Uusioparin lapseton viikonloppu

Lapset taitaa monelta unohtua uuden rakkauden tuulissa.

Luulisi kaipaavan lapsia luokseen, kun viikot keskenään ovat.

Vierailija kirjoitti:

Lapset taitaa monelta unohtua uuden rakkauden tuulissa.

Luulisi kaipaavan lapsia luokseen, kun viikot keskenään ovat.

Niin, lapsia annetaan jopa huostaan uuden onnen tieltä. 

Ilkeämielinen aloitus. 

Minä olen ihan ydinperheen äiti ja olemme järjestäneen mieheni kanssa niin, että meillä on kummallakin yksi oma viikonloppuvapaa(esim isä lapsen kanssa) ja yksi yhteinen vapaa(lapsi mummilassa) kuukaudessa. Aikuisella saa ja pitääkin olla jotain omaa, eikä vain elää sen perheen kautta. 

Vierailija kirjoitti:

Ilkeämielinen aloitus. 

Kateus voittaa kiimankin. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ihan ydinperheen äiti ja olemme järjestäneen mieheni kanssa niin, että meillä on kummallakin yksi oma viikonloppuvapaa(esim isä lapsen kanssa) ja yksi yhteinen vapaa(lapsi mummilassa) kuukaudessa. Aikuisella saa ja pitääkin olla jotain omaa, eikä vain elää sen perheen kautta. 

Perheet on ihan liian tiiviitä nykyään ja se kaikki sisältö elämään haetaan sen perheen kautta ja perheet ei kestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ihan ydinperheen äiti ja olemme järjestäneen mieheni kanssa niin, että meillä on kummallakin yksi oma viikonloppuvapaa(esim isä lapsen kanssa) ja yksi yhteinen vapaa(lapsi mummilassa) kuukaudessa. Aikuisella saa ja pitääkin olla jotain omaa, eikä vain elää sen perheen kautta. 

Perheet on ihan liian tiiviitä nykyään ja se kaikki sisältö elämään haetaan sen perheen kautta ja perheet ei kestä. 

Voi olla, mutta minkäs teet, kun tukiverkkolotossa ei kaikille riitä isovanhempia, kummeja ja muita aikuisia, jotka voisivat edes kerran vuodessa hoitaa lapsia. Palkattuja lastenhoitajia on turha ehdotella. Mielestäni joka stressaava, aikataulutettu parin tunnin ravintolaillallinen puolison kanssa ei ole mistään kotoisin. Joskus olisi kiva päästä olemaan edes yksi ilta ja yö kahdestaan puolison kanssa kotona, mutta hoitajia ei voi palkata yöksi eikä varsinkaan niin, että he veisivat lapset jonnekin.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ihan ydinperheen äiti ja olemme järjestäneen mieheni kanssa niin, että meillä on kummallakin yksi oma viikonloppuvapaa(esim isä lapsen kanssa) ja yksi yhteinen vapaa(lapsi mummilassa) kuukaudessa. Aikuisella saa ja pitääkin olla jotain omaa, eikä vain elää sen perheen kautta. 

Mutta teillä on lapset kokoaikaisesti, mutta näillä aloituksessa olevilla on lapset viikot toisilla vanhemmilla.

Vierailija kirjoitti:

Ilkeämielinen aloitus. 

Veikkaan, että olet uusioperheen jäsen ja puolusteltavaa riittää.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ihan ydinperheen äiti ja olemme järjestäneen mieheni kanssa niin, että meillä on kummallakin yksi oma viikonloppuvapaa(esim isä lapsen kanssa) ja yksi yhteinen vapaa(lapsi mummilassa) kuukaudessa. Aikuisella saa ja pitääkin olla jotain omaa, eikä vain elää sen perheen kautta. 

Miten ne pariskunnat saavat yhteistä vapaata, joilla ei ole mummeja tai ne, joiden mummit pikemminkin haluavat jatkuvasti apua ja tukea aikuisilta lapsiltaan, jotka sitten puristuvat sandwich-sukupolvena vanhempiensa ja lastensa hoitovastuun välissä?

