Se tunne kun joudut hyväksymään että entinen paras ystävä on jäänyt kehityksessä jälkeen

Vierailija kirjoitti:

Alemmuudentunne aiheuttaa häpeää.

Kerran yksi palstailija koki noloksi ja häpeälliseksi, kun rekrytoija oli kysynyt kielitaidosta viitaten ulkomaanmatkailuun. Kun tämä keski-ikäinen ei ollut koskaan käynyt ulkomailla.

Joo sepä se. Kaveri sulkee minut porukoiden ulkopuolelle (esim juhannuksena menossa kavereiden kanssa juhannusfestareille ja tietää että kökötän vanhempieni kanssa heidän kavereidensa grillijuhlissa). Eikä kerro omista asioistaan enää mitään. Minua on alkanut jo hävettää se into millä tulen käymään Suomessa, kun en näköjään meinaa oppia etten ole kovin tervetullut. Kaveri on alkanut varata minulle aikaa kalenterista kuin jollekin asiakkaalle. Ap

Ette tainnut olla ulkomaillaolosi aikana kovin tiiviisti tekemisissä? Totta kai sekin vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Ette tainnut olla ulkomaillaolosi aikana kovin tiiviisti tekemisissä? Totta kai sekin vaikuttaa.

Eipä kyllä suoraan sanottuna oltu. Ap

Vaikea päästää irti eli sinulla on läheisriippuvuusongelma. Lisäksi peilaat itseäsi "kaveriisi" etkä hyväksy hänen olevan sellainen kuin on. Se ongelma on sinussa.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea päästää irti eli sinulla on läheisriippuvuusongelma. Lisäksi peilaat itseäsi "kaveriisi" etkä hyväksy hänen olevan sellainen kuin on. Se ongelma on sinussa.

Mitä suosittelisit lääkkeeksi? Olen avoin ajatukselle että vika on minussa. Tulen rikkinäisestä ongelmaperheestä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alemmuudentunne aiheuttaa häpeää.

Kerran yksi palstailija koki noloksi ja häpeälliseksi, kun rekrytoija oli kysynyt kielitaidosta viitaten ulkomaanmatkailuun. Kun tämä keski-ikäinen ei ollut koskaan käynyt ulkomailla.

Joo sepä se. Kaveri sulkee minut porukoiden ulkopuolelle (esim juhannuksena menossa kavereiden kanssa juhannusfestareille ja tietää että kökötän vanhempieni kanssa heidän kavereidensa grillijuhlissa). Eikä kerro omista asioistaan enää mitään. Minua on alkanut jo hävettää se into millä tulen käymään Suomessa, kun en näköjään meinaa oppia etten ole kovin tervetullut. Kaveri on alkanut varata minulle aikaa kalenterista kuin jollekin asiakkaalle. Ap

Eli sinä olet jäänyt jälkeen ja hän jatkanut elämäänsä. Niin siinä yleensä käy. Mun yksi entinen hyvä ystävä asuu ulkomailla, mutta mulle on kehittynyt kyllä myös todella hyvä kaveriporukka työpaikan kautta, joten vähemmän tulee enää pidettyä yhteyttä tähän ulkomailla asuvaan. Olettaa, kun tulee Suomeen, että mulla on hänelle koko ajan aikaa. No tuota, ei ole. On jo ennalta sovittuja menoja muiden kanssa ja tietysti miten nyt lomat sattuukaan menemään. Ei hän voi vain ilmoittaa, että moro tulin nyt kotiin käymään ja olis kiva hengailla yhdessä tämä pätkä, kun kerran nyt saapui Suomeen.

Miksi roikut menneessä?

Itse asun ulkomailla ja vanhat kaverit jäi parin ekan vuoden aikana. Täällä ollessa kaveripiiri vaihtunut monesti, koska palaavat kotimaihinsa tai muuttavat muihin maihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alemmuudentunne aiheuttaa häpeää.

