Jos kuolisit huomena, miten miehesi selviäisi arjen pyörityksestä yksin?
Kyse nyt lähinnä lapsiperheistä ja kaikesta arkeen liittyvistä asioista. Wilma-viestit, kaverisynttärit, kausivaatteet, opettajan kiitoslahjat keväällä, hammaslääkäriajat, hoitoaikojen ilmoittaminen päiväkotiin jnejne.
Aloin tänään ihan tosissaan miettimään, että jos minä putoaisin tästä meidän yhtälöstä yhtäkkiä pois, mies ei varmaan selviäisi mistään noista kunnialla. Varmaan ajan kanssa sitten oppisi kantapään kautta, mutta miksi asian pitää olla näin? Miksi kaikki tämä arjen näkymätön työ on äidin harteilla. Mies ei ymmärrä, että päässä pyörii jatkuva "to do-lista" hoidettavista asioista. Tarkoitan vielä paljon arkisempiakin asioita kuin jotain kerran vuodessa muistettavia opettajan lahjoja, esimerkiksi pyykinpesua jotta lapsilla on puhtaita vaatteita kouluun ja päiväkotiin. Tai sitä että vessat olisi syytä pestä aina edes suht säännöllisesti. Tai sitä, että jääkaapissa on ihan kätevä olla valmiina edes sen kuluvan päivän ruoka, ja se lämmin ruokakin tosiaan täytyy valmistaa ja tarjoilla lapsille ihan päivittäin. Tuntuu, että olen piika omassa perheessäni. Turha vastata, että senkun jätät tekemättä, en aio kostaa lapsille sitä että isä on saamaton ja ajattelematon.
Kommentit (71)
Lapsella on diabetes ja mies on luovuttanut, joten se joko kuolisi tai huostaanotettaisiin/sijoitettaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Mies selviäisi loistavasti. Ehkä jopa paremmin kuin minä selviäisin jos hän kuolisi. Parhaan miehen olen saanut.
Sama täällä. Ollaan onnellisia.
Ei mitenkään, lapset jäisivät tuuliajolle. Mies kun on illat päivät ja illat töissä. Yrittäjällä päivisin paperihommat, mutta virallisesti paikka auki klo 17-23, pe-la pidempään.
Jos mies jäisi pienten lastemme kanssa yksin, hän todennäköisesti joutuisi miettimään työkuvioita uudelleen, mikään päiväkoti ei taida pitää lasta viikkoa putkeen..
Mutta muuten en usko että arki tuottaisi mitään vaikeuksia. Jos taas minä olisin se, joka jäisi yksin, joutuisin varmaan luopumaan talosta, ison pihan ylläpitämiseen kun ei riitä mielenkiintoa.
Arjen asiat oppii kyllä, enemmän huolestuttaa kuka huomioi lapsen tunteet, lohduttaa, hellii, juttelee, asettuu lapsen asemaan.
Tai ei kuka, vaan osaako lapsen isä.
Tiedän ettei osaa, on tunteiltaan jäätävä, ei osaa näyttää niitä itsekään.
Kun aikoina valitsin miestä niin minulle oli itsestäänselvää, että menen yhteen ainoastaan sellaisen miehen kanssa, jolle normaaleista asioista suoriutuminen onnistuu vaivattomasti. Mistä ihmeestä te löydätte näitä miehiä, jotka eivät osaa tehdä mitään ja miksi ihmeessä olette ylipäätään ryhtyneet suhteeseen miesvauvan kanssa, joka ei tajua edes vessaa pestä tai varata hammaslääkäriä.
Pärjäisin jopa paremmin, kun olisi yksi draamaileva ja kitisevä kontrollifriikki pois nurkista. Muutenkin hoidan käytännössä kaiken. Noo kun lapset on hiukan isompia, lähden. <3
Selviäisi varmaankin ja jos ei vain huvittaisi niin ainahan nuo voi nakittaa sihteerille.
Näitä tämäntyyppisiä aloituksia tulee AV:lle päivittäin. Sinkkunaisena kiinnostaa, että onko jollain AV-mammalla sellainen mies, joka kantaa vastuuta arjen metatöistä? Esim. muistaa kaverisynttärit, varmistaa, että kaapissa on ruokaa ja kantaa osansa jouluvalmisteluista.
