Miten peruskoulu päästettiin tälläiseen jamaan: "Oppilaat muodostavat jengejä, joiden voimin yritetään saada murrettua opettajien auktoriteetti."

Vierailija kirjoitti:

Tarkkiksia ei voi palauttaa, koska niihin ei löydy opettajia. Eihän kukaan siellä jaksaisi.

Minkälaisia lapsia laittaisit tarkkikselle?

En ymmärrä mikä ihmeen oikeus näillä perseilijöillä on käydä koulua. Jos ei osaa käyttäytyä, niin ojankaivuuhommiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten nyt saittekin taas käännettyä tämän lempiaiheeseen. Aloituksen mielipiteessä sanottiin nimenomaan, ETTEI kyse ole S2-oppilaista. T. Ope Itä-Helsingistä

Jaaha, eli s2-kommentit poistuvat täältä jälleen. Ainakin oman lapseni koulussa s2-oppilaat muodostavat jengejä, uhkailevat ja ottavat veitsiä esiin välitunnilla niin, ettei opettaja näe. Yritä siinä sitten tehdä rauhallisesti koulutyötä.

M muuttopolitiikka = koulutuspolitiikka. Haluammeko todella tuhota peruskoulumme tällä tavalla?

Vaihtoehto olisi, että yritetään tehdä hommat suomalaisvoimin.

Tämä se on se ongelma, että m muuttoa käsitellään vain taloudelliselta kannalta, kun se on mitä suurimmissa määrin koulutuspoliittinen asia. Nuoremme saavat kärsiä, kun lyhytnäköisellä talouspolitiikalla aiheutetaan kymmenien vuosien ongelma tällä mo nikulttuurilla.

Jos väitetään, että koko ongelma johtuu näistä S2 oppilaista, ei ongelmaa saada hoidettua pätkääkään. Aloituksessakin on muut syyt.

Ja jos kerran joku on niin varma, että se johtuu maahan tulleista, niin voiko esittää siihen ratkaisun. Ja ratkaisun joka sopii oikeaan elämään, eikä mikään työnnetään ne meereen -tyyppineb mitä aina kuulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, onko kyseessä ruotsinkielinen koulu vai tyyliin Pakilan koulu? Nämä ovat ainoita kouluja, joissa s2 oppilaita on "yhden käden sormilla" laskettava määrä. Olisivat julkaisseet nimellä, niin kaikki olisivat saaneet tietää, missä koulussa tällainen ongelma on. 

Siinähän lukee selvästi, että keskisuuren kaupungin iso koulu. Ihan tavallista pienemmissä kaupungeissa, he saavat kavereita kantiksista ja yleensä ne kilteimmät kaveeravat juuri heidän kanssaan näissä kaupungeissa, joten saavat erilaista mallia. Alueet eivät ole erottuneet. Asuin vuosia itse juuri tuollaisen ala-asteen vieressä ja paikalliselta vuok..öö tietyltä asuinalueelta tulivat häiriköt. Erkkaluokkalaiset olivat suht. kilttejä, meilläkin kävi, tosin siinä oli niitä joilla oli edellytyksiä normaaliin oppimäärään, dysfasiaa, aspergeria yms. "mietoa". 

Lisätään vielä se, että pienemmissä kaupungeissa, joissa S2-lapset on harvinaisia, paineet suomen opettelemiseen ja kantislapsiin tutustumiseen on paljon isommat kuin siellä, jossa ympärillä on iso yhteisö samaa kieltä puhuvia ja samasta kulttuuritaustasta tulevia lapsia. Useimmat lapset tahtoo kuitenkin saada kavereita ja kuulua porukkaan.

Keväällä tuli vastaan alakouluikäisten luontoretki-porukka, jossa oli yksi ainoa tummempi poika ja muut kantislapsia. Poika kuului puhuvan tosi hyvää suomea ja oli selvästi hyvissä kaveriväleissä muiden kanssa. Tällaista pitäisi olla enemmän eikä sitä, että tietyt etniset ryhmät blokkiutuvat omiensa joukkoon jolloin mitään aitoa integraatiota ei pääse tapahtumaan. Eikä ole järin viisasta päästää isot kansanryhmät elelemään omissa kuplissaan, ilman kielitaitoa ja paikallistuntemusta. 

