Jätitkö tietoisesti hankkimatta lapsia sairauden ym syyn takia?

Minä enkä mieheni emme pysty saamaan lapsia steriliteettiä aiheuttavan sairauden takia. Asiaa saa selittää kaikille ihan koko ajan. Suurin osa ihmisistä ei tunnu ymmärtävän että kaikki ihmiset eivät voi saada biologisia lapsia vaikka haluaisivat.

Mieheni sairastui psyykkisesti. Vaikka hän voi lääkkeiden ja terapian ansiosta hyvin, en usko hänen kykenevän tasavertaiseen vanhemmuuteen. Valvominen ja lapsesta aiheutuva stressi ja jatkuva huolehtiminen todennäköisesti pahentaisivat mieheni sairautta. En koe jaksavani vauvan yövalvomisia yms. yksin. Lähipiiriini ei tiedä mieheni sairaudesta, en uskalla kertoa koska pelkään heidän olevan ennakkoluuloisia ja heidän suhtauminen mieheeni voisi muuttua. Luultavasti lähipiiri luulee että olemme vapaaehtoisesti lapsettomia tai että emme voi saada lapsia. Toisaalta saattavat odottaa vielä (turhaan) vauvauutisia kun olemme kuitenkin alle nelikymppisiä.

Kyllä. Vanhempi sisarukseni kävi vuosien ajan lapsettomuushoidoissa ja valitti aina kuinka paljon ne maksoivat. Tiesin että minulla saattaisi olla sama ongelma ja etteivät rahani riittäisi hoitoihin, joiden toimiminen olisi lisäksi epävarmaa. Myöhemmin varmistui minulla olevan eri sairaus, joka aiheuttaa lapsettomutta, ja sain tietää toisesta kroonisesta sairaudestani sen aiheuttavan helposti keskenmenoja. Eli minulla on sairaus, joka aiheuttaa lapsettomuutta, ja olen lisäksi saattanut periä ongelman, jonka takia alkio ei lähde kehittymään, ja vaikka kehittyisi, saattaisi tulla keskenmeno. Itselleni tuossa oli liian monta epävarmuustekijää, että olisin edes halunnut yrittää raskautta, etenkin kun se olisi todennäköisesti päättynyt kesken. Olin vain helpottunut kun kohtu lopulta poistettiin kasvaimien takia, jotka olisivat olleet tietysti jälleen uusi este raskaudelle.

Ei sitä tietenkään kukaan tajua, että olen tiennyt nuoresta lähtien ettei raskaus ole itsestäänselvyys ja siihen on vähitellen tullut aina lisää tietoa, ja turha sitä on yrittää edes selittää. Ihmeellisin on ollut lapsettoman tätini kommentti, kun yritin selittää kaikista sairauksista ja mahdollisista ongelmista sekä niiden perinnöllisestä luonteesta, ettei hän tunne suvussamme ketään lapsettomuudesta kärsinyttä. Samalla hän tuli vahvistaneeksi aiemmin sukulaiselta kuulemani tarinan, että tätini oli ollut kerran raskaana mutta tehnyt abortin eikä tullut enää toista kertaa raskaaksi. Eli turha odottaa edes muiden lapsettomien ymmärtävän.

Ei vaan tietoisesti hankin niitä. Ihmisiä ei voi ikinä olla liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä enkä mieheni emme pysty saamaan lapsia steriliteettiä aiheuttavan sairauden takia. Asiaa saa selittää kaikille ihan koko ajan. Suurin osa ihmisistä ei tunnu ymmärtävän että kaikki ihmiset eivät voi saada biologisia lapsia vaikka haluaisivat.

Se on niin harvinaista kun ihmismäärää katsoo.

Kyllä. Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta, kulkee suvussa. Se oli pahimmillaan ja poissa hoitotasapainosta juuri parhaaseen "lastenhankkimisaikaan". Nyt 46v on todettava että ihan oikean päätöksen tein. En muutenkaan ollut mikään äitiydestä haaveileva henkilö. Sairaus on vaikuttanut jaksamiseen myös vanhemmallakin iällä, vaikka periaatteessa voin ihan hyvin. Nyt on mukava touhuta kummilasten kanssa.

