Ilkeästi töksäyttelevä äiti nyt viime aikoina kaikki satuttavat asiat ovat nousseet mieleen
Olin eilen käymässä vanhemmillani ja eikös äiti innostunut taas muistelemaan jotain tilannetta, jolloin olin lapsena tehnyt jonkun virheen, en ollut tajunnut ohjeita tai ollut muuten vaan kaikin puolin nolo. Kotimatkalla mietin, että tällaisia tarinoita olen kuullut koko ikäni, ei yhtään iloista tarinaa tai sellaista, jossa olisin äidin mielestä onnistunut tai toiminut hienosti. Hörökorvistanikin riitti juttua ja kuinka joku lääkäri oli vaatinut saada korjata ne, tällaisilla jutuilla viihdytti muita esim illanistujaisissa.
Kun erosin pitkästä avioliitosta, yritin hakea äidistä tukea, mutta se oli virhe. Hän muun muassa vähätteli mustelmia, joita oli tullut kun ex oli pahoinpidellyt minut. Äiti sanoi, että "ei ne nyt niin pahalta näytä". Hän muisti toki myös kehua exän nopeasti hankkimaa uutta naista, sanoi että "x varmaan tykkää kun se on noin hoikka ja vaalea".
Pieniä ja isoja esimerkkejä äidin sanomisista löytyisi loputtomiin. Vaikeinta on kuitenkin se, että asia ei ole niin mustavalkoinen. Äiti on ollut minun ja lasteni elämässä mukana, toki olen saanut häneltä paljon apua myös. Ongelma on se, että hän saattaa ihan yllättäen edelleen sanoa jotain tosi satuttavaa. Iskeä ns vyön alle silloin kun vähiten odotan. En ole edelleenkään tottunut siihen, enkä osaa ajatella, että äiti nyt vaan on tuollainen.
En edes tiedä, mitä kirjoituksellani haen, ehkä vertaistukea? Onko samankaltaisia kokemuksia? Vaikka olen aikuinen ihminen eikä minun pitäisi enää olla niin herkkä, itkin kuitenkin eilen koko illan ja tänään heräsin taas itkuun. Olen jotenkin tosi rikki.
Kommentit (95)
Oma äitini on myös tuollainen '70-luvun äiti'. Aina lapsena koin olevani vääränlainen, kun noita tölväisyjä tuli tämän tästä. Kun koulussa kiusattiin, en uskaltanut kertoa, ja kun jotain kävi ilmi, ei kuulemma olisi saanut olla 'tuollainen tönittävä'.
Nyt äiti on 80 v ja kaikkien mielestä todella ihana vanhus. Onneksi hän pärjää hyvin vielä itsekseen, koska en mielelläni häntä tapaa, vaikka hän aina kyseleekin, koska tulemme käymään. Ihmisetkin kuulemma ihmettelevät, eli tuntuu että pitkälti sen vuoksi haluaa meidän käyvän.
20 -vuotias: miksi 70-luvulla syntyneet ovat ihan i...tteja.
80 - vuotias; kyllä nuo 20-luvulla syntyneet äidit oli vanhanaikaisia ja lapsena aina piti tehdä jotain. Eivät yhtään suvainneet 70-luvun avoliittoja ja naisten pääsyä ravintolaan.
Sukulaistyttö 21, toista talvea opiskelukaupungissa, mollii koko ajan 50 täyttäneitä vanhempiaan, eivät ymmärrä mitään. ( toisella vanhemmista tohtorinhattu, toinenkin korkeasti koulutettu , helsinkiläisiä ettei ees maalaisia.)
Täällä saa vähän väärän käsityksen äitien pahuudesta. Kirjoittajien suurin ikäluokka näyttäisi olevan noin 50-vuotias. He joukkopsykoosissaan hokevat 70-luvun huonoa äitiyttä. Heillä jo itsellään ollutkin paremmat lapsiperheajat yhteiskunnan kehityttyä äitien työssäkäynnin huomioivaksi.
Jos 40-luvulla olisi ollut vauvakeskustelut varmaan silloinkin 50-vuotiaat olisivat solvanneet äitejään. He olivat jo kansakoulun käyneitä, vanhempansa ei ehkä ees kiertokoulua ja hyvin huonosti ehkä lukutaitoisia. Silloiset viiskymppiset syntyneet 1800-luvun puolella.
Vierailija kirjoitti:
Täällä saa vähän väärän käsityksen äitien pahuudesta. Kirjoittajien suurin ikäluokka näyttäisi olevan noin 50-vuotias. He joukkopsykoosissaan hokevat 70-luvun huonoa äitiyttä. Heillä jo itsellään ollutkin paremmat lapsiperheajat yhteiskunnan kehityttyä äitien työssäkäynnin huomioivaksi.
