Tunnetteko ketään skitsofreenikkoa?

Riittävän monta psykoosia ja kone menee rikki. Skitsoilla ja muilla. Aivot eivät tule entiselleen enää.

Yhden. Enimmäkseen periaatteessa ihan suht normaali, mutta jollain epämääräisellä tavalla kuitenkin outo. Koirani ei koskaan tee häneen tuttavuutta, vaikka on muuten tuppautumassa kaikkien ihmisten luo. Akuutissa psykoosivaiheessa on täysin sekaisin  ja päässä asuu jotain otuksia mitkä nälvii, naureskelee, komentaa ja uhkailee. Niille sitten juttelee, huutaa ja välillä itkeskele, säntäilee pitkin kaupunkia ja mekastaa itsekseen kun koittaa päästä karkuun. Ajaa päänsä kaljuksi että otukset ei sasi hiusten läpi happea ja kuolisivat.

Nykyään onneksi hyvin hoitotasapainossa ja 5-10 vuotta viimeisestä rajummasta psykoosista. Asunut kuitenkin avustetusti  kuntoutujien ryhmäkodeissa ym ekasta episodista alkaen, oli jotain 20 korvilla silloin ja nykyisin 50. Osan jutuista kertonut itse, osan kuullut veljeltään Kaikkea ei viitsi kertoa ettei ole liian helppo tunnistaa. Hyvinä ajanjaksoina maalaa ja soittaa kitaraa paljon. Tosi surullinen tapaus joka tapauksessa  vaikka usein on itse elämäänsä ihan tyytyväinenkin..

AP

Vierailija kirjoitti:

Kun puhutaan aina siitä kuinka joistakin tulee seko kun lopettavat lääkkeensä niin niissä on vieroitusoireita: esim uni voi häiriintyä, ja ties mitä muuta oiretta. Jo masennuslääkkeissä voi olla tosi ikäviä vieroitusoireita kun pitkään käyttää ja ajaa alas.

Unen häiriintyminen on kyllä paha juttu. Jo edesmennyt setäni sai kesäisin aina hulluuskohtauksia kun oli pidempään hellettä. Ensin meni unet, sitten järki ja kohta haettiinkin sitten sairaalaan lepäämään. Usein poliisien kanssa.

Tunnen kaksi. Molemmilla korkeakoulututkinto ja ovat työelämässä. Mukavia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Kun puhutaan aina siitä kuinka joistakin tulee seko kun lopettavat lääkkeensä niin niissä on vieroitusoireita: esim uni voi häiriintyä, ja ties mitä muuta oiretta. Jo masennuslääkkeissä voi olla tosi ikäviä vieroitusoireita kun pitkään käyttää ja ajaa alas.

En ihmettele jos lopettavat lääkityksen kun lääkärit hakevat eräissä tapauksissa sen maksimiannoksen jonka ihminen kestää, eikä sitä minimiannosta jolla tulisi toimeen.

Kun on lääkittynä zombitasolle eikä ole yhtään ajatusta silloinkaan kun pitäisi ajaa se lopettamaan lääkityksen ja kun lääkkeen määrä vähenee pikkuhiljaa elimistössä niin jossain kohtaa alkaa ajatus kulkemaan ja kaikki menee aikansa hyvin kunnes pitoisuus loppuu elimistössä.

Viisaampaa olisi ehkä kokeilla olla muutama päivä ilman ja sitten aloittaa uudelleen siinä vaiheessa kun asiat ovat vielä hyvin eli vuorotella vaikka 1-2 päivää viikossa tai kuukaudessa ilman lääkettä, tai vain vähentää pikkuhiljaa mutta sekin saattaa yllättää jos vähentääkin liikaa.

XX

Entinen kaverini ja hänen miehensä olivat molemmat skitsofreenikkoja ja olleet psykoosissa. He tapasivat jossain psykoosi tukiryhmässä.

Molemmat olivat ihan mukavia ja korkeakoulutettuja ihmisiä. Kaveriin meni mielestäni vähän hölmöstä asiasta välit poikki, mutta ei voi mitään.

Lukio aikainen exäni kuoli(emme tiedä kuolinsyytä), jonka kanssa en ollut tekemissä noin 10 vuoteen lukion jälkeen, joka oli myös tämän skitsofreenikko kaveri. Ja tämä skitsofreenikko kaveri ei halunnut sen jälkeen enää olla tekemisissä. Minulla ei ollut koskaan mitään sitä vastaan että hän oli meidän molempien kaverin.

