Oletteko koskaan pelänneet, että koiranne saattaisi purra teitä?

No ei ole tullut mieleenkään. Sen verran leppoisa koira kyseessä. 

Kaikki muutaman kymmenen kokoon parsimaani koiranpuremaa on tehnyt koira, joka ei ollut koskaan aikaisemmin käyttäytynyt siten. Aina täysi yllätys.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki muutaman kymmenen kokoon parsimaani koiranpuremaa on tehnyt koira, joka ei ollut koskaan aikaisemmin käyttäytynyt siten. Aina täysi yllätys.

Ja noin puolet siis omistajia.

Kannattanee muistaa että se oma kiltti koirakin voi purra tilanteessa jossa menee paniikkiin esim. onnettomuus.

En ole pelännyt.

Tosin juuri koira nappasi vahingossa vekin mun peukalonjuureen, kun riekutin sitä pehmolelulla. Vanha koira - vaikka innostuukin leikkimään - ei näe kunnolla. Ihan oma syy, eikä koiraa silti tarvitse pelätä. Minkäänlaista agressiivista käytöstä ei ole ollut ja nytkin näytti anteeksipyytävältä kun kiljaisin nipistystä vähän.

En, mutta koirani pelkää milloin minä puren sitä.

Erittäin epätodennäköistä, että purisi. Kerran puri, kun pesin koiran kivuliasta ja tulehtunutta ihoa. Puremia oli kolme ja ne olivat niin keveitä, että niitä ei juurikaan tuntenut. Koira ei pidä siitä muutenkaan, että sitä pestään, osoittaa sen vääntelehtimällä ja yrittää poistua tilanteesta, Tämän ns, puremisen jälkeen ei ole enää edes vastustellut pesemistä seisoo vain aloillaan. Koira on iso ja voimakas halutessaan olisi voinut tehdä pahaa jälkeä.

Koira tarttui ranteeseeni kiinni, kun puristin sitä punkin puremaa. Pelästyin ja soitin miehelleni.

Yksi resque- koira oli vähän arvaamaton, mutta ei minua purrut vaan miestäni. Oltiin tarkkoina sen jälkeen. Tietenkin oli koiran pelkoreaktio. Myöhemmin koira luotti mieheenkin paremmin kun kotiutui.

En pelännyt, mutta pentuvaiheessa sai tunkea pehmolelua naskalihampaiden väliin kun oli milloin missäkin kiinni. Nykyään asiallinen pk collie.

Puri pentuna kun vahti "aarrettaan". Keskustelimme asiasta, eikä sen jälkeen ole purrut.

En ole pelännyt, eikä koirani ole koskaan purrut tai edes murissut minulle.

Meillä on vahva luottamus toinen toisiimme. Siitä on ollut paljon hyötyä esim. silloin, kun olen joutunut tekemään koiralleni jonkin hoitotoimenpiteen tai ihan vaan rauhoittelemaan koiraa eläinlääkärikäynnillä.

Tuttavan muutenkin välillä arvaamaton koira kerran suuttui yllättäen kun koulutin sitä tavanomaisella tavalla asettamalla varoen selälleen. Onneksi oli panta kaulassa koska se alkoi tavoitella kurkkuani ja olisi purrut kaulan auki, ellen olisi saanut juuri ja juuri pideltyä sitä pannasta vähän kauempana. Lapsiperheen oikein leppoisa ja ystävällinen koira. Samalla koiralla kerran napsahti kun perheen lapsi kirkui viereisessä huoneessa leikkiessään ja silloin se tarrasi ranteeseeni kiinni eikä päästänyt irti kuin vääntämällä leuat auki. Kerran se myös kävelylenkillä metsässä polulla yllättäen käännähti ympäri kun oli rinteessä minua ylempänä ja nappasi kiinni kädestä. Ei mitään tietoa miksi.