Maaseudun pienten lukioiden aineenopettajat menettävät työnsä; samalla loppuu opetus yläkoulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Locke oli empiristi, kyllä, mutta omien sanojensa mukaan uskoi jumalaan. Samoin Kierkegaard, Hegel ja Kant. Se, että heidän filosofiansa ei perustunut uskonnon dogmeille, ei suinkaan poista heidän uskoaan. Eikä Platonin ja Aristoteleen uskoa poista se, että he eivät sinun mielestäsi ole uskovaisia sinun määrittelemässäsi tarkoituksessa.

Usko erikseen, filosofia erikseen, kuten tuossa jo edellä yritin selittää.

Et taida oikein käsittää, että filosofi ei usko eikä ole uskovainen. Jos filosofi ryhtyisi uskovaiseksi, hän lakkaisi olemasta filosofi. Uskominen on dogmaattisuutta, ja filosofiassa dogmaattisuutta yritetään välttää loppuun asti.

Älä ainakaan ryhdy filosofiksi, sen verran dogmaattisesti ajattelet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä yläasteella epäpätevät opettavat tiettyjä aineita, jotta tunnit saadaan täyteen.

Vastaavaa tapahtuu isommissakin kouluissa ja myös lukiossa. Tiedän monia sellaisia tapauksia, että uskonnonopettaja opettaa elämänkatsomustietoa. Sellaisenkin tapauksen tiedän, että liikunnanopettaja pistettiin opettamaan elämänkatsomustietoa, että sai opetustuntinsa täyteen, vaikkei hänellä ollut minkäänlaisia opintoja elämänkatsomustiedon opettamiseen pätevöittämään.

ET on hanttiaine ja ateisteja kelpaa opettamaan vaikka rantojrn Reiska. Näin kärjistettynä. Eräässä koulussa sitä opetti pätevä biologian ja maantiedon opettaja, jolla ei mitään pätevyyttä ET:hen.

Et tiedä yhtään, mistä puhut. ET on peruskoulun ja lukion laajimmin sivistävä oppiaine monitieteisen taustansa vuoksi. Opettajalta ET vaatii huomattavan paljon. Ideaalitapauksessa ET-opettaja on esimerkiksi filosofi tai aatehistorioitsija. 

Ja melko usein myös aatteellinen sellainen...

Lähes jokainen aikuinen on aattellinen. Minä olen, ja luulen, että sinäkin olet.

Olennaista onkin, kuinka dogmaattinen ja fanaattinen aatteineen on. Uskovaiset ovat historiallisesti katsoen olleet pahimmasta päästä: he ovat jumaltensa nimissä tehneet varmaan eniten pahaa. Suomeenkin kristinusko tuotiin kirves kädessä.

Toivottavasti kouluissa ei ole opetushommissa kovin fanaattista sakkia. Tai jos onkin, niin toivottavasti osaavat peittää sen näkyvistä.

Muutama pieni huomio.

1) Lallin tarina ei ole historiallinen tapahtuma vaan legenda.

2) Harvassa ovat länsimaisen filosofian historiassa ne filosofit, joilla ei ole jonkinlaista uskontoa ollut.

Jaa. Ovatko ristiretket, Albigenssien joukkoteura5tukset ja kataarien vainotkin vaan legendoja?

Filosofi ei ole filosofi, jos suhtautuu dogmaattisesti käsityksiin. Filosofi on kriittinen, ei tunnusta auktoriteetteja eikä varsinkaan hyväksy uskonnollisia tai muitakaan "totuuksia". Siksi uskovainen filosofi on jo käsitteenä ristiriitainen. 

Luepa filosofian peruskurssisi uudelleen. Erittäin monella filosofilla on ollut uskonnollinen vakaumus, etenkin jos vaivautuu vähän katselemaan Euroopan ulkopuolelle.

Kannattaa myös kertailla historiaa, jos nuo mainitsemasi esimerkit mielestäsi kertovat siitä, kuinka kristinusko saapui Suomeen.

Keskiajan skolastikkoja lukuun ottamatta filosofit eivät ole tunnustaneet uskontoa. Toki monet ovat henkensä säilyttääkseen sanoneet olevansa kristittyjä mutta ajatelleet ja kirjoittaneet ihan toisin.

Euroopan ulkopuolista ajattelua ei voi kutsua filosofiaksi. Jo sanana filosofia on kreikkalaisperäinen, ja koko filosofinen perinne on keskeisesti kreikasta alkanut länsimainen projekti.

Kristinuskon historia on täynnä verta, kidutu5ta ja julmuutta. Ja ihan sama kristinusko Suomeenkin on väkisin tuotu.

Sulla on kyllä todella rajoittunut käsitys filosofiasta. Se ei vastaa yleisiä käsityksiä, joissa kyllä hyväksytään myös esim. itämainen filosofia osaksi käsitettä.

Itämaisesta filosofiasta kuulee joskus puhuttavan tosiaan, mutta ammattipiireissä niin ei tehdä.

Millä nimellä itämaisista filosofioista sitten pitäisi puhua? Ja kertooko tuo kuitenkin enemmän siitä, että länsimaissa ammattipiirit keskittyvät nimenomaan länsimaiseen filosofiaan, kuin siitä, ettei itämaissa olisi filosofiaa?

Puhu vaikka itämaisista ajatteluperinteistä. Sellaista kuin "itämainen filosofia" ei oikeastaan olekaan.

Käypä vaikka kirjastossa opiskelemassa. Itämainen filosofia, kirjastoluokka 11,9.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä yläasteella epäpätevät opettavat tiettyjä aineita, jotta tunnit saadaan täyteen.

Vastaavaa tapahtuu isommissakin kouluissa ja myös lukiossa. Tiedän monia sellaisia tapauksia, että uskonnonopettaja opettaa elämänkatsomustietoa. Sellaisenkin tapauksen tiedän, että liikunnanopettaja pistettiin opettamaan elämänkatsomustietoa, että sai opetustuntinsa täyteen, vaikkei hänellä ollut minkäänlaisia opintoja elämänkatsomustiedon opettamiseen pätevöittämään.

ET on hanttiaine ja ateisteja kelpaa opettamaan vaikka rantojrn Reiska. Näin kärjistettynä. Eräässä koulussa sitä opetti pätevä biologian ja maantiedon opettaja, jolla ei mitään pätevyyttä ET:hen.

Et tiedä yhtään, mistä puhut. ET on peruskoulun ja lukion laajimmin sivistävä oppiaine monitieteisen taustansa vuoksi. Opettajalta ET vaatii huomattavan paljon. Ideaalitapauksessa ET-opettaja on esimerkiksi filosofi tai aatehistorioitsija. 

Ja melko usein myös aatteellinen sellainen...

Lähes jokainen aikuinen on aattellinen. Minä olen, ja luulen, että sinäkin olet.

Olennaista onkin, kuinka dogmaattinen ja fanaattinen aatteineen on. Uskovaiset ovat historiallisesti katsoen olleet pahimmasta päästä: he ovat jumaltensa nimissä tehneet varmaan eniten pahaa. Suomeenkin kristinusko tuotiin kirves kädessä.

Toivottavasti kouluissa ei ole opetushommissa kovin fanaattista sakkia. Tai jos onkin, niin toivottavasti osaavat peittää sen näkyvistä.

Muutama pieni huomio.

1) Lallin tarina ei ole historiallinen tapahtuma vaan legenda.

2) Harvassa ovat länsimaisen filosofian historiassa ne filosofit, joilla ei ole jonkinlaista uskontoa ollut.

Jaa. Ovatko ristiretket, Albigenssien joukkoteura5tukset ja kataarien vainotkin vaan legendoja?

Filosofi ei ole filosofi, jos suhtautuu dogmaattisesti käsityksiin. Filosofi on kriittinen, ei tunnusta auktoriteetteja eikä varsinkaan hyväksy uskonnollisia tai muitakaan "totuuksia". Siksi uskovainen filosofi on jo käsitteenä ristiriitainen. 

Luepa filosofian peruskurssisi uudelleen. Erittäin monella filosofilla on ollut uskonnollinen vakaumus, etenkin jos vaivautuu vähän katselemaan Euroopan ulkopuolelle.

Kannattaa myös kertailla historiaa, jos nuo mainitsemasi esimerkit mielestäsi kertovat siitä, kuinka kristinusko saapui Suomeen.

Keskiajan skolastikkoja lukuun ottamatta filosofit eivät ole tunnustaneet uskontoa. Toki monet ovat henkensä säilyttääkseen sanoneet olevansa kristittyjä mutta ajatelleet ja kirjoittaneet ihan toisin.

