Te joilla ei ollut hyvä teini-ikä

Sun aikasi on joskus myöhemmin. Kukoistat sitten joskus. Nyt hae vaikka keskusteluapua. Lue kirjoja. Pidä huolta kehosta ja mielestä.

Käypäs lääkärissä kertomassa ahdistuksestasi.

Onko sulla sisaruksia, joiden kanssa voisit viettää aikaa ja joiden kavereihin voisit tutustua?

Vierailija kirjoitti:

Käypäs lääkärissä kertomassa ahdistuksestasi.

Oon käynyt, ei oo ollut apua.

Hyväksy tuo ja jatka elämääsi. Ei kaikkien tarvitse leikkiä kännikaloja.

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla sisaruksia, joiden kanssa voisit viettää aikaa ja joiden kavereihin voisit tutustua?

Mun sisarukset on kaikki mua paljon vanhempia, joten niillä ei oo hirveesti aikaa olla mun kaa ja tietty niitten kavereitakaan ei kiinnosta olla mun ikäisen kanssa, haha.

Toivon että haet keskusteluapua. Kaikki kääntyy kyllä hyväksi, mutta joskus vain on vaikeita aikoja. Joku pienikin juttu voi yhtäkkiä tulla elämään ja kurssi kääntyy. Ole sitkeä ja muista, että ne, joilla nyt menee lujaa, voivat kohdata omat vaikeutensa myöhemmin. Elämä heittelee meitä kaikkia.

mun elämä alkoi vasta joskus 21 v. Siihen asti olin vaan lähinnä olemassa.

Mulla oli mieletön teini-ikä. Ihan mieletön. Oli bestiksiä ja oli poikaystäviä ja bileitä ja festareita ja yhden illan juttuja ja mitä tahansa, mistä sen ikäinen villi sielu haaveilee.

Parikymppisenä huomasin, että kaverit on kadonneet, poikaystävät on tehneet bänksit, ja olin todella, todella yksinäinen.

Samalla tiellä vielä varhaiskeski-iässä.

Parempi kukoistaa myöhemmällä iällä, ei noilla teini-iän temmellyksillä ollut mitään merkitystä.

Mun aikani meni, sinulla se on vasta tulossa.

Terapiassa ja harjoittelemalla oppii pois sosiaalisesta ahdistuksesta. Altista itseäsi joka päivä tilanteille, joissa tapaat ihmisiä. Sano jotain vaikka kaupan kassalle. On todella tärkeää, että rupeat harjoittamaan sosiaalisia taitoja.

Työpaikoilla tutustuu ihmisiin työn lomassa. Ensin voi jutella vaikka työasioista.

Kavereita voi saada esim. kaverihakusovelluksista. Yllättävän moni on yksinäinen ja kärsii samantyyppistä ongelmista.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli mieletön teini-ikä. Ihan mieletön. Oli bestiksiä ja oli poikaystäviä ja bileitä ja festareita ja yhden illan juttuja ja mitä tahansa, mistä sen ikäinen villi sielu haaveilee.

Parikymppisenä huomasin, että kaverit on kadonneet, poikaystävät on tehneet bänksit, ja olin todella, todella yksinäinen.

Samalla tiellä vielä varhaiskeski-iässä.

Parempi kukoistaa myöhemmällä iällä, ei noilla teini-iän temmellyksillä ollut mitään merkitystä.

Mun aikani meni, sinulla se on vasta tulossa.

En tahtoisi latistaa tunnelmaa, mutta kaikille ei sitä "aikaa" tule.

Sydämeni särkyy, sillä ihan kuin teini-ikäinen itseni olisi kirjoittanut. 

Toivottavasti sinua lohduttaa se, että minulla menee nyt hyvin. On rakastava puoliso, hyvä ammatti, kavereita, kaksi lasta. Minun elämässäni kääntyi uusi lehti, kun muutin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan.  

Toivon sinulle kaikkea hyvää elämääsi. Iso halaus. 

Vierailija kirjoitti:

Sydämeni särkyy, sillä ihan kuin teini-ikäinen itseni olisi kirjoittanut. 

Toivottavasti sinua lohduttaa se, että minulla menee nyt hyvin. On rakastava puoliso, hyvä ammatti, kavereita, kaksi lasta. Minun elämässäni kääntyi uusi lehti, kun muutin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan.  

Toivon sinulle kaikkea hyvää elämääsi. Iso halaus. 

Miten jonkun toisen onni lohduttaa?

Vertailu ns. ideaalinuoruuteen tekee takuuvarmasti onnettomaksi. Sosiaaliseen ahdistukseen auttaa terapia, kognitiivinen psykoterapia. Itse kävin kolme vuotta ja alkoi helpottaa. Päädyin terapiaan vasta nelikymppisenä. En tajunnut hakeutua aiemmin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Olet ap vielä nuori, lähes koko elämä edessä. Ikinä ei ole liian myöhäistä muuttaa omaa suuntaa. Unohda se ideaalinuoruus, harvalla nuoruus on elämän parasta aikaa. Ehkä joskus 25. vuodesta eteenpäin on seesteisempää. Etsiydy itseäsi kiinnostavien asioiden äärelle, löydät paikkasi.

Vierailija kirjoitti:

Sydämeni särkyy, sillä ihan kuin teini-ikäinen itseni olisi kirjoittanut. 

Toivottavasti sinua lohduttaa se, että minulla menee nyt hyvin. On rakastava puoliso, hyvä ammatti, kavereita, kaksi lasta. Minun elämässäni kääntyi uusi lehti, kun muutin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan.  

Toivon sinulle kaikkea hyvää elämääsi. Iso halaus. 

Ihana kommentti, kiitos

Mun elämä on tuntunut alkavan vasta nyt melkein 30-vuotiaana. Sulla on vaikka kuinka paljon aikaa, olet vasta elämäsi alussa.

Opiskele kiva ammatti. Raha piristää mukavasti.

Kiitos kaikista kommenteista tähän asti! Oon ollut terapiassa, mutta koen että se oikeastaan pahenti mun ongelmaa etenkin vähättelevän lääkärin myötä, mutta ehkä vielä uskallaudun joskus. T. Ap

Miksi juhliminen ja heilat ovat sinulle niin tärkeitä?

Kaverit jäi yksi toisensa jälkeen teini-iässä. 18-vuotiaana niitä ei sitten ollut jäljellä yhtäkään. Onneksi pikkuveli olemassa ja hengasin joskus hänen ja hänen kavereidensa kanssa niin on tullut päästyä edes baariin. En valitettavasti saanut suuntaa muutettua vaan edelleen, nyt 34-vuotiaana olen täysin erakko ja todella katkera elämälleni että se meni näin. Koko aikusiän olen viettänyt yksin ja näyttää siltä ettei tämä tästä tule muuttumaan. Miestä ei ole ollut myöskään koskaan.