Selviteltiin raskauden mahdollisuutta sairauteni takia, mutta palautteena tuli, ettei raskautta suositella minun (ja sikiön) terveyden takia. En välttämättä tulisi edes raskaaksi ja keskenmenoriski on korkeampi.

Emme lähteneet siis riskiä ottamaan.

Lähipiiri ymmärtää, koska äidilleni sanottiin jo miltein syntymäni jälkeen etten todennäköisesti tule saamaan biologisia lapsia. Ystävät myös sairauden vakavuuden huomioiden eivät ole lähteneet asiaa ihmettelemään.

Joo, mielenterveys häiriöiden. Ei ole voimia huolehtia pikkuisista, kun oma terveyskin heittelee molemmilla.

Vierailija kirjoitti:

Ei vaan tietoisesti hankin niitä. Ihmisiä ei voi ikinä olla liikaa.

Mukava käydä täällä provoilemassa mahdollisesti osalle herkällä aiheella?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta, kulkee suvussa. Se oli pahimmillaan ja poissa hoitotasapainosta juuri parhaaseen "lastenhankkimisaikaan". Nyt 46v on todettava että ihan oikean päätöksen tein. En muutenkaan ollut mikään äitiydestä haaveileva henkilö. Sairaus on vaikuttanut jaksamiseen myös vanhemmallakin iällä, vaikka periaatteessa voin ihan hyvin. Nyt on mukava touhuta kummilasten kanssa.

Ai niin ja kysyit lähipiirin suhtautumista. Mies oli alun perinkin samoilla linjoilla, että ei meidän tarvitse hankkia perheenlisäystä. Äitini sanoo vain, että häntä huolettaa, miten minun käy vanhana, kun ei ole lapsia huolehtimassa. Sanon aina, etten oletakaan, että lapset huolehtivat, vaan järjestän hoitoni itse. Muut sukulaiset ovat antaneet meidän tehdä itse omat ratkaisumme eikä asiasta ole ollut juurikaan edes puhetta.

Kyllä. Toistuva masennus on aiheuttanut sen, etten uskaltanut ottaa huollettavakseni jälkikasvua. On myös neuropsykologinen poikkeavuus, joten luultavasti adhd-tapauksia olisi ollut tiedossa. En olisi jaksanut.

Olen ihan tyytyväinen päätökseen näin keski-ikäisenä.

Vierailija kirjoitti:

Ei vaan tietoisesti hankin niitä. Ihmisiä ei voi ikinä olla liikaa.

Kaikki muut apinalajit ovat uhanalaisia paitsi ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Ei vaan tietoisesti hankin niitä. Ihmisiä ei voi ikinä olla liikaa.

Hieno homma sulle, onnea. Aihe on vaikea, joten pysytään pliis siinä. Harmittaa ja surettaa etten voi/uskalla hankkia lasta vahvasti perinnöllisen sairauden takia. Pahin olisi jos lapsi sairastuisi, joten en halua ottaa sitä riskiä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Toistuva masennus on aiheuttanut sen, etten uskaltanut ottaa huollettavakseni jälkikasvua. On myös neuropsykologinen poikkeavuus, joten luultavasti adhd-tapauksia olisi ollut tiedossa. En olisi jaksanut.

Olen ihan tyytyväinen päätökseen näin keski-ikäisenä.

Kiitos kun kerroit. Jaksamisia sinulle. <3

Vierailija kirjoitti:

Minä enkä mieheni emme pysty saamaan lapsia steriliteettiä aiheuttavan sairauden takia. Asiaa saa selittää kaikille ihan koko ajan. Suurin osa ihmisistä ei tunnu ymmärtävän että kaikki ihmiset eivät voi saada biologisia lapsia vaikka haluaisivat.

Ja ihmiset ovat oikeasti törkeitä.

Meidät on haukuttu moneen kertaan, miten itsekkäitä olemme. Kyllä lapsia kuuluu hankkia.

Meiltä kysellään joka paikassa, vatsaani tuijotetaan ja taputellaan. Ihmiset kääntävät kaiken viakseni ja saan kuulla, kuinka itsekäs olen, kun en tee miehelleni lasta.

En oikeastaan halua tavata ketään. En jaksa selittää. En jaksa kuunnella sitä siunailua ja voivottelua asiasta ja sen jälkeen lohdutella ties ja ketä.

Kellekään ei kuulu meidän asiat.