Euroopan ulkopuolista ajattelua ei voi kutsua filosofiaksi. Jo sanana filosofia on kreikkalaisperäinen, ja koko filosofinen perinne on keskeisesti kreikasta alkanut länsimainen projekti.

Kristinuskon historia on täynnä verta, kidutu5ta ja julmuutta. Ja ihan sama kristinusko Suomeenkin on väkisin tuotu.

Et ole siis koskaan kuullut islamilaisesta filosofiasta tai aasialaisesta filosofioista? Et ole kuullut valistusfilosofeista? Descartes, Rousseau, Kant, Hegel, Kierkegaard aivan tuntemattomia nimiä? Rationalisti Locke halusi erottaa kirkon ja valtion mutta piti maailmaa ilman jumaluutta järjettömänä. Entä Aristoteles ja Platon? He uskoivat jumaluuteen vaikkei minkäänlaista valtionkirkkoa ollut pakottamassa.

T. Se sama ateisti, mutta vähäsen filosofiaa opiskellut.

Locke on empiristi. Hänen mukaansa esimerkiksi jumalan olemassaolostakaan ei voi sanoa tietävänsä mitään, kun siitä ei voi olla havaintia.

Kantin mukaan jumalaa ei voi tietää, vaan jumala on puhtaan järjen idea.

Kierkegaard oli eksistenssifilosofi, joka puhuu uskon hypystä muttei väitä, että jumalasta mitään tietoa voisi olla.

Hegelin filosofinen systeemi perustuu absoluuttiseen henkeen, ei jumalaan.

Mainitsemasi Descartes näistä ainoana esitti jumalatodistuksia.

Platon ja Aristoteles käyttivät jumala-sanaa niin eri tavalla kuin uskovaiset, ettei heitä voi tähän keskusteluun liittää. 

Islamilainen filosofia on itse asiassa kreikkalaisen filosofian versiointia. Siinä on monenlaisia suuntauksia, mutta huomattavin on se perinne, jonka kautta aristoteelista filosofiaa välittyi keskiajalla Eurooppaan.

Valistusajattelu oli varsinkin Ranskassa ateistista ja materialistista. Ylipäänsä valistusajattelu suhtautui uskonnollisiin auktoriteetteihin hyvin kriittisesti.

Tuossa sohimisessasi on se ongelma, että et ole vaivautunut määrittelemään uskoa tai uskontoa eksaktisti.

Se saa sinut heittelemään paikkaansa pitämättömiä väitteitä ja tarvittaessa vetäytymään ideologian taakse.

Locke oli empiristi, kyllä, mutta omien sanojensa mukaan uskoi jumalaan. Samoin Kierkegaard, Hegel ja Kant. Se, että heidän filosofiansa ei perustunut uskonnon dogmeille, ei suinkaan poista heidän uskoaan. Eikä Platonin ja Aristoteleen uskoa poista se, että he eivät sinun mielestäsi ole uskovaisia sinun määrittelemässäsi tarkoituksessa.

Usko erikseen, filosofia erikseen, kuten tuossa jo edellä yritin selittää.

Mikäs ei pitänyt paikkaansa? Locke kyllä puhuu jumalasta, se on totta, mutta jos tuntisit Locken filosofiaa, niin ymmärtäisit, ettei Locke mitenkään voi olla teisti.

Kerropa, mitä tarkoitat "Platonin ja Aristoteleen uskolla". Mihin tarkalleen ottaen sanot heidän uskovan? Ja mitä "uskominen" heidän kohdallaan tarkoittaa?

Hegelin ja Kantin ajattelun selventäminen vaatisi niin paljon aikaa ja vaivaa, ettei se tässä ole luontevaa.

Olet kyllä aika vitsiniekka. Mihinkään kysymyksiin et vastaa, koska ne ovat liian vaivalloisia, etkä mitään määritelmiä anna, mutta kovasti kyllä vaadit samaa muilta.

Anna kun arvaan: tähän sinun yksinomaan länsimaiseen filosofiaasi, joka ei tunne yhtäkään minkäänlaiseen jumalaan uskovaa filosofia skolastikkoja lukuun ottamatta, kuuluu olennaisena opinkappaleena se, ettet missään oloissa myönnä olevasi väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Locke oli empiristi, kyllä, mutta omien sanojensa mukaan uskoi jumalaan. Samoin Kierkegaard, Hegel ja Kant. Se, että heidän filosofiansa ei perustunut uskonnon dogmeille, ei suinkaan poista heidän uskoaan. Eikä Platonin ja Aristoteleen uskoa poista se, että he eivät sinun mielestäsi ole uskovaisia sinun määrittelemässäsi tarkoituksessa.

Usko erikseen, filosofia erikseen, kuten tuossa jo edellä yritin selittää.

Et taida oikein käsittää, että filosofi ei usko eikä ole uskovainen. Jos filosofi ryhtyisi uskovaiseksi, hän lakkaisi olemasta filosofi. Uskominen on dogmaattisuutta, ja filosofiassa dogmaattisuutta yritetään välttää loppuun asti.

Jos Kant ei ole filosofi, niin kuka edes haluaa kuulua filosofit mielivaltaisesti määrittelevään p*skasakkiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä yläasteella epäpätevät opettavat tiettyjä aineita, jotta tunnit saadaan täyteen.

Vastaavaa tapahtuu isommissakin kouluissa ja myös lukiossa. Tiedän monia sellaisia tapauksia, että uskonnonopettaja opettaa elämänkatsomustietoa. Sellaisenkin tapauksen tiedän, että liikunnanopettaja pistettiin opettamaan elämänkatsomustietoa, että sai opetustuntinsa täyteen, vaikkei hänellä ollut minkäänlaisia opintoja elämänkatsomustiedon opettamiseen pätevöittämään.

ET on hanttiaine ja ateisteja kelpaa opettamaan vaikka rantojrn Reiska. Näin kärjistettynä. Eräässä koulussa sitä opetti pätevä biologian ja maantiedon opettaja, jolla ei mitään pätevyyttä ET:hen.

Eräässä maaseutu-yläkoulussa uskonnon siaisena oli 90-luvun alussa kanttorin (tms.) simppeli rouva, jolta sai hyviä numeroita kun kirjoitti vain kokeeseen, että Jeesus nousi kuolleista.

Yhden talven jaksoi siaistaa, sitten palasi ompelukerhoon.

Kyseinen nainen ei ymmärtänyt mistään mitään, eikä takuulla ollut mitään koulutusta opettajaksi ja pojan nulikat veti höplästä koko ajan, esim. ZZ Toppia soitatettiin hänelle kasetilta ja sanottiin että Gimme All Your Lovin tarkoittaa että pyytää laulussa Jeesukselta rakkautta.

Hauska SIAISTUS! Röh röh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä yläasteella epäpätevät opettavat tiettyjä aineita, jotta tunnit saadaan täyteen.

Vastaavaa tapahtuu isommissakin kouluissa ja myös lukiossa. Tiedän monia sellaisia tapauksia, että uskonnonopettaja opettaa elämänkatsomustietoa. Sellaisenkin tapauksen tiedän, että liikunnanopettaja pistettiin opettamaan elämänkatsomustietoa, että sai opetustuntinsa täyteen, vaikkei hänellä ollut minkäänlaisia opintoja elämänkatsomustiedon opettamiseen pätevöittämään.

ET on hanttiaine ja ateisteja kelpaa opettamaan vaikka rantojrn Reiska. Näin kärjistettynä. Eräässä koulussa sitä opetti pätevä biologian ja maantiedon opettaja, jolla ei mitään pätevyyttä ET:hen.

Et tiedä yhtään, mistä puhut. ET on peruskoulun ja lukion laajimmin sivistävä oppiaine monitieteisen taustansa vuoksi. Opettajalta ET vaatii huomattavan paljon. Ideaalitapauksessa ET-opettaja on esimerkiksi filosofi tai aatehistorioitsija. 

Ja melko usein myös aatteellinen sellainen...

Lähes jokainen aikuinen on aattellinen. Minä olen, ja luulen, että sinäkin olet.

Olennaista onkin, kuinka dogmaattinen ja fanaattinen aatteineen on. Uskovaiset ovat historiallisesti katsoen olleet pahimmasta päästä: he ovat jumaltensa nimissä tehneet varmaan eniten pahaa. Suomeenkin kristinusko tuotiin kirves kädessä.

Toivottavasti kouluissa ei ole opetushommissa kovin fanaattista sakkia. Tai jos onkin, niin toivottavasti osaavat peittää sen näkyvistä.