Suomessa vaietaan aika systemaattisesti siitä, että kahden vaativaa työtä tekevän vanhemman perhe on täysin riippuvainen tukiverkoista, joihin on varsin vaikeaa itse vaikuttaa. Enkä tarkoita pelkkiä vanhempien yhteisiä vapaita vaan myös työn ja perhearjen yhteensovittamista, jota aloituksessa kuvataan. Suomessa jotenkin tuutataan varsinkin akateemisille naisille, että kaikki on mahdollista. Voit saada kaiken! Parisuhteen, perheen ja uran! Ja sitten onkin oikeasti täysin sattumanvaraista, löytyykö niitä resursseja, joilla tämä oikeasti mahdollistuu. Lisäksi nekin tukiverkot voivat kadota, joita joskus on ollut. Isovanhemmat vanhenevat, sairastuvat tai toteavat, etteivät jaksakaan pikkulapsia. Ja vapaaehtoista se onkin eikä kenenkään ole pakko mahdollistaa omien aikuisten lasten arkielämää työn ja perheen puristuksissa. Itse kaipaisin sitä, että tämä asia edes tunnustettaisi ja myönnettäisi julkisessa keskustelussa ja ymmärrettäisi, että pelkkä päivähoito ei riitä resurssiksi, jos molemmat perheessä tekevät vaativaa työuraa ja avioliittokin pitäisi mielellään pitää kasassa ja lapset kasvattaa tasapainoisiksi aikuisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ihan ydinperheen äiti ja olemme järjestäneen mieheni kanssa niin, että meillä on kummallakin yksi oma viikonloppuvapaa(esim isä lapsen kanssa) ja yksi yhteinen vapaa(lapsi mummilassa) kuukaudessa. Aikuisella saa ja pitääkin olla jotain omaa, eikä vain elää sen perheen kautta. 

Miten ne pariskunnat saavat yhteistä vapaata, joilla ei ole mummeja tai ne, joiden mummit pikemminkin haluavat jatkuvasti apua ja tukea aikuisilta lapsiltaan, jotka sitten puristuvat sandwich-sukupolvena vanhempiensa ja lastensa hoitovastuun välissä?

Suomessa vaietaan aika systemaattisesti siitä, että kahden vaativaa työtä tekevän vanhemman perhe on täysin riippuvainen tukiverkoista, joihin on varsin vaikeaa itse vaikuttaa. Enkä tarkoita pelkkiä vanhempien yhteisiä vapaita vaan myös työn ja perhearjen yhteensovittamista, jota aloituksessa kuvataan. Suomessa jotenkin tuutataan varsinkin akateemisille naisille, että kaikki on mahdollista. Voit saada kaiken! Parisuhteen, perheen ja uran! Ja sitten onkin oikeasti täysin sattumanvaraista, löytyykö niitä resursseja, joilla tämä oikeasti mahdollistuu. Lisäksi nekin tukiverkot voivat kadota, joita joskus on ollut. Isovanhemmat vanhenevat, sairastuvat tai toteavat, etteivät jaksakaan pikkulapsia. Ja vapaaehtoista se onkin eikä kenenkään ole pakko mahdollistaa omien aikuisten lasten arkielämää työn ja perheen puristuksissa. Itse kaipaisin sitä, että tämä asia edes tunnustettaisi ja myönnettäisi julkisessa keskustelussa ja ymmärrettäisi, että pelkkä päivähoito ei riitä resurssiksi, jos molemmat perheessä tekevät vaativaa työuraa ja avioliittokin pitäisi mielellään pitää kasassa ja lapset kasvattaa tasapainoisiksi aikuisiksi.

Hups. Vastasinkin väärään ketjuun. :D Aloituksella tarkoitin sitä, jossa aloitusta, jossa lapset sairastelevat koko ajan ja on ihan helisemässä töidensä kanssa yhtä aikaa.