Tunnetteko ketään skitsofreenikkoa?

Kolmekymppinen työkaveri, lihava. Hyvin outo "rääsymäinen" pukeutumistapa. Päästelee välillä suustaan mitä sattuu, jotain vähän epäkohteliasta. Pystyy kuitenkin tekemään asiantuntijatyötä julkishallinnossa.

Minulla on ollut opiskelijana yksi, josta varmasti tiedän että oli skitsofreenikko (itse kertoi) ja toinen jonka epäilen vahvasti olleen sellainen. Molemmat olivat hyvin vaisuja, toinen hyvin robottimainen, katse tunteeton ja ilme hymyilemätön. Oli todella mukavaa, kun tämä viime mainittu kuntoutui ja sieltä kuoriutui hymyilevä, positiivinen ja osallistuva ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen yhden. Mutisee itsekseen kiihtyneesti ja välillä kiljahtelee.

🤣

XX

mun mutsi tunsi aikoinaan naisen, joka oli nuoresta lähtien ollut työkyvyttömyyseläkkeellä skitsofrenian vuoksi, hän kertoi siitä ihan avoimesti. Se nainen oli normaalisti ihan ok, mutta jos jätti lääkkeet ottamatta, hänestä tuli ihan seko. Ei hänen kanssaan sitten voinut viettää aikaa ollenkaan kun ei tiennyt, että millainen hän.

Ystäväni on skitsofreenikko. Syödessään lääkkeitä ja ollessaan hyvävointinen hän on ihan tavallinen ja pitää päässään jos kuuleekin jotain.

Psykoosin takia ollut muutaman kerran pakkohoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Kolmekymppinen työkaveri, lihava. Hyvin outo "rääsymäinen" pukeutumistapa. Päästelee välillä suustaan mitä sattuu, jotain vähän epäkohteliasta. Pystyy kuitenkin tekemään asiantuntijatyötä julkishallinnossa.

Miksiköhän monet skitsofreenikot pukeutuvat rääsymäisesti tai kirjavasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmekymppinen työkaveri, lihava. Hyvin outo "rääsymäinen" pukeutumistapa. Päästelee välillä suustaan mitä sattuu, jotain vähän epäkohteliasta. Pystyy kuitenkin tekemään asiantuntijatyötä julkishallinnossa.

Miksiköhän monet skitsofreenikot pukeutuvat rääsymäisesti tai kirjavasti?

Miksi alapeukku?

Veljeni. Lapsena oli vilkas, hassu, energinen, elämäniloinen, utelias. Hänen sairastumisensa oli yksi elämäni kamalimmista kokemuksista. Tuntui, että olin menettänyt hänet. Kontaktia ei saanut, kävi mm. keskustelua huonekalujen kanssa. Tuli osastojaksoja ja parin vuoden kuluessa tilanne tasapainoittui hoidon ja lääkityksen ansiosta..

Nykyään hän on lihava, passiivinen, sosiaalisesti tunteettoman oloinen, erikoinen persoona. Pinnan alla on kuitenkin se sama veli, jonka kanssa kasvoin, ja kyllä se vielä pääsee myös esille välillä. Paljon hänestä kuitenkin myös kuoli sairastumisen ja toisaalta varmasti myös lääkkeiden myötä. 

Tunnen.

Uskoo että on paljon kaksoisolentoja. Jopa itsestään, kun hän katsoo valokuviaan.

Puhuu itsellensä. Joskus hyvinkin kiihtyneesti ja raivoisasti.

Pukeutuu kummallisesti ja ostaa kummallisia juttuja. Hamstraa joten kämppä on kattoon asti täynnä roskaa.

Tuntemani mies oli erittäin lahjakas matemaattisesti. Hän sairastui skitsofreniaan opintojensa alkuvaiheessa noin 21-vuotiaana. Hän muuttui vetäytyväksi, puhe polveili miten sattui ja jutuissa oli usein vainoharhaisia piirteitä (vakoilijat, salakuuntelu, ajatuksiin vaikuttaminen, erilaiset viestit, joita löytyi vaikka kirjoista satunnaisesti lauseita poimimalla). Lisäksi hän saattoi istua tai seistä paikallaan tuntikausia. Hämmentävää, kun kaveri jää johonkin portaille jumiin kolmeksi tunniksi liikkumattomana ja puhumattomana.

