Alzheimerin tautia sisareni joutui hoitolaitokseen, missä ovat nyt helluntailaiset sisaret ja veljet kun eivät käy katsomassa
Ainoastaan me sukulaiset käymme. Hän aikoinaan lahjoitti suuriakin summia helluntailaisille. Yksikään näistä sisarista tai veljistä ei ole kertaakaan käynyt häntä katsomassa. Hänhän on nyt tarpeeton, vain rahat kelpasivat. Odotamme vain milloin joku seurakunnan johtajahenkilöistä yrittää tulla pyytämään testamenttilahjoitusta heille. Voin kertoa, että ei onnistu!
Kommentit (13)
AP korjaa: Piti olla tietysti Alzheimerin tautia sairastava.
Ovatko nämä sisaret samanikäisiä? Ovatko tietoisia, että hän on laitoksessa? Oletteko omaisina ottaneet yhteyttä seurakuntaan ja kertoneet että omainen toivoo seurakunnasta kävijöitä?
Kun ainakaan oma vanhempani ei aikanaan osannut kertoa että oli laitokseen päässyt. Me omaiset sitten kerrottiin. Toki ei myöskään ollut korona-aika.
Kyllä on kerrottu, että on laitoksessa ja ovat tietoisia siitä. Ovat samanikäisiäkin, mutta ketään ei tunnu kiinnostavan. No, omapahan on asiansa.
Ei meille kaikille seurakuntalaisille kerrota, mihin hoivakotiin kukakin on viety. Jos on tunnettu paremmin, niin sitten ehkä voi ajatella menevänsä katsomaan. Muistamme heitä rukouksin.
Vähän ilkeää ajatella, että olisimme rahanahneita.
Ehkäpä hän ei ollut kenenkään kanssa mitenkään kovin tuttu eikä läheinen.
Kyllä niissä kokoontumissa olla kavereita ja muissa uskoon liittyvissä asioissa, mutta muutoin ei vapaa-aikoina olla tekemisessä.
Ja jos sisaresi lahjoitti rahaa Helluntai seurakuntaan, niin eihän sitä rahaa kellekään tietylle ihmisille silloin antanut.
Ne lahjoitus menee seurakunnan tilille, eikä kukaan tiedä, mite paljon itse kukin on rahaa seurakuntaan antanut.
Se on kaikilla samanlaista kun ihminen sairastuu ja joutuu laitoshoitoon.
Ei kotona asuvia vanhuksiaakaa kukaan käy katsomassa, paitsi kiertävät hoitajat.
Hoivakodissa käyvät enimmäkseen omaiset, varsinkin näin korona aikaan. Mieti jos siellä kaikki uteliaat ramppaisivat katsomassa, että missä kunnossa se Hilma nyt on.
Mummolleni laitettiin käteen testamenttipaperit helluntaiseurakuntaa lähellä olevan tahon hyväksi pari kuukautta ennen kuolemaansa. Hän sairasti vatsasyöpää ja oli varmasti kuluneina vuosikymmeninä kymmenyksensä maksanut reilusti miehensä kanssa.
Hän meni täysin tolaltaan ja hautajaisissa kuulimme hänen olleen tajuton/nukkuneen seurakuntaan kuuluvien tuttujen käydessä. Kyllä hän meille perheenjäsenille kommunikoi jotenkin viimeisille tunneille saakka.
Ei muistisairaalta kukaan mitään testamenttiä pyydä, koska se ei kuitenkaan olisi pätevä. Testamentti pitää tehdä täydessä ymmärryksessä. Toisaalta mistä tiedät, että ei ole käyty katsomassa, eihän sisaresi sitä kuitenkaan itse muistaisi. Voi olla, että käyvät ja niille hoidettava sanoo, että ei ole kukaan sukulainen käynyt. Lisäksi alzheimer tuo mukanaan ahdistusta, kun ei tunnista ihmisiä. Eikä he enää samalla lailla nauti sosiaalisista kontakteista kuin terveet. Joten voi olla itselle hyväksikin kun ei kokoajan porukkaa lappaa. He kuitenkin muistaa lähinnä ne lapsuudesta tutut ihmiset, ei aikuisiällä tulleita ystäviä.
Ap musta tuntuu että olet väärällä palstalla aiheinesi.
Laita tää vaikka faceen
Niin ja turha väittää, että sairaus ei ole niin pitkällä, että ahdistaa tai ei muista ihmisiä. Kyllä se on, jos kerran hoitopaikka jo saatu. Hyväksykää tosiasiat.
Vierailija kirjoitti:
Ei meille kaikille seurakuntalaisille kerrota, mihin hoivakotiin kukakin on viety. Jos on tunnettu paremmin, niin sitten ehkä voi ajatella menevänsä katsomaan. Muistamme heitä rukouksin.
Vähän ilkeää ajatella, että olisimme rahanahneita.
Ei se ole ilkeää, vaan fakta.
Helluntailaiset on rahan perässä, heille on tärkeää hienot autot ja vaatteet. Ulkokultaista porukkaa.
Eiköhän se testamentti ole jo tehty ja siksi ei lahkohihhulit vaivaudu enää paikalle.