Muutama pieni huomio.

1) Lallin tarina ei ole historiallinen tapahtuma vaan legenda.

2) Harvassa ovat länsimaisen filosofian historiassa ne filosofit, joilla ei ole jonkinlaista uskontoa ollut.

Jaa. Ovatko ristiretket, Albigenssien joukkoteura5tukset ja kataarien vainotkin vaan legendoja?

Filosofi ei ole filosofi, jos suhtautuu dogmaattisesti käsityksiin. Filosofi on kriittinen, ei tunnusta auktoriteetteja eikä varsinkaan hyväksy uskonnollisia tai muitakaan "totuuksia". Siksi uskovainen filosofi on jo käsitteenä ristiriitainen. 

Luepa filosofian peruskurssisi uudelleen. Erittäin monella filosofilla on ollut uskonnollinen vakaumus, etenkin jos vaivautuu vähän katselemaan Euroopan ulkopuolelle.

Kannattaa myös kertailla historiaa, jos nuo mainitsemasi esimerkit mielestäsi kertovat siitä, kuinka kristinusko saapui Suomeen.

Keskiajan skolastikkoja lukuun ottamatta filosofit eivät ole tunnustaneet uskontoa. Toki monet ovat henkensä säilyttääkseen sanoneet olevansa kristittyjä mutta ajatelleet ja kirjoittaneet ihan toisin.

Euroopan ulkopuolista ajattelua ei voi kutsua filosofiaksi. Jo sanana filosofia on kreikkalaisperäinen, ja koko filosofinen perinne on keskeisesti kreikasta alkanut länsimainen projekti.

Kristinuskon historia on täynnä verta, kidutu5ta ja julmuutta. Ja ihan sama kristinusko Suomeenkin on väkisin tuotu.

Sulla on kyllä todella rajoittunut käsitys filosofiasta. Se ei vastaa yleisiä käsityksiä, joissa kyllä hyväksytään myös esim. itämainen filosofia osaksi käsitettä.

Itämaisesta filosofiasta kuulee joskus puhuttavan tosiaan, mutta ammattipiireissä niin ei tehdä.

Millä nimellä itämaisista filosofioista sitten pitäisi puhua? Ja kertooko tuo kuitenkin enemmän siitä, että länsimaissa ammattipiirit keskittyvät nimenomaan länsimaiseen filosofiaan, kuin siitä, ettei itämaissa olisi filosofiaa?

Puhu vaikka itämaisista ajatteluperinteistä. Sellaista kuin "itämainen filosofia" ei oikeastaan olekaan.

Käypä vaikka kirjastossa opiskelemassa. Itämainen filosofia, kirjastoluokka 11,9.

Toisinaan näkee tosiaan käytettävän tuollaista nimitystä. Sen käyttäminen ei kuitenkaan ole erityisen fiksua. Ammattipiireissä ei yleensä puhuta itämaisesta filosofiasta. Se ei kuulu lainkaan samaan perinteeseen kuin kreikkalainen filosofia. Siksi sen nimittäminen filosofiaksi ei ole kohdallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä yläasteella epäpätevät opettavat tiettyjä aineita, jotta tunnit saadaan täyteen.

Vastaavaa tapahtuu isommissakin kouluissa ja myös lukiossa. Tiedän monia sellaisia tapauksia, että uskonnonopettaja opettaa elämänkatsomustietoa. Sellaisenkin tapauksen tiedän, että liikunnanopettaja pistettiin opettamaan elämänkatsomustietoa, että sai opetustuntinsa täyteen, vaikkei hänellä ollut minkäänlaisia opintoja elämänkatsomustiedon opettamiseen pätevöittämään.

ET on hanttiaine ja ateisteja kelpaa opettamaan vaikka rantojrn Reiska. Näin kärjistettynä. Eräässä koulussa sitä opetti pätevä biologian ja maantiedon opettaja, jolla ei mitään pätevyyttä ET:hen.

Eräässä maaseutu-yläkoulussa uskonnon siaisena oli 90-luvun alussa kanttorin (tms.) simppeli rouva, jolta sai hyviä numeroita kun kirjoitti vain kokeeseen, että Jeesus nousi kuolleista.

Yhden talven jaksoi siaistaa, sitten palasi ompelukerhoon.

Kyseinen nainen ei ymmärtänyt mistään mitään, eikä takuulla ollut mitään koulutusta opettajaksi ja pojan nulikat veti höplästä koko ajan, esim. ZZ Toppia soitatettiin hänelle kasetilta ja sanottiin että Gimme All Your Lovin tarkoittaa että pyytää laulussa Jeesukselta rakkautta.

Hauska SIAISTUS! Röh röh.

Siainen. Sillä nimellä niitä tahallaan kutsuttiin. Siainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä yläasteella epäpätevät opettavat tiettyjä aineita, jotta tunnit saadaan täyteen.

Vastaavaa tapahtuu isommissakin kouluissa ja myös lukiossa. Tiedän monia sellaisia tapauksia, että uskonnonopettaja opettaa elämänkatsomustietoa. Sellaisenkin tapauksen tiedän, että liikunnanopettaja pistettiin opettamaan elämänkatsomustietoa, että sai opetustuntinsa täyteen, vaikkei hänellä ollut minkäänlaisia opintoja elämänkatsomustiedon opettamiseen pätevöittämään.

ET on hanttiaine ja ateisteja kelpaa opettamaan vaikka rantojrn Reiska. Näin kärjistettynä. Eräässä koulussa sitä opetti pätevä biologian ja maantiedon opettaja, jolla ei mitään pätevyyttä ET:hen.

Et tiedä yhtään, mistä puhut. ET on peruskoulun ja lukion laajimmin sivistävä oppiaine monitieteisen taustansa vuoksi. Opettajalta ET vaatii huomattavan paljon. Ideaalitapauksessa ET-opettaja on esimerkiksi filosofi tai aatehistorioitsija. 

Ja melko usein myös aatteellinen sellainen...

Lähes jokainen aikuinen on aattellinen. Minä olen, ja luulen, että sinäkin olet.

Olennaista onkin, kuinka dogmaattinen ja fanaattinen aatteineen on. Uskovaiset ovat historiallisesti katsoen olleet pahimmasta päästä: he ovat jumaltensa nimissä tehneet varmaan eniten pahaa. Suomeenkin kristinusko tuotiin kirves kädessä.

Toivottavasti kouluissa ei ole opetushommissa kovin fanaattista sakkia. Tai jos onkin, niin toivottavasti osaavat peittää sen näkyvistä.

Muutama pieni huomio.

1) Lallin tarina ei ole historiallinen tapahtuma vaan legenda.

2) Harvassa ovat länsimaisen filosofian historiassa ne filosofit, joilla ei ole jonkinlaista uskontoa ollut.

Jaa. Ovatko ristiretket, Albigenssien joukkoteura5tukset ja kataarien vainotkin vaan legendoja?

Filosofi ei ole filosofi, jos suhtautuu dogmaattisesti käsityksiin. Filosofi on kriittinen, ei tunnusta auktoriteetteja eikä varsinkaan hyväksy uskonnollisia tai muitakaan "totuuksia". Siksi uskovainen filosofi on jo käsitteenä ristiriitainen. 

Luepa filosofian peruskurssisi uudelleen. Erittäin monella filosofilla on ollut uskonnollinen vakaumus, etenkin jos vaivautuu vähän katselemaan Euroopan ulkopuolelle.

Kannattaa myös kertailla historiaa, jos nuo mainitsemasi esimerkit mielestäsi kertovat siitä, kuinka kristinusko saapui Suomeen.

Keskiajan skolastikkoja lukuun ottamatta filosofit eivät ole tunnustaneet uskontoa. Toki monet ovat henkensä säilyttääkseen sanoneet olevansa kristittyjä mutta ajatelleet ja kirjoittaneet ihan toisin.

Euroopan ulkopuolista ajattelua ei voi kutsua filosofiaksi. Jo sanana filosofia on kreikkalaisperäinen, ja koko filosofinen perinne on keskeisesti kreikasta alkanut länsimainen projekti.

Kristinuskon historia on täynnä verta, kidutu5ta ja julmuutta. Ja ihan sama kristinusko Suomeenkin on väkisin tuotu.

Sulla on kyllä todella rajoittunut käsitys filosofiasta. Se ei vastaa yleisiä käsityksiä, joissa kyllä hyväksytään myös esim. itämainen filosofia osaksi käsitettä.