Mutta tuon lukioaikaisen exän kanssa meillä oli ollut aika draama suhde silloin lukiossa, niin ilmeisesti skitfreenikko ei kestänyt sitä kun tämä exä kuoli. Minusta se oli aika hölmöä, koska tuo tapahtui 10 vuotta sitten ja se oli ensimmäinen seurustelu suhteeni ja olen oppinut sen jälkeen paljon parisuhde taitoja. Esim nytkin olen pitkäaikaisessa terveessä parisuhteessa. Mutta ei voi mitään, vaikka vähän sääli kyllä kun niin pitkä kaverisuhde päättyi :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi vanha kaveri, flippasi lopullisesti ja nyt asuu tuetusti (vai ihan jossain hoitokodissa, en ole varma), tuskin on mahdollisuuksia päästä omilleen enää. Harmiton tyyppi ja mukava oli ennen sairastumista. Runsas päihteidenkäyttö varmasti lisäsi syytä sairastumiseen. Toinen ei syö lääkkeitä, koska ei tarvitse mielestään. Hänellä on jatkuvia harhoja ja suuruuskuvitelmia ja on hyvin ilmeetön ja vähäpuheinen olemukseltaan, on ollut harhojensa takia myös väkivaltainen. Lisäksi teen töitä mm. skitsofreenikkojen kanssa, monella (kaikilla?) on väkivalta- ja jopa henkirikostaustaa. Suurimmalla osalla on myös muita diagnooseja joten vaikea sanoa mitkä oireet johtuvat mistäkin. Ei siellä pelätä ole tarvinnut kuitenkaan, monella on niin vahva lääkitys.

Missä teet töitä? 😅

Skitsofrenia-diagnoosille voi altistaa päihteidenkäyttö varsinki jos niiden käytöstä jääny pidenpiaikaista/pysyvämpää haittaa.

Päihteet on kanssa yhteydes väkivalta- ja henkirikoksiin. Ei skitsofrenia-diagnoosi.

Mut noin muuten suomes verrattuna muihin maihin skitsofreniaa diagnosoidaan aika helposti erilaisista syistä mm. Mökkihöperyys, omalaatuisuus, päihteidenkäyttö, lääkehaitat tai sitten oikeat ei-harhaiset elämäntilanteet.

Ja kohta tähänkin tulee joku psyk.lähäri kertomaan ettei sitä diagnoosia niin vaan saa 😅

Palvelukodissa. Totta kai päihteidenkäyttö voi laukaista psykoosin/skitsofrenian. Skitsofrenia itsessään voi aiheuttaa väkivaltaista käyttäytymistä vaikkei käyttäisi päihteitä lainkaan, vaikka toki iso osa skitsofreenikoista ei ole väkivaltaisia. Jos täyttää skitsofrenian diagnostiset kriteerit, niin se voidaan diagnosoida, vaikka oireet johtuisivatkin oikeasti jostain muusta.

😅😅😅

Vierailija kirjoitti:

Sain paranoidisen skitsofrenian diagnoosin yli nelikymppisenä, joka sittemmin täsmentyi skitsoaffektiiveksi häiriötilaksi. 

Olen parantunut hyvin hulluudesta, mutta olen samalla menettänyt luovuuden. Luova hulluus on minulle todellista, ja olenkin mennyt elämässäni oikein kunnolla ahtaan laatikon ulkopuolelle, ja ajatellut asioita, joita kukaan muu aienmmin tuskin on edes ajatellut. Tästä puolesta olen hyvin ylpeä itsestäni. 

Olen hyvin älykäs ihminen, ja olen suorittanut useita tutkintoja nuorempana, mm. tohtorin tutkinnon kovalta tieteen alalta.

Ei minusta nykyään kukaan pysty kertomaan, että minulla on tämä sairaus takanani, olen nykyään aika normaalin oloinen, ja harrastan tällä hetkellä paljon liikkumista. 

Eivät psykoosiepisodit, joita on ollut 3 kpl, minua määritä millään tavoin, vaikkakin ne vaikuttavat toki aivojen rakenteeseen ja toimintaan loppuiän. 

Oletko ollut työelämässä? Entä mitkä asiat ovat auttaneet kuntoutumisessa? Terv. toinen jolla on skitsoaffektiivisen häiriön diagnoosi

XX

Nosto

Tunnen. En tunne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohi, mutta traumatietouden lisääntyessä olen kuullut, että joskus dissosiaatioita on virheellisesti luultu skitsofreniaksi.