Jos 40-luvulla olisi ollut vauvakeskustelut varmaan silloinkin 50-vuotiaat olisivat solvanneet äitejään. He olivat jo kansakoulun käyneitä, vanhempansa ei ehkä ees kiertokoulua ja hyvin huonosti ehkä lukutaitoisia. Silloiset viiskymppiset syntyneet 1800-luvun puolella.
Siis sinusta on solvausta kertoa siitä, miten joku on haukkunut, tai tehnyt tyhmästi? Se 70- luvulla syntyneiden ketju oli ihan kauhea. Jotkut ei edes ostaneet rintaliivejä tai siteitä tyttärelleen, ja jotkut kulki sitten vessapaperi housuissa kun ei rahaa ollut siteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä saa vähän väärän käsityksen äitien pahuudesta. Kirjoittajien suurin ikäluokka näyttäisi olevan noin 50-vuotias. He joukkopsykoosissaan hokevat 70-luvun huonoa äitiyttä. Heillä jo itsellään ollutkin paremmat lapsiperheajat yhteiskunnan kehityttyä äitien työssäkäynnin huomioivaksi.
Jos 40-luvulla olisi ollut vauvakeskustelut varmaan silloinkin 50-vuotiaat olisivat solvanneet äitejään. He olivat jo kansakoulun käyneitä, vanhempansa ei ehkä ees kiertokoulua ja hyvin huonosti ehkä lukutaitoisia. Silloiset viiskymppiset syntyneet 1800-luvun puolella.
Siis sinusta on solvausta kertoa siitä, miten joku on haukkunut, tai tehnyt tyhmästi? Se 70- luvulla syntyneiden ketju oli ihan kauhea. Jotkut ei edes ostaneet rintaliivejä tai siteitä tyttärelleen, ja jotkut kulki sitten vessapaperi housuissa kun ei rahaa ollut siteisiin.
Nuo on kyllä niin ihme tarinoita etten oikein ees usko. En tiedä heistä jotka 70-luvulla olivat teinejä eli 50-luvun lopulla syntyneet.
70-luvun äidit, teinit 80-luvulla, ainakin kaupungeissa olivat siistejä ja hygieniatietoisia.
Tietenkin täällä kirjoittaa ongelmaperheissä kasvaneet, ehkei sitten ollut rahaa siteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kontrolloiva ilkeä äiti. Olen yli viisikymppinen, äiti 87 v.
Äitini tahtoisi määrätä elämässäni kaikesta. Ketä äänestän, että sunnuntaisin perheeni ruoka pitäisi syödä olla klo 12 eikä klo 17, sopiva saunapäivå on lauantai; sunnnuntaisin ei saa saunoa vaikka omiakotitalossa asutaan, aikuiset lapseni eivät saa seurustella..
Mikään määrä vastaansanomista ei auta, ei näe omassa käytöksessään mitään vikaa ikinä. Nimitän äitiä pölvästiksi päin naamaa. Kauhea ihminen, elää varmaan kiusallaan satavuotiaaksi.
Eikö oikeasti itse ymmärrä että ei voi puuttua aikuisen lapsen elämään?
Ensin pitäis tietää, että onko ap yrittänyt sanoa äidilleen, että nuo asiat satuttaa? Vasta sen jälkeen tietää, että onko kyse siitä, ettei piittaa toisen tunteista vai onko vain ajattelemattomuutta.
Itselläni ollut vähän samanlaista perhepiirissä, niin aloin vain kertomaan ääneen, että hei, tuo ei tunnu musta nyt mukavalta. Ja ihmiset oikeasti sitten muutti käytöstään: Joskin varoituksen sana tässä, tämä ei välttämättä tapahdu ilman että hetkeksi voi tilanne eskaloitua, kun ihmiset voi ottaa tuon sanomisen syyttelynä vaikka miten nätisti sanoisit. Siinä ei vaan sitten pidä perääntyä askeltakaan, ei saa antaa heidän syyllistää sua takaisin siitä että kerroit mitä tunnet ja tämä voi olla TOSI rankka hetki, mutta palkintona lopulta on oma mielenrauha ja se että muut kunnioittaa sua enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kontrolloiva ilkeä äiti. Olen yli viisikymppinen, äiti 87 v.
Äitini tahtoisi määrätä elämässäni kaikesta. Ketä äänestän, että sunnuntaisin perheeni ruoka pitäisi syödä olla klo 12 eikä klo 17, sopiva saunapäivå on lauantai; sunnnuntaisin ei saa saunoa vaikka omiakotitalossa asutaan, aikuiset lapseni eivät saa seurustella..