'

Tummaihoinen voi olla ihan hyvin Suomessa syntynyt, toinen vanhempi ehkä suomalainen tai vaikka adoptoitu. Kyllä Suomessa syntyneet puhuvat hyvää suomea sillonkin vaikka vanhemmat eivät olisi suomalaisia, kun tottuvat siihen pienestä pitäen.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajista tehtiin kavereita siinä vaiheessa, kun luokasta katosi koroke opettajan pöydän alta. Sitten joku yritti vaihtaa nimen fasilitaattoriksi, ja jollain välillä olivat kaiken maailman typeryydet lähtien siitä, että oppilaat opettavat toisiaan: tehdään ryhmässä jostain annetusta aiheesta runo, laulu, piirros, muutaman sanan "esitelmä", sitten vaihdetaan ryhmiä ja sama alusta.

Kyllä. Kaikenlaista opettajajohtoisuutta on halveksittu, eikä lapsilta tai nuorilta saa vaatia minkään ikävän ja työlään sietämistä ja pitkäjänteisyyttä. Koulunkäynnin pitää olla kivaa ja omaehtoista, videot ja kännykät pitää ottaa opetusvälineiksi ja kaikin tavoin pitää miellyttää keskeneräistä lasta ja nuorta hänen omilla ehdoillaan. Jos yrität pistää lapset töihin, olet vanhanaikainen muutosvastarintainen jäärä, joka ei ymmärrä että koulun pitää kehittyä maailman mukana ja tekoälykin pitää nyt ottaa opetuksen avuksi. Ja aina pitää lempeästi puhuttaa, kun oppilas tekee tietoisesti väärin ties kuinka monetta kertaa. Hänhän on se keskipiste ja tärkein, jonka viihtyvyys on meille sydämenasia. Opettajien ei tarvitse viihtyä, lapsi ja nuori on keskiössä ja häntä palvellaan.

Jatkan tästä vielä, koska tämäkin on mielestäni oireellista.

Opettajalle koulu on työpaikka. Työhyvinvointi koostuu monenlaisista asioista, esim. työturvallisuudesta. Opettaja altistuu työssään esimerkiksi metelille, jolta häntä pitäisi suojata. Työnantaja ei kuitenkaan ideologisista syistä tue sellaisia keinoja, joilla tältä altistukselta työntekijää voisi suojata. Tämä on juridinen kysymys. Missä määrin viimeisimmät kasvatustieteelliset humputukset tai kuntapäättäjien kuningasvisiot voivat aiheuttaa työpahoinvointia? Työturvallisuuslakia pitäisi kuitenkin noudattaa.

Hyvä esimerkki itse kollegoilta vieläpä. Opettajakokouksessa yhtenä aiheena oli työhyvinvointi. Aina löytyy se kollega, joka upottaa keskustelun muistuttamalla, että oppilas on kuitenkin keskiössä, eli kun mietimme yhteisön hyvinvointia, meidän pitää miettiä oppilasta (ovathan hekin työskentelemässä koulussa = työhyvinvointi). Jos opettajan ja oppilaan työhyvinvointi on ristiriidassa jossakin tietyssä asiassa, esimerkiksi kännykän käytön osalta, pitäisi priorisoida oppilaan kokema hyvinvointi!

Kuitenkin opettajat viettävät kyseisessä yhteisössä vuosikymmeniä siinä missä oppilaat vain muutaman vuoden. En ymmärrä ajattelutapaa, että oppilas pitäisi aina priorisoida, aivan kuin opettajilla ei olisi koskaan mitään väliä. Uskon että oppilaat voivat hyvin, kun opettajat voivat hyvin. Kun opettajalle taataan hyvät olosuhteet tehdä työtä, hän jaksaa puuttua asioihin, jotka vaativat puuttumista. Vieläpä rakentavalla tavalla. Jos uuvutetaan opettajat, he kyynistyvät, eikä sen jälkeen toimi enää mikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajista tehtiin kavereita siinä vaiheessa, kun luokasta katosi koroke opettajan pöydän alta. Sitten joku yritti vaihtaa nimen fasilitaattoriksi, ja jollain välillä olivat kaiken maailman typeryydet lähtien siitä, että oppilaat opettavat toisiaan: tehdään ryhmässä jostain annetusta aiheesta runo, laulu, piirros, muutaman sanan "esitelmä", sitten vaihdetaan ryhmiä ja sama alusta.

