Lue keskustelun säännöt.
Onko miehen tulotasolla tai varallisuudella merkitystä parinvalintamielessä?
Kommentit (67)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ajattelen asiaa tulorajoittesena miehenä, niin sanoisn, että varmasti olennaisempaa kuin miehen tulotaso tai varallsiuus on suhde rahaan eli mihin sitä haluaa käyttää tai olla käyttämättä. Mutta valehtelsiin itselleni jos uskottelisin itselleni tai kenellekään muulle, että ei rahalla ole parisuhteessa. Tai ainakin itse kammoan ajatusta siitä, että joutusiin olemaan aina se, jonka oletettaisiin vaikenevan koska se päättäsi aina viimekädessä, jolla on mahdollisuus maksaa enemmän. En halua olla aina se, jolle tarjotaan vaan tarjota ja antaa itse. Mutta koska tuloni ovat mitä ovat, niin asettaahan se jo omat haasteensa sosiaaliseen kanssakäymiseen ja sitä myötä pariutumsieenkin. Vai millä minä paikkaisin sitä, jonka tosiet saavat ja voivat hankkia rahalla. En ole erityisen komea en erityisen supliikki saati kätevä ja osaava käsistäni. Mutta tulen toimeen ja pärjään omillani. Ja joskus voin tarjotakin mutta harkintaa pitää ja täytyy käyttää. Suurempi tulotaso avaisi mahdollisuuksia valita laajemmasta valkoimasta. Eikä vain siitä, että otanko halvemman vai halvimman. Tai kuinka kauan minun tulisi säästää jotta saan sen, minkä haluan vai tyydynkö halvempaan ja johonkin joka on enemmän tai vähemmän lähellä mutta ei kuitenkan aivan juuri se.
Kyllä. Näkyy kaikista tilastoista.
Vierailija kirjoitti:
Jos ajattelen asiaa tulorajoittesena miehenä, niin sanoisn, että varmasti olennaisempaa kuin miehen tulotaso tai varallsiuus on suhde rahaan eli mihin sitä haluaa käyttää tai olla käyttämättä. Mutta valehtelsiin itselleni jos uskottelisin itselleni tai kenellekään muulle, että ei rahalla ole parisuhteessa. Tai ainakin itse kammoan ajatusta siitä, että joutusiin olemaan aina se, jonka oletettaisiin vaikenevan koska se päättäsi aina viimekädessä, jolla on mahdollisuus maksaa enemmän. En halua olla aina se, jolle tarjotaan vaan tarjota ja antaa itse. Mutta koska tuloni ovat mitä ovat, niin asettaahan se jo omat haasteensa sosiaaliseen kanssakäymiseen ja sitä myötä pariutumsieenkin. Vai millä minä paikkaisin sitä, jonka tosiet saavat ja voivat hankkia rahalla. En ole erityisen komea en erityisen supliikki saati kätevä ja osaava käsistäni. Mutta tulen toimeen ja pärjään omillani. Ja joskus voin tarjotakin mutta harkintaa pitää ja täytyy käyttää. Suurempi tulotaso avaisi mahdollisuuksia valita laajemmasta valkoimasta. Eikä vain siitä, että otanko halvemman vai halvimman. Tai kuinka kauan minun tulisi säästää jotta saan sen, minkä haluan vai tyydynkö halvempaan ja johonkin joka on enemmän tai vähemmän lähellä mutta ei kuitenkan aivan juuri se.
Eihän parisuhteessa ole kyse tarjoamisesta. Vaan siitä mistä kykenet maksamaan puolet. Asunto, ruoka, vapaa-aika. Yleensä parisuhteessa nuo kustannukset jaetaan. Ongelmia tulee jos toinen pystyy maksamaan puolet isosta omakotitalosta, toinen korkeintaan puolet yksiöstä.
Hyvin tienaava ihminen on usein kouluttautunut pitkälle. Tämä on edellyttänyt tietynlaista luonnetta: mm. ahkeruutta, päämäärätietoisuutta, viisautta ja suunnitelmallisuutta.
Hyvät tulot ovat myös saattaneet edellyttää vaikkapa yrityksen perustamista, mikä on myös edellyttänyt tietynlaista luonnetta ja ahkeruutta.
Pelkät hyvät tulot ei siis kiinnosta, vaan ihmisen elämänasenne ja luonteenpiirteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tuo, jolta kysyt, mutta osa ihmisistä ajattelee aika työkeskeisesti, joten moni todella sanoisi "ei" sille miljonäärillekin. Itse toki en, koska olen itsekin elämäntapatyötön, joten minä taas en niitä työkeskeisiä tyyppejä jaksaisi.