Jos kuolisit huomena, miten miehesi selviäisi arjen pyörityksestä yksin?

Joskus olen miettinyt kun mies ei osaa kieltä hyvin. Ihan eurooppalainen kunnollinen työssäkäyvä mies on mutta suomen kieli on vaikeaa vaikka kuinka sitä on yrittänyt oppia. Toivottavasti pysyn hengissä.

Hieman vaikuttaa ettet välttämättä näkisi hänen tekojaan vaikka kyseisiin askareisiin hän osallistuisikin.

Näytät havaitsevan tarkkaan mitä hän ei tee.

Toivon että havaitset myös hänen tekemät hommat yhtä tarkasti.

Olen ollut itse suhteessa missä päämääräisesti kaiken tehneenä sain silti huutia tekemättömyydestäni. (oma talo)

Se kiittämättömyyden tunne ei kannusta ainakaan tekemään mitään lisää. Pikemminkin vain viivytteleen kotiin paluuta töistä.

Vierailija kirjoitti:

Hieman vaikuttaa ettet välttämättä näkisi hänen tekojaan vaikka kyseisiin askareisiin hän osallistuisikin.

Näytät havaitsevan tarkkaan mitä hän ei tee.

Toivon että havaitset myös hänen tekemät hommat yhtä tarkasti.

Olen ollut itse suhteessa missä päämääräisesti kaiken tehneenä sain silti huutia tekemättömyydestäni. (oma talo)

Se kiittämättömyyden tunne ei kannusta ainakaan tekemään mitään lisää. Pikemminkin vain viivytteleen kotiin paluuta töistä.

Huonossa parisuhteessa ei kenenkään kannata kärvistellä. Vaihtamalla paranee.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni kuoli viime syksynä. Hän sairasti syöpää ja käytti ison osan viime kesästä opastaen minua niissä näkymättömissä ja huomaamattomissa arjen askareissa, joita miehet tekevät. Tunnustan, minulla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä kaikkea mökillä pitää tehdä, kun se laitetaan talvikuntoon ja mitä pitää muistaa tarkistaa keväällä, osasin vain yleiset asiat tyyliin kesäveden sulkeminen ja rännien puhdistus. Mies opasti minua erilaisissa pienkoneisiin liittyvissä asioissa, jotka ennen hoituivat niin, että mies metatöinään korjasi tai tarkisti. Sai täydellisen opastuksen talomme lämmönjakohuoneen erilaisten laitteiden toiminnasta, listan kuukausittain tarkistettavista asioista, selkeät piirrokset tonttimme erilaisista linjoista (missä menee sähköjohto, missä viemäri, missä vesi, missä naapurin vesijohto jne.), salaojista tms. Sain luettelon perheen käyttämistä sähkö-, putki- ja huoltofirmoista, pihanauraajan numeron tms.

Varmasti monen mielestä olemattomia ja turhia asioita, eihän nuo ole mitään verrattuna naisten tekemiin töihin! Minulle ne ovat olleet korvaamaton apu arjessa ja väitän, että mies olisi selvinnyt helpommin ilman minua kuin minä ilman häntä, jos viime kesänä en olisi opetellut tätä kaikkea.

Ruokaa saa kaupasta, pesukone ei ole tuntematon asia eikä opettajalle tarvitse ostaa lahjaa, en minäkään osta. Harva mies elää arkea silmät kiinni. Naiset vain haluavat nähdä itsensä tärkeinä, kun haluavat hankkia tytölle kevätjuhlavaatteet sävy sävyyn tietäen, että mies ostaisi sen, mitä lapsi haluaa, minäpä osaan ajatella paremmin ja ostan asun, josta itse pidän.

Olipa viisas mies, kun ymmärsi opettaa kaiken tuon. Varmasti on helpottanut sinun elämää. Nuo on justiin sellaisia asioita, mitä ei koskaan tule ajatelleeksi, ennen kuin on pakko. Itse esimerkiksi juuri tekstisi myötä tajusin, että en ymmärrä yhtään, kuinka meidän talon lämmityssysteemi toimii. Tai siis, että mitä pitää tarkistaa ja tehdä, jos se EI toimi, kuten sen kuuluu.