Mikään määrä vastaansanomista ei auta, ei näe omassa käytöksessään mitään vikaa ikinä. Nimitän äitiä pölvästiksi päin naamaa. Kauhea ihminen, elää varmaan kiusallaan satavuotiaaksi.
Eikö oikeasti itse ymmärrä että ei voi puuttua aikuisen lapsen elämään?
Jos eivät asu yhteisessä talossa ja 57-vuotiaankin lapset kai omillaan miten mummun puheilla on mitään merkitystä? Sopiihan sitä mielipiteitä maailmaan oikeasta saunapäuvöstä tai toisten heiloista.
Vireäkin 87 v ajattelee jo kuitenkin suppeasti.
Jokainen näkee itsensä vanhana kun katsoo äitiään.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kontrolloiva ilkeä äiti. Olen yli viisikymppinen, äiti 87 v.
Äitini tahtoisi määrätä elämässäni kaikesta. Ketä äänestän, että sunnuntaisin perheeni ruoka pitäisi syödä olla klo 12 eikä klo 17, sopiva saunapäivå on lauantai; sunnnuntaisin ei saa saunoa vaikka omiakotitalossa asutaan, aikuiset lapseni eivät saa seurustella..
Mikään määrä vastaansanomista ei auta, ei näe omassa käytöksessään mitään vikaa ikinä. Nimitän äitiä pölvästiksi päin naamaa. Kauhea ihminen, elää varmaan kiusallaan satavuotiaaksi.
Monelle sen sukupolven naiselle äitiys ja perheestä huolehtiminen oli elämän suurin, ja joskus ainoa, hyväksytty tehtävä.
Kun ystävät ja menot katoavat, jäljelle jää vain se kaikkein vanhin ja lujin rooli: äitiys. Jos lapsikin ottaa etäisyyttä ja pitää salaisuuksia, vanhuksesta tuntuu, että hän menettää aivan viimeisenkin palasen identiteetistään ja merkityksestään tässä maailmassa.
Heille ei opetettu, miten olla "itsenäinen yksilö" perheen ulkopuolella. Siksi ajatus siitä, että pitäisi olla "jotain muutakin", voi olla äidille täysin vieras ja pelottava. Hän ei yksinkertaisesti osaa olla mitään muuta.
Onko sinun mielestäsi yllättävää, miten usein vanhemman kontrollointi johtuukin hänen omasta pelostaan ja heikkoudestaan, eikä suinkaan siitä, että hän tuntisi itsensä vahvaksi ja mahtavaksi?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kontrolloiva ilkeä äiti. Olen yli viisikymppinen, äiti 87 v.
Äitini tahtoisi määrätä elämässäni kaikesta. Ketä äänestän, että sunnuntaisin perheeni ruoka pitäisi syödä olla klo 12 eikä klo 17, sopiva saunapäivå on lauantai; sunnnuntaisin ei saa saunoa vaikka omiakotitalossa asutaan, aikuiset lapseni eivät saa seurustella..
Mikään määrä vastaansanomista ei auta, ei näe omassa käytöksessään mitään vikaa ikinä. Nimitän äitiä pölvästiksi päin naamaa. Kauhea ihminen, elää varmaan kiusallaan satavuotiaaksi.
Moni tämän päivän 87-vuotias on kasvanut sodan jälkeisessä Suomessa, jossa tunteita ei jaettu, rajoja ei kunnioitettu ja kasvatus oli kurinalaista.
Äidille itselleen ei ehkä koskaan annettu tilaa olla erillinen, itsenäinen yksilö, jolla on salaisuuksia ja oma elämä.
Koska hänelle ei annettu sitä mallia, hän ei osaa antaa sitä omalle lapselleenkaan. Mutta se ei silti tee oikeaksi sitä, että hän vaatii lapseltaan sellaista, mitä ei ole itse kyennyt antamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kontrolloiva ilkeä äiti. Olen yli viisikymppinen, äiti 87 v.
Äitini tahtoisi määrätä elämässäni kaikesta. Ketä äänestän, että sunnuntaisin perheeni ruoka pitäisi syödä olla klo 12 eikä klo 17, sopiva saunapäivå on lauantai; sunnnuntaisin ei saa saunoa vaikka omiakotitalossa asutaan, aikuiset lapseni eivät saa seurustella..
Mikään määrä vastaansanomista ei auta, ei näe omassa käytöksessään mitään vikaa ikinä. Nimitän äitiä pölvästiksi päin naamaa. Kauhea ihminen, elää varmaan kiusallaan satavuotiaaksi.
Eikö oikeasti itse ymmärrä että ei voi puuttua aikuisen lapsen elämään?
