Naiskirkkoherra vihki oman homoksi ruvenneen poikansa!!!!!!!!

Vierailija kirjoitti:

"Miten "ryhdytään" homoksi? Eikö tuo riipu geeneistä."

Ei sellaista geeniä ole löydetty. Saara Aaltokin omisti miesystävän aiemmin ja on nykyään lesbo?

"Niin "riippuvat" osin syövätkin sekä ympäristötekijöistä. Mikään yksittäinen tekijä ei aiheuta kumpaakaan, vaan ne ovat monen tekijän summa. Yhteiskunta on vain kohdentanut voimavaransa syövän hoitoon, koska syöpä johtaa kehon kuolemaan. Nykykäsityksen mukaan homoutta ei kuitenkaan pidetä edes sairautena, joten sitä ei edes pyritä parantamaan, koska sen kanssa pystyy elämään "normaalia" elämää yhteiskunnassa. Kukaan ei kuitenkaan voi "ryhtyä" homoksi, vaan homoksi synnytään. Jeesuskaan ei ilmeisesti uskontunnustuksen mukaan "ryhtynyt" Jumalan Pojaksi vaan syntyi sellaiseksi neitsyestä. Koska ilmeisesti vain Adam ja Eva ovat luotuja, niin Jumala ei  ole voinut luoda homoja vaan Hän on synnyttänyt heidät maailmaan. Homous on siten verrattavissa enemmän jumaluuteen kuin ihmisyyteen. Ensimmäinen ihminen kun on luotu, mutta ensimmäistä homoa ei kukaan ole luonut. Homot ovat olleet aina, kuten Jumala. Raamatun mukaan voi kuitenkin olla vain yksi Jumala."

Miksi eräät tahot sitten kirjoittaa että homouden voi ihminen itse määritellä.. esimerkkinä kirjastot.fi-toimitus (?) Ei sovi oikein yhteen siten tuo sinun väitteesi. Outoa että Saara Aaltokin on rakastanut Teemu Roivaista taannoin, mutta joutuiko petetyksi tulemaan ja suuntautui lesboksi(?) Vähän kliseeltä kuullostaa että ihminen syntyisi siksi hmmm... Tuntuisi olevan luonnollistakin se että naaras on urosta varten(?)

"Miksi eräät tahot sitten kirjoittaa että homouden voi ihminen itse määritellä.. esimerkkinä kirjastot.fi-toimitus (?)"

Mitä tarkoitat? Kuka muu sen voi määritellä kuin ihminen itse? Ei kai kukaan ulkopuolinen voi kertoa mitä tunnen nyt tai olen aina tuntenut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni pappi vihkii uuteen liittoon edellisistä eronneita? Tätä ei kiellä mikään Paavali vaan Jeesus.

Ei kiinnosta Päiviä eikä muitakaan kiihkoilijoita. Kiinnostaa vain homot, homot, homot, suu vaahdossa.

Itsekin ihmettelen miksi tämä synti ei uskovaisia kiinnosta lainkaan? Olisiko malka omassa silmässä?

Mukavampi kiusata muita kuin katsoa peiliin? Tällainenhan on juuri Jeesuksen opetusten mukaista toimintaa - vai onko?

Eli logiikkasi on, että jos kirkko on joskus tehnyt sen arvoja maallistavan päätöksen, sen jälkeen kaikki muu on sitten ihan samaa ja kaikki arvot voi tästä lähtien muuttaa miten lystää? Mitä jos tämänkin homoavioliittokeskustelun sijaan voisi käydä keskustelua siitä asiasta, että pitäisikö tuo aiempi päätös eronneiden vihkimisestä korjata? Mutta tällä hetkellä on pakko keskittyä tähän homoavioliittoasiaan, sillä jos ne kirkko sallii, sen opin puhtaudesta ei ole enää mitään jäljellä.

Aha, ok, eli rusinat voi valita pullasta. Kiitos vastauksestasi! :)

No, minä en valitse rusinoita pullasta. Eikä moni muukaan uskovainen. En toteuttaisi seksuaalisuuttani, jos olisin homoseksuaali enkä menisi uudestaan naimisiin, jos edellinen puolisoni olisi elossa. On tässä yli 30 vuotta tullut oltua selibaatissa (omasta päätöksestä), ja tiedättekö mitä? Olen yhä elossa ja mielestäni asiat voisivat olla paljon huonommin, jos olisin tämän sijaan huonossa parisuhteessa. Minulla on ystäviä ja läheisiä, kaunis koti ja kiinnostava työ, antoisia harrastuksia. Elämäni on aivan hyvää.

Ja kyllä, jos minulta kysytte, myös eronneiden vihkimisen uudestaan voisi kirkko lopettaa. Mutta en minä halua, että kirkko tästä enää maallistuu lisääkään. Siksi yritän omalta osaltani tällä hetkellä vaikuttaa siihen, että tuollaista täysin epäkristillistä asiaa kuin homojen kirkossa siunaamista ei kirkko tulisi sallimaan. Ja tiedättekö myös: yritän vaikuttaa siihen siitä huolimatta, että kirkko on jo tehnyt maallistavia päätöksiä ja olen sen sisällä jo nyt joutunut tarkistamaan arvojani.

Ps. Uskovaisia pidetään usein hölmöinä, mutta minusta on paljon hölmömpää olla lottoamatta, kun päävoiton - joka on niin suuri kuin iänkaikkinen elämä - todennäköisyys on 50%. Kertokaa te puolestanne vaihteeksi minulle se, että mitä järkeä minun olisi olla uskomatta?

Millä logiikalla päävoiton todennäköisyys on 50 %?

😂

Et voi myöskään perustella, että kuolemanjälkeistä elämää ei ole. Siksi voi ajatella, että todennäköisyys sille, että sellainen on tai ei ole, on 50%. Samalla logiikalla, jolla tähtitieteilijä Esko Valtaoja totesi piispa Juha Pihkalalle: "jompikumpi meistä tulee yllättymään kuoltuaan". Omalle kohdalleni mietin, että kummalla tavalla haluan yllättyä.

Ilmeisesti sun käsitys on se, että joko kuoleman jälkeen ei ole mitään tai sit on just sun keksityn jumalasi tarjoama pelastus. Kuinkas monta keksittyä jumalaa ja pelastusta maailmasta löytyy? Se pienentää sun ns. todennäköisyyslaskelmien pitävyyttä aika hemmetisti.

Saattaa kristitty yllättyä, jos kuoleman porteilta huit hemmettiin hänet ohjaakin joku zeus. Siinäpä kärvistelette oikeaoppisuudessanne 😂.

Itse varaan taskussani kolikkoja Kharonia varten. Ja toki pullaa Tuonelan joutsenelle. Jos ei veikkaa, ei voi voittaa!

Kannattaa tosiaan veikata mahdollisimman montaa hevosta. Mitä enemmän tietyn uskontokunnan edustajia, sitä suurempi lie päävoiton todennäköisyys? Toisaalta musta hevonenkin voi yllättää.

Vaikeaa. Miten tässä kaiken palvomisen lomassa ehtii enää päivätöitäänkään hoitaa.

Jos te ei-uskovaiset olette hämmentyneitä ja huvittineita noista arpajaishöpinöistä, en yhtään ihmettele. Minua tuollainen voittokertointen laskeskelu päälimmäisenä ihnhottaa. Kuinka huonosti ja ymmärtämättömästi voi uskovaisuuden ja pelastuksen esittää? Toki kyseessä on pelkkä kielikuva, mutta samalla se kuvaa hyvin monien "uskoa". Se saa uskon näyttämään ennenkaikkea pikkumaiselta ja opportunistiselta uhkapelailulta, jossa jotkut pärjäävät paremmin, jotkut huonommin.

Totuus on kuitenkin se, että jos on uskossa, on hyväksynyt Jumalan ja oikeudenmukaisuuden sydämeensä. Sillä kristinuskon Jumala on oikeudenmukaisuus sanan suurimmissa ja kauneimmassa merkityksissä. Vain jos tämän asian ymmärtää, pystyy toteuttamaan Jumalan tahtoa, mikä ei ole laiskaa myötäilyä, sallimista tai opportunismia, vaan tinkimätöntä pyrkimystä hyvyyteen ja lähimmäisenrakkauteen tekojen ja sanojen kautta, jatkuvaa pyrkimystä kohti totuutta ja valoa.

Se että niin moni uskova täällä ei tätä ole sisäistänyt on todella huolestuttavaa. He tuntuvat sekoittavan aidon uskon fanaattisuuteen ja joustamattomuuteen. He käpertyvät syvälle itseensä ja pelkäävät katsoa lähimmäistään, ettei vain kukaan haastaisi heidän vihaansa ja ennakkoluuloaan. He tuntuvat hakkaavan rumpujaan jollekin näkymättömälle narsistiselle heimopäällikölle, jota en itse tunnista. Nimittäin jos irrotat hyvyyden ja oikeudenmukaisuuden Jumalasta, jäljelle jää vain yliluonnollinen peto joka mielivaltaisesti terrorisoi ihmistä. Jäljelle jää vain lapsellinen pelko ja taikausko.

Avatkaa siis itselle aidolle Jumalan rakkaudelle ja hyvyydelle. Lopettakaa Jumalan ja Raamatun sanan sekoittaminen omiin alhaisiin impulsseihinne. Älkää edustako kristinuskoa väärin.

T. Uskovainen lesbo

Tuntuu että mitä tahansa tekeekin, tekee kaiken väärin tällä palstalla. Uskovaisilta pyydetään rationaalisuutta, ja kun yrittää selittää asioita sitä kautta, sekin on jotenkin väärin. Tuo "uhkapeliteoria" on muuten ihan teologiassa käsitelty teoria.

Ei ole vain yhtä tapaa uskoa, et voi sanoa kirjoittajan sydämen tilasta. Joku näkee Jumalan luonnossa, toinen ihmiskohtaloissa ja historiassa ja joku voi ajatella rationaalisemmin.

Olkaa suvaitsevaisia myös eri näkökulmista uskoa ja pelastussanomaa tutkailevia uskovia (ja uskosta kiinnostuneita) kohtaan. Tärkeintä on, että haluaa uskoa.