Kyllä. Kaikenlaista opettajajohtoisuutta on halveksittu, eikä lapsilta tai nuorilta saa vaatia minkään ikävän ja työlään sietämistä ja pitkäjänteisyyttä. Koulunkäynnin pitää olla kivaa ja omaehtoista, videot ja kännykät pitää ottaa opetusvälineiksi ja kaikin tavoin pitää miellyttää keskeneräistä lasta ja nuorta hänen omilla ehdoillaan. Jos yrität pistää lapset töihin, olet vanhanaikainen muutosvastarintainen jäärä, joka ei ymmärrä että koulun pitää kehittyä maailman mukana ja tekoälykin pitää nyt ottaa opetuksen avuksi. Ja aina pitää lempeästi puhuttaa, kun oppilas tekee tietoisesti väärin ties kuinka monetta kertaa. Hänhän on se keskipiste ja tärkein, jonka viihtyvyys on meille sydämenasia. Opettajien ei tarvitse viihtyä, lapsi ja nuori on keskiössä ja häntä palvellaan.

Maailma muuttuu ja nykyään elämässä tarvitaan muuta kuin vaikka omassa nuoruudessa. On paljon opettajia, jotka osaavat ottaa uudet keinot, kannustaa oppilaita ja heidän omaa tapaa oppia ja silti pitää kuria ja vaatia oppimista.

Mitkä uudet keinot esimerkiksi? Ja mitkä omat tavat oppia esimerkiksi? Kerro ihmeessä, sillä oppimistulokset ovat romahtaneet, kun nämä uudet keinot ja tavat on otettu johtotähdeksi. Eivätkö opettajat siis osaa, vai ovatko keinot vääriä?

Vierailija kirjoitti:

Vika on vanhemmissa ja kotikasvatuksen puutteessa. Lapsille rajat ja kuri. Sama peli koulussa, kuri ja rangaistukset käyttöön, vihervasemmiston ajama paapominenhelvettiin.

Kuri sanaa ei saa nykyään edes käyttää, se on toivottoman vanhanaikaista. Opettamisesta sentään saa taas nykyään varovasti puhua. Jossain vaiheessahan piti puhua ohjaamisesta. Ohjasimme oppimaan, emme opettaneet.

Vierailija kirjoitti:

Tarkkiksia ei voi palauttaa, koska niihin ei löydy opettajia. Eihän kukaan siellä jaksaisi.

Joku parannuksen tehnyt ex-linnakundi laittaa räkänokat ojennukseen. Sellaisua korstoja ne tarkkisopet ainakin ysärillä olivat. Ja raggarit näitä kunnioittivat.

Tuota kouluhäiriköintiä/kiusaamista on sen takia koska se on mahdollista, jos oppilaan häiriköinti vaikuttaisi tavalla tai toisella koko oppilaan perheen elämään se varmasti loppuisi. Oppilas pitäisi pystyä erottamaan koulusta siten että opppilaan vanhemmat järjestää opetuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajista tehtiin kavereita siinä vaiheessa, kun luokasta katosi koroke opettajan pöydän alta. Sitten joku yritti vaihtaa nimen fasilitaattoriksi, ja jollain välillä olivat kaiken maailman typeryydet lähtien siitä, että oppilaat opettavat toisiaan: tehdään ryhmässä jostain annetusta aiheesta runo, laulu, piirros, muutaman sanan "esitelmä", sitten vaihdetaan ryhmiä ja sama alusta.