Itämaisesta filosofiasta kuulee joskus puhuttavan tosiaan, mutta ammattipiireissä niin ei tehdä.

Millä nimellä itämaisista filosofioista sitten pitäisi puhua? Ja kertooko tuo kuitenkin enemmän siitä, että länsimaissa ammattipiirit keskittyvät nimenomaan länsimaiseen filosofiaan, kuin siitä, ettei itämaissa olisi filosofiaa?

Puhu vaikka itämaisista ajatteluperinteistä. Sellaista kuin "itämainen filosofia" ei oikeastaan olekaan.

Käypä vaikka kirjastossa opiskelemassa. Itämainen filosofia, kirjastoluokka 11,9.

Toisinaan näkee tosiaan käytettävän tuollaista nimitystä. Sen käyttäminen ei kuitenkaan ole erityisen fiksua. Ammattipiireissä ei yleensä puhuta itämaisesta filosofiasta. Se ei kuulu lainkaan samaan perinteeseen kuin kreikkalainen filosofia. Siksi sen nimittäminen filosofiaksi ei ole kohdallista.

Hyvin sä vedit, 4/5. Tuo filosofian ammattipiireistä puhuminen lopulta veti pohjan pois. Olisit tyytynyt esittämään innokasta harrastajaa, niin tätä olisi jatkunut vielä kauemminkin.

Mukavaa päivää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä yläasteella epäpätevät opettavat tiettyjä aineita, jotta tunnit saadaan täyteen.

Vastaavaa tapahtuu isommissakin kouluissa ja myös lukiossa. Tiedän monia sellaisia tapauksia, että uskonnonopettaja opettaa elämänkatsomustietoa. Sellaisenkin tapauksen tiedän, että liikunnanopettaja pistettiin opettamaan elämänkatsomustietoa, että sai opetustuntinsa täyteen, vaikkei hänellä ollut minkäänlaisia opintoja elämänkatsomustiedon opettamiseen pätevöittämään.

ET on hanttiaine ja ateisteja kelpaa opettamaan vaikka rantojrn Reiska. Näin kärjistettynä. Eräässä koulussa sitä opetti pätevä biologian ja maantiedon opettaja, jolla ei mitään pätevyyttä ET:hen.

Et tiedä yhtään, mistä puhut. ET on peruskoulun ja lukion laajimmin sivistävä oppiaine monitieteisen taustansa vuoksi. Opettajalta ET vaatii huomattavan paljon. Ideaalitapauksessa ET-opettaja on esimerkiksi filosofi tai aatehistorioitsija. 

Ja melko usein myös aatteellinen sellainen...

Lähes jokainen aikuinen on aattellinen. Minä olen, ja luulen, että sinäkin olet.

Olennaista onkin, kuinka dogmaattinen ja fanaattinen aatteineen on. Uskovaiset ovat historiallisesti katsoen olleet pahimmasta päästä: he ovat jumaltensa nimissä tehneet varmaan eniten pahaa. Suomeenkin kristinusko tuotiin kirves kädessä.

Toivottavasti kouluissa ei ole opetushommissa kovin fanaattista sakkia. Tai jos onkin, niin toivottavasti osaavat peittää sen näkyvistä.

Muutama pieni huomio.

1) Lallin tarina ei ole historiallinen tapahtuma vaan legenda.

2) Harvassa ovat länsimaisen filosofian historiassa ne filosofit, joilla ei ole jonkinlaista uskontoa ollut.

Jaa. Ovatko ristiretket, Albigenssien joukkoteura5tukset ja kataarien vainotkin vaan legendoja?

Filosofi ei ole filosofi, jos suhtautuu dogmaattisesti käsityksiin. Filosofi on kriittinen, ei tunnusta auktoriteetteja eikä varsinkaan hyväksy uskonnollisia tai muitakaan "totuuksia". Siksi uskovainen filosofi on jo käsitteenä ristiriitainen. 

Luepa filosofian peruskurssisi uudelleen. Erittäin monella filosofilla on ollut uskonnollinen vakaumus, etenkin jos vaivautuu vähän katselemaan Euroopan ulkopuolelle.

Kannattaa myös kertailla historiaa, jos nuo mainitsemasi esimerkit mielestäsi kertovat siitä, kuinka kristinusko saapui Suomeen.

Keskiajan skolastikkoja lukuun ottamatta filosofit eivät ole tunnustaneet uskontoa. Toki monet ovat henkensä säilyttääkseen sanoneet olevansa kristittyjä mutta ajatelleet ja kirjoittaneet ihan toisin.

Euroopan ulkopuolista ajattelua ei voi kutsua filosofiaksi. Jo sanana filosofia on kreikkalaisperäinen, ja koko filosofinen perinne on keskeisesti kreikasta alkanut länsimainen projekti.

Kristinuskon historia on täynnä verta, kidutu5ta ja julmuutta. Ja ihan sama kristinusko Suomeenkin on väkisin tuotu.

Et ole siis koskaan kuullut islamilaisesta filosofiasta tai aasialaisesta filosofioista? Et ole kuullut valistusfilosofeista? Descartes, Rousseau, Kant, Hegel, Kierkegaard aivan tuntemattomia nimiä? Rationalisti Locke halusi erottaa kirkon ja valtion mutta piti maailmaa ilman jumaluutta järjettömänä. Entä Aristoteles ja Platon? He uskoivat jumaluuteen vaikkei minkäänlaista valtionkirkkoa ollut pakottamassa.

T. Se sama ateisti, mutta vähäsen filosofiaa opiskellut.

Locke on empiristi. Hänen mukaansa esimerkiksi jumalan olemassaolostakaan ei voi sanoa tietävänsä mitään, kun siitä ei voi olla havaintia.

Kantin mukaan jumalaa ei voi tietää, vaan jumala on puhtaan järjen idea.

Kierkegaard oli eksistenssifilosofi, joka puhuu uskon hypystä muttei väitä, että jumalasta mitään tietoa voisi olla.

Hegelin filosofinen systeemi perustuu absoluuttiseen henkeen, ei jumalaan.

Mainitsemasi Descartes näistä ainoana esitti jumalatodistuksia.

Platon ja Aristoteles käyttivät jumala-sanaa niin eri tavalla kuin uskovaiset, ettei heitä voi tähän keskusteluun liittää. 

Islamilainen filosofia on itse asiassa kreikkalaisen filosofian versiointia. Siinä on monenlaisia suuntauksia, mutta huomattavin on se perinne, jonka kautta aristoteelista filosofiaa välittyi keskiajalla Eurooppaan.

Valistusajattelu oli varsinkin Ranskassa ateistista ja materialistista. Ylipäänsä valistusajattelu suhtautui uskonnollisiin auktoriteetteihin hyvin kriittisesti.

Tuossa sohimisessasi on se ongelma, että et ole vaivautunut määrittelemään uskoa tai uskontoa eksaktisti.

Se saa sinut heittelemään paikkaansa pitämättömiä väitteitä ja tarvittaessa vetäytymään ideologian taakse.

Locke oli empiristi, kyllä, mutta omien sanojensa mukaan uskoi jumalaan. Samoin Kierkegaard, Hegel ja Kant. Se, että heidän filosofiansa ei perustunut uskonnon dogmeille, ei suinkaan poista heidän uskoaan. Eikä Platonin ja Aristoteleen uskoa poista se, että he eivät sinun mielestäsi ole uskovaisia sinun määrittelemässäsi tarkoituksessa.

Usko erikseen, filosofia erikseen, kuten tuossa jo edellä yritin selittää.

Mikäs ei pitänyt paikkaansa? Locke kyllä puhuu jumalasta, se on totta, mutta jos tuntisit Locken filosofiaa, niin ymmärtäisit, ettei Locke mitenkään voi olla teisti.

Kerropa, mitä tarkoitat "Platonin ja Aristoteleen uskolla". Mihin tarkalleen ottaen sanot heidän uskovan? Ja mitä "uskominen" heidän kohdallaan tarkoittaa?

Hegelin ja Kantin ajattelun selventäminen vaatisi niin paljon aikaa ja vaivaa, ettei se tässä ole luontevaa.

Olet kyllä aika vitsiniekka. Mihinkään kysymyksiin et vastaa, koska ne ovat liian vaivalloisia, etkä mitään määritelmiä anna, mutta kovasti kyllä vaadit samaa muilta.

Anna kun arvaan: tähän sinun yksinomaan länsimaiseen filosofiaasi, joka ei tunne yhtäkään minkäänlaiseen jumalaan uskovaa filosofia skolastikkoja lukuun ottamatta, kuuluu olennaisena opinkappaleena se, ettet missään oloissa myönnä olevasi väärässä.