Eihän me muut nuorina ja tietämättöminä aluksi edes ymmärretty hänen tilaansa, pidettiin vain erikoisena tapauksena, kunnes oireet pahenivat ja hän joutui pakkohoitoon. Kaikki meni suhteellisen hyvin, niin kauan kuin hän otti lääkkeensä ja asui vanhempiensa luona.

Tiedän skitsofreenikkoja, jotka ovat erilaisia, joten saattaa se oirekuva vaihdella.

Tunnen henkilöitä, joille on diagnosoitu skitsofrenia, mutta niitä oikeasti vainotaan.

#GangStalking

Tunnen yhden. Ei sitä huomaa puhuessa hänen kanssaan. On ihan asiallinen. On kuitenkin kovin pihi, mutta se saattaa johtua hänen taloudellisesta tilaanteesta. Lisäksi hän on lihava ja liikkuu hitaasti, se taitaa olla lääkityksen syy.

Kuulin toista kautta että hän oli kerran herännyt keskellä yötä ja mennyt järveen hukuttautumaan. Sitten hän oli kerran toilaillut jotain niin pahasti että siitä oli ollut juttu lehdessä. En valitettavasti koskaan saanut seliville mitä oli tehnyt, kaveri ei suostunut kertomaan.

XX

Itse sairastan skitsofreniaa. Pukeudun ihan normaalisti ja sosiaalisissa tilanteissa olen normaali.

kaikki vasemmisto vihreät

Kerrostalossa naapuri. Aivan seinähullu.

Minulla on skitsoaffektiivinen häiriö, joka kuuluu skitsofreniaspektriin. En siis varsinaisesti ole skitsofreenikko, mutta sairaudessani on piirteitä skitsofreniasta. Olen ollut kolme kertaa osastohoidossa psykoosin takia. Minun psykoosit ovat olleet aika rajuja. Olen ollut lausuntojen mukaan täysin omassa maailmassani. Olen nähnyt näkyjä, kuullut ääniä, haistanut pahaa hajua ja tuntenut ihollani raapimista. Olen ollut harhaluuloinen ja kuvitellut, että minut yritetään myrkyttää tai että suuri joukko ihmisiä tekee minun takia itsemurhan. Onneksi psykoosijaksot ovat olleet suhteellisen lyhyitä, muutamasta päivästä neljään viikkoon. Psykoosin jälkeen on yleensä tullut pitkäkestoinen vaikea masennus, joka vie toimintakyvyn. Olen syönyt neuroleptejä jo 17 vuotta ja ilman niitä en pärjää. Vaikka neuroleptit väsyttää ja tekee passiiviseksi, haluan syödä niitä, koska niiden avulla olen pystynyt välillä elämään suhteellisen normaalia elämää. Olen esimerkiksi suorittanut alemman korkeakoulututkinnon verran yliopisto-opintoja. Hoitajan kanssa mietitään työllistymistä. Saa nähdä miten se menee.

XX

Sain paranoidisen skitsofrenian diagnoosin yli nelikymppisenä, joka sittemmin täsmentyi skitsoaffektiiveksi häiriötilaksi. 

Olen parantunut hyvin hulluudesta, mutta olen samalla menettänyt luovuuden. Luova hulluus on minulle todellista, ja olenkin mennyt elämässäni oikein kunnolla ahtaan laatikon ulkopuolelle, ja ajatellut asioita, joita kukaan muu aienmmin tuskin on edes ajatellut. Tästä puolesta olen hyvin ylpeä itsestäni. 

Olen hyvin älykäs ihminen, ja olen suorittanut useita tutkintoja nuorempana, mm. tohtorin tutkinnon kovalta tieteen alalta.

Ei minusta nykyään kukaan pysty kertomaan, että minulla on tämä sairaus takanani, olen nykyään aika normaalin oloinen, ja harrastan tällä hetkellä paljon liikkumista. 

Eivät psykoosiepisodit, joita on ollut 3 kpl, minua määritä millään tavoin, vaikkakin ne vaikuttavat toki aivojen rakenteeseen ja toimintaan loppuiän.