Tuo Erik Johansson puhui niin lempeästi ja kauniisti tuossa Uusi Tie -lehden jutussa, että minua alkoi hävettää tämä aikaisempi kärsimätön vastaus sinulle Uskovainen lesbo. Anteeksi! Taisin loukkaantua vähän tuosta, että kutsuit minun ajattelutapaani inhottavaksi, ja vastasin sitten niin kärkkäästi.

Ehkä tunteellisen reaktiooni liittyi myös se, että vaikka ymmärrän, että tuollainen "todennäköisyys-suhtautuminen" voi tuntua kovalta ja tunteettomalta (ja yleensä suhtaudun itsekin uskoon pehmeämmin ja erityisesti Jumalan rakkauteen ja armoon keskittyen), myös itsellä, kuten varmaan monella muullakin uskovalla, on ollut myös sellaisia aikoja, jolloin uskominen on ollut vaikeampaa. Niinä hetkinä itselleni myös tuo "järkiperuste" on ollut todella tärkeä uskossa pysymisen kannalta, kun olen voinut jotenkin ajatella, että kannattaa kuitenkin kamppailla mukana tässä uskomisessa eikä luovuttaa, vaikka tällä hetkellä oma usko tuntuu niin heikolta. Kunhan jaksaa taas vähän eteenpäin, niin kyllä taas tulevat ne helpommatkin ajat uskoa.

Ja haluaisin myös sanoa sinulle vielä: uskon, että olet kokenut ja koet varmasti suurta surua ja vaikeita tunteita sen johdosta, kuinka kristinuskossa homous/lesbous - ja erityisesti juuri sen toteuttaminen - on nähty ja kuinka myös Suomessa edelleen useat uskovat siihen suhtautuvat. Olisi varmasti ihan hirveän raskasta, jos esimerkiksi ihastuisi syvästi toiseen ihmiseen ja molemmat olisivat vielä vapaitakin, eli mitään "moraalista" estettäkään ei suhteelle olisi, ja joutuisi uskon tähden sen hylkäämään.

En oman uskon näkemykseni mukaan pysty kannustamaan sinua toteuttamaan seksuaalisuuttasi, mutta tietenkin teet oman valintasi, kuten täällä toinenkin selibaatissa elävä totesi - me olemme tehneet tällaiset valinnat uskon näkökulmasta, mutta jos haluat tehdä toisin, me emme voi sinua tuomita, kertoa vain oman kantamme.

Jos voisin mitenkään tukea sinua - ja jos sitä kaipaisit - tekisin sen mielelläni! Uskomisen halusi koskettaa paljon, ja sinusta välittyy se, että kirkko on sinulle hyvin tärkeä. Ehkä törmäämmekin joskus (eihän sitä koskaan tiedä!), ja livenä olisi mukava keskustella lisää - täällä anonyymina kirjoittaessa asiat usein kärjistyvät herkemmin kuin elävässä elämässä jutellessa.

Toivon sinulle kaikkea hyvää ja elämääsi Jumalan siunausta!

Ei viiittu miten imelä, tekopyhä ja oksettava kirjoitus. Haista nyt jo pitkä viiittu...hahahaa!

Tyypillistä uskisten touhua. Ensin uhkaillaan saatanalla, ikuisella kadotuksella, helvetillä ja suurimmilla kauheuksilla mitä mielikuvitus (!) tuottaa, sitten lopuksi toivotellaan kivaa kesää ja kaikkea hyvää ja siunausta sun elämään 😂. Ihan kuin muutkin pesunkestävät narsistit ja psykopaatit. Ensin nyrkkiä naamaan ja sit pusu päälle. Kaikki hyvin.

Noo te sateenkaarihinttapulit selitätte että tasa-arvo kuuluu kaikille. Kun totuus on että edes sananvapaus ei kuulu kuin teille hinttapuleille. Ihan mitä tahansa hetero uskovainen sanoo niin se on rasistista. Itse haluatte uskovaisten pyhään paikkaan tuoda homojuhlat ja jos sitä kritisoi niin jo on rasisti sika. Sateenkaarihomppelit selittävät rakkaudella kaikki ja silti lapset ja jopa eläimet joutuvat olemaan varuillaan kyseisten rakkaudenammattilais sekopäiden kanssa.

Ihan kuin itse Jeesus puhuisi minulle, Kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni pappi vihkii uuteen liittoon edellisistä eronneita? Tätä ei kiellä mikään Paavali vaan Jeesus.

Ei kiinnosta Päiviä eikä muitakaan kiihkoilijoita. Kiinnostaa vain homot, homot, homot, suu vaahdossa.

Itsekin ihmettelen miksi tämä synti ei uskovaisia kiinnosta lainkaan? Olisiko malka omassa silmässä?

Mukavampi kiusata muita kuin katsoa peiliin? Tällainenhan on juuri Jeesuksen opetusten mukaista toimintaa - vai onko?

Eli logiikkasi on, että jos kirkko on joskus tehnyt sen arvoja maallistavan päätöksen, sen jälkeen kaikki muu on sitten ihan samaa ja kaikki arvot voi tästä lähtien muuttaa miten lystää? Mitä jos tämänkin homoavioliittokeskustelun sijaan voisi käydä keskustelua siitä asiasta, että pitäisikö tuo aiempi päätös eronneiden vihkimisestä korjata? Mutta tällä hetkellä on pakko keskittyä tähän homoavioliittoasiaan, sillä jos ne kirkko sallii, sen opin puhtaudesta ei ole enää mitään jäljellä.

Aha, ok, eli rusinat voi valita pullasta. Kiitos vastauksestasi! :)

No, minä en valitse rusinoita pullasta. Eikä moni muukaan uskovainen. En toteuttaisi seksuaalisuuttani, jos olisin homoseksuaali enkä menisi uudestaan naimisiin, jos edellinen puolisoni olisi elossa. On tässä yli 30 vuotta tullut oltua selibaatissa (omasta päätöksestä), ja tiedättekö mitä? Olen yhä elossa ja mielestäni asiat voisivat olla paljon huonommin, jos olisin tämän sijaan huonossa parisuhteessa. Minulla on ystäviä ja läheisiä, kaunis koti ja kiinnostava työ, antoisia harrastuksia. Elämäni on aivan hyvää.

Ja kyllä, jos minulta kysytte, myös eronneiden vihkimisen uudestaan voisi kirkko lopettaa. Mutta en minä halua, että kirkko tästä enää maallistuu lisääkään. Siksi yritän omalta osaltani tällä hetkellä vaikuttaa siihen, että tuollaista täysin epäkristillistä asiaa kuin homojen kirkossa siunaamista ei kirkko tulisi sallimaan. Ja tiedättekö myös: yritän vaikuttaa siihen siitä huolimatta, että kirkko on jo tehnyt maallistavia päätöksiä ja olen sen sisällä jo nyt joutunut tarkistamaan arvojani.

Ps. Uskovaisia pidetään usein hölmöinä, mutta minusta on paljon hölmömpää olla lottoamatta, kun päävoiton - joka on niin suuri kuin iänkaikkinen elämä - todennäköisyys on 50%. Kertokaa te puolestanne vaihteeksi minulle se, että mitä järkeä minun olisi olla uskomatta?

Millä logiikalla päävoiton todennäköisyys on 50 %?

😂

Et voi myöskään perustella, että kuolemanjälkeistä elämää ei ole. Siksi voi ajatella, että todennäköisyys sille, että sellainen on tai ei ole, on 50%. Samalla logiikalla, jolla tähtitieteilijä Esko Valtaoja totesi piispa Juha Pihkalalle: "jompikumpi meistä tulee yllättymään kuoltuaan". Omalle kohdalleni mietin, että kummalla tavalla haluan yllättyä.

Ilmeisesti sun käsitys on se, että joko kuoleman jälkeen ei ole mitään tai sit on just sun keksityn jumalasi tarjoama pelastus. Kuinkas monta keksittyä jumalaa ja pelastusta maailmasta löytyy? Se pienentää sun ns. todennäköisyyslaskelmien pitävyyttä aika hemmetisti.

Saattaa kristitty yllättyä, jos kuoleman porteilta huit hemmettiin hänet ohjaakin joku zeus. Siinäpä kärvistelette oikeaoppisuudessanne 😂.

Itse varaan taskussani kolikkoja Kharonia varten. Ja toki pullaa Tuonelan joutsenelle. Jos ei veikkaa, ei voi voittaa!

Kannattaa tosiaan veikata mahdollisimman montaa hevosta. Mitä enemmän tietyn uskontokunnan edustajia, sitä suurempi lie päävoiton todennäköisyys? Toisaalta musta hevonenkin voi yllättää.

Vaikeaa. Miten tässä kaiken palvomisen lomassa ehtii enää päivätöitäänkään hoitaa.

Jos te ei-uskovaiset olette hämmentyneitä ja huvittineita noista arpajaishöpinöistä, en yhtään ihmettele. Minua tuollainen voittokertointen laskeskelu päälimmäisenä ihnhottaa. Kuinka huonosti ja ymmärtämättömästi voi uskovaisuuden ja pelastuksen esittää? Toki kyseessä on pelkkä kielikuva, mutta samalla se kuvaa hyvin monien "uskoa". Se saa uskon näyttämään ennenkaikkea pikkumaiselta ja opportunistiselta uhkapelailulta, jossa jotkut pärjäävät paremmin, jotkut huonommin.

Totuus on kuitenkin se, että jos on uskossa, on hyväksynyt Jumalan ja oikeudenmukaisuuden sydämeensä. Sillä kristinuskon Jumala on oikeudenmukaisuus sanan suurimmissa ja kauneimmassa merkityksissä. Vain jos tämän asian ymmärtää, pystyy toteuttamaan Jumalan tahtoa, mikä ei ole laiskaa myötäilyä, sallimista tai opportunismia, vaan tinkimätöntä pyrkimystä hyvyyteen ja lähimmäisenrakkauteen tekojen ja sanojen kautta, jatkuvaa pyrkimystä kohti totuutta ja valoa.

