Se tunne kun joudut hyväksymään että entinen paras ystävä on jäänyt kehityksessä jälkeen
Hän jäi kotikaupunkiin. Hänen elämänsä on mennyt perinteisiä uomia ja mielenkiinnon kohteet, harrastukset, puheenaiheet ja kokemukset ovat sen mukaiset.
Itse muutin pois Helsinkiin ja lopulta ulkomaille vielä isompaan kaupunkiin. Ja kun tulen takaisin, huomaan kaverin piilottelevan toisia kavereitaan minulle. Huomaan hänen vähättelevän minua ja sulkeutuneen omista asioistaan. Silti kyselee elämästäni paljon ja istuu hiljaa kuunnellen kun minä viihdytän häntä.
Vaikea luopua siitä mitä meillä oli. Vaikea hyväksyä että meidän tarina on tullut päätökseen.
Kommentit (43)
Eikö siellä ulkomailla ole yhtään ystävää?
Nämä "mulle ystävät eivät ole kertakäyttötavaraa" -ihmiset ovat just niitä pahimpia roikkujia, jotka myös ovat suurimpaan ääneen valittamassa, että on niin vaikeaa saada ystäviä.
Ystävyyssuhteet muuttavat muotoaan. Luultavasti te olisitte etääntyneet ilman ulkomaille muuttoakin kun muutit Helsinkiin.
Hyvin usein lapsuuden yvtävät putoavat pois elämän varrella.
Ikävää mutta näin vain tapahtuu. Kenenkään elämä ei pysy samanlaisena kuin silloin ennen.
Ehkäpä, kun tämä nuoren aikuisuuden kehittymisvaihe on ohi ja teidän molempien elämä tasaantunut, voitte taas tapailla ja muistella hyvillä mielin yhteistä aikaanne.
Mulla muuten on itsellänikin samantyyppinen tausta. Muutin ulkomaille töihin ja paras ystäväni perusti perheen samaan aikaan. Meni vuosia, että meillä ei juuri ollut mitään yhteistä. Tapaamiset olivat melko väkinäisiä hän kun oli perheenäiti ja minä taas hänen mielestään se "kehittymätön". Hän oli kehittynyt suuntaansa - äitiys sopi hänelle loistavasti - ja minä olin kehittynyt ihan toiseen suuntaan ammatillisesti ja muiden kokemusten kautta. Molempi parempi.
Nyt ajan vierittyä, olemme taas lähentyneet eikä meidän muistoja ole mikään pois pyyhkinyt.
Kärsivällisyyttä ja kaikkea hyvää ystävyksille.
Halveksiva suhtautuminen muihin on hämmästyttävää.