Te joilla ei ollut hyvä teini-ikä

Vierailija kirjoitti:

Kaverit jäi yksi toisensa jälkeen teini-iässä. 18-vuotiaana niitä ei sitten ollut jäljellä yhtäkään. Onneksi pikkuveli olemassa ja hengasin joskus hänen ja hänen kavereidensa kanssa niin on tullut päästyä edes baariin. En valitettavasti saanut suuntaa muutettua vaan edelleen, nyt 34-vuotiaana olen täysin erakko ja todella katkera elämälleni että se meni näin. Koko aikusiän olen viettänyt yksin ja näyttää siltä ettei tämä tästä tule muuttumaan. Miestä ei ole ollut myöskään koskaan.

Jos et saa miestä, kokeile saada nainen. Ole avomielinen.

Harmi, että on ollut huonoja kokemuksia terapiassa.

Mun teini-ikä oli suht normaali, mutta mun teinipojalla on samoja ongelmia kuin sulla. Nyt ei ole pystynyt koulussakaan käymään pariin kuukauteen ja kaikkiin terapia- tms. käynteihin suhtautuu todella negatiivisesti, ahdistuu niistäkin. Mihinkään kodin ulkopuolelle ei suostu lähtemään ellei pääse oven edestä autolla. Ja meillä ei ole autoa, joten neljän seinän sisällä viettää aikansa. Ahdistaa kuulemma mahdollisuus törmätä luokkalaisiin, samassa koulussa oleviin samanikäisiin. Mitään varsinaista kiusaamista ei kuulemma ole ollut. Äitinä ihan kädetön olo, tietty kouluun otettu yhteyttä ja nyt näitä terapiakäyntejä yms.

Voimia sulle! Toivottavasti alkaisi ajan kanssa helpottaa ja saisit jostain oikeasti auttavaa apua.