Lue keskustelun säännöt.
Miksi peruskoulussa luovuttiin aikoinaan huolellisuuden numeroarvioinnista?
03.06.2023 |
En ole ikinä ymmärtänyt tätä päätöstä. Huolellisuus on A ja O kaikessa, mutta ennen kaikkea työelämässä.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Mistä lähtien työelämässä ollaan arvostettu huolellisuutta? Se mikä työnantajia kiinnostaa on työn tehokkuus. Kirurgit ovat ainoat poikkeus missä täytyy olla huolellinen. Muuten asiakkaalta lähtee henki
Nyt ei ole tietoa mutta kuvittelisin että myös kirurgeilla täytyy olla tehokkuutta sillä potilas ei voi kovin kauaan maata siinä pöydällä kanttu vei.
Tämä on siis mutu tietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peruskoulu on jo muutenkin pilalla. Yli 10 % peruskoulun päättävistä oppilaista ei osaa edes kunnolla lukea eikä kirjoittaa.
Eikä muuten merkitä enää keskiarvoakaan lukukausitodistuksiin. Sekin oli ihan taukki uudistus. Samoin kuin se, että lukiosta poistettiin C-/D-kielen pakollisuus lyhyen matematiikan valinneille opiskelijoille. Seuraus: suomalaisten vieraiden kielten osaaminen romahti.
Ettei vain pikku kultamussukalle tule paha mieli.
Rapuneito kirjoitti:
En tiedä, koska olin lapsi 2000-luvulla, mutta voisikohan olla niin, että se on käytös/aineen arvosanoihin ympätty?
En ole ikinä ymmärtänyt, että miksi tuntiaktiivisuuden yms vähemmän tärkeiden asioiden pitäisi vaikuttaa todistuksen numeroon. Jos minulta kysytään, aineen arvosanan pitäisi olla koearvosanojen keskiarvo, koska olen erittäin varma siitä, että "tuntiaktiivisuus" yms ovat vain tekosyitä sille, miksi opettaja antaa huonomman numeron. Vaikka opettajien pitäisi olla työssään tasa-arvoisia joka arvioi ainoastaan oppimista, on siitä huolimatta opettajilla suosikit ja inhokit minkä takia "tuntiaktiivisuus" on vain helppo tekosyy opettajan epätasa-arvoiselle käytökselle.
Ja mitä tulee käytöksen arvointiin, on iso ongelma, jos oppilas joutuu kärsimään opettajan kiusaamisesta. Tällöin itseään puolustava oppilas saa "ongelmanuoren" maineen, jos puolustaa itseään, koska opettaja vs oppilas tilanteissa vanhempi valitsee helposti kiusaajan puolen, koska kiusaaja on opettaja. Ei toinen oppilas...
Ja mitä tulee itse numeroihin, pitäisi numerot mielestäni arvioida vain ja ainoastaan koearvosanoilla, koska ainoastaan kokeet korreloivat sen kanssa miten hyvin oppilas osaa jotain tiettyä oppiainetta.
Ja koska korostan vahvasti koearvosanojen keskiarvoa, pitäisi todistuksessa olla myös puolikkaita numeroita sellaisessa tilanteissa joissa kahdella eri henkilöillä on täysin sama koekeskiarvo 9,5. Tällöin on se riski, että suosikille laitetaan 10 ja "huonompi" saa tyytyä 9.
Joo tiedän kuulostaa erittäin monimutkaiselta ja ideologiselta haihattelulta, mutta se ei silti poista sitä faktaa, että koulumaailma on opettajien taholta epätasa-arvoinen, vaikka opettajat eivät sitä suoraan olisikaan.
Mitä mieltä te 1900-luvulla koulun käyneet olette mieltä? Olivatko opettajat silloin "tasa-arvoisia" vai vielä enemmän julkisesti epäreiluja?
Älä yleistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne käsintäytetyt todistukset olivat persoonallisen näköisiä. Nykytodistukset näyttävät, hmmm, kliinisiltä.
Mutta onhan inkluusio ja ilmiöoppiminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huolellisuus olisi todellakin arvosana, joka pitäisi saada takaisin.
-Läksyjen tekeminen huolellisesti, ei vain sutaisten jotain epämääräistä kirjan täyttämistä.
- Käsiala on osalla lapsista ihan lukukelvotonta. Se ei johdu mistään kirjainyhdistelmästä, vaan siitä ettei viitsi. Osa osoittaa huonolla käsialalla myös tiettyä passiivisaggressiivisuutta. Taito on, mutta ei uhallakaan kirjoiteta siististi.
- Asioiden loppuun saattaminen (niitä puolivalmiita kuvistöitä riittää) ja vastuu näin ottaminen omasta työskentelystä.
- Taito saada itsensä tekemään sovitut hommat valmiiksi, vaikka ei niin just silloin huvittaisi.
- Taito pitää kiinni sovituista asioista esim. opettele ne näytelmäroolisi vuorosanat edes auttavasti, kerran se oli pakkomielle päästä näytelmään mukaan.