Yhtä hyvin kuin edellisen vaimonsa kuoltua. Lapsia tosin ei ole. Mutta pärjäisi varmasti heidänkin kanssaan, jos olisi.
Vierailija kirjoitti:
Näitä tämäntyyppisiä aloituksia tulee AV:lle päivittäin. Sinkkunaisena kiinnostaa, että onko jollain AV-mammalla sellainen mies, joka kantaa vastuuta arjen metatöistä? Esim. muistaa kaverisynttärit, varmistaa, että kaapissa on ruokaa ja kantaa osansa jouluvalmisteluista.
On. Tosin ne kaverisynttärit on lapset kyllä yleensä muistaneet itse.
Meillä miehen kanssa juuri päällä kamala riita tästä aiheesta. Luettelin juuri nuo samat asiat miehelle, mitä ap. Luettelit tässä.
Kyllä riepoo kun 90% asioista on mun harteillani.
Poikalasten vanhemmat, kasvattakaa niitä poikia pienestä pitäen tekemään kotitöitä, siivoamaan, opettelemaan ruoanlaittoa, ettei kasvaisi näitä helvatan mieslapsia tulevien miniöiden riesaksi.
Kaikkk lähtee kotoa ja usein nämä mieslapset on juuri näitä äitien pilalle passaamia.
Vierailija kirjoitti:
Meillä miehen kanssa juuri päällä kamala riita tästä aiheesta. Luettelin juuri nuo samat asiat miehelle, mitä ap. Luettelit tässä.
Kyllä riepoo kun 90% asioista on mun harteillani.
Poikalasten vanhemmat, kasvattakaa niitä poikia pienestä pitäen tekemään kotitöitä, siivoamaan, opettelemaan ruoanlaittoa, ettei kasvaisi näitä helvatan mieslapsia tulevien miniöiden riesaksi.
Kaikkk lähtee kotoa ja usein nämä mieslapset on juuri näitä äitien pilalle passaamia.
Kuka pakottaa ottamaan nämä mieslapset puolisoiksi? Anoppi?
Vierailija kirjoitti:
Näitä tämäntyyppisiä 8aloituksia tulee AV:lle päivittäin. Sinkkunaisena kiinnostaa, että onko jollain AV-mammalla sellainen mies, joka kantaa vastuuta arjen metatöistä? Esim. muistaa kaverisynttärit, varmistaa, että kaapissa on ruokaa ja kantaa osansa jouluvalmisteluista.
Eli perustat mieskuvasi tälle palstalle 😂
Mies tekee ruoat ja kaikki muutkin talon työt pois lukien pyykinpesu. Eiköhän tuo nopeasti oppisi senkin.
Aika hyvin pärjäisivät, lapset kyllä on jo teinejä, joten osaavat paljon asioita itsekin tehdä ja huolehtia. Harrastusjutuissa lasten isä on jo nyt enemmän mukana kuin minä. Ja laittaa parempaa ruokaa, pakko myöntää. Taloudellisestikin pärjäisivät, mulla on henkivakuutus ja voisivat tarvittaessa myydä taloni, lasten isällä on omansa, siinä varmaan asuisivat.
Wilma-viestit yms olisi se suurin kompastuskivi, mutta siihen mies saisi apua esim. siskoltaan, eli kyllä kaikki hoituisi.
En minä ole korvaamaton.
Olen ollut useita viikkoja "hyödytön" tapaturman takia ja mies pyörittänyt arkea, aika hektistä mutta hyvin pärjää. Tietysti suru ja kaikki "metatyö" tulisi päälle ja veikkaan, että hänellä olisi alkuun pakka ihan sekaisin, mutta tukiverkot on hyvät ja kyllä hän selviäisi. Tavallaan sekin ajatus tuo rauhaa.
Hyvin meillä pärjäisivät. Mies muutenkin hoitaa suuren osan arjen pyörittämisestä kun olen illat töissä.
Onpa koskettava ja helyyttävä tarina. Sinulla oli kyllä kiltti mies kun opetti kaikkea. Tiedän tapauksen jossa syöpää sairastava pariskunta opetteli yhdessä Tinderin käyttöä että jäljelle jäneen ei tarvitse loppuelämäänsä olla yksin.