Kerran yksi palstailija koki noloksi ja häpeälliseksi, kun rekrytoija oli kysynyt kielitaidosta viitaten ulkomaanmatkailuun. Kun tämä keski-ikäinen ei ollut koskaan käynyt ulkomailla.

Joo sepä se. Kaveri sulkee minut porukoiden ulkopuolelle (esim juhannuksena menossa kavereiden kanssa juhannusfestareille ja tietää että kökötän vanhempieni kanssa heidän kavereidensa grillijuhlissa). Eikä kerro omista asioistaan enää mitään. Minua on alkanut jo hävettää se into millä tulen käymään Suomessa, kun en näköjään meinaa oppia etten ole kovin tervetullut. Kaveri on alkanut varata minulle aikaa kalenterista kuin jollekin asiakkaalle. Ap

Eli sinä olet jäänyt jälkeen ja hän jatkanut elämäänsä. Niin siinä yleensä käy. Mun yksi entinen hyvä ystävä asuu ulkomailla, mutta mulle on kehittynyt kyllä myös todella hyvä kaveriporukka työpaikan kautta, joten vähemmän tulee enää pidettyä yhteyttä tähän ulkomailla asuvaan. Olettaa, kun tulee Suomeen, että mulla on hänelle koko ajan aikaa. No tuota, ei ole. On jo ennalta sovittuja menoja muiden kanssa ja tietysti miten nyt lomat sattuukaan menemään. Ei hän voi vain ilmoittaa, että moro tulin nyt kotiin käymään ja olis kiva hengailla yhdessä tämä pätkä, kun kerran nyt saapui Suomeen.

Ihan kiinnostava pointti. Mun suomiminä on luultavasti jäänyt paikoilleen ja vain ulkomaan minä on kehittynyt eteenpäin. Sama ilmiö minkä vuoksi moni taantuu teiniksi vieraillessaan lapsuudenkodissaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi roikut menneessä?

Itse asun ulkomailla ja vanhat kaverit jäi parin ekan vuoden aikana. Täällä ollessa kaveripiiri vaihtunut monesti, koska palaavat kotimaihinsa tai muuttavat muihin maihin.

Koska en osaa päästää irti jostain syystä. Kaipaan sitä mitä meillä joskus oli ja tunnen suurta tuskaa ja häpeää siitä että lopettaisin tämän ihmissuhteen. Luultavasti tässä on jotain epäterveitä ajatusmalleja ja haluaisin selvittää nekin jos niitä on. Ap

Kehityksestä jälkeen on aika raskaasti sanottu, mutta itse koen hieman haastavana erään vanhan kaverini ja ystäväni näkemisen ja kohtaamisen ja ajanvieton hänen kanssaan. - Raskaaksi asiasn tekee se, että asiat, jotka meitä yhdistää ovat lähes kaikki sellaisia, jotka oli välillämme ja jotka kiinnostivat ja tapahtui meille molemmille reilu vuotta sitten. Se on aika, jolloin hän jäi kotipaikkakunnalle ja minä pääsin opsikelemaan haettuani sitä ennen kolme kertaa "oman alani" paikkaa. Hän  ja löysi lukion jälkeen aika pian kumppanin ja perusti hänen kanssaan perheen. Koulunkäyntikin jäi hänellä lopulta hyvin vähäiseksi kun supliikkina kaverina hän on onnistunut toistaiseksi löytämään itselleen aina halutessaan töitä. Ei ehkä niitä kaikkein hohdakkaimpia mutta ei mitenkään erityisen huonojakaan. - Itse taas olen pätkä töitä tekevä maisteri, joka ei ole perheellsitynyt ja elänyt lähinnä sinkkuna nyt toisaalla. Tapaamme toisinaan kun käyn tapaamassa veljeni perhettä tai vanhempiani.   