🤣

Voi että kun sulla on tuollainen hymiönäppäin siinä. Sivullisen kulmasta dissosioiva voi olla poissaolevana näköinen, jumittaa jossain pysähtyneenä. Traumoista tietävät tietää.

Mitä tarkoittaa että "vaikka oireet johtuisivat jostain muusta kuin skitsofreniasta, ja jos kriteerit täyttyvät, voidaan diagnoosiksi asettaa skitsofrenia"?

Tiloja, joilla ei ole MITÄÄN tekemistä skitsofrenian kanssa, on kymmeniä.

Ehdotan että vesijohtoveteen lisätään nyt neuroleptia, masennuslääkettä ja rauhoittavia.

Myös b vitamiineja ja kalaöljyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi vanha kaveri, flippasi lopullisesti ja nyt asuu tuetusti (vai ihan jossain hoitokodissa, en ole varma), tuskin on mahdollisuuksia päästä omilleen enää. Harmiton tyyppi ja mukava oli ennen sairastumista. Runsas päihteidenkäyttö varmasti lisäsi syytä sairastumiseen. Toinen ei syö lääkkeitä, koska ei tarvitse mielestään. Hänellä on jatkuvia harhoja ja suuruuskuvitelmia ja on hyvin ilmeetön ja vähäpuheinen olemukseltaan, on ollut harhojensa takia myös väkivaltainen. Lisäksi teen töitä mm. skitsofreenikkojen kanssa, monella (kaikilla?) on väkivalta- ja jopa henkirikostaustaa. Suurimmalla osalla on myös muita diagnooseja joten vaikea sanoa mitkä oireet johtuvat mistäkin. Ei siellä pelätä ole tarvinnut kuitenkaan, monella on niin vahva lääkitys.

Missä teet töitä? 😅

Skitsofrenia-diagnoosille voi altistaa päihteidenkäyttö varsinki jos niiden käytöstä jääny pidenpiaikaista/pysyvämpää haittaa.

Päihteet on kanssa yhteydes väkivalta- ja henkirikoksiin. Ei skitsofrenia-diagnoosi.

Mut noin muuten suomes verrattuna muihin maihin skitsofreniaa diagnosoidaan aika helposti erilaisista syistä mm. Mökkihöperyys, omalaatuisuus, päihteidenkäyttö, lääkehaitat tai sitten oikeat ei-harhaiset elämäntilanteet.

Ja kohta tähänkin tulee joku psyk.lähäri kertomaan ettei sitä diagnoosia niin vaan saa 😅

Palvelukodissa. Totta kai päihteidenkäyttö voi laukaista psykoosin/skitsofrenian. Skitsofrenia itsessään voi aiheuttaa väkivaltaista käyttäytymistä vaikkei käyttäisi päihteitä lainkaan, vaikka toki iso osa skitsofreenikoista ei ole väkivaltaisia. Jos täyttää skitsofrenian diagnostiset kriteerit, niin se voidaan diagnosoida, vaikka oireet johtuisivatkin oikeasti jostain muusta.

😅😅😅

Sanoin että päihdeongelma voi altistaa skitsofrenia-diagnoosille.

Kun sitten esim. Päihteiden käytöstä aiheutunut aivojen vaurioituminen- jota myös skitsofreniaksi diagnosoidaan on eri asia kuin diagnostinen kriteeri, joka käytännössä on lääkärin mielipide ihmisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmekymppinen työkaveri, lihava. Hyvin outo "rääsymäinen" pukeutumistapa. Päästelee välillä suustaan mitä sattuu, jotain vähän epäkohteliasta. Pystyy kuitenkin tekemään asiantuntijatyötä julkishallinnossa.

Miksiköhän monet skitsofreenikot pukeutuvat rääsymäisesti tai kirjavasti?

Itse ainakin kuljen reikäsissä vaatteissa kaupungilla koska ei mua kiinnosta miltä näytän ja en ole siellä tekemässä vaikutusta kehenkään turhamaiseen ihmiseen. Ei vaate oo sen kylmempi päällä vaikka siinä on reikä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä tutulla ollut kolme psykoosia, joista jälkimmäisestä ei enää toipunut kovinkaan hyvin.

jatkoa: mistä tuo toipumattomuus johtui? Tietääkö kukaan?

Kun lääkkeet ei maistu

XX

Tunnen yhden. Toimittelija työkseen ja huumeidenkäyttelyn harrastelija.