Onko miehen tulotasolla tai varallisuudella merkitystä parinvalintamielessä?

Vierailija kirjoitti:

Vastaukset ei yllätä näin miehen näkökulmasta. Moni nainen järkiinnyttyään hakee sitä järkivalintaa, eli menestyjä tyyppiä ja huom! menestyjiä on ne tavalliset duunaritkin jotka tienää 3k kuussa ja on varmat tulot. Nuorena sillä ei ole niin paljon väliä kun hormoonit ohjaavat komeiden miesten perään.

Sääli, että suomessakin liian rahan ahneita naisia, mutta tälläistä se on. Ehkä vanhuksina eläkkeellä ootte sitä mieltä ettei raha ratkaise mitään. Taitaa olla vaan liian myöhäistä sillon enää....

Tässä on hyvä esimerkki siitä, kuinka pihalla täällä palstailevat miehet ovat reaalimaailmasta.

Heidän silmissään alle miesten keskitulon tienaavat miehet ovat menestyjiä ja naiset, jotka haluavat normaalin työssä käyvään kumppanin, jonka kanssa alkaa rakentamaan yhteistä elämää, ovat rahanahneita.

Tuonkin lainaamani kommentin kirjoittajan on pakko asua vanhempien helmoissa, koska hän tuntuu luulevan, että 3 000 €:n kuukausitienesteillä  pystyy kustantamaan vähintään kahdelle ihmiselle niin hulppean elämän, että (ahneet) naiset pitävät häntä vain tulojen perusteella haluttavana kumppanina.

Vierailija kirjoitti:

Se riittää että työllä elättää itsensä.

Mieluummin työttömänä kuin huonossa työpaikassa, koska se kuluttaa ihmistä liikaa henkisesti ja fyysisesti.

On.

Terveisin työttömien lusmujen ja lompakolle tulevien pummien kanssa nuorempana seurustellut.

Kyllä naiset välittää ja varsinkin silloin, jos tarkoitus on hankkia lapsia. Itselläni raja meni suunnilleen brutto 2800 €/kk kohdilla tai ainakin niin, että miehellä piti olla potentiaalia tienata vähintään sen verran. Itse tienasin brutto 3500 €/kk. Motiivina juurikin se, että lasten hankkiminen maksaa. 

Ei pitäisi olla. Mutta riittävä toimeentulo oltava. Jotkut ihmiset valitettavasti juoksevat rahan perässä. Rahan takia suhde on feikki

Olettaisin, että suurin merkitys on perheenperustamisiässä 23-40v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei ole, koska olen itse hyvätuloinen ja ylläpidän itsenäisesti toivomaani elintasoa.

En silti alkaisi suhteeseen elämäntapatyöttömän tai muun pummin kanssa, koska meillä olisi liian erilaiset arvot. Haluan työssäkäyvän kumppanin, mutta ei minua haittaisi vaikka hänen palkkansa olisi huomattavastikin pienempi kuin omani. En tykkää erityisesti matkustella tai tehdä mitään suureellisia juttuja, mukava elintasoni näkyy siinä että olen esim. pystynyt panostamaan kotiini ja sen viihtyvyyteen eikä ruokakaupassakaan tarvitse miettiä, mitä ostaisi. Minun luonani aikaa viettäessään mies voisi sitten osallistua esim. ruokakustannuksiin kohtuudella oman maksukykynsä mukaan. 

Suurinta osaa miehistä haittaa jos nainen tienaa miestä huomattavasti enemmän. Mies alkaa tuntea alemmuutta ja nainen alkaa määräillä tavallista enemmän parempien tuloksensa turvin. Siitä syystä moni mies haluaa huomattavasti nuoremman naisen, jolla on pienemmät tulot tai ulkomaalaisen naisen köyhemmästä maasta.

Sitten haluavat. En minä alkaisikaan suhteeseen ihmisen kanssa, joka ei kestäisi sitä että olen pitkälle kouluttautunut ja menestynyt työelämässä. En silti usko hetkeäkään, etteikö myös pienituloisissa miehissä olisi sellaisia, jotka toivovat puolisolta muita ominaisuuksia kuin nuoruutta ja avuttomuutta (myös taloudellista sellaista). Tuollaiset fiksut pienituloiset miehet kelpaisivat minulle oikein hyvin, enkä usko olevani mikään poikkeus siinä. 

Ei köyhistä maista tulevat ulkomaalaiset naiset ole avuttomia vaan menestyneitä ja kovia työntekijöitä omassa maassaan, mutta tulotaso yleisesti vain ei ole korkea tällaisessa maassa.