Kyllä. Kaikenlaista opettajajohtoisuutta on halveksittu, eikä lapsilta tai nuorilta saa vaatia minkään ikävän ja työlään sietämistä ja pitkäjänteisyyttä. Koulunkäynnin pitää olla kivaa ja omaehtoista, videot ja kännykät pitää ottaa opetusvälineiksi ja kaikin tavoin pitää miellyttää keskeneräistä lasta ja nuorta hänen omilla ehdoillaan. Jos yrität pistää lapset töihin, olet vanhanaikainen muutosvastarintainen jäärä, joka ei ymmärrä että koulun pitää kehittyä maailman mukana ja tekoälykin pitää nyt ottaa opetuksen avuksi. Ja aina pitää lempeästi puhuttaa, kun oppilas tekee tietoisesti väärin ties kuinka monetta kertaa. Hänhän on se keskipiste ja tärkein, jonka viihtyvyys on meille sydämenasia. Opettajien ei tarvitse viihtyä, lapsi ja nuori on keskiössä ja häntä palvellaan.

Maailma muuttuu ja nykyään elämässä tarvitaan muuta kuin vaikka omassa nuoruudessa. On paljon opettajia, jotka osaavat ottaa uudet keinot, kannustaa oppilaita ja heidän omaa tapaa oppia ja silti pitää kuria ja vaatia oppimista.

Mitkä uudet keinot esimerkiksi? Ja mitkä omat tavat oppia esimerkiksi? Kerro ihmeessä, sillä oppimistulokset ovat romahtaneet, kun nämä uudet keinot ja tavat on otettu johtotähdeksi. Eivätkö opettajat siis osaa, vai ovatko keinot vääriä?

Tähän kysymykseen odottaisin edelleen vastausta siltä, joka totesi, että "maailma muuttuu" ja että "on paljon opettajia, jotka osaavat ottaa uudet keinot, kannustaa oppilaita ja heidän omaa tapaa oppia". Missä erityisesti tällaisia opettajia on (ovatko julkisesti palkittuja?), esimerkiksi missä koulussa tai missä kaupungissa on tällaista osaamista, ja mitä nämä uudet keinot tarkalleen ovat ja mitä nämä omat tavat oppia? Ihan konkreettisesti?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tietävät juurisyyn

kotikasvatus.

Parikymmentä vuotta sitten harkitsimme pisahuumassa muuttoa takaisin Suomeen. Olisi saatu lapsille kunnon koulutus. Kun näitä juttuja lukee, niin taidettiin sittenkin valita oikein. Lapseni kunnioittavat muita ihmisiä ja ymmärtävät yhteistyön sääntöjen tärkeyden. Osaavatkin jotain, kun koulu ei ollut aina kivaa. Luoja paratkoon mitä rääväsuisia nulkkeja heistä olisi voinut Suomessa kehittyä.

Nyt tilannetta ryhdytään ilmeisesti pahentamaan entisestään.

Säästöjä pitää saada. Niitä saa koulujen ja luokkien kokoa suurentamalla ja vähentämällä erityisluokkia. Sen suuntaisia kommentteja on alkanut kuulumaan.

Tähänkin asti erityisopetys ja erityinen tuki toteutuvat usein vain paperilla. Ainoiksi käytännön toimiksi jäävät palaverit, joissa moititaan oppilasta ja ja hänen kotiaan ja päätetään seurailla miten jatkossa lähtee menemään.

Onneksi oma lapsi (autisti, jolla vahva tuen tarve) on jo suorittanut peruskoulun. Osa siitä piti käydä kotikouluna sillä kouluun ei saatu lapsen tarvitsemaa tukea.

Vierailija kirjoitti:

Tarkkikselle ne adhd:t jotka häiriköivät, vittuilevat, kiusaavat ja tekevät kolttosiaan. Ja mukuloille rauhoittava lääkitys kohdalleen, muuten ne adhd-villeveikot (ja -mahmutit) joutuvat väärälle tielle ja vankilaan. Vankilassa muuten istuu järkyttävän monta adhd-tapausta. Se oninaisuus myös periytyy eli älkäähän ko. diagnoosin omaavat ihan hirveästi lisääntykö.