Miksi edes tehdä hirveästi kotiin liittyviä töitä? Esimerkiksi remontointiin ja asennuksiin saa tekijän ainakin isommilla paikkakunnilla.

Mitkä kiitoslahjat? Terveisin yläkoulun aineenopettaja.

Olen maatilalla kasvanut lapsuuteni. Meillä keskusteltiin välillä ihan ruokapöydässä siitä että miten selvittäisiin jos joku perheen jäsenistä olisi äkkiä pois kuviosta (kuollut, sairaalassa). Meillä pidettiin tärkeänä että kaiken tärkeän osaa aina ainakin kaksi perheen jäsentä. Pienempiä asioita voi jättää tekemättä/ostaa palvelua muilta jne.

Omassa perheessänikin tästä on puhuttu. Meillä lapsilla oli paljon sairauksia, lääkkeitä ja erikois ruokavalioita. Minä vastasin kaikista näistä pääasiassa. Mies kyseli aina että saako x syödä kanamunaa ja entä y tätä ja tuota. Mutta jos minulle olisi sattunut jotain olisi mies pärjännyt. Alkuun olisi joutunut kokeilemaan jotain ruokavalioiden yksityiskohtia että mikä toimii ja mikä ei. Ruokaa mies on laittanut harvoin mutta varmasti oppisi jos tarve. Sama pyykinpesua ym.

Minäkin olen opetellut miehen hoitamat kotityöt ainakin auttavasti. Osaan hoitaa meidän metsiä vaikka mies onkin tehnyt päätökset tähän asti. Saan tehtyä polttopuut metsästä lasten avulla (lapset osaavat ajaa ja käyttää kuormaajaa minä en). Toki voisin myös ostaa polttopuut. Saan lämmitettyä talon puilla jne . Varmasti tulisi monia hankalia ja uusia asioita mutta kumpikin selviäisi ilman toistakin vaikka vaikeaa se olisi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi edes tehdä hirveästi kotiin liittyviä töitä? Esimerkiksi remontointiin ja asennuksiin saa tekijän ainakin isommilla paikkakunnilla.

Jos löytyy kädentaitoa, sillä säästää merkittäviä summia.

joku vuosi sitten remontoin takahuoneen sisäpinnat ja säästin noin 800€. Moista rahaan en kolmessa päivässä ikinä tee muuten kun säästämällä. 

Mies selviäisi loistavasti. Ehkä jopa paremmin kuin minä selviäisin jos hän kuolisi. Parhaan miehen olen saanut.

Olen joskus miettinyt asiaa.

Uskon, että mies selviäisi hyvin.

Mutta vuorotyössä tuskin enää voisi jatkaa. Pelkät (arki)aamuvuorot kävisi raskaaksi ja palkkakin putoaisi, mutta se olisi arjen sujuvuuden vuoksi varmaan pakollista.

No eipä kyllä oikein selviäisi. Jäis vasut, kehitys- ja arviointikeskustelut käymättä, opettajat muistamatta, neuvolasta ja hammaslääkäristä joutuisivat soittelemaan kun neki unohtuisi varata, puhumattakaan lasten kaverisynttäreistä, harrastustoimintaan liittyvistä hankinnoista tai ehkä harrastuksia ei ois kun ei niihin ois kukaan lasta ilmoittanut ajoissa ja joululahjat ja synttärilahjat ois aika niukat, kun ne ois varmaan ostettu aattoa edeltävänä iltana. Ylipäänsä lahjoihin ei käytettäis juurikaan rahaa ja lasten synttärit järjestäisi varmaan karkki-poppari-tarjoilulla ja ohjelmana ois vapaata leikkiä. Elämä ois aika yksinkertaista ja vaatimatonta.

Meillä mä jäisin ihan pulaan jos mies päättää lähteä. En muista aina itse syödä tai syöttää lasta totean, että jääkaapissa saattaa olla jotain ja jos siellä ei ole niin kaapissa on ainakin tomaattia, jonka heitän blenderiin ja teen tomaattikeittoa, mulle myös lapseen liittyvät aikataulut on aivan hepreaa välillä, harrastuksista en ole varma, että mitä kaikkea tarvitsee. En edes tiedä lapsen kengän kokoa, vaate koon suurinpiirtein.  Mies hoitaa tai lastenhoitaja hoitaa pääasiassa kun olemme miehen kanssa kaksin jossain. Me ollaan miehen kanssa kyllä molemmat töissä, mutta mä teen yleensä pidempää päivää ja mies tykkää olla lapsen kanssa ja ottaa nämä asiat vastuulleen. Olen sitten antanut ja sen kun tekee ja touhuaa. Mä olen sitten vapaalla rennosti lapsen kanssa.