Euroopassa elettiin yli tuhat vuotta katolisen kirkon hegemonian aikaa. Käytännössä kaikki kuuluivat kirkkoon ja kysyttäessä sanoivat uskovansa jumalaan. Itse asiassa harva uskalsi olla kirkon kanssa eri mieltä, sillä siitä seurasi jopa kuolemanrangaistus. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että filosofit olisivat tyypillisesti aidosti uskoneet sellaisen jumalan olemassaoloon kuin kirkon oppeihin kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Locke oli empiristi, kyllä, mutta omien sanojensa mukaan uskoi jumalaan. Samoin Kierkegaard, Hegel ja Kant. Se, että heidän filosofiansa ei perustunut uskonnon dogmeille, ei suinkaan poista heidän uskoaan. Eikä Platonin ja Aristoteleen uskoa poista se, että he eivät sinun mielestäsi ole uskovaisia sinun määrittelemässäsi tarkoituksessa.

Usko erikseen, filosofia erikseen, kuten tuossa jo edellä yritin selittää.

Et taida oikein käsittää, että filosofi ei usko eikä ole uskovainen. Jos filosofi ryhtyisi uskovaiseksi, hän lakkaisi olemasta filosofi. Uskominen on dogmaattisuutta, ja filosofiassa dogmaattisuutta yritetään välttää loppuun asti.

Jos Kant ei ole filosofi, niin kuka edes haluaa kuulua filosofit mielivaltaisesti määrittelevään p*skasakkiin?

Kyllä Kant on filosofi. Vieläpä huomattava filosofi. 

Vierailija kirjoitti:

Tampereella lähes 500 nuorta ei mahdu oman kaupungin lukioihin, vaan heitä kuljetetaan näihin lähikylien lukioihin Lempäälään, Nokialle, Ylöjärvelle jne samaan ainaan kun niistä tullaan hyvillä papereilla Treelle lukioon. Tänään tästä juuri kirjoitus Aamulehdessä. Tiedä sitten mikä järki tässäkin on, että edes takisin kyyditetään ristiin ja rastiin. Ilmiö tullut nyt kun kaikkien on pakko hakea jatko-opiskelemaan ja halutaan lapset hyviin lukioihin.

Tampereelle rakentumassa uusi 500 opiskelijan lukio tämän takia jokusen vuoden päästä.

Vastahan Tampereella lukioita lakkautettiin. Nytkö sitten tulee uusi? Ei oikein vakuuta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä yläasteella epäpätevät opettavat tiettyjä aineita, jotta tunnit saadaan täyteen.

Vastaavaa tapahtuu isommissakin kouluissa ja myös lukiossa. Tiedän monia sellaisia tapauksia, että uskonnonopettaja opettaa elämänkatsomustietoa. Sellaisenkin tapauksen tiedän, että liikunnanopettaja pistettiin opettamaan elämänkatsomustietoa, että sai opetustuntinsa täyteen, vaikkei hänellä ollut minkäänlaisia opintoja elämänkatsomustiedon opettamiseen pätevöittämään.

ET on hanttiaine ja ateisteja kelpaa opettamaan vaikka rantojrn Reiska. Näin kärjistettynä. Eräässä koulussa sitä opetti pätevä biologian ja maantiedon opettaja, jolla ei mitään pätevyyttä ET:hen.

Et tiedä yhtään, mistä puhut. ET on peruskoulun ja lukion laajimmin sivistävä oppiaine monitieteisen taustansa vuoksi. Opettajalta ET vaatii huomattavan paljon. Ideaalitapauksessa ET-opettaja on esimerkiksi filosofi tai aatehistorioitsija. 

Ja melko usein myös aatteellinen sellainen...

Lähes jokainen aikuinen on aattellinen. Minä olen, ja luulen, että sinäkin olet.

Olennaista onkin, kuinka dogmaattinen ja fanaattinen aatteineen on. Uskovaiset ovat historiallisesti katsoen olleet pahimmasta päästä: he ovat jumaltensa nimissä tehneet varmaan eniten pahaa. Suomeenkin kristinusko tuotiin kirves kädessä.

Toivottavasti kouluissa ei ole opetushommissa kovin fanaattista sakkia. Tai jos onkin, niin toivottavasti osaavat peittää sen näkyvistä.

Muutama pieni huomio.

1) Lallin tarina ei ole historiallinen tapahtuma vaan legenda.

2) Harvassa ovat länsimaisen filosofian historiassa ne filosofit, joilla ei ole jonkinlaista uskontoa ollut.

Jaa. Ovatko ristiretket, Albigenssien joukkoteura5tukset ja kataarien vainotkin vaan legendoja?

Filosofi ei ole filosofi, jos suhtautuu dogmaattisesti käsityksiin. Filosofi on kriittinen, ei tunnusta auktoriteetteja eikä varsinkaan hyväksy uskonnollisia tai muitakaan "totuuksia". Siksi uskovainen filosofi on jo käsitteenä ristiriitainen. 

Luepa filosofian peruskurssisi uudelleen. Erittäin monella filosofilla on ollut uskonnollinen vakaumus, etenkin jos vaivautuu vähän katselemaan Euroopan ulkopuolelle.

Kannattaa myös kertailla historiaa, jos nuo mainitsemasi esimerkit mielestäsi kertovat siitä, kuinka kristinusko saapui Suomeen.

Keskiajan skolastikkoja lukuun ottamatta filosofit eivät ole tunnustaneet uskontoa. Toki monet ovat henkensä säilyttääkseen sanoneet olevansa kristittyjä mutta ajatelleet ja kirjoittaneet ihan toisin.

Euroopan ulkopuolista ajattelua ei voi kutsua filosofiaksi. Jo sanana filosofia on kreikkalaisperäinen, ja koko filosofinen perinne on keskeisesti kreikasta alkanut länsimainen projekti.

Kristinuskon historia on täynnä verta, kidutu5ta ja julmuutta. Ja ihan sama kristinusko Suomeenkin on väkisin tuotu.

Et ole siis koskaan kuullut islamilaisesta filosofiasta tai aasialaisesta filosofioista? Et ole kuullut valistusfilosofeista? Descartes, Rousseau, Kant, Hegel, Kierkegaard aivan tuntemattomia nimiä? Rationalisti Locke halusi erottaa kirkon ja valtion mutta piti maailmaa ilman jumaluutta järjettömänä. Entä Aristoteles ja Platon? He uskoivat jumaluuteen vaikkei minkäänlaista valtionkirkkoa ollut pakottamassa.

T. Se sama ateisti, mutta vähäsen filosofiaa opiskellut.

Locke on empiristi. Hänen mukaansa esimerkiksi jumalan olemassaolostakaan ei voi sanoa tietävänsä mitään, kun siitä ei voi olla havaintia.

Kantin mukaan jumalaa ei voi tietää, vaan jumala on puhtaan järjen idea.

Kierkegaard oli eksistenssifilosofi, joka puhuu uskon hypystä muttei väitä, että jumalasta mitään tietoa voisi olla.

Hegelin filosofinen systeemi perustuu absoluuttiseen henkeen, ei jumalaan.

Mainitsemasi Descartes näistä ainoana esitti jumalatodistuksia.

Platon ja Aristoteles käyttivät jumala-sanaa niin eri tavalla kuin uskovaiset, ettei heitä voi tähän keskusteluun liittää. 

Islamilainen filosofia on itse asiassa kreikkalaisen filosofian versiointia. Siinä on monenlaisia suuntauksia, mutta huomattavin on se perinne, jonka kautta aristoteelista filosofiaa välittyi keskiajalla Eurooppaan.

Valistusajattelu oli varsinkin Ranskassa ateistista ja materialistista. Ylipäänsä valistusajattelu suhtautui uskonnollisiin auktoriteetteihin hyvin kriittisesti.

Tuossa sohimisessasi on se ongelma, että et ole vaivautunut määrittelemään uskoa tai uskontoa eksaktisti.

Se saa sinut heittelemään paikkaansa pitämättömiä väitteitä ja tarvittaessa vetäytymään ideologian taakse.

Locke oli empiristi, kyllä, mutta omien sanojensa mukaan uskoi jumalaan. Samoin Kierkegaard, Hegel ja Kant. Se, että heidän filosofiansa ei perustunut uskonnon dogmeille, ei suinkaan poista heidän uskoaan. Eikä Platonin ja Aristoteleen uskoa poista se, että he eivät sinun mielestäsi ole uskovaisia sinun määrittelemässäsi tarkoituksessa.

