Ihmiset jotka ei ikinä matkusta

Emme mitään näe? Mä näen oikein hyvin, ei mitään ongelmia silmissä.

Ovat varmaan aivoistaan jotenkin erilaisia, eivät kaipaa uusia ärsykkeitä koska ne vaan stressaavat

Niin pahat allergiat että matkastus on haasteellista. Erityisesti kun lentoyhtiöiden ja kanssamatkustajien asenteet ovat mitä ovat. Ihan hyvin oon pärjännyt ilman torneja ja raunioita.

Hei kuule, tämä samanlainen trolli on ollut täällä useita kertoja. Eli et nyt onnistunut keksimään mitään uutta ja raflaavaa. Tietysti voit olla se sama ihminen joka trysäyttää aina nämä samat tarinat tänne, me tykättäisiin jostain uudesta ja kivasta aiheesta.

Toiset saavat elämäniloa uusista asioista, toisille uudet asiat tuovat lähinnä stressiä. Itse kuulun ensimmäiseen ryhmään ja koen lähestulkoon masennusta jos en pääse matkustamaan vaikka koitan kotielämästäkin tehdä mahdollisimman mukavaa.

Minä ihmettelen niitä ihmisiä jotka elävät omistamatta koskaan purjevenettä. Miten ihmeessä he elävät koko elämänsä purjehtimatta? Tyhjää ja merkityksetöntä on heidän elämänsä :(

Kotona maalla on huippukivaa aina.

Ei mikään stressaa🥰

Matkalijat levittävät superbakteeria oireetonkin voi tuoda tämän vaarallisen tuliaisen

https://www.rantapallo.fi/matkailijan-terveys/matkailijat-levittavat-su…

Olen 40 v. enkä ole koskaan matkustellut ulkomailla. Ja ei, en koe jääneeni paitsi mistään. Olen nähnyt ja näen sen verran kuin haluankin.

Vähän mäkin ihmettelen jos joku ei koskaan matkusta mihinkään, mutta mua ei taas itseäni kiinnosta mitkään kauhean isot kaupungit, ehkä koska niistä ei saa lyhyellä reissulla oikein mitään irti, ja tykkään enemmän luonnosta ja avaruudesta ympärillä. Tietty muutamassa isossa cityssä on tullut käytyä. Ja oon matkaillut vaan Euroopassa, mutta täällä sitten melkein joka maassa, eniten Kreikassa ja Saksassa.

Ikää on sen verran että on nähnyt miten maailma on pienentynyt, joka paikkaan pääsee ja joka paikasta on helppo saada tietoa, toista oli kasarin puolvälissä interraililla, ei voinut tsekata etukäteen aikatauluja ja varailla majoituksia ja tosi hankala oli löytää tietoa muusta kuin just joistain isommista kaupungeista ja nähtävyyksistä. Kaikenlaista on nähty ja koettu, onneksi, ja koen kyllä saaneeni paljon kun kiinnostaa historia ja tykkään upeista maisemista. 

Minulla on rikas ajatusmaailma, silloin ei tarvitse matkustaa mihinkään viihtyäkseen.

Vierailija kirjoitti:

Toiset saavat elämäniloa uusista asioista, toisille uudet asiat tuovat lähinnä stressiä. Itse kuulun ensimmäiseen ryhmään ja koen lähestulkoon masennusta jos en pääse matkustamaan vaikka koitan kotielämästäkin tehdä mahdollisimman mukavaa.

Olen samanlainen. Lapsesta saakka olen haaveillut matkustamisesta ja lukenut kirjoja, jotka joko liittyvät matkustamiseen tai elämään eri maissa. Oma perhe oli pienituloinen eikä vanhempiani kovasti kiinnostanut matkustaminen, ja kun vielä asuimme melko pohjoisessa, niin lapsuuden kokemukset jäivät pohjois-Ruotsin ja -Norjan reissuun. Mutta 1980-luvun alussa ylioppilaaksi valmistuttuani lähdin kolmeksi viikoksi NordicRailille (sama systeemi kuin Interrailissa mutta maksimiaika kolme viikkoa ja mukana lipussa olivat vain Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska).

Siitä saakka olen matkustanut. 80- ja 90-luvulla matkustaminen oli sen verran hankalaa ja kallista, että ulkomaanmatkoja oli vain yksi vuodessa. Halpalentoyhtiöiden ja internetin ansiosta siitä tuli helpompaa ja edullisempaa ja lukuun ottamatta koronavuosien taukoa matkoja on tullut tehtyä paljon. Tänä vuonna on yksi ulkomaanreissu takana, toinen parin viikon kuluttua, sieltä palattua lähden melkein saman tien kolmannelle (maata pitkin) ja syksylle on ostettu yhdet lennot.

