Onko miehen tulotasolla tai varallisuudella merkitystä parinvalintamielessä?
Kommentit (67)
Kyllä rumempi ja tyhmempikin mies minulle kelpaa jos on tarpeeksi varakas.
N48
Joillekin on. Itselle ei. Olen seurustellut niin pitkäaikaistyöttömän kanssa kuin varakkaan lopulta puolisoks valikoitui perus duunari. Rahalla ei ollut siinä asiassa mitään väliä vaan luonne merkitsi. Kaikki exäni ovat olleet hyviä tyyppejä, suhteet päättyneet koska tavoitteet olleet erilaisia. Oma puoliso valikoitui siksi että on ehdottoman luotettava, tekee aina mitä lupaa ja umpi rehellinen, menisi kaupassakin kertomaan jos velotettaisiin liian vähän luokkaa rehellinen. Sellaset ihmiset on harvassa ja timantteja .
On siinä siinä mielessä merkitystä, että itse tykkään tehdä kaikkia kivoja juttuja, esim käydä konserteissa, ulkona syömässä ja matkustella, niin olisi kiva tehdä näitä asioita kumppanin kanssa, mutta toisaalta minulla ei ole ainakaan jatkuvasti varaa maksella näitä toiselle.
Voisithan sä AP esittää kysymyksen myös sukupuolet toisinpäin?
Tärkeämpää on kyky hoitaa talouttaan. Eli ei ole tärkeää onko paljon omaisuutta vaan se että tulee tuloillaan toimeen ja osaa käyttää rahaa järkevästi.
Kun itse on pihi ja säästän ja sijoitan niin en osaisi olla miehen kanssa joka käyttäisi kaikki rahansa heti tai pahimmillaan tuhlaisi ne jo ennenkuin niitä on ansainnut.
Tärkeintä ei ole raha, mutta jos miehellä on paljon velkaa ulosotossa eikä ikinä varaa mihinkään "ylimääräiseen", niin ei kiitos. En halua olla pysyvästi aikuisen ihmisen lompakko. Satunnainen työttömyys ok, itsekin olin työtön vähän aikaa.
Minulle ei ole, koska olen itse hyvätuloinen ja ylläpidän itsenäisesti toivomaani elintasoa.
En silti alkaisi suhteeseen elämäntapatyöttömän tai muun pummin kanssa, koska meillä olisi liian erilaiset arvot. Haluan työssäkäyvän kumppanin, mutta ei minua haittaisi vaikka hänen palkkansa olisi huomattavastikin pienempi kuin omani. En tykkää erityisesti matkustella tai tehdä mitään suureellisia juttuja, mukava elintasoni näkyy siinä että olen esim. pystynyt panostamaan kotiini ja sen viihtyvyyteen eikä ruokakaupassakaan tarvitse miettiä, mitä ostaisi. Minun luonani aikaa viettäessään mies voisi sitten osallistua esim. ruokakustannuksiin kohtuudella oman maksukykynsä mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Joillekin on. Itselle ei. Olen seurustellut niin pitkäaikaistyöttömän kanssa kuin varakkaan lopulta puolisoks valikoitui perus duunari. Rahalla ei ollut siinä asiassa mitään väliä vaan luonne merkitsi. Kaikki exäni ovat olleet hyviä tyyppejä, suhteet päättyneet koska tavoitteet olleet erilaisia. Oma puoliso valikoitui siksi että on ehdottoman luotettava, tekee aina mitä lupaa ja umpi rehellinen, menisi kaupassakin kertomaan jos velotettaisiin liian vähän luokkaa rehellinen. Sellaset ihmiset on harvassa ja timantteja .
Lisään vielä että puolisolla ollut kovia koettelemuksia elämässö mutta ei koskaan valita mistään eikä ole katkeruudesta tietoakaan. Se jos mikä on kuuminta hottia. Esimerkiksi alottajan suurin ongelma on mun silmissä valitus. Se karsii pois puolisoehdokkaista.
Otin vuodenvaihteessa luokseni asumaan rutiköyhän miehen, joka oli heittänyt suuret tulonsa ja varallisuutensa menemään vuosia sitten. Hän teki nyt hanttihommia huoltoyhtiössä 15 euron tuntipalkalla. Jos ei tullut lunta ja auraushommia, hän oli tuloton. Tämä oli minulle ok.