Usko erikseen, filosofia erikseen, kuten tuossa jo edellä yritin selittää.

Mikäs ei pitänyt paikkaansa? Locke kyllä puhuu jumalasta, se on totta, mutta jos tuntisit Locken filosofiaa, niin ymmärtäisit, ettei Locke mitenkään voi olla teisti.

Kerropa, mitä tarkoitat "Platonin ja Aristoteleen uskolla". Mihin tarkalleen ottaen sanot heidän uskovan? Ja mitä "uskominen" heidän kohdallaan tarkoittaa?

Hegelin ja Kantin ajattelun selventäminen vaatisi niin paljon aikaa ja vaivaa, ettei se tässä ole luontevaa.

Olet kyllä aika vitsiniekka. Mihinkään kysymyksiin et vastaa, koska ne ovat liian vaivalloisia, etkä mitään määritelmiä anna, mutta kovasti kyllä vaadit samaa muilta.

Anna kun arvaan: tähän sinun yksinomaan länsimaiseen filosofiaasi, joka ei tunne yhtäkään minkäänlaiseen jumalaan uskovaa filosofia skolastikkoja lukuun ottamatta, kuuluu olennaisena opinkappaleena se, ettet missään oloissa myönnä olevasi väärässä.

Euroopassa elettiin yli tuhat vuotta katolisen kirkon hegemonian aikaa. Käytännössä kaikki kuuluivat kirkkoon ja kysyttäessä sanoivat uskovansa jumalaan. Itse asiassa harva uskalsi olla kirkon kanssa eri mieltä, sillä siitä seurasi jopa kuolemanrangaistus. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että filosofit olisivat tyypillisesti aidosti uskoneet sellaisen jumalan olemassaoloon kuin kirkon oppeihin kuuluu.

En kyllä yhtään ymmärrä, miten katolisen kirkon hegemonia kuolemanrangaistuksineen asiaan liittyy, etenkin kun tuossa edellä nimeltä mainituista kuudesta suuresta filosofista tasan yksi eli Descartes oli katolinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tampereella lähes 500 nuorta ei mahdu oman kaupungin lukioihin, vaan heitä kuljetetaan näihin lähikylien lukioihin Lempäälään, Nokialle, Ylöjärvelle jne samaan ainaan kun niistä tullaan hyvillä papereilla Treelle lukioon. Tänään tästä juuri kirjoitus Aamulehdessä. Tiedä sitten mikä järki tässäkin on, että edes takisin kyyditetään ristiin ja rastiin. Ilmiö tullut nyt kun kaikkien on pakko hakea jatko-opiskelemaan ja halutaan lapset hyviin lukioihin.

Tampereelle rakentumassa uusi 500 opiskelijan lukio tämän takia jokusen vuoden päästä.

Vastahan Tampereella lukioita lakkautettiin. Nytkö sitten tulee uusi? Ei oikein vakuuta...

Tampereella on lukiot niin täpösen täynnään, että tosiaankaan tamperelaiset eivät välttämättä lainkaan pääse lukioon alle kasin keskiarvolla. Opetusryhmät aivan järkyttävän valtavia, eli siis kaikki vähintään 30 oppilaan ryhmiä.  Samaan aikaan syrjäkylillä on alle kymmenen oppilaan opetusryhmiä... ei käy järkeen ei. Opettajilla kuitenkin sama palkka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä yläasteella epäpätevät opettavat tiettyjä aineita, jotta tunnit saadaan täyteen.

Vastaavaa tapahtuu isommissakin kouluissa ja myös lukiossa. Tiedän monia sellaisia tapauksia, että uskonnonopettaja opettaa elämänkatsomustietoa. Sellaisenkin tapauksen tiedän, että liikunnanopettaja pistettiin opettamaan elämänkatsomustietoa, että sai opetustuntinsa täyteen, vaikkei hänellä ollut minkäänlaisia opintoja elämänkatsomustiedon opettamiseen pätevöittämään.

ET on hanttiaine ja ateisteja kelpaa opettamaan vaikka rantojrn Reiska. Näin kärjistettynä. Eräässä koulussa sitä opetti pätevä biologian ja maantiedon opettaja, jolla ei mitään pätevyyttä ET:hen.

Et tiedä yhtään, mistä puhut. ET on peruskoulun ja lukion laajimmin sivistävä oppiaine monitieteisen taustansa vuoksi. Opettajalta ET vaatii huomattavan paljon. Ideaalitapauksessa ET-opettaja on esimerkiksi filosofi tai aatehistorioitsija. 

Ja melko usein myös aatteellinen sellainen...

Lähes jokainen aikuinen on aattellinen. Minä olen, ja luulen, että sinäkin olet.

Olennaista onkin, kuinka dogmaattinen ja fanaattinen aatteineen on. Uskovaiset ovat historiallisesti katsoen olleet pahimmasta päästä: he ovat jumaltensa nimissä tehneet varmaan eniten pahaa. Suomeenkin kristinusko tuotiin kirves kädessä.

Toivottavasti kouluissa ei ole opetushommissa kovin fanaattista sakkia. Tai jos onkin, niin toivottavasti osaavat peittää sen näkyvistä.

Muutama pieni huomio.

1) Lallin tarina ei ole historiallinen tapahtuma vaan legenda.

2) Harvassa ovat länsimaisen filosofian historiassa ne filosofit, joilla ei ole jonkinlaista uskontoa ollut.

Jaa. Ovatko ristiretket, Albigenssien joukkoteura5tukset ja kataarien vainotkin vaan legendoja?

Filosofi ei ole filosofi, jos suhtautuu dogmaattisesti käsityksiin. Filosofi on kriittinen, ei tunnusta auktoriteetteja eikä varsinkaan hyväksy uskonnollisia tai muitakaan "totuuksia". Siksi uskovainen filosofi on jo käsitteenä ristiriitainen. 

Luepa filosofian peruskurssisi uudelleen. Erittäin monella filosofilla on ollut uskonnollinen vakaumus, etenkin jos vaivautuu vähän katselemaan Euroopan ulkopuolelle.

Kannattaa myös kertailla historiaa, jos nuo mainitsemasi esimerkit mielestäsi kertovat siitä, kuinka kristinusko saapui Suomeen.

Keskiajan skolastikkoja lukuun ottamatta filosofit eivät ole tunnustaneet uskontoa. Toki monet ovat henkensä säilyttääkseen sanoneet olevansa kristittyjä mutta ajatelleet ja kirjoittaneet ihan toisin.

Euroopan ulkopuolista ajattelua ei voi kutsua filosofiaksi. Jo sanana filosofia on kreikkalaisperäinen, ja koko filosofinen perinne on keskeisesti kreikasta alkanut länsimainen projekti.

Kristinuskon historia on täynnä verta, kidutu5ta ja julmuutta. Ja ihan sama kristinusko Suomeenkin on väkisin tuotu.

Et ole siis koskaan kuullut islamilaisesta filosofiasta tai aasialaisesta filosofioista? Et ole kuullut valistusfilosofeista? Descartes, Rousseau, Kant, Hegel, Kierkegaard aivan tuntemattomia nimiä? Rationalisti Locke halusi erottaa kirkon ja valtion mutta piti maailmaa ilman jumaluutta järjettömänä. Entä Aristoteles ja Platon? He uskoivat jumaluuteen vaikkei minkäänlaista valtionkirkkoa ollut pakottamassa.

T. Se sama ateisti, mutta vähäsen filosofiaa opiskellut.

Locke on empiristi. Hänen mukaansa esimerkiksi jumalan olemassaolostakaan ei voi sanoa tietävänsä mitään, kun siitä ei voi olla havaintia.

Kantin mukaan jumalaa ei voi tietää, vaan jumala on puhtaan järjen idea.

Kierkegaard oli eksistenssifilosofi, joka puhuu uskon hypystä muttei väitä, että jumalasta mitään tietoa voisi olla.

Hegelin filosofinen systeemi perustuu absoluuttiseen henkeen, ei jumalaan.

Mainitsemasi Descartes näistä ainoana esitti jumalatodistuksia.

Platon ja Aristoteles käyttivät jumala-sanaa niin eri tavalla kuin uskovaiset, ettei heitä voi tähän keskusteluun liittää. 

Islamilainen filosofia on itse asiassa kreikkalaisen filosofian versiointia. Siinä on monenlaisia suuntauksia, mutta huomattavin on se perinne, jonka kautta aristoteelista filosofiaa välittyi keskiajalla Eurooppaan.