Se että niin moni uskova täällä ei tätä ole sisäistänyt on todella huolestuttavaa. He tuntuvat sekoittavan aidon uskon fanaattisuuteen ja joustamattomuuteen. He käpertyvät syvälle itseensä ja pelkäävät katsoa lähimmäistään, ettei vain kukaan haastaisi heidän vihaansa ja ennakkoluuloaan. He tuntuvat hakkaavan rumpujaan jollekin näkymättömälle narsistiselle heimopäällikölle, jota en itse tunnista. Nimittäin jos irrotat hyvyyden ja oikeudenmukaisuuden Jumalasta, jäljelle jää vain yliluonnollinen peto joka mielivaltaisesti terrorisoi ihmistä. Jäljelle jää vain lapsellinen pelko ja taikausko.

Avatkaa siis itselle aidolle Jumalan rakkaudelle ja hyvyydelle. Lopettakaa Jumalan ja Raamatun sanan sekoittaminen omiin alhaisiin impulsseihinne. Älkää edustako kristinuskoa väärin.

T. Uskovainen lesbo

Tuntuu että mitä tahansa tekeekin, tekee kaiken väärin tällä palstalla. Uskovaisilta pyydetään rationaalisuutta, ja kun yrittää selittää asioita sitä kautta, sekin on jotenkin väärin. Tuo "uhkapeliteoria" on muuten ihan teologiassa käsitelty teoria.

Ei ole vain yhtä tapaa uskoa, et voi sanoa kirjoittajan sydämen tilasta. Joku näkee Jumalan luonnossa, toinen ihmiskohtaloissa ja historiassa ja joku voi ajatella rationaalisemmin.

Olkaa suvaitsevaisia myös eri näkökulmista uskoa ja pelastussanomaa tutkailevia uskovia (ja uskosta kiinnostuneita) kohtaan. Tärkeintä on, että haluaa uskoa.

Tuo Erik Johansson puhui niin lempeästi ja kauniisti tuossa Uusi Tie -lehden jutussa, että minua alkoi hävettää tämä aikaisempi kärsimätön vastaus sinulle Uskovainen lesbo. Anteeksi! Taisin loukkaantua vähän tuosta, että kutsuit minun ajattelutapaani inhottavaksi, ja vastasin sitten niin kärkkäästi.

Ehkä tunteellisen reaktiooni liittyi myös se, että vaikka ymmärrän, että tuollainen "todennäköisyys-suhtautuminen" voi tuntua kovalta ja tunteettomalta (ja yleensä suhtaudun itsekin uskoon pehmeämmin ja erityisesti Jumalan rakkauteen ja armoon keskittyen), myös itsellä, kuten varmaan monella muullakin uskovalla, on ollut myös sellaisia aikoja, jolloin uskominen on ollut vaikeampaa. Niinä hetkinä itselleni myös tuo "järkiperuste" on ollut todella tärkeä uskossa pysymisen kannalta, kun olen voinut jotenkin ajatella, että kannattaa kuitenkin kamppailla mukana tässä uskomisessa eikä luovuttaa, vaikka tällä hetkellä oma usko tuntuu niin heikolta. Kunhan jaksaa taas vähän eteenpäin, niin kyllä taas tulevat ne helpommatkin ajat uskoa.

Ja haluaisin myös sanoa sinulle vielä: uskon, että olet kokenut ja koet varmasti suurta surua ja vaikeita tunteita sen johdosta, kuinka kristinuskossa homous/lesbous - ja erityisesti juuri sen toteuttaminen - on nähty ja kuinka myös Suomessa edelleen useat uskovat siihen suhtautuvat. Olisi varmasti ihan hirveän raskasta, jos esimerkiksi ihastuisi syvästi toiseen ihmiseen ja molemmat olisivat vielä vapaitakin, eli mitään "moraalista" estettäkään ei suhteelle olisi, ja joutuisi uskon tähden sen hylkäämään.

En oman uskon näkemykseni mukaan pysty kannustamaan sinua toteuttamaan seksuaalisuuttasi, mutta tietenkin teet oman valintasi, kuten täällä toinenkin selibaatissa elävä totesi - me olemme tehneet tällaiset valinnat uskon näkökulmasta, mutta jos haluat tehdä toisin, me emme voi sinua tuomita, kertoa vain oman kantamme.

Jos voisin mitenkään tukea sinua - ja jos sitä kaipaisit - tekisin sen mielelläni! Uskomisen halusi koskettaa paljon, ja sinusta välittyy se, että kirkko on sinulle hyvin tärkeä. Ehkä törmäämmekin joskus (eihän sitä koskaan tiedä!), ja livenä olisi mukava keskustella lisää - täällä anonyymina kirjoittaessa asiat usein kärjistyvät herkemmin kuin elävässä elämässä jutellessa.

Toivon sinulle kaikkea hyvää ja elämääsi Jumalan siunausta!

Ei viiittu miten imelä, tekopyhä ja oksettava kirjoitus. Haista nyt jo pitkä viiittu...hahahaa!

Tyypillistä uskisten touhua. Ensin uhkaillaan saatanalla, ikuisella kadotuksella, helvetillä ja suurimmilla kauheuksilla mitä mielikuvitus (!) tuottaa, sitten lopuksi toivotellaan kivaa kesää ja kaikkea hyvää ja siunausta sun elämään 😂. Ihan kuin muutkin pesunkestävät narsistit ja psykopaatit. Ensin nyrkkiä naamaan ja sit pusu päälle. Kaikki hyvin.

Noo te sateenkaarihinttapulit selitätte että tasa-arvo kuuluu kaikille. Kun totuus on että edes sananvapaus ei kuulu kuin teille hinttapuleille. Ihan mitä tahansa hetero uskovainen sanoo niin se on rasistista. Itse haluatte uskovaisten pyhään paikkaan tuoda homojuhlat ja jos sitä kritisoi niin jo on rasisti sika. Sateenkaarihomppelit selittävät rakkaudella kaikki ja silti lapset ja jopa eläimet joutuvat olemaan varuillaan kyseisten rakkaudenammattilais sekopäiden kanssa.

Ihan kuin itse Jeesus puhuisi minulle, Kiitos!

Mistähän Raamatun kohdasta tuo on referoitu?

Ettei vain olisi kuitenkin kirjoittajan ihan oma mielipide.

Viitun Raamattu ja Koraani....uskovaiset perseapinat, saaatana...hahahaa! :-)

Vierailija kirjoitti:

Hienosti toimittu! Arvostan.

Homoksi rupeaminenko

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni pappi vihkii uuteen liittoon edellisistä eronneita? Tätä ei kiellä mikään Paavali vaan Jeesus.

Ei kiinnosta Päiviä eikä muitakaan kiihkoilijoita. Kiinnostaa vain homot, homot, homot, suu vaahdossa.

Itsekin ihmettelen miksi tämä synti ei uskovaisia kiinnosta lainkaan? Olisiko malka omassa silmässä?

Mukavampi kiusata muita kuin katsoa peiliin? Tällainenhan on juuri Jeesuksen opetusten mukaista toimintaa - vai onko?

Eli logiikkasi on, että jos kirkko on joskus tehnyt sen arvoja maallistavan päätöksen, sen jälkeen kaikki muu on sitten ihan samaa ja kaikki arvot voi tästä lähtien muuttaa miten lystää? Mitä jos tämänkin homoavioliittokeskustelun sijaan voisi käydä keskustelua siitä asiasta, että pitäisikö tuo aiempi päätös eronneiden vihkimisestä korjata? Mutta tällä hetkellä on pakko keskittyä tähän homoavioliittoasiaan, sillä jos ne kirkko sallii, sen opin puhtaudesta ei ole enää mitään jäljellä.

Aha, ok, eli rusinat voi valita pullasta. Kiitos vastauksestasi! :)

No, minä en valitse rusinoita pullasta. Eikä moni muukaan uskovainen. En toteuttaisi seksuaalisuuttani, jos olisin homoseksuaali enkä menisi uudestaan naimisiin, jos edellinen puolisoni olisi elossa. On tässä yli 30 vuotta tullut oltua selibaatissa (omasta päätöksestä), ja tiedättekö mitä? Olen yhä elossa ja mielestäni asiat voisivat olla paljon huonommin, jos olisin tämän sijaan huonossa parisuhteessa. Minulla on ystäviä ja läheisiä, kaunis koti ja kiinnostava työ, antoisia harrastuksia. Elämäni on aivan hyvää.

Ja kyllä, jos minulta kysytte, myös eronneiden vihkimisen uudestaan voisi kirkko lopettaa. Mutta en minä halua, että kirkko tästä enää maallistuu lisääkään. Siksi yritän omalta osaltani tällä hetkellä vaikuttaa siihen, että tuollaista täysin epäkristillistä asiaa kuin homojen kirkossa siunaamista ei kirkko tulisi sallimaan. Ja tiedättekö myös: yritän vaikuttaa siihen siitä huolimatta, että kirkko on jo tehnyt maallistavia päätöksiä ja olen sen sisällä jo nyt joutunut tarkistamaan arvojani.

Ps. Uskovaisia pidetään usein hölmöinä, mutta minusta on paljon hölmömpää olla lottoamatta, kun päävoiton - joka on niin suuri kuin iänkaikkinen elämä - todennäköisyys on 50%. Kertokaa te puolestanne vaihteeksi minulle se, että mitä järkeä minun olisi olla uskomatta?

Millä logiikalla päävoiton todennäköisyys on 50 %?

😂

Et voi myöskään perustella, että kuolemanjälkeistä elämää ei ole. Siksi voi ajatella, että todennäköisyys sille, että sellainen on tai ei ole, on 50%. Samalla logiikalla, jolla tähtitieteilijä Esko Valtaoja totesi piispa Juha Pihkalalle: "jompikumpi meistä tulee yllättymään kuoltuaan". Omalle kohdalleni mietin, että kummalla tavalla haluan yllättyä.

Ilmeisesti sun käsitys on se, että joko kuoleman jälkeen ei ole mitään tai sit on just sun keksityn jumalasi tarjoama pelastus. Kuinkas monta keksittyä jumalaa ja pelastusta maailmasta löytyy? Se pienentää sun ns. todennäköisyyslaskelmien pitävyyttä aika hemmetisti.

Saattaa kristitty yllättyä, jos kuoleman porteilta huit hemmettiin hänet ohjaakin joku zeus. Siinäpä kärvistelette oikeaoppisuudessanne 😂.

