktiota kriisitilanteessa; jäätyminen, pakeneminen tai vastaan taisteleminen. Suurin osa ihmisistä jäätyy ja se on ihan normaalia.
Eikö tuohon nykyään lisätä vielä "fawn" eli suomeksi mielistely. Eli jos pakeneminen, taistelu tai jäätyminen ei auta tai ole mahdollista ihminen mielistelee kaltoinkohtelijaa päästäkseen helpommalla tai tilanteesta pois.
Vierailija kirjoitti:
On hyvin tavallista. Näin voi käydä jopa kamppailulajeja harrastaneelle jos ei ole tottunut yllättävään väkivaltaan salin ulkopuolella.
Naisen isku on yllättävä. Naiset on paitsi pienen kokonsa vuoksi luontaisesti jäätyviä, niin ihan opetettu jäätymään. Nainen ei tappele, nainen ei sitä eikä tätä, on passiivinen ja katsoo mitä tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi tuo reaktio kuin tuo Rambolers nimimerkin reaktio.
Minkä hänkään sille voi jos aktivoituu Steven Seagaliksi. Tavallaan päällekävijän vika.
Minulla reaktio on pakoon lähtö. En puolustaisi edes lapsiakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellä on kolme reaktiota kriisitilanteessa; jäätyminen, pakeneminen tai vastaan taisteleminen. Suurin osa ihmisistä jäätyy ja se on ihan normaalia.
Eikö tuohon nykyään lisätä vielä "fawn" eli suomeksi mielistely. Eli jos pakeneminen, taistelu tai jäätyminen ei auta tai ole mahdollista ihminen mielistelee kaltoinkohtelijaa päästäkseen helpommalla tai tilanteesta pois.
Kunnes pääsee pakoon, niin jos on pakko on myötäiltävä hidastaakseen hyökkääjää/vähentääkseen hyökkääjän voimankäyttöä/tuottaakseen hyökkääjälle olotilan, että hän on jo saanut mitä halusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johtuuko siitä kun lapsena pakotettiin uskonnon tunnilla ja siellä että jos joku lyö tarvitsee vaan kääntää toinen poskikin lyöjälle että pysyy tyytyväisenä??????
Sitten pääsee ainakin taivaaseen jos ei tee mitään takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Johtuuko siitä kun lapsena pakotettiin uskonnon tunnilla ja siellä että jos joku lyö tarvitsee vaan kääntää toinen poskikin lyöjälle että pysyy tyytyväisenä??????
Sitten pääsee ainakin taivaaseen jos ei tee mitään takaisin.
Ei johdu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin opiskelijana tilanteessa, jossa oli työntekijä, jonka mukana kuljin, sekä asiakas.
Tämä isokokoinen asiakas hyökkäsi täysin arvaamatta kohti potkien ja lyöden. Työparini jäätyi ihan totaalisesti. Hän vain tuijotti ja jähmettyi silmät kauhua täynnä. Itse tajusin käskyttää kovalla äänellä. Asiakas tuli päälle, osui, mutta sain kiinni katseesta, käskytin uudelleen ja hän jotenkin havahtui ja pakeni tilanteesta.
Rauhoittelin työparin. Itselle paniikki tuli vasta, kun olin seuraavaksi yksin.
Sanoin asiasta johtajalle, kun hänet pari päivää myöhemmin kohtasin. Hän oli täysin yllättynyt. Työparini ei ollut kertonut mitään. Johtajan kysyessä, hän vähätteli asiaa ja sanoi, ettei asiakas nyt sellaista...
Johtaja uskoi onneksi minua, kävimme puhumassa asiakkaan kanssa ja löytyipä silminnäkijäkin hommalle. Asia purettiin.
Jotenkin jäi erikoinen tunne ihmisestä, joka jäätyy ja vielä valehtelee sen jälkeen kaikesta. Meni luotto ihmisiin kyllä joksikin aikaa kokonaan. Onneksi häntä ei laitettu enää minun parikseni.