Valistusajattelu oli varsinkin Ranskassa ateistista ja materialistista. Ylipäänsä valistusajattelu suhtautui uskonnollisiin auktoriteetteihin hyvin kriittisesti.

Tuossa sohimisessasi on se ongelma, että et ole vaivautunut määrittelemään uskoa tai uskontoa eksaktisti.

Se saa sinut heittelemään paikkaansa pitämättömiä väitteitä ja tarvittaessa vetäytymään ideologian taakse.

Locke oli empiristi, kyllä, mutta omien sanojensa mukaan uskoi jumalaan. Samoin Kierkegaard, Hegel ja Kant. Se, että heidän filosofiansa ei perustunut uskonnon dogmeille, ei suinkaan poista heidän uskoaan. Eikä Platonin ja Aristoteleen uskoa poista se, että he eivät sinun mielestäsi ole uskovaisia sinun määrittelemässäsi tarkoituksessa.

Usko erikseen, filosofia erikseen, kuten tuossa jo edellä yritin selittää.

Mikäs ei pitänyt paikkaansa? Locke kyllä puhuu jumalasta, se on totta, mutta jos tuntisit Locken filosofiaa, niin ymmärtäisit, ettei Locke mitenkään voi olla teisti.

Kerropa, mitä tarkoitat "Platonin ja Aristoteleen uskolla". Mihin tarkalleen ottaen sanot heidän uskovan? Ja mitä "uskominen" heidän kohdallaan tarkoittaa?

Hegelin ja Kantin ajattelun selventäminen vaatisi niin paljon aikaa ja vaivaa, ettei se tässä ole luontevaa.

Olet kyllä aika vitsiniekka. Mihinkään kysymyksiin et vastaa, koska ne ovat liian vaivalloisia, etkä mitään määritelmiä anna, mutta kovasti kyllä vaadit samaa muilta.

Anna kun arvaan: tähän sinun yksinomaan länsimaiseen filosofiaasi, joka ei tunne yhtäkään minkäänlaiseen jumalaan uskovaa filosofia skolastikkoja lukuun ottamatta, kuuluu olennaisena opinkappaleena se, ettet missään oloissa myönnä olevasi väärässä.

Euroopassa elettiin yli tuhat vuotta katolisen kirkon hegemonian aikaa. Käytännössä kaikki kuuluivat kirkkoon ja kysyttäessä sanoivat uskovansa jumalaan. Itse asiassa harva uskalsi olla kirkon kanssa eri mieltä, sillä siitä seurasi jopa kuolemanrangaistus. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että filosofit olisivat tyypillisesti aidosti uskoneet sellaisen jumalan olemassaoloon kuin kirkon oppeihin kuuluu.

En kyllä yhtään ymmärrä, miten katolisen kirkon hegemonia kuolemanrangaistuksineen asiaan liittyy, etenkin kun tuossa edellä nimeltä mainituista kuudesta suuresta filosofista tasan yksi eli Descartes oli katolinen.

Kaikki mainitut ovat uskonpuhdistuksen jälkeisiä filosofeja. Uskonpuhdistukseen asti käytännössä kaikki kuuluivat katoliseen kirkkoon. Joitakin juutalaisia toki oli. Mutta olennaista on, että julkisesti ei voinut olla ateisti ennen valistusta. Sellaisenkin, joka ei jumaliin uskonut, oli terveytensä vuoksi viisainta julistaa uskoaan. Muutoin saattoi käydä kuten vaikkapa Giordano Brunolle tai Galileille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tampereella lähes 500 nuorta ei mahdu oman kaupungin lukioihin, vaan heitä kuljetetaan näihin lähikylien lukioihin Lempäälään, Nokialle, Ylöjärvelle jne samaan ainaan kun niistä tullaan hyvillä papereilla Treelle lukioon. Tänään tästä juuri kirjoitus Aamulehdessä. Tiedä sitten mikä järki tässäkin on, että edes takisin kyyditetään ristiin ja rastiin. Ilmiö tullut nyt kun kaikkien on pakko hakea jatko-opiskelemaan ja halutaan lapset hyviin lukioihin.

Tampereelle rakentumassa uusi 500 opiskelijan lukio tämän takia jokusen vuoden päästä.

Vastahan Tampereella lukioita lakkautettiin. Nytkö sitten tulee uusi? Ei oikein vakuuta...

Tampereella on lukiot niin täpösen täynnään, että tosiaankaan tamperelaiset eivät välttämättä lainkaan pääse lukioon alle kasin keskiarvolla. Opetusryhmät aivan järkyttävän valtavia, eli siis kaikki vähintään 30 oppilaan ryhmiä.  Samaan aikaan syrjäkylillä on alle kymmenen oppilaan opetusryhmiä... ei käy järkeen ei. Opettajilla kuitenkin sama palkka.

Oppivelvollisuuden piteneminen tietty selittää koulutuspaikkojen tarpeen kasvua. Mutta 30 lukiolaisen ryhmä kyllä on miten tahansa katsoen liian suuri. Toivottavasti sellaisesta ei tule normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä yläasteella epäpätevät opettavat tiettyjä aineita, jotta tunnit saadaan täyteen.

Vastaavaa tapahtuu isommissakin kouluissa ja myös lukiossa. Tiedän monia sellaisia tapauksia, että uskonnonopettaja opettaa elämänkatsomustietoa. Sellaisenkin tapauksen tiedän, että liikunnanopettaja pistettiin opettamaan elämänkatsomustietoa, että sai opetustuntinsa täyteen, vaikkei hänellä ollut minkäänlaisia opintoja elämänkatsomustiedon opettamiseen pätevöittämään.

ET on hanttiaine ja ateisteja kelpaa opettamaan vaikka rantojrn Reiska. Näin kärjistettynä. Eräässä koulussa sitä opetti pätevä biologian ja maantiedon opettaja, jolla ei mitään pätevyyttä ET:hen.

Et tiedä yhtään, mistä puhut. ET on peruskoulun ja lukion laajimmin sivistävä oppiaine monitieteisen taustansa vuoksi. Opettajalta ET vaatii huomattavan paljon. Ideaalitapauksessa ET-opettaja on esimerkiksi filosofi tai aatehistorioitsija. 

Ja melko usein myös aatteellinen sellainen...

Lähes jokainen aikuinen on aattellinen. Minä olen, ja luulen, että sinäkin olet.

Olennaista onkin, kuinka dogmaattinen ja fanaattinen aatteineen on. Uskovaiset ovat historiallisesti katsoen olleet pahimmasta päästä: he ovat jumaltensa nimissä tehneet varmaan eniten pahaa. Suomeenkin kristinusko tuotiin kirves kädessä.

Toivottavasti kouluissa ei ole opetushommissa kovin fanaattista sakkia. Tai jos onkin, niin toivottavasti osaavat peittää sen näkyvistä.

Muutama pieni huomio.

1) Lallin tarina ei ole historiallinen tapahtuma vaan legenda.

2) Harvassa ovat länsimaisen filosofian historiassa ne filosofit, joilla ei ole jonkinlaista uskontoa ollut.

Jaa. Ovatko ristiretket, Albigenssien joukkoteura5tukset ja kataarien vainotkin vaan legendoja?

Filosofi ei ole filosofi, jos suhtautuu dogmaattisesti käsityksiin. Filosofi on kriittinen, ei tunnusta auktoriteetteja eikä varsinkaan hyväksy uskonnollisia tai muitakaan "totuuksia". Siksi uskovainen filosofi on jo käsitteenä ristiriitainen. 

Luepa filosofian peruskurssisi uudelleen. Erittäin monella filosofilla on ollut uskonnollinen vakaumus, etenkin jos vaivautuu vähän katselemaan Euroopan ulkopuolelle.

Kannattaa myös kertailla historiaa, jos nuo mainitsemasi esimerkit mielestäsi kertovat siitä, kuinka kristinusko saapui Suomeen.

Keskiajan skolastikkoja lukuun ottamatta filosofit eivät ole tunnustaneet uskontoa. Toki monet ovat henkensä säilyttääkseen sanoneet olevansa kristittyjä mutta ajatelleet ja kirjoittaneet ihan toisin.

Euroopan ulkopuolista ajattelua ei voi kutsua filosofiaksi. Jo sanana filosofia on kreikkalaisperäinen, ja koko filosofinen perinne on keskeisesti kreikasta alkanut länsimainen projekti.

Kristinuskon historia on täynnä verta, kidutu5ta ja julmuutta. Ja ihan sama kristinusko Suomeenkin on väkisin tuotu.