On merkitystä. Halusin parisuhteen, jossa molemmilla on suhteellisen samanlainen elintaso ja elämäntapa.

Siltä kannalta taas ei ollut merkitystä, että vaikka miehellä olisi ollut viisinkertaiset tulot omiini verrattuna, niin mikäli hän ei haluaisi käyttää niitä samoihin asioihin (matkailu, harrastukset, ulkona syöminen jne), niin eipä siitä olisi suhdetta syntynyt. Miksi olla parisuhteessa, jossa vapaa-aika vietetään erillään.

Puolisoni tuloja en tiedä, yhteiset menot maksamme puoliksi.

Ei, olen korkeammin koulutettu ja tienaan n. 1000e/kk enemmän kuin mieheni. Mutta kieltämättä oli tavatessa eduksi, että mies oli ammattikoulun käynyt, oli töissä, tuli omillaan toimeen ja hänellä oli varaa kaikenlaisiin kivoihin asioihin silloin tällöin kuten matkusteluun ja ulkona syömiseen. Se oli mukavaa.

Olen ollut avoliitossa myös työttömän kanssa, makselin hänen juttujaan välillä. Todella kultainen ihana mies. Hänen rahatilanteellaan ei ollut mitään merkitystä siihen, että rakastuin ja rakastin häntä kovasti.

Olen ollut avoliitossa myös minua paljon paremmin ja tienaavan miehen kanssa. Hän oli täydellinen kusipää kaikin puolin. Taloudellisilla syillä ei ollut mitään merkitystä halutessani erota.

Mutta olen koko aikuisikäni ollut töissä ja tullut omillani toimeen, en ole tarvinnut elättäjää, ehkä siinä syy miksi miehen varallisuus ei merkitse. Esim. Sofia Belorfilla on varmaan aivan eri tilanne, koska hän ei tule omillaan toimeen vaan tarvitsee miehen nimenomaan elättäjäksi.

Voihan pienituloinen mies matkustaa Bulgariaan ja Turkkiin. Turkki sopii työttömälle jolla on elämänhallinta kunnossa. Torista ostelee edullisesti aitoustodistuksella varustettuja merkkikamoja. Tinderiin!

Vierailija kirjoitti:

Voihan pienituloinen mies matkustaa Bulgariaan ja Turkkiin. Turkki sopii työttömälle jolla on elämänhallinta kunnossa. Torista ostelee edullisesti aitoustodistuksella varustettuja merkkikamoja. Tinderiin!

Mikä hedvekin pakkomielle sinulla on Bulgariasta ja Turkista (ja Serbiasta)?

Ei sitä siinä vaiheessa ajattele kun rakastuu. Näin keski- iässä kyllä miettii miten erilaiseksi vanhan ystäväpiirin elämä on muodostunut ja riippuu täysin miehen tulotasosta miten eletään. Ollaan koulutusta vaativalla, mutta huonosti palkatulla naisvaltaisella alalla ja tavattu opiskellessa 90- luvulla. Vanhan ystäväpiirin tyypit eletään hyvin erilaista elämää. Itse olen keskiverto eli mies on, mutta hän on keskipalkkainen, vaikka koulutettu onkin. Meillä on useampi lapsi ja aika tavalla kädestä suuhun on eletty eikä esim ole pystytty ostamaan asuntoa pk- seudulta. Vaikka ollaan 5 kymppisiä, niin ei ole saatu mitään perintöjä. Kaks vanhaa opiskelukaveria elää korkean elintason elämää vain puolisoidensa tulojen takia. Kumpikin oli pitkään kotona ja sen jälkeen tehneet vain puolipäivä tai vajaata työaikaa ja nettopalkka on siinä tapauksessa riittänyt ehkä korkeintaan perheen kauppalaskuun. Puolisona kuitenkin erikoislääkäri yms kovapalkkainen ammattilainen. On isot uudet kivitalot, vapaa- ajanasunto, matkoja monesti vuodessa, sapattivapaata jne. Tällainen ei ole mahdollista oman palkan turvin. Tällainen kaikki on hyvin vaikeaa jos on yh tai esim. puolisolla sama tulotaso eli kokopäivätyön palkka noin 3000 bruttona. En vaihtaisi omaa miestäni, mutta välillä kyllä yksin ja samassa tilanteessa olevan ystävän kanssa miettinyt, että miten erilaista elämää me eletään nykyään.

Jotkut naiset juoksee rahan perässä. Minä en. Rahalla ei rakkautta osteta.