Kodin osaan hoitaa ja kodin pienet remontit myös. Samoin auto ja muut menee. En tiedä, miksi olen tällä tavalla tippunut lapsen elämästä pois. Ei kyllä oikeastaan haittaakaan, koska hyvät välit meillä on silti. Lapsi kertoo mutheitaan myös minulle ja yhdessä tehdään esimerkiksi läksyjä.

Lapset otettaisiin varmaan huostaan pikaisesti. :( mies tekee ylitöitä jokaikinen päivä, lasten nukkuma-ajat ei kiinnosta, ei myöskään vaatteet. Pukee ihan liian vähän, ei erota kuorihousuja toppahousuista. Hänestä kaikki lapsille ostettu on turhaa, pyörän saisi 2 eurolla kirpparilta ja voisivat käyttää poikansa 20v vanhoja jämävaatteita. Toivottavasti en kuole. Agdistaa kun mietin tätä että lapset jonnekin laitokseen vaikka ovat tosi kivoja lapsia. :(

Onneksi näissä kotihommissa ei paljon älliä vaadita. Pakon edessä jokainen oppii nopeasti. Miestäni ei vaan kiinnosta näitä hommia tehdä oikean työn päälle. Eikä se minua haittaa kun kerran kotona olen.

Arki, kuten pyykinpesu, wilma-viestit, lasten harrastukset, auton huoltaminen sekä piha- ja mökkityöt ja sujuisivat. Todennäköisesti hän jakaisi teini-ikäisille lapsillemme nykyistä enemmän vastuuta ruoanlaitosta siivouksesta ja pyykinpesusta. Lapset osallistuvat jo nyt ruoanlaittoon ja siivoukseen ja käyvät itsenäisesti harrastuksissa. Hänen täytyisi myydä nykyinen asuntomme ja muuttaa lasten kanssa halvempaan ja vähän pienempään asuntoon. Vanhin lapsemme muuttaisi varmaan aika pian omilleen. Jos asuntomme ei menisi nopeasti kaupaksi, tulisi miehelläni rahavaikeuksia ja hän joutuisi käyttämään luottokorttia laskujen maksamiseen.

Ei pärjäisi mitenkään, mies ei edes tiedä mistä löytyy kattiloita.

Vierailija kirjoitti:

Ns. perinteiset miesten työt on sellaisia, että lähes kaiken voi jättää välistä oikealla asumismuodolla eikä sitä mökkiäkään tarvitse hankkia.

Meillä on lapset jo muuttaneet pois kotoa, joten aika monessa asiassa mies joutuisi kysymään lapsilta apua. Mies saisi itsensä ruokittua, melko yksipuolisesti tosin, mutta kodinkoneiden ja tietotekniikan kanssa mies on tumpelo.

Tässä juuri samaa mietin. Me asutaan kerrostalossa, meillä ei ole mökkiä, rempat teetetään ja auton renkaatkin vaihdatetaan huoltamolla. Hyllyt mies poraa seinään, mutta kyllä se pora munkin käsissä ennen miestä pysyi, eiköhän pysyisi edelleenkin.

Kyllähän tämä elämä aika kaaokseksi menisi, mutta kyllä he selviäisivät. Söisivät enemmän valmisruokaa ja varmaan mies palkkaisi siivoojan.

Vierailija kirjoitti:

Ei pärjäisi mitenkään, mies ei edes tiedä mistä löytyy kattiloita.

Mihin kattiloita tarvitaan? Kaupat on täynnä valmisruokia ja aina voi lähteä syömään ravintolaan tai ruokalaan.

Arjen pyöritys, ruoka ja siivous pyörisivät mutta raha-asiat ei. Minä olen meillä talousnero, miehellä taas ei ole minkäänlaista pitkäjännitteistä talousajattelua vaan tuhlaa kaiken minkä tienaa. Otin siksi henkivakuutuksenkin että hän saa edes lainan maksettua pois jos kuolen.