Miten ihmeessä ihmiset ovat niin hemmetin raskaita.

Oon niin ahdistunut ja epävakaa, että todellakin oli parempi jättää lapset tekemättä. En halua aiheuttaa kenellekään samanlaisia traumoja, kuin mitä omat vanhemmat aiheutti mulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä enkä mieheni emme pysty saamaan lapsia steriliteettiä aiheuttavan sairauden takia. Asiaa saa selittää kaikille ihan koko ajan. Suurin osa ihmisistä ei tunnu ymmärtävän että kaikki ihmiset eivät voi saada biologisia lapsia vaikka haluaisivat.

Ja ihmiset ovat oikeasti törkeitä.

Meidät on haukuttu moneen kertaan, miten itsekkäitä olemme. Kyllä lapsia kuuluu hankkia.

Meiltä kysellään joka paikassa, vatsaani tuijotetaan ja taputellaan. Ihmiset kääntävät kaiken viakseni ja saan kuulla, kuinka itsekäs olen, kun en tee miehelleni lasta.

En oikeastaan halua tavata ketään. En jaksa selittää. En jaksa kuunnella sitä siunailua ja voivottelua asiasta ja sen jälkeen lohdutella ties ja ketä.

Kellekään ei kuulu meidän asiat.

Miten ihmeessä ihmiset ovat niin hemmetin raskaita.

<3 Lapsi- ja raskausasioista ei pitäisi ikinä udella, koska utelut ovat loukkaavia.

En haluakaan lapsia muttei niiden tekeminen olisi hyvä idea myöskään mt-ongelmien vuoksi. Dissosiaatiohäiriö, PTSD, epävakaan piirteitä ja ahdistuneisuushäiriö. En pystyisi olemaan hyvä ja läsnäoleva vanhempi enkä todellakaan jaksaisi olla vastuussa toisesta ihmisestä.

Mulla on yksi lapsi, mutta vaikka haaveilin kolmesta, lapsiluku jäi tähän.

Raskaus oli vaikea, olin osastolla kolmeen otteeseen yhteensä viikkoja: munuaistulehdus, selkäleikkaus ja lopulta vakava ja aikainen pre-eklampsia. Multa mm.meni näkö hetkeksi. Lapsi syntyi sektiolla alle 1,5kg painoisena pikkukeskosena ja oli hänelläkin kaikenlaista. Viikkoja sairaalassa ja oltiin lähes eristyksissä infektioriskin takia kuukausia.

Alkuun en uskaltanut yrittää toista koska vastaavan, vakavan pre-eklampsian riski on tosi suuri.

Kun sitten vähän jo mietin josko uskaltaisin kuitenkin, tuli burnout ja masennus, jonka jälkeen tajusin etten jaksaisi enempää lapsia vaikka raskaus menisi kuinka hyvin. Osasyy tällekin oli tuo raskaus josta en henkisesti toipunut ilman traumaterapiaa jossa kävin vasta ihan äskettäin.

Tl,dr: hankala raskaus ja mielenterveysongelmat, lapsiluku jäi yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi lapsi, mutta vaikka haaveilin kolmesta, lapsiluku jäi tähän.

Raskaus oli vaikea, olin osastolla kolmeen otteeseen yhteensä viikkoja: munuaistulehdus, selkäleikkaus ja lopulta vakava ja aikainen pre-eklampsia. Multa mm.meni näkö hetkeksi. Lapsi syntyi sektiolla alle 1,5kg painoisena pikkukeskosena ja oli hänelläkin kaikenlaista. Viikkoja sairaalassa ja oltiin lähes eristyksissä infektioriskin takia kuukausia.

Alkuun en uskaltanut yrittää toista koska vastaavan, vakavan pre-eklampsian riski on tosi suuri.

Kun sitten vähän jo mietin josko uskaltaisin kuitenkin, tuli burnout ja masennus, jonka jälkeen tajusin etten jaksaisi enempää lapsia vaikka raskaus menisi kuinka hyvin. Osasyy tällekin oli tuo raskaus josta en henkisesti toipunut ilman traumaterapiaa jossa kävin vasta ihan äskettäin.

Tl,dr: hankala raskaus ja mielenterveysongelmat, lapsiluku jäi yhteen.

Niin ja tosiaan lapsi on jo 12 eli aika kauan näiden asioiden kanssa paininut.