Oletteko tyytyväisiä lastenne todistuksiin?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Olen tyytyväinen, hieman kummastunut vaan. Tytön äidinkieli oli 5, muut aineet 8-10. Olemme kantasuomalaisia ja suomi äidinkieli.
Tää on varmaan vitsi, ei voi saa omasta äidinkielestään mitenkään numeroa 5. Ja jos näin on ollut niin siinä on virhe tai sitten vanhemmat on aivan kujalla lapsen lukutaidosta, kirjoitustaidosta yms.
Vierailija kirjoitti:
Olen tyytyväinen, hieman kummastunut vaan. Tytön äidinkieli oli 5, muut aineet 8-10. Olemme kantasuomalaisia ja suomi äidinkieli.
Miten voi olla noin huono äikkä???????? Monesto luokka?????????
Vierailija kirjoitti:
Mun ihana, hiljainen, kiltti ja empaattinen ekaluokkalaisen sai todistukseen kaikki vuorovaikutukseen liittyvät rastit kohtaan "hyvä", eli siihen toiseen ja käyttäytymisessä yksi oli parhaassa ja nämä kaksi siinä toiseksi parhaassa. Tottakai tiedän, että pitäisi olla muut koko ajan huomioiva, muidenkin asioista huolehtiva ja iloinen ilmapiirin hauskuuttava ja kaikkea, mutta näköhään tällainen tosi kiltti ja tunnollinen lapsi ei saa raksia parhaaseen ruutuun.
Toisen lapsen keskiarvo 8.8 ja sai stipendin. Oli yllätys!
Kovasti ollaan molempien kouluun kotona tehty ns töitä, joten tottakai hyvät todistukset lämmittää myös vanhempien mieltä. Ei muutaman vuoden päästä enää aikuiset voi kotona samalla tavalla auttaa edes.
Niin taitaa olla aika vaikea saada siihen osaa erittäin hyvin- ruutuun noi kaikki. Meillä ainakin lapsilla muuten kaikki ollut OEH ja kiitettävää sitten myöhemmin, mutta just käytös OH ja myöhemmin 8. Eivät edes ole kovin hiljaisia, mutta ehkä ovatkin sitten päinvastoin sellaisia, jotka saattavat joskus jutella opettajan kanssa päällekäin tunnilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En täysin ymmärrä kysymystä. Ei lasten koulumenestyksen tehtävä ole tehdä minua tyytyväiseksi.
Ei tietenkään, mutta voi sitä silti olla tyytyväinen/tyytymätön.
Olen tyytyväinen siihen, että tekivät ahkerasti töitä, ja iloinen siitä, että vaikuttivat itse suht tyytyväisiltä todistuksiinsa.
Olin aina enemmän kun tyytyväinen koska ka oli aina yli 9, myös lukiossa. Ihmettelen keneen tuli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tyytyväinen. Ne on ihan riittävän hyvät kaikilla. Arvosanat on kaikilla kolmella ihan kullekin omista ansioistaan. Vastaavat kunkin tekemää työtä koulun hyväksi.
Mitä sinä sitten tyytyväisyydestä puhut, kun ei sinulla ollut osaa eikä arpaa numeroihin?
Siinä vastattiin ap:n kysymykseen. Etkö osaa lukea? Vai etkö ymmärrä lukemaasi?
- eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tyytyväinen, hieman kummastunut vaan. Tytön äidinkieli oli 5, muut aineet 8-10. Olemme kantasuomalaisia ja suomi äidinkieli.
Tää on varmaan vitsi, ei voi saa omasta äidinkielestään mitenkään numeroa 5. Ja jos näin on ollut niin siinä on virhe tai sitten vanhemmat on aivan kujalla lapsen lukutaidosta, kirjoitustaidosta yms.
Ihan hyvin voi saada. Todistit sen juuri tekstisi perusteella.
Nuorimmainen on ainoa, joka enää saa todistuksen tässä vaiheessa, muilla on vaan kurssisuorituksia.
Mutta olen tyytyväinen, etenkin kun ottaa huomioon, kuinka hankala lapsella tämä kulunut kouluvuosi on ollut. Sairastui vakavasti, ja nyt lääkitys vaikuttaa jaksamiseen ihan oleellisesti, ja poissaoloja tuli paljon. Kaikesta huolimatta todistuksessa oli useampikin ysi.
Ei ole omia lapsia, mutta olen ylpeä mun kummipojasta, joka pääs just 6. luokalta. Sai stipendin koko koulun parhaasta keskiarvosta. Kaks ysiä ja kaikki muut kymppejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tyytyväinen, hieman kummastunut vaan. Tytön äidinkieli oli 5, muut aineet 8-10. Olemme kantasuomalaisia ja suomi äidinkieli.
Miten voi olla noin huono äikkä???????? Monesto luokka?????????
Jäikö sullakin peruskoulu kesken? Kyllä mua vaan hävettäisi istua tuon ikäisenä vielä peruskoulussa.