Muuttaisin otsikon jos voisin. Ap

Itselleni on ikävä kyllä käynyt samoin. Muutin pois kotikonnuilta ja samoin ihan ulkomaille asti. Yritin pitää yhteyttä aiempiin, lapsesta asti tuntemiini kavereihin ja hämmästyksekseni törmäsin tuohon samaan. Yksi ignoorasi minut täysin kun en enää kuulunut "duunareihin" - ei edes tervehtinyt. Yksi oli selvästi kateellinen ja vähätteli kaikkea minulle tapahtunutta (ikäviäkin asioita) ja kertoi että hänelle oli tapahtunut vielä ikävämpää. Vähitellen yhteydenottoni jäivät ja kenestäkään en ole enää vuosiin kuullut mitään.

En mielestäni leuhkinut asioillani, mutta ehkä kokemuspiirini oli niin erilainen että kokivat sen sellaiseksi - mene ja tiedä. Minulla on uusia ystäviä ja aikaa on kulunut mutta sitä joskus mietin miten helposti ns. lapsuudenystävät kaikkosivat kun en enää ns. kuulunut heihin.

Ghostaus ratkaisee kaikki ongelmat.

Paitsi sen, että muutaman vuoden päästä ap alkaa kaihota takaisin Suomeen, koska ei kuitenkaan sopeutunut ulkomaille.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni on ikävä kyllä käynyt samoin. Muutin pois kotikonnuilta ja samoin ihan ulkomaille asti. Yritin pitää yhteyttä aiempiin, lapsesta asti tuntemiini kavereihin ja hämmästyksekseni törmäsin tuohon samaan. Yksi ignoorasi minut täysin kun en enää kuulunut "duunareihin" - ei edes tervehtinyt. Yksi oli selvästi kateellinen ja vähätteli kaikkea minulle tapahtunutta (ikäviäkin asioita) ja kertoi että hänelle oli tapahtunut vielä ikävämpää. Vähitellen yhteydenottoni jäivät ja kenestäkään en ole enää vuosiin kuullut mitään.

En mielestäni leuhkinut asioillani, mutta ehkä kokemuspiirini oli niin erilainen että kokivat sen sellaiseksi - mene ja tiedä. Minulla on uusia ystäviä ja aikaa on kulunut mutta sitä joskus mietin miten helposti ns. lapsuudenystävät kaikkosivat kun en enää ns. kuulunut heihin.

Itsehän en yrittänyt, vaan kaikki kaverit unohtui jo ensimmäiset 100 kilometriä pois muuttaessa. Se on helppoa, kun sen osaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni on ikävä kyllä käynyt samoin. Muutin pois kotikonnuilta ja samoin ihan ulkomaille asti. Yritin pitää yhteyttä aiempiin, lapsesta asti tuntemiini kavereihin ja hämmästyksekseni törmäsin tuohon samaan. Yksi ignoorasi minut täysin kun en enää kuulunut "duunareihin" - ei edes tervehtinyt. Yksi oli selvästi kateellinen ja vähätteli kaikkea minulle tapahtunutta (ikäviäkin asioita) ja kertoi että hänelle oli tapahtunut vielä ikävämpää. Vähitellen yhteydenottoni jäivät ja kenestäkään en ole enää vuosiin kuullut mitään.

En mielestäni leuhkinut asioillani, mutta ehkä kokemuspiirini oli niin erilainen että kokivat sen sellaiseksi - mene ja tiedä. Minulla on uusia ystäviä ja aikaa on kulunut mutta sitä joskus mietin miten helposti ns. lapsuudenystävät kaikkosivat kun en enää ns. kuulunut heihin.

Itsehän en yrittänyt, vaan kaikki kaverit unohtui jo ensimmäiset 100 kilometriä pois muuttaessa. Se on helppoa, kun sen osaa.

Minulle ystävät ei ole kertakäyttötavaraa, jotka heitetään syrjään samantien elämäntilanteen muuttuessa. 