Itse varaan taskussani kolikkoja Kharonia varten. Ja toki pullaa Tuonelan joutsenelle. Jos ei veikkaa, ei voi voittaa!

Kannattaa tosiaan veikata mahdollisimman montaa hevosta. Mitä enemmän tietyn uskontokunnan edustajia, sitä suurempi lie päävoiton todennäköisyys? Toisaalta musta hevonenkin voi yllättää.

Vaikeaa. Miten tässä kaiken palvomisen lomassa ehtii enää päivätöitäänkään hoitaa.

Jos te ei-uskovaiset olette hämmentyneitä ja huvittineita noista arpajaishöpinöistä, en yhtään ihmettele. Minua tuollainen voittokertointen laskeskelu päälimmäisenä ihnhottaa. Kuinka huonosti ja ymmärtämättömästi voi uskovaisuuden ja pelastuksen esittää? Toki kyseessä on pelkkä kielikuva, mutta samalla se kuvaa hyvin monien "uskoa". Se saa uskon näyttämään ennenkaikkea pikkumaiselta ja opportunistiselta uhkapelailulta, jossa jotkut pärjäävät paremmin, jotkut huonommin.

Totuus on kuitenkin se, että jos on uskossa, on hyväksynyt Jumalan ja oikeudenmukaisuuden sydämeensä. Sillä kristinuskon Jumala on oikeudenmukaisuus sanan suurimmissa ja kauneimmassa merkityksissä. Vain jos tämän asian ymmärtää, pystyy toteuttamaan Jumalan tahtoa, mikä ei ole laiskaa myötäilyä, sallimista tai opportunismia, vaan tinkimätöntä pyrkimystä hyvyyteen ja lähimmäisenrakkauteen tekojen ja sanojen kautta, jatkuvaa pyrkimystä kohti totuutta ja valoa.

Se että niin moni uskova täällä ei tätä ole sisäistänyt on todella huolestuttavaa. He tuntuvat sekoittavan aidon uskon fanaattisuuteen ja joustamattomuuteen. He käpertyvät syvälle itseensä ja pelkäävät katsoa lähimmäistään, ettei vain kukaan haastaisi heidän vihaansa ja ennakkoluuloaan. He tuntuvat hakkaavan rumpujaan jollekin näkymättömälle narsistiselle heimopäällikölle, jota en itse tunnista. Nimittäin jos irrotat hyvyyden ja oikeudenmukaisuuden Jumalasta, jäljelle jää vain yliluonnollinen peto joka mielivaltaisesti terrorisoi ihmistä. Jäljelle jää vain lapsellinen pelko ja taikausko.

Avatkaa siis itselle aidolle Jumalan rakkaudelle ja hyvyydelle. Lopettakaa Jumalan ja Raamatun sanan sekoittaminen omiin alhaisiin impulsseihinne. Älkää edustako kristinuskoa väärin.

T. Uskovainen lesbo

Tuntuu että mitä tahansa tekeekin, tekee kaiken väärin tällä palstalla. Uskovaisilta pyydetään rationaalisuutta, ja kun yrittää selittää asioita sitä kautta, sekin on jotenkin väärin. Tuo "uhkapeliteoria" on muuten ihan teologiassa käsitelty teoria.

Ei ole vain yhtä tapaa uskoa, et voi sanoa kirjoittajan sydämen tilasta. Joku näkee Jumalan luonnossa, toinen ihmiskohtaloissa ja historiassa ja joku voi ajatella rationaalisemmin.

Olkaa suvaitsevaisia myös eri näkökulmista uskoa ja pelastussanomaa tutkailevia uskovia (ja uskosta kiinnostuneita) kohtaan. Tärkeintä on, että haluaa uskoa.

Tuo Erik Johansson puhui niin lempeästi ja kauniisti tuossa Uusi Tie -lehden jutussa, että minua alkoi hävettää tämä aikaisempi kärsimätön vastaus sinulle Uskovainen lesbo. Anteeksi! Taisin loukkaantua vähän tuosta, että kutsuit minun ajattelutapaani inhottavaksi, ja vastasin sitten niin kärkkäästi.

Ehkä tunteellisen reaktiooni liittyi myös se, että vaikka ymmärrän, että tuollainen "todennäköisyys-suhtautuminen" voi tuntua kovalta ja tunteettomalta (ja yleensä suhtaudun itsekin uskoon pehmeämmin ja erityisesti Jumalan rakkauteen ja armoon keskittyen), myös itsellä, kuten varmaan monella muullakin uskovalla, on ollut myös sellaisia aikoja, jolloin uskominen on ollut vaikeampaa. Niinä hetkinä itselleni myös tuo "järkiperuste" on ollut todella tärkeä uskossa pysymisen kannalta, kun olen voinut jotenkin ajatella, että kannattaa kuitenkin kamppailla mukana tässä uskomisessa eikä luovuttaa, vaikka tällä hetkellä oma usko tuntuu niin heikolta. Kunhan jaksaa taas vähän eteenpäin, niin kyllä taas tulevat ne helpommatkin ajat uskoa.

Ja haluaisin myös sanoa sinulle vielä: uskon, että olet kokenut ja koet varmasti suurta surua ja vaikeita tunteita sen johdosta, kuinka kristinuskossa homous/lesbous - ja erityisesti juuri sen toteuttaminen - on nähty ja kuinka myös Suomessa edelleen useat uskovat siihen suhtautuvat. Olisi varmasti ihan hirveän raskasta, jos esimerkiksi ihastuisi syvästi toiseen ihmiseen ja molemmat olisivat vielä vapaitakin, eli mitään "moraalista" estettäkään ei suhteelle olisi, ja joutuisi uskon tähden sen hylkäämään.

En oman uskon näkemykseni mukaan pysty kannustamaan sinua toteuttamaan seksuaalisuuttasi, mutta tietenkin teet oman valintasi, kuten täällä toinenkin selibaatissa elävä totesi - me olemme tehneet tällaiset valinnat uskon näkökulmasta, mutta jos haluat tehdä toisin, me emme voi sinua tuomita, kertoa vain oman kantamme.

Jos voisin mitenkään tukea sinua - ja jos sitä kaipaisit - tekisin sen mielelläni! Uskomisen halusi koskettaa paljon, ja sinusta välittyy se, että kirkko on sinulle hyvin tärkeä. Ehkä törmäämmekin joskus (eihän sitä koskaan tiedä!), ja livenä olisi mukava keskustella lisää - täällä anonyymina kirjoittaessa asiat usein kärjistyvät herkemmin kuin elävässä elämässä jutellessa.

Toivon sinulle kaikkea hyvää ja elämääsi Jumalan siunausta!

Ei viiittu miten imelä, tekopyhä ja oksettava kirjoitus. Haista nyt jo pitkä viiittu...hahahaa!

No, ainakin tämä on nyt aukottomasti todistettu, että tällä palstalla aina toimii jotenkin väärin. Ensin minua syytettiin liian kovaksi ja analyyttiseksi, sitten kun päätin että yritän suhtautua asioihin rakkaudellisemmin ja pehmeämmin, sekin on väärin. Tällä hetkellä on kyllä vahvasti olo, että on koko ajan ihan vääränlainen. Hirveän ahdas ja suvaitsematon on oikeasti asenne tälläkin palstalla, pitäis kirjoittaa jollain just tietyllä tyylillä ja olla just sitä tiettyä mieltä.

En varmaan sitten vain osaa. Usein minua syytetään, että suhtaudun asioihin liian kuivasti, rationaalisesti ja neutraalisti. Yritin pehmeämpää asennetta, meni väärin sekin. Olen varmaan jokin täysin kummajainen tällä pallolla enkä vain opi toimimaan kuten normaalit ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni pappi vihkii uuteen liittoon edellisistä eronneita? Tätä ei kiellä mikään Paavali vaan Jeesus.

Ei kiinnosta Päiviä eikä muitakaan kiihkoilijoita. Kiinnostaa vain homot, homot, homot, suu vaahdossa.

Itsekin ihmettelen miksi tämä synti ei uskovaisia kiinnosta lainkaan? Olisiko malka omassa silmässä?

Mukavampi kiusata muita kuin katsoa peiliin? Tällainenhan on juuri Jeesuksen opetusten mukaista toimintaa - vai onko?

Eli logiikkasi on, että jos kirkko on joskus tehnyt sen arvoja maallistavan päätöksen, sen jälkeen kaikki muu on sitten ihan samaa ja kaikki arvot voi tästä lähtien muuttaa miten lystää? Mitä jos tämänkin homoavioliittokeskustelun sijaan voisi käydä keskustelua siitä asiasta, että pitäisikö tuo aiempi päätös eronneiden vihkimisestä korjata? Mutta tällä hetkellä on pakko keskittyä tähän homoavioliittoasiaan, sillä jos ne kirkko sallii, sen opin puhtaudesta ei ole enää mitään jäljellä.

Aha, ok, eli rusinat voi valita pullasta. Kiitos vastauksestasi! :)

No, minä en valitse rusinoita pullasta. Eikä moni muukaan uskovainen. En toteuttaisi seksuaalisuuttani, jos olisin homoseksuaali enkä menisi uudestaan naimisiin, jos edellinen puolisoni olisi elossa. On tässä yli 30 vuotta tullut oltua selibaatissa (omasta päätöksestä), ja tiedättekö mitä? Olen yhä elossa ja mielestäni asiat voisivat olla paljon huonommin, jos olisin tämän sijaan huonossa parisuhteessa. Minulla on ystäviä ja läheisiä, kaunis koti ja kiinnostava työ, antoisia harrastuksia. Elämäni on aivan hyvää.

Ja kyllä, jos minulta kysytte, myös eronneiden vihkimisen uudestaan voisi kirkko lopettaa. Mutta en minä halua, että kirkko tästä enää maallistuu lisääkään. Siksi yritän omalta osaltani tällä hetkellä vaikuttaa siihen, että tuollaista täysin epäkristillistä asiaa kuin homojen kirkossa siunaamista ei kirkko tulisi sallimaan. Ja tiedättekö myös: yritän vaikuttaa siihen siitä huolimatta, että kirkko on jo tehnyt maallistavia päätöksiä ja olen sen sisällä jo nyt joutunut tarkistamaan arvojani.