Mutta: pikkuhiljaa osoittautui, että senkin vähän, mitä hän tienasi, hän pani kurkustaan alas. Päivääkään ei pystynyt olemaan juomatta ja sai tilipäivinä "kuukautiset" eli voimansa tunnossa raivarin siitä, miten "kontrolloin" häntä ja "ei hänellä ole alkoholiongelmaa vaan minulla" ja paineli viikoksi ovesta ulos ryyppäämään ja elämään "itsellistä" elämää "poikien" kanssa.
Tämä toistui koko kevään ja viimeisenä tilipäivänä 15.5. heitin hänet lopullisesti ulos.
Hän oli ja on lämmin, rakastava ja herkkä. Poikkeuksellisen hyvä mies, mutta epäluotettava ja epävakaa alkoholisti, kuten joka kymmenes suomalainen. Monikohan teistä palstainceleistäkin?
Olen pienituloinen ja silti ruokin ja elätin häntä koko kevään. Se ei olisi ollut ongelma, jos syy olisi ollut tilapäinen työttömyys, mutta alkoholismi on paheneva, elinikäinen sairaus, joka johtaa kuolemaan. Ei toista voi pelastaa. Alkoholistin on itse pelastettava itsensä.
Tilastonikkari kirjoitti:
Tutkimuksen mukaan hyvätuloisin 10% miehistä on kaksi kertaa useammin aviossa kuin pienituloisin 10%. Ero on melkoinen.
Mitäs luulet onko näissä ryhmissä muitekin eroja? Voisiko pienituloisissa olla paljon sairautta, syrjäytyneisyyttä jne joka voisi yhtälailla selittää sitä miksi eivät ole päätyneet avioon.
Mietipä kummalla on todennäköisempää löytää puoliso sellaisella jolla on paljon rahaa ja liikkuu päivittäin ihmisten ilmoilla. Harrastaa monenlaista koska varaa ja tapaa siksi paljon ihmisiä. Vai sellaisella joka sairauden tai muun syyn takia asuu yksin ja käy kerran viikossa kaupassa koettaen välttää kohtaamasta ihmisiä sillä reissulla.
Saman verran kuin omalla, eli omalla työllä pitää kyetä itse elämään, ellei sitten ole vammainen tai jotain.
Ei ollut n 30v sitten. Minulla oli varallisuutta kun menimme yhteen.
Riitti että oli kova tekemään töitä, kunnianhimoinen ja perhekeskeinen kuten minäkin. Yhdessä on kaikki ansaittu.
Millä tavalla tähän pitää vastata? Täälläkin on niin monia eri ajatuksia jo siitä, mitä tarkoittaa tulotaso ja varallisuus, että käytetyt käsitteet pitäisi eka määritellä.
Oma puoliso on koko yhteiselon aikana ollut samassa, vakituisessa nutta todella pienipalkkaisessa työssä. En ees miettiny asiaa tavatessamme. Nyt ollaan kaksi pienipalkkaista yhdessä ja kyllähän tää kituuttaminen korpeaa. Varsinkin, kun on lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei ole, koska olen itse hyvätuloinen ja ylläpidän itsenäisesti toivomaani elintasoa.
En silti alkaisi suhteeseen elämäntapatyöttömän tai muun pummin kanssa, koska meillä olisi liian erilaiset arvot. Haluan työssäkäyvän kumppanin, mutta ei minua haittaisi vaikka hänen palkkansa olisi huomattavastikin pienempi kuin omani. En tykkää erityisesti matkustella tai tehdä mitään suureellisia juttuja, mukava elintasoni näkyy siinä että olen esim. pystynyt panostamaan kotiini ja sen viihtyvyyteen eikä ruokakaupassakaan tarvitse miettiä, mitä ostaisi. Minun luonani aikaa viettäessään mies voisi sitten osallistua esim. ruokakustannuksiin kohtuudella oman maksukykynsä mukaan.
Suurinta osaa miehistä haittaa jos nainen tienaa miestä huomattavasti enemmän. Mies alkaa tuntea alemmuutta ja nainen alkaa määräillä tavallista enemmän parempien tuloksensa turvin. Siitä syystä moni mies haluaa huomattavasti nuoremman naisen, jolla on pienemmät tulot tai ulkomaalaisen naisen köyhemmästä maasta.
niin siis miehiä ei kiinnosta naisen tulotaso, kun taas naiselle on erittäin tärkeää raha ja asema. nainen on harvemmin valmis itse tienaamaan isoja rahoja, kun se edellyttää muun elämän unohtamista ja pitää vain tienata. hieno elämä sekin. tai sitten ei. lapsia ei ehdi hankkimaan, ja kun se tulee mieleen, on jo liian myöhäistä. tässä vaiheessa mies häippäsee, nainen ostaa koiran ja kuolee yksin. hyvää kesää kaikille rahan ahneille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei ole, koska olen itse hyvätuloinen ja ylläpidän itsenäisesti toivomaani elintasoa.