Et ole siis koskaan kuullut islamilaisesta filosofiasta tai aasialaisesta filosofioista? Et ole kuullut valistusfilosofeista? Descartes, Rousseau, Kant, Hegel, Kierkegaard aivan tuntemattomia nimiä? Rationalisti Locke halusi erottaa kirkon ja valtion mutta piti maailmaa ilman jumaluutta järjettömänä. Entä Aristoteles ja Platon? He uskoivat jumaluuteen vaikkei minkäänlaista valtionkirkkoa ollut pakottamassa.

T. Se sama ateisti, mutta vähäsen filosofiaa opiskellut.

Locke on empiristi. Hänen mukaansa esimerkiksi jumalan olemassaolostakaan ei voi sanoa tietävänsä mitään, kun siitä ei voi olla havaintia.

Kantin mukaan jumalaa ei voi tietää, vaan jumala on puhtaan järjen idea.

Kierkegaard oli eksistenssifilosofi, joka puhuu uskon hypystä muttei väitä, että jumalasta mitään tietoa voisi olla.

Hegelin filosofinen systeemi perustuu absoluuttiseen henkeen, ei jumalaan.

Mainitsemasi Descartes näistä ainoana esitti jumalatodistuksia.

Platon ja Aristoteles käyttivät jumala-sanaa niin eri tavalla kuin uskovaiset, ettei heitä voi tähän keskusteluun liittää. 

Islamilainen filosofia on itse asiassa kreikkalaisen filosofian versiointia. Siinä on monenlaisia suuntauksia, mutta huomattavin on se perinne, jonka kautta aristoteelista filosofiaa välittyi keskiajalla Eurooppaan.

Valistusajattelu oli varsinkin Ranskassa ateistista ja materialistista. Ylipäänsä valistusajattelu suhtautui uskonnollisiin auktoriteetteihin hyvin kriittisesti.

Tuossa sohimisessasi on se ongelma, että et ole vaivautunut määrittelemään uskoa tai uskontoa eksaktisti.

Se saa sinut heittelemään paikkaansa pitämättömiä väitteitä ja tarvittaessa vetäytymään ideologian taakse.

Locke oli empiristi, kyllä, mutta omien sanojensa mukaan uskoi jumalaan. Samoin Kierkegaard, Hegel ja Kant. Se, että heidän filosofiansa ei perustunut uskonnon dogmeille, ei suinkaan poista heidän uskoaan. Eikä Platonin ja Aristoteleen uskoa poista se, että he eivät sinun mielestäsi ole uskovaisia sinun määrittelemässäsi tarkoituksessa.

Usko erikseen, filosofia erikseen, kuten tuossa jo edellä yritin selittää.

Mikäs ei pitänyt paikkaansa? Locke kyllä puhuu jumalasta, se on totta, mutta jos tuntisit Locken filosofiaa, niin ymmärtäisit, ettei Locke mitenkään voi olla teisti.

Kerropa, mitä tarkoitat "Platonin ja Aristoteleen uskolla". Mihin tarkalleen ottaen sanot heidän uskovan? Ja mitä "uskominen" heidän kohdallaan tarkoittaa?

Hegelin ja Kantin ajattelun selventäminen vaatisi niin paljon aikaa ja vaivaa, ettei se tässä ole luontevaa.

Olet kyllä aika vitsiniekka. Mihinkään kysymyksiin et vastaa, koska ne ovat liian vaivalloisia, etkä mitään määritelmiä anna, mutta kovasti kyllä vaadit samaa muilta.

Anna kun arvaan: tähän sinun yksinomaan länsimaiseen filosofiaasi, joka ei tunne yhtäkään minkäänlaiseen jumalaan uskovaa filosofia skolastikkoja lukuun ottamatta, kuuluu olennaisena opinkappaleena se, ettet missään oloissa myönnä olevasi väärässä.

Euroopassa elettiin yli tuhat vuotta katolisen kirkon hegemonian aikaa. Käytännössä kaikki kuuluivat kirkkoon ja kysyttäessä sanoivat uskovansa jumalaan. Itse asiassa harva uskalsi olla kirkon kanssa eri mieltä, sillä siitä seurasi jopa kuolemanrangaistus. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että filosofit olisivat tyypillisesti aidosti uskoneet sellaisen jumalan olemassaoloon kuin kirkon oppeihin kuuluu.

En kyllä yhtään ymmärrä, miten katolisen kirkon hegemonia kuolemanrangaistuksineen asiaan liittyy, etenkin kun tuossa edellä nimeltä mainituista kuudesta suuresta filosofista tasan yksi eli Descartes oli katolinen.

Kaikki mainitut ovat uskonpuhdistuksen jälkeisiä filosofeja. Uskonpuhdistukseen asti käytännössä kaikki kuuluivat katoliseen kirkkoon. Joitakin juutalaisia toki oli. Mutta olennaista on, että julkisesti ei voinut olla ateisti ennen valistusta. Sellaisenkin, joka ei jumaliin uskonut, oli terveytensä vuoksi viisainta julistaa uskoaan. Muutoin saattoi käydä kuten vaikkapa Giordano Brunolle tai Galileille.

Se on nykyään reformaatio. Uskonpuhdistus kuulostaa aika erikoiselta termillä, etenkin sellaiselta keskustelijalta, jonka mielestä uskonto ja filosofia eivät mahdu samaan ihmiseen.

Mutta nyt mennään jo aika kohinalla ohi aiheesta.

Sanoja reformaatio ja uskonpuhdistus on käytetty suomessa toistensa vaihtoehtoina. Latinan reformatio tarkoittaa uudelleen muotoutumista tai muotoilemista. 

Vierailija kirjoitti:

Sanoja reformaatio ja uskonpuhdistus on käytetty suomessa toistensa vaihtoehtoina. Latinan reformatio tarkoittaa uudelleen muotoutumista tai muotoilemista. 

Uskonpuhdistus on erittäin arvolatautunut termi. Sitä ei käytetä enää siellä peruskoulussa, missä te pelkäätte uskovaisten opettajien tuhoavan et-opetuksen tai filosofianopetuksen tason. Edes luterilainen kirkko ei käyttänyt sitä reformaation 500-vuotisjuhlan yhteydessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tampereella lähes 500 nuorta ei mahdu oman kaupungin lukioihin, vaan heitä kuljetetaan näihin lähikylien lukioihin Lempäälään, Nokialle, Ylöjärvelle jne samaan ainaan kun niistä tullaan hyvillä papereilla Treelle lukioon. Tänään tästä juuri kirjoitus Aamulehdessä. Tiedä sitten mikä järki tässäkin on, että edes takisin kyyditetään ristiin ja rastiin. Ilmiö tullut nyt kun kaikkien on pakko hakea jatko-opiskelemaan ja halutaan lapset hyviin lukioihin.

Tampereelle rakentumassa uusi 500 opiskelijan lukio tämän takia jokusen vuoden päästä.

Vastahan Tampereella lukioita lakkautettiin. Nytkö sitten tulee uusi? Ei oikein vakuuta...

Tampereella on lukiot niin täpösen täynnään, että tosiaankaan tamperelaiset eivät välttämättä lainkaan pääse lukioon alle kasin keskiarvolla. Opetusryhmät aivan järkyttävän valtavia, eli siis kaikki vähintään 30 oppilaan ryhmiä.  Samaan aikaan syrjäkylillä on alle kymmenen oppilaan opetusryhmiä... ei käy järkeen ei. Opettajilla kuitenkin sama palkka.

Oppivelvollisuuden piteneminen tietty selittää koulutuspaikkojen tarpeen kasvua. Mutta 30 lukiolaisen ryhmä kyllä on miten tahansa katsoen liian suuri. Toivottavasti sellaisesta ei tule normaalia.

On jo normia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoja reformaatio ja uskonpuhdistus on käytetty suomessa toistensa vaihtoehtoina. Latinan reformatio tarkoittaa uudelleen muotoutumista tai muotoilemista. 

Uskonpuhdistus on erittäin arvolatautunut termi. Sitä ei käytetä enää siellä peruskoulussa, missä te pelkäätte uskovaisten opettajien tuhoavan et-opetuksen tai filosofianopetuksen tason. Edes luterilainen kirkko ei käyttänyt sitä reformaation 500-vuotisjuhlan yhteydessä.

Vilkaisin huvikseni nuorison oppikirjoja. Lapsen Verso 2 -nimisessä lukion uskonnon oppikirjassa löytyy sanastosta "uskonpuhdistus", jonka kerrotaan tarkoittavan samaa kuin reformaatio. Kirja on viime vuodelta ja yhä käytössä.