Ps. Uskovaisia pidetään usein hölmöinä, mutta minusta on paljon hölmömpää olla lottoamatta, kun päävoiton - joka on niin suuri kuin iänkaikkinen elämä - todennäköisyys on 50%. Kertokaa te puolestanne vaihteeksi minulle se, että mitä järkeä minun olisi olla uskomatta?

Millä logiikalla päävoiton todennäköisyys on 50 %?

😂

Et voi myöskään perustella, että kuolemanjälkeistä elämää ei ole. Siksi voi ajatella, että todennäköisyys sille, että sellainen on tai ei ole, on 50%. Samalla logiikalla, jolla tähtitieteilijä Esko Valtaoja totesi piispa Juha Pihkalalle: "jompikumpi meistä tulee yllättymään kuoltuaan". Omalle kohdalleni mietin, että kummalla tavalla haluan yllättyä.

Ilmeisesti sun käsitys on se, että joko kuoleman jälkeen ei ole mitään tai sit on just sun keksityn jumalasi tarjoama pelastus. Kuinkas monta keksittyä jumalaa ja pelastusta maailmasta löytyy? Se pienentää sun ns. todennäköisyyslaskelmien pitävyyttä aika hemmetisti.

Saattaa kristitty yllättyä, jos kuoleman porteilta huit hemmettiin hänet ohjaakin joku zeus. Siinäpä kärvistelette oikeaoppisuudessanne 😂.

Itse varaan taskussani kolikkoja Kharonia varten. Ja toki pullaa Tuonelan joutsenelle. Jos ei veikkaa, ei voi voittaa!

Kannattaa tosiaan veikata mahdollisimman montaa hevosta. Mitä enemmän tietyn uskontokunnan edustajia, sitä suurempi lie päävoiton todennäköisyys? Toisaalta musta hevonenkin voi yllättää.

Vaikeaa. Miten tässä kaiken palvomisen lomassa ehtii enää päivätöitäänkään hoitaa.

Jos te ei-uskovaiset olette hämmentyneitä ja huvittineita noista arpajaishöpinöistä, en yhtään ihmettele. Minua tuollainen voittokertointen laskeskelu päälimmäisenä ihnhottaa. Kuinka huonosti ja ymmärtämättömästi voi uskovaisuuden ja pelastuksen esittää? Toki kyseessä on pelkkä kielikuva, mutta samalla se kuvaa hyvin monien "uskoa". Se saa uskon näyttämään ennenkaikkea pikkumaiselta ja opportunistiselta uhkapelailulta, jossa jotkut pärjäävät paremmin, jotkut huonommin.

Totuus on kuitenkin se, että jos on uskossa, on hyväksynyt Jumalan ja oikeudenmukaisuuden sydämeensä. Sillä kristinuskon Jumala on oikeudenmukaisuus sanan suurimmissa ja kauneimmassa merkityksissä. Vain jos tämän asian ymmärtää, pystyy toteuttamaan Jumalan tahtoa, mikä ei ole laiskaa myötäilyä, sallimista tai opportunismia, vaan tinkimätöntä pyrkimystä hyvyyteen ja lähimmäisenrakkauteen tekojen ja sanojen kautta, jatkuvaa pyrkimystä kohti totuutta ja valoa.

Se että niin moni uskova täällä ei tätä ole sisäistänyt on todella huolestuttavaa. He tuntuvat sekoittavan aidon uskon fanaattisuuteen ja joustamattomuuteen. He käpertyvät syvälle itseensä ja pelkäävät katsoa lähimmäistään, ettei vain kukaan haastaisi heidän vihaansa ja ennakkoluuloaan. He tuntuvat hakkaavan rumpujaan jollekin näkymättömälle narsistiselle heimopäällikölle, jota en itse tunnista. Nimittäin jos irrotat hyvyyden ja oikeudenmukaisuuden Jumalasta, jäljelle jää vain yliluonnollinen peto joka mielivaltaisesti terrorisoi ihmistä. Jäljelle jää vain lapsellinen pelko ja taikausko.

Avatkaa siis itselle aidolle Jumalan rakkaudelle ja hyvyydelle. Lopettakaa Jumalan ja Raamatun sanan sekoittaminen omiin alhaisiin impulsseihinne. Älkää edustako kristinuskoa väärin.

T. Uskovainen lesbo

Tuntuu että mitä tahansa tekeekin, tekee kaiken väärin tällä palstalla. Uskovaisilta pyydetään rationaalisuutta, ja kun yrittää selittää asioita sitä kautta, sekin on jotenkin väärin. Tuo "uhkapeliteoria" on muuten ihan teologiassa käsitelty teoria.

Ei ole vain yhtä tapaa uskoa, et voi sanoa kirjoittajan sydämen tilasta. Joku näkee Jumalan luonnossa, toinen ihmiskohtaloissa ja historiassa ja joku voi ajatella rationaalisemmin.

Olkaa suvaitsevaisia myös eri näkökulmista uskoa ja pelastussanomaa tutkailevia uskovia (ja uskosta kiinnostuneita) kohtaan. Tärkeintä on, että haluaa uskoa.

Tuo Erik Johansson puhui niin lempeästi ja kauniisti tuossa Uusi Tie -lehden jutussa, että minua alkoi hävettää tämä aikaisempi kärsimätön vastaus sinulle Uskovainen lesbo. Anteeksi! Taisin loukkaantua vähän tuosta, että kutsuit minun ajattelutapaani inhottavaksi, ja vastasin sitten niin kärkkäästi.

Ehkä tunteellisen reaktiooni liittyi myös se, että vaikka ymmärrän, että tuollainen "todennäköisyys-suhtautuminen" voi tuntua kovalta ja tunteettomalta (ja yleensä suhtaudun itsekin uskoon pehmeämmin ja erityisesti Jumalan rakkauteen ja armoon keskittyen), myös itsellä, kuten varmaan monella muullakin uskovalla, on ollut myös sellaisia aikoja, jolloin uskominen on ollut vaikeampaa. Niinä hetkinä itselleni myös tuo "järkiperuste" on ollut todella tärkeä uskossa pysymisen kannalta, kun olen voinut jotenkin ajatella, että kannattaa kuitenkin kamppailla mukana tässä uskomisessa eikä luovuttaa, vaikka tällä hetkellä oma usko tuntuu niin heikolta. Kunhan jaksaa taas vähän eteenpäin, niin kyllä taas tulevat ne helpommatkin ajat uskoa.

Ja haluaisin myös sanoa sinulle vielä: uskon, että olet kokenut ja koet varmasti suurta surua ja vaikeita tunteita sen johdosta, kuinka kristinuskossa homous/lesbous - ja erityisesti juuri sen toteuttaminen - on nähty ja kuinka myös Suomessa edelleen useat uskovat siihen suhtautuvat. Olisi varmasti ihan hirveän raskasta, jos esimerkiksi ihastuisi syvästi toiseen ihmiseen ja molemmat olisivat vielä vapaitakin, eli mitään "moraalista" estettäkään ei suhteelle olisi, ja joutuisi uskon tähden sen hylkäämään.

En oman uskon näkemykseni mukaan pysty kannustamaan sinua toteuttamaan seksuaalisuuttasi, mutta tietenkin teet oman valintasi, kuten täällä toinenkin selibaatissa elävä totesi - me olemme tehneet tällaiset valinnat uskon näkökulmasta, mutta jos haluat tehdä toisin, me emme voi sinua tuomita, kertoa vain oman kantamme.

Jos voisin mitenkään tukea sinua - ja jos sitä kaipaisit - tekisin sen mielelläni! Uskomisen halusi koskettaa paljon, ja sinusta välittyy se, että kirkko on sinulle hyvin tärkeä. Ehkä törmäämmekin joskus (eihän sitä koskaan tiedä!), ja livenä olisi mukava keskustella lisää - täällä anonyymina kirjoittaessa asiat usein kärjistyvät herkemmin kuin elävässä elämässä jutellessa.

Toivon sinulle kaikkea hyvää ja elämääsi Jumalan siunausta!

Ei viiittu miten imelä, tekopyhä ja oksettava kirjoitus. Haista nyt jo pitkä viiittu...hahahaa!

No, ainakin tämä on nyt aukottomasti todistettu, että tällä palstalla aina toimii jotenkin väärin. Ensin minua syytettiin liian kovaksi ja analyyttiseksi, sitten kun päätin että yritän suhtautua asioihin rakkaudellisemmin ja pehmeämmin, sekin on väärin. Tällä hetkellä on kyllä vahvasti olo, että on koko ajan ihan vääränlainen. Hirveän ahdas ja suvaitsematon on oikeasti asenne tälläkin palstalla, pitäis kirjoittaa jollain just tietyllä tyylillä ja olla just sitä tiettyä mieltä.

En varmaan sitten vain osaa. Usein minua syytetään, että suhtaudun asioihin liian kuivasti, rationaalisesti ja neutraalisti. Yritin pehmeämpää asennetta, meni väärin sekin. Olen varmaan jokin täysin kummajainen tällä pallolla enkä vain opi toimimaan kuten normaalit ihmiset.

Kannattaisi varmaan yrittää päästä eroon hihhuliharhoistaan, eikö niin?

Mikäli kaikki ovat homoja, sekä tekevät abortteja, sehän meinaa sitä että Suomen kansa kuihtuu pois.

Näiden kohdalla kyseessä ovat tuhoavat voimat, ei rakentavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni pappi vihkii uuteen liittoon edellisistä eronneita? Tätä ei kiellä mikään Paavali vaan Jeesus.

Ei kiinnosta Päiviä eikä muitakaan kiihkoilijoita. Kiinnostaa vain homot, homot, homot, suu vaahdossa.

Itsekin ihmettelen miksi tämä synti ei uskovaisia kiinnosta lainkaan? Olisiko malka omassa silmässä?

Mukavampi kiusata muita kuin katsoa peiliin? Tällainenhan on juuri Jeesuksen opetusten mukaista toimintaa - vai onko?