Ei todellakaan ymmärrä. Kun aiheesta sanotaan kipakasti, on hetken hämmentyneen näköinen. Mutta käytös ei muutu. Äitimme ( yrittää kohdella veljen perhettä samoin ) ei kerta kaikkiaan ymmärrä lastensa olevan yli viisikymppisiä aikuisia ja lastenlastenkin jo aikuisia.Ei ymmärrä karkottavansa käytöksellään "rakkaita" lapsiaan vain kauemmaksi.
Pakosta ollaan tekemisissä välttämättömän kun tarviihan tuon ikäinen jo apua asioissa. Mutta ei ole muistisairas, käyttää tietokonetta ja älypuhelinta näppärästi ja hoitaa itse siivoukset ja ruuanlaitot.
Äitiys ei ollut elämässä päätyö vaan oli vuosikymmeniä virkanainen valtiolla. Mutta kontrolloiva kiukkuinen luonne on ollut aina. Vanhetessaan vaan paheni.
Joku ketjussa kirjoitti, että mitä väliä muorin höpinöillä. No ei niitä ilokseen kuuntele! Kun joka kohtaaminen on moittimista ja komentelua ja vikojeni luettelemista. Ikinä en olisi tuollaisen ihmisen kanssa tekemisissä jos ei olisi äitini.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kontrolloiva ilkeä äiti. Olen yli viisikymppinen, äiti 87 v.
Äitini tahtoisi määrätä elämässäni kaikesta. Ketä äänestän, että sunnuntaisin perheeni ruoka pitäisi syödä olla klo 12 eikä klo 17, sopiva saunapäivå on lauantai; sunnnuntaisin ei saa saunoa vaikka omiakotitalossa asutaan, aikuiset lapseni eivät saa seurustella..
Mikään määrä vastaansanomista ei auta, ei näe omassa käytöksessään mitään vikaa ikinä. Nimitän äitiä pölvästiksi päin naamaa. Kauhea ihminen, elää varmaan kiusallaan satavuotiaaksi.
Et ehkä eheydy kaikesta kokemastasi, mutta pidä sitten juhlat kun hänestä aika jättää. 🥂
Vierailija kirjoitti:
Voiko yli 50 v kirjoittaa lapsenomaisen kirjoituksen? Voi.
Eiköhän ihminen voi olla esimerkiksi lapsellinen, ilkeä ja narsistinen vaikka 100-vuotiaaksi asti. Myös se kontrolloiva "äiti".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kontrolloiva ilkeä äiti. Olen yli viisikymppinen, äiti 87 v.
Äitini tahtoisi määrätä elämässäni kaikesta. Ketä äänestän, että sunnuntaisin perheeni ruoka pitäisi syödä olla klo 12 eikä klo 17, sopiva saunapäivå on lauantai; sunnnuntaisin ei saa saunoa vaikka omiakotitalossa asutaan, aikuiset lapseni eivät saa seurustella..
Mikään määrä vastaansanomista ei auta, ei näe omassa käytöksessään mitään vikaa ikinä. Nimitän äitiä pölvästiksi päin naamaa. Kauhea ihminen, elää varmaan kiusallaan satavuotiaaksi.
Eikö oikeasti itse ymmärrä että ei voi puuttua aikuisen lapsen elämään?
Ei todellakaan ymmärrä. Kun aiheesta sanotaan kipakasti, on hetken hämmentyneen näköinen. Mutta käytös ei muutu. Äitimme ( yrittää kohdella veljen perhettä samoin ) ei kerta kaikkiaan ymmärrä lastensa olevan yli viisikymppisiä aikuisia ja lastenlastenkin jo aikuisia.Ei ymmärrä karkottavansa käytöksellään "rakkaita" lapsiaan vain kauemmaksi.
Pakosta ollaan tekemisissä välttämättömän kun tarviihan tuon ikäinen jo apua asioissa. Mutta ei ole muistisairas, käyttää tietokonetta ja älypuhelinta näppärästi ja hoitaa itse siivoukset ja ruuanlaitot.
Äitiys ei ollut elämässä päätyö vaan oli vuosikymmeniä virkanainen valtiolla. Mutta kontrolloiva kiukkuinen luonne on ollut aina. Vanhetessaan vaan paheni.
Joku ketjussa kirjoitti, että mitä väliä muorin höpinöillä. No ei niitä ilokseen kuuntele! Kun joka kohtaaminen on moittimista ja komentelua ja vikojeni luettelemista. Ikinä en olisi tuollaisen ihmisen kanssa tekemisissä jos ei olisi äitini.
Voi teitä tätejä, vanhoja ja nuorempia toisistaab motkottavia kärttyjö. Mihin hön tarvitsee apua jos siivoaakin itse? Sehän yleensä on ensimmäinen.
Asutteko yhdessä jos valta on noin suuri?
Voiko yli 50 v kirjoittaa lapsenomaisen kirjoituksen? Voi.