En silti alkaisi suhteeseen elämäntapatyöttömän tai muun pummin kanssa, koska meillä olisi liian erilaiset arvot. Haluan työssäkäyvän kumppanin, mutta ei minua haittaisi vaikka hänen palkkansa olisi huomattavastikin pienempi kuin omani. En tykkää erityisesti matkustella tai tehdä mitään suureellisia juttuja, mukava elintasoni näkyy siinä että olen esim. pystynyt panostamaan kotiini ja sen viihtyvyyteen eikä ruokakaupassakaan tarvitse miettiä, mitä ostaisi. Minun luonani aikaa viettäessään mies voisi sitten osallistua esim. ruokakustannuksiin kohtuudella oman maksukykynsä mukaan.
Suurinta osaa miehistä haittaa jos nainen tienaa miestä huomattavasti enemmän. Mies alkaa tuntea alemmuutta ja nainen alkaa määräillä tavallista enemmän parempien tuloksensa turvin. Siitä syystä moni mies haluaa huomattavasti nuoremman naisen, jolla on pienemmät tulot tai ulkomaalaisen naisen köyhemmästä maasta.
Sitten haluavat. En minä alkaisikaan suhteeseen ihmisen kanssa, joka ei kestäisi sitä että olen pitkälle kouluttautunut ja menestynyt työelämässä. En silti usko hetkeäkään, etteikö myös pienituloisissa miehissä olisi sellaisia, jotka toivovat puolisolta muita ominaisuuksia kuin nuoruutta ja avuttomuutta (myös taloudellista sellaista). Tuollaiset fiksut pienituloiset miehet kelpaisivat minulle oikein hyvin, enkä usko olevani mikään poikkeus siinä.
Vierailija kirjoitti:
Saman verran kuin omalla, eli omalla työllä pitää kyetä itse elämään, ellei sitten ole vammainen tai jotain.
Työttömyystuillakin voi elää helposti jos elää säästeliäästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei ole, koska olen itse hyvätuloinen ja ylläpidän itsenäisesti toivomaani elintasoa.
En silti alkaisi suhteeseen elämäntapatyöttömän tai muun pummin kanssa, koska meillä olisi liian erilaiset arvot. Haluan työssäkäyvän kumppanin, mutta ei minua haittaisi vaikka hänen palkkansa olisi huomattavastikin pienempi kuin omani. En tykkää erityisesti matkustella tai tehdä mitään suureellisia juttuja, mukava elintasoni näkyy siinä että olen esim. pystynyt panostamaan kotiini ja sen viihtyvyyteen eikä ruokakaupassakaan tarvitse miettiä, mitä ostaisi. Minun luonani aikaa viettäessään mies voisi sitten osallistua esim. ruokakustannuksiin kohtuudella oman maksukykynsä mukaan.
Suurinta osaa miehistä haittaa jos nainen tienaa miestä huomattavasti enemmän. Mies alkaa tuntea alemmuutta ja nainen alkaa määräillä tavallista enemmän parempien tuloksensa turvin. Siitä syystä moni mies haluaa huomattavasti nuoremman naisen, jolla on pienemmät tulot tai ulkomaalaisen naisen köyhemmästä maasta.
Sitten haluavat. En minä alkaisikaan suhteeseen ihmisen kanssa, joka ei kestäisi sitä että olen pitkälle kouluttautunut ja menestynyt työelämässä. En silti usko hetkeäkään, etteikö myös pienituloisissa miehissä olisi sellaisia, jotka toivovat puolisolta muita ominaisuuksia kuin nuoruutta ja avuttomuutta (myös taloudellista sellaista). Tuollaiset fiksut pienituloiset miehet kelpaisivat minulle oikein hyvin, enkä usko olevani mikään poikkeus siinä.
Vähän aikaa se voi toimia jos hyvätuloisella naisella on ulkonäkö kunnossa.
Harhasi ovat suurin ongelmasi. Ja se, ettet pysty rakastamaan ketään, edes itseäsi.