Eli logiikkasi on, että jos kirkko on joskus tehnyt sen arvoja maallistavan päätöksen, sen jälkeen kaikki muu on sitten ihan samaa ja kaikki arvot voi tästä lähtien muuttaa miten lystää? Mitä jos tämänkin homoavioliittokeskustelun sijaan voisi käydä keskustelua siitä asiasta, että pitäisikö tuo aiempi päätös eronneiden vihkimisestä korjata? Mutta tällä hetkellä on pakko keskittyä tähän homoavioliittoasiaan, sillä jos ne kirkko sallii, sen opin puhtaudesta ei ole enää mitään jäljellä.

Aha, ok, eli rusinat voi valita pullasta. Kiitos vastauksestasi! :)

No, minä en valitse rusinoita pullasta. Eikä moni muukaan uskovainen. En toteuttaisi seksuaalisuuttani, jos olisin homoseksuaali enkä menisi uudestaan naimisiin, jos edellinen puolisoni olisi elossa. On tässä yli 30 vuotta tullut oltua selibaatissa (omasta päätöksestä), ja tiedättekö mitä? Olen yhä elossa ja mielestäni asiat voisivat olla paljon huonommin, jos olisin tämän sijaan huonossa parisuhteessa. Minulla on ystäviä ja läheisiä, kaunis koti ja kiinnostava työ, antoisia harrastuksia. Elämäni on aivan hyvää.

Ja kyllä, jos minulta kysytte, myös eronneiden vihkimisen uudestaan voisi kirkko lopettaa. Mutta en minä halua, että kirkko tästä enää maallistuu lisääkään. Siksi yritän omalta osaltani tällä hetkellä vaikuttaa siihen, että tuollaista täysin epäkristillistä asiaa kuin homojen kirkossa siunaamista ei kirkko tulisi sallimaan. Ja tiedättekö myös: yritän vaikuttaa siihen siitä huolimatta, että kirkko on jo tehnyt maallistavia päätöksiä ja olen sen sisällä jo nyt joutunut tarkistamaan arvojani.

Ps. Uskovaisia pidetään usein hölmöinä, mutta minusta on paljon hölmömpää olla lottoamatta, kun päävoiton - joka on niin suuri kuin iänkaikkinen elämä - todennäköisyys on 50%. Kertokaa te puolestanne vaihteeksi minulle se, että mitä järkeä minun olisi olla uskomatta?

Millä logiikalla päävoiton todennäköisyys on 50 %?

😂

Et voi myöskään perustella, että kuolemanjälkeistä elämää ei ole. Siksi voi ajatella, että todennäköisyys sille, että sellainen on tai ei ole, on 50%. Samalla logiikalla, jolla tähtitieteilijä Esko Valtaoja totesi piispa Juha Pihkalalle: "jompikumpi meistä tulee yllättymään kuoltuaan". Omalle kohdalleni mietin, että kummalla tavalla haluan yllättyä.

Ilmeisesti sun käsitys on se, että joko kuoleman jälkeen ei ole mitään tai sit on just sun keksityn jumalasi tarjoama pelastus. Kuinkas monta keksittyä jumalaa ja pelastusta maailmasta löytyy? Se pienentää sun ns. todennäköisyyslaskelmien pitävyyttä aika hemmetisti.

Saattaa kristitty yllättyä, jos kuoleman porteilta huit hemmettiin hänet ohjaakin joku zeus. Siinäpä kärvistelette oikeaoppisuudessanne 😂.

Itse varaan taskussani kolikkoja Kharonia varten. Ja toki pullaa Tuonelan joutsenelle. Jos ei veikkaa, ei voi voittaa!

Kannattaa tosiaan veikata mahdollisimman montaa hevosta. Mitä enemmän tietyn uskontokunnan edustajia, sitä suurempi lie päävoiton todennäköisyys? Toisaalta musta hevonenkin voi yllättää.

Vaikeaa. Miten tässä kaiken palvomisen lomassa ehtii enää päivätöitäänkään hoitaa.

Jos te ei-uskovaiset olette hämmentyneitä ja huvittineita noista arpajaishöpinöistä, en yhtään ihmettele. Minua tuollainen voittokertointen laskeskelu päälimmäisenä ihnhottaa. Kuinka huonosti ja ymmärtämättömästi voi uskovaisuuden ja pelastuksen esittää? Toki kyseessä on pelkkä kielikuva, mutta samalla se kuvaa hyvin monien "uskoa". Se saa uskon näyttämään ennenkaikkea pikkumaiselta ja opportunistiselta uhkapelailulta, jossa jotkut pärjäävät paremmin, jotkut huonommin.

Totuus on kuitenkin se, että jos on uskossa, on hyväksynyt Jumalan ja oikeudenmukaisuuden sydämeensä. Sillä kristinuskon Jumala on oikeudenmukaisuus sanan suurimmissa ja kauneimmassa merkityksissä. Vain jos tämän asian ymmärtää, pystyy toteuttamaan Jumalan tahtoa, mikä ei ole laiskaa myötäilyä, sallimista tai opportunismia, vaan tinkimätöntä pyrkimystä hyvyyteen ja lähimmäisenrakkauteen tekojen ja sanojen kautta, jatkuvaa pyrkimystä kohti totuutta ja valoa.

Se että niin moni uskova täällä ei tätä ole sisäistänyt on todella huolestuttavaa. He tuntuvat sekoittavan aidon uskon fanaattisuuteen ja joustamattomuuteen. He käpertyvät syvälle itseensä ja pelkäävät katsoa lähimmäistään, ettei vain kukaan haastaisi heidän vihaansa ja ennakkoluuloaan. He tuntuvat hakkaavan rumpujaan jollekin näkymättömälle narsistiselle heimopäällikölle, jota en itse tunnista. Nimittäin jos irrotat hyvyyden ja oikeudenmukaisuuden Jumalasta, jäljelle jää vain yliluonnollinen peto joka mielivaltaisesti terrorisoi ihmistä. Jäljelle jää vain lapsellinen pelko ja taikausko.

Avatkaa siis itselle aidolle Jumalan rakkaudelle ja hyvyydelle. Lopettakaa Jumalan ja Raamatun sanan sekoittaminen omiin alhaisiin impulsseihinne. Älkää edustako kristinuskoa väärin.

T. Uskovainen lesbo

Tuntuu että mitä tahansa tekeekin, tekee kaiken väärin tällä palstalla. Uskovaisilta pyydetään rationaalisuutta, ja kun yrittää selittää asioita sitä kautta, sekin on jotenkin väärin. Tuo "uhkapeliteoria" on muuten ihan teologiassa käsitelty teoria.

Ei ole vain yhtä tapaa uskoa, et voi sanoa kirjoittajan sydämen tilasta. Joku näkee Jumalan luonnossa, toinen ihmiskohtaloissa ja historiassa ja joku voi ajatella rationaalisemmin.

Olkaa suvaitsevaisia myös eri näkökulmista uskoa ja pelastussanomaa tutkailevia uskovia (ja uskosta kiinnostuneita) kohtaan. Tärkeintä on, että haluaa uskoa.

Tuo Erik Johansson puhui niin lempeästi ja kauniisti tuossa Uusi Tie -lehden jutussa, että minua alkoi hävettää tämä aikaisempi kärsimätön vastaus sinulle Uskovainen lesbo. Anteeksi! Taisin loukkaantua vähän tuosta, että kutsuit minun ajattelutapaani inhottavaksi, ja vastasin sitten niin kärkkäästi.

Ehkä tunteellisen reaktiooni liittyi myös se, että vaikka ymmärrän, että tuollainen "todennäköisyys-suhtautuminen" voi tuntua kovalta ja tunteettomalta (ja yleensä suhtaudun itsekin uskoon pehmeämmin ja erityisesti Jumalan rakkauteen ja armoon keskittyen), myös itsellä, kuten varmaan monella muullakin uskovalla, on ollut myös sellaisia aikoja, jolloin uskominen on ollut vaikeampaa. Niinä hetkinä itselleni myös tuo "järkiperuste" on ollut todella tärkeä uskossa pysymisen kannalta, kun olen voinut jotenkin ajatella, että kannattaa kuitenkin kamppailla mukana tässä uskomisessa eikä luovuttaa, vaikka tällä hetkellä oma usko tuntuu niin heikolta. Kunhan jaksaa taas vähän eteenpäin, niin kyllä taas tulevat ne helpommatkin ajat uskoa.

Ja haluaisin myös sanoa sinulle vielä: uskon, että olet kokenut ja koet varmasti suurta surua ja vaikeita tunteita sen johdosta, kuinka kristinuskossa homous/lesbous - ja erityisesti juuri sen toteuttaminen - on nähty ja kuinka myös Suomessa edelleen useat uskovat siihen suhtautuvat. Olisi varmasti ihan hirveän raskasta, jos esimerkiksi ihastuisi syvästi toiseen ihmiseen ja molemmat olisivat vielä vapaitakin, eli mitään "moraalista" estettäkään ei suhteelle olisi, ja joutuisi uskon tähden sen hylkäämään.

En oman uskon näkemykseni mukaan pysty kannustamaan sinua toteuttamaan seksuaalisuuttasi, mutta tietenkin teet oman valintasi, kuten täällä toinenkin selibaatissa elävä totesi - me olemme tehneet tällaiset valinnat uskon näkökulmasta, mutta jos haluat tehdä toisin, me emme voi sinua tuomita, kertoa vain oman kantamme.

Jos voisin mitenkään tukea sinua - ja jos sitä kaipaisit - tekisin sen mielelläni! Uskomisen halusi koskettaa paljon, ja sinusta välittyy se, että kirkko on sinulle hyvin tärkeä. Ehkä törmäämmekin joskus (eihän sitä koskaan tiedä!), ja livenä olisi mukava keskustella lisää - täällä anonyymina kirjoittaessa asiat usein kärjistyvät herkemmin kuin elävässä elämässä jutellessa.

Toivon sinulle kaikkea hyvää ja elämääsi Jumalan siunausta!

Ei viiittu miten imelä, tekopyhä ja oksettava kirjoitus. Haista nyt jo pitkä viiittu...hahahaa!