En ole ylpeä lentämisestä, kaikkea muuta, mutta pyrin muuten elämään mahdollisimman ilmastoystävällisesti. Suomesta ei yksinkertaisesti pääse järkevässä ajassa minnekään käyttämättä lentokonetta.

Ja Bucket List on vielä pitkän pitkä, en varmaan eläessäni ehdi nähdä kaikkia niitä paikkoja ja kohteita, mitä haluaisin.

Luulisin että siitä on ihmislajille hyötyä että osalla on luonnostaan kaukokaipuuta ja hinkua tutkia uusia alueita, osalla taas sitä on vähemmän. Näin aina osa populaatiosta on kaukaisessa menneisyydessäkin kartoittanut uusia asuinalueita ja osa pysynyt tutuilla alueilla, silloin on jäänyt ainakin osa henkiin jos uusilla alueilla on odottanut tuho tai vanha kotipaikka muuttunut elinkelvottomaksi.

Olen huomannut paljon matkustelleista kavereistani, että monilla heistäkin matkustusinto kuitenkin vähenee ajan kanssa, enää ei saa niin helposti kiksejä tai jaksa innostua uusistakaan kohteista kun samat piirteet toistuvat raunioissakin ja suurkaupungeissa. Siinä mielessä ne kotipaikoilleen jämähtäneet jotka reissaavat vain harvoin saattavat saada siitä enemmän irti kun ovat tottuneet vähempään.

Suurin osa maapallon ihmisistä elää elämänsä näkemättä kuvaamiasi asioita eikä se liene heille ongelma. Lisäksi kuvatunlainen matkailu on ollut mahdollista vasta muutamia vuosikymmeniä, eikä se ennen sitä ollut ongelma länsimaisillekaan ihmisille. Kummallinen näkökulmaharha sinulla.

Vierailija kirjoitti:

Elämänalue ja -ilo erittäin kapea. Juntteja.

Niin. Tai sitten ihmisen sisäinen maailma ja elämä on niin laaja ja rikas, ettei tarvitse ulkoa päin tulevia elämyksiä.

Ei todellakaan kiinnosta mikään miljoonakaupungin vilinä. Ihan liikaa ihmisiä. Joo, olen käynyt mm. Lontoossa, Roomassa ja Moskovassa (Neuvostoliiton aikaan) enkä viihtynyt näistä missään. Nykyään kaipaan lomalta lähinnä lämmintä ilmaa ja rauhallisuutta. Joku mukava pikkukylä vaikka.

En minäkään ymmärrä ihmistä, joka ei ole koskaan istuskellut syvällä metsässä, rapsutellut lehmän turpaa, poiminut mustikoita, tehnyt heinää helteisellä pellolla, sytyttänyt nuotiota, onkinut ahvenia, vaeltanut tuntureilla koiran kanssa. Nämä ovat esimerkkejä niistä todellisista elämyksistä, kaiken muun voi nähdä tietokoneelta.

Matkustin ennen. Sitten tuli stoppi. En saa siitä enää mitään. Olen kiipeillyt, surffannut, vaeltanut, shoppaillut, pyöräillyt, ratsastanut, löhönnyt, huvipuistoillut, laiskotellut, ruokaillut, kävellyt, juossut maratoneja, kalastanut, telttaillut jne ympäri maailmaa.

Muutin maalle, ostin hevosia. Nautin siitä ettei tarvitse mennä minnekään, eikä varsinkaan nähdä uusia ihmisiä. Se on äärettömän rasittavaa.

Mistä te tiedätte, missä ja kuinka paljon kukakin on reissannut, nähnyt ja kokenut? Minäkin olen tällainen maalaistäti nykyään.

Jos en halua matkustaa tuijottamaan jotain muinaista kivikasaa taikka tunnettuja nähtävyyksiä, niin eikö sen pitäisi olla silloin aika selkeä merkki siitä ettei kyseiset asiat kiinnosta? Aika kummallista että näinkin yksinkertaisia asioita saa olla selittämässä aikuiselle ihmiselle.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on rikas ajatusmaailma, silloin ei tarvitse matkustaa mihinkään viihtyäkseen.

Niin on minullakin, mutta haluan rikastaa sitä entisestään kokeilemalla uusia kokemuksia.