Ei niitä välejä tarvitse kokonaan katkaista. Teidän ystävyytenne on nyt muuttanut muotoaan, eikä sitä kannata väkisin yrittää vääntää entiselleen. Yksi vaihtoehto on puhua hänelle noista fiiliksistä ja katsoa, jos saisitte sitä kautta vähän läheisemmät välit. Hanki uusia ystäviä ja kehity itse eteenpäin. Mä olen itse muuttanut vanhoista ympyröistä pois ja huomasin, että juttu ei vaan kulje samaan tapaan vanhojen kavereiden kanssa. En usko että ovat kateellisia mistään, vaan varsinkin nuorena ihminen muuttuu ja kiinnostuksen kohteet samalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alemmuudentunne aiheuttaa häpeää.

Kerran yksi palstailija koki noloksi ja häpeälliseksi, kun rekrytoija oli kysynyt kielitaidosta viitaten ulkomaanmatkailuun. Kun tämä keski-ikäinen ei ollut koskaan käynyt ulkomailla.

Joo sepä se. Kaveri sulkee minut porukoiden ulkopuolelle (esim juhannuksena menossa kavereiden kanssa juhannusfestareille ja tietää että kökötän vanhempieni kanssa heidän kavereidensa grillijuhlissa). Eikä kerro omista asioistaan enää mitään. Minua on alkanut jo hävettää se into millä tulen käymään Suomessa, kun en näköjään meinaa oppia etten ole kovin tervetullut. Kaveri on alkanut varata minulle aikaa kalenterista kuin jollekin asiakkaalle. Ap

Sulkee porukoiden ulkopuolelle?

Kaveri on varannut kalenteristaan juhannuksen tälle uudelle kaveriporukalle. Hänellä on tekemistä juhannuksena. Niin on sinullakin: ne vanhempiesi kutsut.

Ehkä sinulla olisi muita kaveriporukoita Suomessa, jos asuisit täällä. Kai sinulla on siellä ulkomailla jotain kavereita, tuttavia tai ystäviä?

Kaveri varaa aikaa sinulle, mutta et ole tyytyväinen. Kaverin mielenkiinnon kohteet kertovat sinusta, että hän on jälkeenjäänyt mutta ihmettelet miksi hän ei kerro suuremmin asioitaan sinulle.

Pitäisikö kaverisi siis unohtaa mielestäsi kaikki sopimansa asiat kun tulit Suomeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alemmuudentunne aiheuttaa häpeää.

Kerran yksi palstailija koki noloksi ja häpeälliseksi, kun rekrytoija oli kysynyt kielitaidosta viitaten ulkomaanmatkailuun. Kun tämä keski-ikäinen ei ollut koskaan käynyt ulkomailla.

Joo sepä se. Kaveri sulkee minut porukoiden ulkopuolelle (esim juhannuksena menossa kavereiden kanssa juhannusfestareille ja tietää että kökötän vanhempieni kanssa heidän kavereidensa grillijuhlissa). Eikä kerro omista asioistaan enää mitään. Minua on alkanut jo hävettää se into millä tulen käymään Suomessa, kun en näköjään meinaa oppia etten ole kovin tervetullut. Kaveri on alkanut varata minulle aikaa kalenterista kuin jollekin asiakkaalle. Ap

Tuota noin, ainahan kalenterista varataan aika, jos halutaan tavata, kun on ensin sovittu, milloin molemmille sopii tavata. Oli kyse sitten sukulaisista, ystävistä tai muista.

Kuinka vanhoja olette? Mietin vain koska, jo lukiossa kaveripiirini otti kalenterit esiin ja sovittiin yhteisistä tapaamisista. Mikä vika ajan varaamisessa on?

Vierailija kirjoitti:

Oho vau pääsit oikein ulkomaille. Joo me kotikaupunkiin jääneet ollaan vähän yksinkertaista porukkaa, sori siitä. Mutta ehkä sä voit mennä takaisin sinne suureen upeaan kaupunkiin

Kuulostatkin kyllä silyä, sori vaan:). t.ei ap