Tyypillistä uskisten touhua. Ensin uhkaillaan saatanalla, ikuisella kadotuksella, helvetillä ja suurimmilla kauheuksilla mitä mielikuvitus (!) tuottaa, sitten lopuksi toivotellaan kivaa kesää ja kaikkea hyvää ja siunausta sun elämään 😂. Ihan kuin muutkin pesunkestävät narsistit ja psykopaatit. Ensin nyrkkiä naamaan ja sit pusu päälle. Kaikki hyvin.

Noo te sateenkaarihinttapulit selitätte että tasa-arvo kuuluu kaikille. Kun totuus on että edes sananvapaus ei kuulu kuin teille hinttapuleille. Ihan mitä tahansa hetero uskovainen sanoo niin se on rasistista. Itse haluatte uskovaisten pyhään paikkaan tuoda homojuhlat ja jos sitä kritisoi niin jo on rasisti sika. Sateenkaarihomppelit selittävät rakkaudella kaikki ja silti lapset ja jopa eläimet joutuvat olemaan varuillaan kyseisten rakkaudenammattilais sekopäiden kanssa.

Viimeinen lause on todella törkeä. t. ei uskova hetero

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni pappi vihkii uuteen liittoon edellisistä eronneita? Tätä ei kiellä mikään Paavali vaan Jeesus.

Ei kiinnosta Päiviä eikä muitakaan kiihkoilijoita. Kiinnostaa vain homot, homot, homot, suu vaahdossa.

Itsekin ihmettelen miksi tämä synti ei uskovaisia kiinnosta lainkaan? Olisiko malka omassa silmässä?

Mukavampi kiusata muita kuin katsoa peiliin? Tällainenhan on juuri Jeesuksen opetusten mukaista toimintaa - vai onko?

Eli logiikkasi on, että jos kirkko on joskus tehnyt sen arvoja maallistavan päätöksen, sen jälkeen kaikki muu on sitten ihan samaa ja kaikki arvot voi tästä lähtien muuttaa miten lystää? Mitä jos tämänkin homoavioliittokeskustelun sijaan voisi käydä keskustelua siitä asiasta, että pitäisikö tuo aiempi päätös eronneiden vihkimisestä korjata? Mutta tällä hetkellä on pakko keskittyä tähän homoavioliittoasiaan, sillä jos ne kirkko sallii, sen opin puhtaudesta ei ole enää mitään jäljellä.

Aha, ok, eli rusinat voi valita pullasta. Kiitos vastauksestasi! :)

No, minä en valitse rusinoita pullasta. Eikä moni muukaan uskovainen. En toteuttaisi seksuaalisuuttani, jos olisin homoseksuaali enkä menisi uudestaan naimisiin, jos edellinen puolisoni olisi elossa. On tässä yli 30 vuotta tullut oltua selibaatissa (omasta päätöksestä), ja tiedättekö mitä? Olen yhä elossa ja mielestäni asiat voisivat olla paljon huonommin, jos olisin tämän sijaan huonossa parisuhteessa. Minulla on ystäviä ja läheisiä, kaunis koti ja kiinnostava työ, antoisia harrastuksia. Elämäni on aivan hyvää.

Ja kyllä, jos minulta kysytte, myös eronneiden vihkimisen uudestaan voisi kirkko lopettaa. Mutta en minä halua, että kirkko tästä enää maallistuu lisääkään. Siksi yritän omalta osaltani tällä hetkellä vaikuttaa siihen, että tuollaista täysin epäkristillistä asiaa kuin homojen kirkossa siunaamista ei kirkko tulisi sallimaan. Ja tiedättekö myös: yritän vaikuttaa siihen siitä huolimatta, että kirkko on jo tehnyt maallistavia päätöksiä ja olen sen sisällä jo nyt joutunut tarkistamaan arvojani.

Ps. Uskovaisia pidetään usein hölmöinä, mutta minusta on paljon hölmömpää olla lottoamatta, kun päävoiton - joka on niin suuri kuin iänkaikkinen elämä - todennäköisyys on 50%. Kertokaa te puolestanne vaihteeksi minulle se, että mitä järkeä minun olisi olla uskomatta?

Millä logiikalla päävoiton todennäköisyys on 50 %?

😂

Et voi myöskään perustella, että kuolemanjälkeistä elämää ei ole. Siksi voi ajatella, että todennäköisyys sille, että sellainen on tai ei ole, on 50%. Samalla logiikalla, jolla tähtitieteilijä Esko Valtaoja totesi piispa Juha Pihkalalle: "jompikumpi meistä tulee yllättymään kuoltuaan". Omalle kohdalleni mietin, että kummalla tavalla haluan yllättyä.

Ilmeisesti sun käsitys on se, että joko kuoleman jälkeen ei ole mitään tai sit on just sun keksityn jumalasi tarjoama pelastus. Kuinkas monta keksittyä jumalaa ja pelastusta maailmasta löytyy? Se pienentää sun ns. todennäköisyyslaskelmien pitävyyttä aika hemmetisti.

Saattaa kristitty yllättyä, jos kuoleman porteilta huit hemmettiin hänet ohjaakin joku zeus. Siinäpä kärvistelette oikeaoppisuudessanne 😂.

Itse varaan taskussani kolikkoja Kharonia varten. Ja toki pullaa Tuonelan joutsenelle. Jos ei veikkaa, ei voi voittaa!

Kannattaa tosiaan veikata mahdollisimman montaa hevosta. Mitä enemmän tietyn uskontokunnan edustajia, sitä suurempi lie päävoiton todennäköisyys? Toisaalta musta hevonenkin voi yllättää.

Vaikeaa. Miten tässä kaiken palvomisen lomassa ehtii enää päivätöitäänkään hoitaa.

Jos te ei-uskovaiset olette hämmentyneitä ja huvittineita noista arpajaishöpinöistä, en yhtään ihmettele. Minua tuollainen voittokertointen laskeskelu päälimmäisenä ihnhottaa. Kuinka huonosti ja ymmärtämättömästi voi uskovaisuuden ja pelastuksen esittää? Toki kyseessä on pelkkä kielikuva, mutta samalla se kuvaa hyvin monien "uskoa". Se saa uskon näyttämään ennenkaikkea pikkumaiselta ja opportunistiselta uhkapelailulta, jossa jotkut pärjäävät paremmin, jotkut huonommin.

Totuus on kuitenkin se, että jos on uskossa, on hyväksynyt Jumalan ja oikeudenmukaisuuden sydämeensä. Sillä kristinuskon Jumala on oikeudenmukaisuus sanan suurimmissa ja kauneimmassa merkityksissä. Vain jos tämän asian ymmärtää, pystyy toteuttamaan Jumalan tahtoa, mikä ei ole laiskaa myötäilyä, sallimista tai opportunismia, vaan tinkimätöntä pyrkimystä hyvyyteen ja lähimmäisenrakkauteen tekojen ja sanojen kautta, jatkuvaa pyrkimystä kohti totuutta ja valoa.

Se että niin moni uskova täällä ei tätä ole sisäistänyt on todella huolestuttavaa. He tuntuvat sekoittavan aidon uskon fanaattisuuteen ja joustamattomuuteen. He käpertyvät syvälle itseensä ja pelkäävät katsoa lähimmäistään, ettei vain kukaan haastaisi heidän vihaansa ja ennakkoluuloaan. He tuntuvat hakkaavan rumpujaan jollekin näkymättömälle narsistiselle heimopäällikölle, jota en itse tunnista. Nimittäin jos irrotat hyvyyden ja oikeudenmukaisuuden Jumalasta, jäljelle jää vain yliluonnollinen peto joka mielivaltaisesti terrorisoi ihmistä. Jäljelle jää vain lapsellinen pelko ja taikausko.

Avatkaa siis itselle aidolle Jumalan rakkaudelle ja hyvyydelle. Lopettakaa Jumalan ja Raamatun sanan sekoittaminen omiin alhaisiin impulsseihinne. Älkää edustako kristinuskoa väärin.

T. Uskovainen lesbo

Tuntuu että mitä tahansa tekeekin, tekee kaiken väärin tällä palstalla. Uskovaisilta pyydetään rationaalisuutta, ja kun yrittää selittää asioita sitä kautta, sekin on jotenkin väärin. Tuo "uhkapeliteoria" on muuten ihan teologiassa käsitelty teoria.

Ei ole vain yhtä tapaa uskoa, et voi sanoa kirjoittajan sydämen tilasta. Joku näkee Jumalan luonnossa, toinen ihmiskohtaloissa ja historiassa ja joku voi ajatella rationaalisemmin.

Olkaa suvaitsevaisia myös eri näkökulmista uskoa ja pelastussanomaa tutkailevia uskovia (ja uskosta kiinnostuneita) kohtaan. Tärkeintä on, että haluaa uskoa.

Tuo Erik Johansson puhui niin lempeästi ja kauniisti tuossa Uusi Tie -lehden jutussa, että minua alkoi hävettää tämä aikaisempi kärsimätön vastaus sinulle Uskovainen lesbo. Anteeksi! Taisin loukkaantua vähän tuosta, että kutsuit minun ajattelutapaani inhottavaksi, ja vastasin sitten niin kärkkäästi.

Ehkä tunteellisen reaktiooni liittyi myös se, että vaikka ymmärrän, että tuollainen "todennäköisyys-suhtautuminen" voi tuntua kovalta ja tunteettomalta (ja yleensä suhtaudun itsekin uskoon pehmeämmin ja erityisesti Jumalan rakkauteen ja armoon keskittyen), myös itsellä, kuten varmaan monella muullakin uskovalla, on ollut myös sellaisia aikoja, jolloin uskominen on ollut vaikeampaa. Niinä hetkinä itselleni myös tuo "järkiperuste" on ollut todella tärkeä uskossa pysymisen kannalta, kun olen voinut jotenkin ajatella, että kannattaa kuitenkin kamppailla mukana tässä uskomisessa eikä luovuttaa, vaikka tällä hetkellä oma usko tuntuu niin heikolta. Kunhan jaksaa taas vähän eteenpäin, niin kyllä taas tulevat ne helpommatkin ajat uskoa.