N55

Tämän hetkisellä tulotasolla ei ole merkitystä, mutta pidemmän aikavälin tavoitteilla ja siihen miten pyrkii vaurastumaan on. Esim. tavoitteellinen opiskelija ja työtön, joka on esim.  lomautettu ja aktiivisesti tekee kaikkensa menestyäkseen tulevaisuudessa on ok, mutta työtön joka makaa vain sohvalla kaljaa kitaten ei ole ok. Eli sanoisin pikemmin, että miehen arvomaailmalla ja sinnikkyydellä on väliä.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut naiset juoksee rahan perässä. Minä en. Rahalla ei rakkautta osteta.

N55

Nykypäivänä me naiset olemme opetelleet vihdoin keskustelemaan ilman että samalla pitää dissata muita naisia. Suosittelen sinullekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin Suomessa, ehkä muissa maissa.

T. 50k€ vuodessa tienaava akateeminen ikisinkkumies

Voin vahvistaa tämän.

t. toinen samanlainen ja säästöjä 250 k

No te olette insinöörejä mikä on jo -25 pinnaa markkinoilla. Tarttis nollat perään molempiin lukuihin ennen kuin alkaa näkymään jossain.

Olen ollut parisuhteessa sekä tyhjätaskun että erittäin varakkaan miehen kanssa. Kummassakin suhteessa oli ongelmia rahaan liittyen. Esim. varakas mietti monesti motiivejani olla hänen kanssaan suhteessa.

Paras ja tasa-arvoisin suhde oli se, jossa tulotaso about sama.

Riippuu aika paljon siitä millaista elämää ja parisuhdetta tavoittelee. Jos tarkoitus on asua yhdessä ja ehkä perhekin perustaa, toinen joko kannattelee puolta vastuusta tai lisää taakan kaksinkertaiseksi. Se vaikuttaa aivan valtavasti loppuelämään, kumman valitsee.

Itselleni ei ollut mitään väliä, kun ei ollut mitään tavoitteita eikä suunnitelmia. Lopulta ostimme yhteisen talon, mutta en olisi siihen lähtenyt jos mies ei pystyisi maksamaan omaa osuuttaan. Mutta tosiaan talo ei ollut suunnitelmissa, joten se olisi jäänyt ostamatta jos köyhän miehen kanssa olisin päätynyt yhteen.

Toki pysyvään rahattomuuteen ja työttömyyteen liittyy usein luonteenpiirteitä, joita en ihmisessä hyväksy.

Joillekin on, joillekin ei. Itselleni ei periaatteessa ole, mutta on tiettyjä tilanteita, joissa se saattaa välillisesti vaikuttaa. On ihan ok olla vaikka elämäntapatyötön, mutta jos toisella on holtiton rahankäyttö, silloin en ainakaan muuttaisi yhteen, vaan pitäisi taloudet tiukasti erillään. Yksi kokemus on ollut peliongelmaisesta ja se riitti. Ja sitten toisaalta en jaksa nousukasmaisia pröystäilijöitä tai sellaisia varakkaita, jotka leveilevät rahoillaan. Ja jos toinen osapuoli on minua varakkaampi ja hyvätuloisempi, ja kuvittelee sen vuoksi voivansa itse sanella kaiken liittyen elämäntyyliin, lomanviettoon, kaikkeen ja minun myötäilevän, silloin se ei ole minun juttuni - tarkoitan siis tällä sitä, että jos hän olettaa minun muuttavan automaattisesti hänen luokseen tai hänen välitsemaansa asuntoon, minun tulevan kesäisin oman vaatimattomamman mökkini sijaan hänen hienolle kesähuvilalleen tai muihin hänen päättämiinsä lomakohteisiin, ja jos hän ehdottomasti vaatii jotain luksuslomakohteita, kun itse tykkään jostain Itä-Berliinin tyyppisistä paikoista. Jos hän olettaa, että rahan vuoksi saa itse sanella kaiken, silloin saa etsiä muuta seuraa.

Mutta noin muuten ei ole väliä. Toki useimmiten toimii parhaiten, kun elämäntyylit ovat suunnilleen samanlaiset, mutta se on toinen kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Tulotasoa enemmän kiinnostaa yleinen asenne itse pärjäämiseen. Elämätapapummit ja ideologiset työttömät eivät kiinnosta, vaikka heillä sattuisi jotenkin olemaan varallisuuttakin. Paljon kiinnostavampi on mies, joka osaa pitää huolta toimeentulostaan ja osallistuu yhteiskunnan ylläpitoon.

Eli et ottaisi miestä jolla on 5 miljoonaa tilillä koska on työtön? Rohkenen epäillä.