Se pitää sanoa monien adhd-oppilaiden puolesta, että eivät he suinkaan aina ole niitä häirikköjä. Useimmat ovat tosi hiljaisia. Ovat vain omissa maailmoissaan, ajatukset harhailevat eivätkä pysty keskittymään tunnin asiaan. Toki oman tukensa hekin tarvitsevat. Jos koti on tässä vahvasti mukana koulun kanssa, yleensä oppimistuloksia tulee. Mutta juuri mitään ei ole tehtävissä, jos vanhemmat kyseenalaistavat koko koulun ja opettajat ja opettajan näkemykset. Siitä seuraa vanhemmille vain se, että jälkikasvattaminen kestää tuonne noin 25-30 ikävuoteen, ja pahimmassa tapauksessa siitä huolehtii rikosseuraamuslaitos.

Opetan nuoria aikuisia.

S2-ryhmien kanssa ei ole ollut yhtään uhka-ja vaaratilannetta, mutta suomenkielisten ryhmien kanssa on ollut aikamoista hässäkkää toimenpiteineen.

Jos saisin valita niin opettaisin jatkossa vain S2-opiskelijoita niin säilyisi ne omankin auton renkaat koulun parkkiksella ehjinä.

Nimimerkillä väsynyt ja v*nut ope, joka kaikesta huolimatta rakastaa työtään.

Vierailija kirjoitti:

Tarkkikselle ne adhd:t jotka häiriköivät, vittuilevat, kiusaavat ja tekevät kolttosiaan. Ja mukuloille rauhoittava lääkitys kohdalleen, muuten ne adhd-villeveikot (ja -mahmutit) joutuvat väärälle tielle ja vankilaan. Vankilassa muuten istuu järkyttävän monta adhd-tapausta. Se oninaisuus myös periytyy eli älkäähän ko. diagnoosin omaavat ihan hirveästi lisääntykö.

ADHD voi olla merkittävä voimavara jos vaan lapsuudessa ja etenkin koulussa saa oikeanlaista tukea. Heistä voi kasvaa hyviä ja innovatiivisia työntekijöitä.

Jos tukea ei löydy, johtaa se helposti syrjäytymiseen. Silloinkin, kekseliäinä ja toimeliaina, nämä ihmiset löytävät omanlaisensa keinot ansaita rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Opetan nuoria aikuisia.

S2-ryhmien kanssa ei ole ollut yhtään uhka-ja vaaratilannetta, mutta suomenkielisten ryhmien kanssa on ollut aikamoista hässäkkää toimenpiteineen.

Jos saisin valita niin opettaisin jatkossa vain S2-opiskelijoita niin säilyisi ne omankin auton renkaat koulun parkkiksella ehjinä.

Nimimerkillä väsynyt ja v*nut ope, joka kaikesta huolimatta rakastaa työtään.

Sama!! Ärsyttää lukea tätä S2 -paasausta, kun ne Leevit, Eetut ja Eliakset perseilevät menemään ihan päivittäin.

Kyllä mä joku päivä ihmettelin tätä maailmanaikaa, kun A-studiossa kolme aikuista ihmistä juttelee siitä miten lakeja pitää alkaa muuttamaan, jotta saadaan kouluissa kännykät pois häiritsemästä opetusta.

Mitä hiton lakeja meillä on säädetty, jos opettaja ei saa enää omalla päätöksellään edes kieltää kännyköitä luokassa?!

Vierailija kirjoitti:

Parikymmentä vuotta sitten harkitsimme pisahuumassa muuttoa takaisin Suomeen. Olisi saatu lapsille kunnon koulutus. Kun näitä juttuja lukee, niin taidettiin sittenkin valita oikein. Lapseni kunnioittavat muita ihmisiä ja ymmärtävät yhteistyön sääntöjen tärkeyden. Osaavatkin jotain, kun koulu ei ollut aina kivaa. Luoja paratkoon mitä rääväsuisia nulkkeja heistä olisi voinut Suomessa kehittyä.

Kotikasvatus se on tärkein tekijä. On Suomessa edelleen niitäkin, jotka osaa kasvattaa lapsensa. Harmillisen paljon vaan niotäkin, jotka ei osaa kasvattaa lapsiaan ja sieltä ne sekopäiset oppilaat tulee.

Kouluissa pitäisi olla jo vartijat ja putkat. Ei opettajan kuulu tehdä muuta kuin opettaa, sekin on vaikeaa kun auktoriteetti on otettu pois.