No olen ja en ole. Nuori sai pääasiassa 7-9, mutta yksi 5 ja pari 6. Hänellä on tourette, joten olen tyytyväinen, mutta toisaalta en, koska jos lukisi, saisi paremmat numerot touretesta huolimatta. Opiskelu vaatii häneltä keskivertoa enemmän, joten olen tyytyväinen, mutta harmissani ja huolissani kuitenkin samalla.
Vähän harmittaa että ekaluokkalaisella jäi kolme rastia hyvään. Helposti olisi ollut mahdollisuus saada nekin erinomaiseen. Tämä oletettavasti maksoi hänelle myös stipendin.
Mutta ei tuo nyt sentään maata kaada ja 8v aikaa petrata vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vähän harmittaa että ekaluokkalaisella jäi kolme rastia hyvään. Helposti olisi ollut mahdollisuus saada nekin erinomaiseen. Tämä oletettavasti maksoi hänelle myös stipendin.
Mutta ei tuo nyt sentään maata kaada ja 8v aikaa petrata vielä.
Oletko tosissasi? Mistä sai hyvän? Ei ole mitenkään tosi helppoa saada KAIKKI erittäin hyvään. Sehän meinaa 9-10 myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole omia lapsia, mutta olen ylpeä mun kummipojasta, joka pääs just 6. luokalta. Sai stipendin koko koulun parhaasta keskiarvosta. Kaks ysiä ja kaikki muut kymppejä.
Oho, onko päntännyt paljon? Onko muuta elämää kuin koulu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole omia lapsia, mutta olen ylpeä mun kummipojasta, joka pääs just 6. luokalta. Sai stipendin koko koulun parhaasta keskiarvosta. Kaks ysiä ja kaikki muut kymppejä.
Oho, onko päntännyt paljon? Onko muuta elämää kuin koulu?
Ei vaadi paljoa pänttäämistä. Luonteeltaan ihan pienestä asti ollut pohdiskelija ja kiinnostunut erilaisista asioista. Yllättää edelleen, miten laaja tietovarasto erikoisistakin asioista. On tainnut saada useampana vuonna stipendin koulumenestyksestä ja siitä, että on mukava kaikille/edistää yhteishenkeä. Ja on toki normaalit lapsen puuhat elämässä, harrastuksia, kavereita ja tietenkin sitä perus puhelimella oloa. Toivottavasti opiskeluinto ja luonteenpiirteet säilyy myös yläasteelle mentäessä ja teini-iän koittaessa.
9. luokan päättävällä pojalla laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Juuri ja juuri ylitti rajan, ettei saanut diagnoosia lievä kehitysvamma. Todistus oli erittäin heikko.
En ole tyytyväinen, mutta en voinut enempää odottaakaan. Tulevaisuus huolettaa näin äitinä. Ei ole ollut perityvää nämä hänen vaikeutensa ja sen vuoksi koulupolun alkuvuosina ei meinattu tunnistaa vaikeuksia, vaan poika leimattiin koulun puolelta vain laiskaksi. Sai vasta yläkoulussa tarvitsemansa tuen, mikä oli auttamattomasti liian myöhään.
Olen tyytyväinen. Lapsilla keskiverto todistukset, niin kuin vanhemmillakin aikoinaan. Erittäin tyytyväinen olen poikani käytösnumeroon (9), koska kaveriporukassa on häiriökäyttäytymistä.
Olen tyytyväinen. Tyttö sai stipendin hyvästä todistuksesta (ka 9,8). Nyt ysillä ei ole jaksanut paljoa lukea joten odotin että olisi näkynyt numeroissa. Moniin kokeisiin on lukenut kerran koealueen läpi eikä mitään muuta. Jonkun kirjaesitelmän oli tekaissut lukematta kirjaa, Wikipediasta vaan vähän vilkaissut millainen kirja.
Meillä 8.5 ja 8.8 keskarit. Oikein hyvät esiteinille ja teinille ja siellä on joululta pari noussutta numeroa mukana. 8.5 saaneelle myös stipendi, mikä lämmitti mieltä. Sai myös lukustipendi kultaa, mikä näinä kännykkäaikoina lienee jo saavutus itsessään sekin.
En esittele lasteni saavutuksia enkä sen puoleen omianikaan facessa tmv.
Mun ihana, hiljainen, kiltti ja empaattinen ekaluokkalaisen sai todistukseen kaikki vuorovaikutukseen liittyvät rastit kohtaan "hyvä", eli siihen toiseen ja käyttäytymisessä yksi oli parhaassa ja nämä kaksi siinä toiseksi parhaassa. Tottakai tiedän, että pitäisi olla muut koko ajan huomioiva, muidenkin asioista huolehtiva ja iloinen ilmapiirin hauskuuttava ja kaikkea, mutta näköhään tällainen tosi kiltti ja tunnollinen lapsi ei saa raksia parhaaseen ruutuun.
Toisen lapsen keskiarvo 8.8 ja sai stipendin. Oli yllätys!
Kovasti ollaan molempien kouluun kotona tehty ns töitä, joten tottakai hyvät todistukset lämmittää myös vanhempien mieltä. Ei muutaman vuoden päästä enää aikuiset voi kotona samalla tavalla auttaa edes.