Huolellisuudesta saisi moni tenava nykyään arvosanan 6-7. Ihan sellainenkin, jonka tekemiset ope hyvää hyvyyttään arvioi 8-9 arvoiseksi suoritukseksi.
Tällainen arvosana voisi herätellä niitä vanhempiakin ja ohjaisi nimenomaan kasvattamaan lasta taidoissa, joista hänelle olisi myöhemmin elämässä hyötyä.
Käyttäytyminen ja huolellisuus oli vielä reilu 15 vuotta sitten osa todistuksen arvosanoja. Noilla jutuilla ei ole niin paljon painiarvoa enää, turhia menneisyyden juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rapuneito kirjoitti:
En tiedä, koska olin lapsi 2000-luvulla, mutta voisikohan olla niin, että se on käytös/aineen arvosanoihin ympätty?
En ole ikinä ymmärtänyt, että miksi tuntiaktiivisuuden yms vähemmän tärkeiden asioiden pitäisi vaikuttaa todistuksen numeroon. Jos minulta kysytään, aineen arvosanan pitäisi olla koearvosanojen keskiarvo, koska olen erittäin varma siitä, että "tuntiaktiivisuus" yms ovat vain tekosyitä sille, miksi opettaja antaa huonomman numeron. Vaikka opettajien pitäisi olla työssään tasa-arvoisia joka arvioi ainoastaan oppimista, on siitä huolimatta opettajilla suosikit ja inhokit minkä takia "tuntiaktiivisuus" on vain helppo tekosyy opettajan epätasa-arvoiselle käytökselle.
Ja mitä tulee käytöksen arvointiin, on iso ongelma, jos oppilas joutuu kärsimään opettajan kiusaamisesta. Tällöin itseään puolustava oppilas saa "ongelmanuoren" maineen, jos puolustaa itseään, koska opettaja vs oppilas tilanteissa vanhempi valitsee helposti kiusaajan puolen, koska kiusaaja on opettaja. Ei toinen oppilas...
Ja mitä tulee itse numeroihin, pitäisi numerot mielestäni arvioida vain ja ainoastaan koearvosanoilla, koska ainoastaan kokeet korreloivat sen kanssa miten hyvin oppilas osaa jotain tiettyä oppiainetta.
Ja koska korostan vahvasti koearvosanojen keskiarvoa, pitäisi todistuksessa olla myös puolikkaita numeroita sellaisessa tilanteissa joissa kahdella eri henkilöillä on täysin sama koekeskiarvo 9,5. Tällöin on se riski, että suosikille laitetaan 10 ja "huonompi" saa tyytyä 9.
Joo tiedän kuulostaa erittäin monimutkaiselta ja ideologiselta haihattelulta, mutta se ei silti poista sitä faktaa, että koulumaailma on opettajien taholta epätasa-arvoinen, vaikka opettajat eivät sitä suoraan olisikaan.
Mitä mieltä te 1900-luvulla koulun käyneet olette mieltä? Olivatko opettajat silloin "tasa-arvoisia" vai vielä enemmän julkisesti epäreiluja?
Tuntiaktiivisuus on parhaimmillaan yhteiseen opetuskeskusteluun osallistumista. Siis sellaista yhdessä ajattelemista. Tarkoittaa muiden oppilaiden ajatusten kuuntelemista, huomioimista ja mahdollisesti ajatuksen jatkojalostamista.
Toisaalta se tarkoittaa sitoutumista omaan työskentelyyn. Esim. kuvistyön oppilas haluaa saattaa vaikka kotona loppuun, mikäli aika ei hänen kohdallaan riitä. Se johtuu siitä, että hän on sitoutunut omaan tekemiseensä ja motivoitunut tekemään parasta jälkeä, mitä osaa. Tällainen sitoutuminen oppimiseen on hyvin harvinaista.
Sitä se tarkoittaa. Ihan vain pari esimerkkiä näin lonkalta.
Tiedän, että moni mieltää sen viittauskertojen laskemiseksi. Ja osassa luokkia se varmasti sitä tarkoittaa - mutta ajatus ei ole se.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäytyminen ja huolellisuus oli vielä reilu 15 vuotta sitten osa todistuksen arvosanoja. Noilla jutuilla ei ole niin paljon painiarvoa enää, turhia menneisyyden juttuja.
Ja se näkyy siinä, miten huonolle mallille oppilaiden käytös on koulussa mennyt.
Onko ne siis sittenkään niin turhia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ainakaan mulla ollut ikinä tuollaista. Aloitin peruskoulun 1997
Ennenvanhaan koulun päätehtävä oli kasvattaa nöyriä alamaisia, kunnon kansalaisia. Arvot ja ihanteet määrittivät oppimistavoitteet. Enemmän kuin substanssiosaamista, arvostettiin muodollista ulkokultaista kunnollisuutta. Käytös ja huolellisuus olivat sen näkyviä ilmentyminä ja toivottuja piirteitä. Ei niin väliksi, mitä puutaheinää oppilas kirjoitti, kunhan käsiala oli siisti ja paperi rypytön ja tahraton.
Nykyisin painotus ja ohjaavat arvot ovat ihan toisenlaisia.
Niin vaikuttaa käytöskin.