Ehkä häntä nolotti se, että ei kyennyt tekemään mitään tuossa tilanteessa.
Uhrillakin on vielä jotain primitiivistä geeneissään, koska niin monet uhrit kokee häpeää uhriksi joutumisesta, eli eivät ole kyenneet pitämään puoliaan. Vaikka sivistys vaatii toista.
Vierailija kirjoitti:
Taistele, pakene tai lamaannu. Kerran olen joutunut väkivalta tilanteeseen. Mun refleksi oli sadasosasekunnissa taistele. Mitään ajattelematta. Menin siis väliin vaikka kyseessä oli kahden miehen (täysin yllättävä) yhteenotto. Ja olen nainen. Jälkeenpäin tärisin ja saanut henkeä. Mutta en tiedä miten reagoisin jos itseni kimppuun hyökättäisiin.
Ei sulla mitään uhkaa ollut. Menit vaan väliin koska olet nainen ja tiesit ettei sinua lyödä. On ihan eri asia jos oikeasti lyödään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin opiskelijana tilanteessa, jossa oli työntekijä, jonka mukana kuljin, sekä asiakas.
Tämä isokokoinen asiakas hyökkäsi täysin arvaamatta kohti potkien ja lyöden. Työparini jäätyi ihan totaalisesti. Hän vain tuijotti ja jähmettyi silmät kauhua täynnä. Itse tajusin käskyttää kovalla äänellä. Asiakas tuli päälle, osui, mutta sain kiinni katseesta, käskytin uudelleen ja hän jotenkin havahtui ja pakeni tilanteesta.
Rauhoittelin työparin. Itselle paniikki tuli vasta, kun olin seuraavaksi yksin.
Sanoin asiasta johtajalle, kun hänet pari päivää myöhemmin kohtasin. Hän oli täysin yllättynyt. Työparini ei ollut kertonut mitään. Johtajan kysyessä, hän vähätteli asiaa ja sanoi, ettei asiakas nyt sellaista...
Johtaja uskoi onneksi minua, kävimme puhumassa asiakkaan kanssa ja löytyipä silminnäkijäkin hommalle. Asia purettiin.
Jotenkin jäi erikoinen tunne ihmisestä, joka jäätyy ja vielä valehtelee sen jälkeen kaikesta. Meni luotto ihmisiin kyllä joksikin aikaa kokonaan. Onneksi häntä ei laitettu enää minun parikseni.
Ehkä häntä nolotti se, että ei kyennyt tekemään mitään tuossa tilanteessa.
Tai oli sulkenut mielestään pahimmat hetket eikä oikeasti enää muistanut, mitä siinä tapahtui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taistele, pakene tai lamaannu. Kerran olen joutunut väkivalta tilanteeseen. Mun refleksi oli sadasosasekunnissa taistele. Mitään ajattelematta. Menin siis väliin vaikka kyseessä oli kahden miehen (täysin yllättävä) yhteenotto. Ja olen nainen. Jälkeenpäin tärisin ja saanut henkeä. Mutta en tiedä miten reagoisin jos itseni kimppuun hyökättäisiin.
Ei sulla mitään uhkaa ollut. Menit vaan väliin koska olet nainen ja tiesit ettei sinua lyödä. On ihan eri asia jos oikeasti lyödään
Haha jep. Tilanteeseen "joutuminen" oli oma valinta ja typerä sellainen. Jos olisi saanutkin turpiinsa olisi ollut täällä uhriutumassa kuinka sai turpiinsa.
Huoli pois. Väkivalta ei ole normaalia vaikka se on invaasion takia räjähtänyt käsiin. Ei minullakaan nyrkki heilahda kuin pakotettuna vaikka osaan itsepuolustusta ja olen miehekäs mies. Ei nyrkkiä heiluttele kuin psykopaatit mielellään. Paras on laittaa sen verran hanttiin että pääsee pakenemaan turvaan. Mikään ei ole sen suomalaisen näytösoikeudenkäynninkään tai sikailevien kyttien arvoista.