Ja haluaisin myös sanoa sinulle vielä: uskon, että olet kokenut ja koet varmasti suurta surua ja vaikeita tunteita sen johdosta, kuinka kristinuskossa homous/lesbous - ja erityisesti juuri sen toteuttaminen - on nähty ja kuinka myös Suomessa edelleen useat uskovat siihen suhtautuvat. Olisi varmasti ihan hirveän raskasta, jos esimerkiksi ihastuisi syvästi toiseen ihmiseen ja molemmat olisivat vielä vapaitakin, eli mitään "moraalista" estettäkään ei suhteelle olisi, ja joutuisi uskon tähden sen hylkäämään.

En oman uskon näkemykseni mukaan pysty kannustamaan sinua toteuttamaan seksuaalisuuttasi, mutta tietenkin teet oman valintasi, kuten täällä toinenkin selibaatissa elävä totesi - me olemme tehneet tällaiset valinnat uskon näkökulmasta, mutta jos haluat tehdä toisin, me emme voi sinua tuomita, kertoa vain oman kantamme.

Jos voisin mitenkään tukea sinua - ja jos sitä kaipaisit - tekisin sen mielelläni! Uskomisen halusi koskettaa paljon, ja sinusta välittyy se, että kirkko on sinulle hyvin tärkeä. Ehkä törmäämmekin joskus (eihän sitä koskaan tiedä!), ja livenä olisi mukava keskustella lisää - täällä anonyymina kirjoittaessa asiat usein kärjistyvät herkemmin kuin elävässä elämässä jutellessa.

Toivon sinulle kaikkea hyvää ja elämääsi Jumalan siunausta!

Ei viiittu miten imelä, tekopyhä ja oksettava kirjoitus. Haista nyt jo pitkä viiittu...hahahaa!

No, ainakin tämä on nyt aukottomasti todistettu, että tällä palstalla aina toimii jotenkin väärin. Ensin minua syytettiin liian kovaksi ja analyyttiseksi, sitten kun päätin että yritän suhtautua asioihin rakkaudellisemmin ja pehmeämmin, sekin on väärin. Tällä hetkellä on kyllä vahvasti olo, että on koko ajan ihan vääränlainen. Hirveän ahdas ja suvaitsematon on oikeasti asenne tälläkin palstalla, pitäis kirjoittaa jollain just tietyllä tyylillä ja olla just sitä tiettyä mieltä.

En varmaan sitten vain osaa. Usein minua syytetään, että suhtaudun asioihin liian kuivasti, rationaalisesti ja neutraalisti. Yritin pehmeämpää asennetta, meni väärin sekin. Olen varmaan jokin täysin kummajainen tällä pallolla enkä vain opi toimimaan kuten normaalit ihmiset.

Kannattaisi varmaan yrittää päästä eroon hihhuliharhoistaan, eikö niin?

Ei tässä maailmassa muutenkaan oo mitään järkeä ja koko elämässä jos alkaa miettiä. Minusta tämä harha on paras harha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni pappi vihkii uuteen liittoon edellisistä eronneita? Tätä ei kiellä mikään Paavali vaan Jeesus.

Ei kiinnosta Päiviä eikä muitakaan kiihkoilijoita. Kiinnostaa vain homot, homot, homot, suu vaahdossa.

Itsekin ihmettelen miksi tämä synti ei uskovaisia kiinnosta lainkaan? Olisiko malka omassa silmässä?

Mukavampi kiusata muita kuin katsoa peiliin? Tällainenhan on juuri Jeesuksen opetusten mukaista toimintaa - vai onko?

Eli logiikkasi on, että jos kirkko on joskus tehnyt sen arvoja maallistavan päätöksen, sen jälkeen kaikki muu on sitten ihan samaa ja kaikki arvot voi tästä lähtien muuttaa miten lystää? Mitä jos tämänkin homoavioliittokeskustelun sijaan voisi käydä keskustelua siitä asiasta, että pitäisikö tuo aiempi päätös eronneiden vihkimisestä korjata? Mutta tällä hetkellä on pakko keskittyä tähän homoavioliittoasiaan, sillä jos ne kirkko sallii, sen opin puhtaudesta ei ole enää mitään jäljellä.

Aha, ok, eli rusinat voi valita pullasta. Kiitos vastauksestasi! :)

No, minä en valitse rusinoita pullasta. Eikä moni muukaan uskovainen. En toteuttaisi seksuaalisuuttani, jos olisin homoseksuaali enkä menisi uudestaan naimisiin, jos edellinen puolisoni olisi elossa. On tässä yli 30 vuotta tullut oltua selibaatissa (omasta päätöksestä), ja tiedättekö mitä? Olen yhä elossa ja mielestäni asiat voisivat olla paljon huonommin, jos olisin tämän sijaan huonossa parisuhteessa. Minulla on ystäviä ja läheisiä, kaunis koti ja kiinnostava työ, antoisia harrastuksia. Elämäni on aivan hyvää.

Ja kyllä, jos minulta kysytte, myös eronneiden vihkimisen uudestaan voisi kirkko lopettaa. Mutta en minä halua, että kirkko tästä enää maallistuu lisääkään. Siksi yritän omalta osaltani tällä hetkellä vaikuttaa siihen, että tuollaista täysin epäkristillistä asiaa kuin homojen kirkossa siunaamista ei kirkko tulisi sallimaan. Ja tiedättekö myös: yritän vaikuttaa siihen siitä huolimatta, että kirkko on jo tehnyt maallistavia päätöksiä ja olen sen sisällä jo nyt joutunut tarkistamaan arvojani.

Ps. Uskovaisia pidetään usein hölmöinä, mutta minusta on paljon hölmömpää olla lottoamatta, kun päävoiton - joka on niin suuri kuin iänkaikkinen elämä - todennäköisyys on 50%. Kertokaa te puolestanne vaihteeksi minulle se, että mitä järkeä minun olisi olla uskomatta?

Millä logiikalla päävoiton todennäköisyys on 50 %?

😂

Et voi myöskään perustella, että kuolemanjälkeistä elämää ei ole. Siksi voi ajatella, että todennäköisyys sille, että sellainen on tai ei ole, on 50%. Samalla logiikalla, jolla tähtitieteilijä Esko Valtaoja totesi piispa Juha Pihkalalle: "jompikumpi meistä tulee yllättymään kuoltuaan". Omalle kohdalleni mietin, että kummalla tavalla haluan yllättyä.

Ilmeisesti sun käsitys on se, että joko kuoleman jälkeen ei ole mitään tai sit on just sun keksityn jumalasi tarjoama pelastus. Kuinkas monta keksittyä jumalaa ja pelastusta maailmasta löytyy? Se pienentää sun ns. todennäköisyyslaskelmien pitävyyttä aika hemmetisti.

Saattaa kristitty yllättyä, jos kuoleman porteilta huit hemmettiin hänet ohjaakin joku zeus. Siinäpä kärvistelette oikeaoppisuudessanne 😂.

Itse varaan taskussani kolikkoja Kharonia varten. Ja toki pullaa Tuonelan joutsenelle. Jos ei veikkaa, ei voi voittaa!

Kannattaa tosiaan veikata mahdollisimman montaa hevosta. Mitä enemmän tietyn uskontokunnan edustajia, sitä suurempi lie päävoiton todennäköisyys? Toisaalta musta hevonenkin voi yllättää.

Vaikeaa. Miten tässä kaiken palvomisen lomassa ehtii enää päivätöitäänkään hoitaa.

Jos te ei-uskovaiset olette hämmentyneitä ja huvittineita noista arpajaishöpinöistä, en yhtään ihmettele. Minua tuollainen voittokertointen laskeskelu päälimmäisenä ihnhottaa. Kuinka huonosti ja ymmärtämättömästi voi uskovaisuuden ja pelastuksen esittää? Toki kyseessä on pelkkä kielikuva, mutta samalla se kuvaa hyvin monien "uskoa". Se saa uskon näyttämään ennenkaikkea pikkumaiselta ja opportunistiselta uhkapelailulta, jossa jotkut pärjäävät paremmin, jotkut huonommin.

Totuus on kuitenkin se, että jos on uskossa, on hyväksynyt Jumalan ja oikeudenmukaisuuden sydämeensä. Sillä kristinuskon Jumala on oikeudenmukaisuus sanan suurimmissa ja kauneimmassa merkityksissä. Vain jos tämän asian ymmärtää, pystyy toteuttamaan Jumalan tahtoa, mikä ei ole laiskaa myötäilyä, sallimista tai opportunismia, vaan tinkimätöntä pyrkimystä hyvyyteen ja lähimmäisenrakkauteen tekojen ja sanojen kautta, jatkuvaa pyrkimystä kohti totuutta ja valoa.

Se että niin moni uskova täällä ei tätä ole sisäistänyt on todella huolestuttavaa. He tuntuvat sekoittavan aidon uskon fanaattisuuteen ja joustamattomuuteen. He käpertyvät syvälle itseensä ja pelkäävät katsoa lähimmäistään, ettei vain kukaan haastaisi heidän vihaansa ja ennakkoluuloaan. He tuntuvat hakkaavan rumpujaan jollekin näkymättömälle narsistiselle heimopäällikölle, jota en itse tunnista. Nimittäin jos irrotat hyvyyden ja oikeudenmukaisuuden Jumalasta, jäljelle jää vain yliluonnollinen peto joka mielivaltaisesti terrorisoi ihmistä. Jäljelle jää vain lapsellinen pelko ja taikausko.

Avatkaa siis itselle aidolle Jumalan rakkaudelle ja hyvyydelle. Lopettakaa Jumalan ja Raamatun sanan sekoittaminen omiin alhaisiin impulsseihinne. Älkää edustako kristinuskoa väärin.

T. Uskovainen lesbo

Tuntuu että mitä tahansa tekeekin, tekee kaiken väärin tällä palstalla. Uskovaisilta pyydetään rationaalisuutta, ja kun yrittää selittää asioita sitä kautta, sekin on jotenkin väärin. Tuo "uhkapeliteoria" on muuten ihan teologiassa käsitelty teoria.

Ei ole vain yhtä tapaa uskoa, et voi sanoa kirjoittajan sydämen tilasta. Joku näkee Jumalan luonnossa, toinen ihmiskohtaloissa ja historiassa ja joku voi ajatella rationaalisemmin.

Olkaa suvaitsevaisia myös eri näkökulmista uskoa ja pelastussanomaa tutkailevia uskovia (ja uskosta kiinnostuneita) kohtaan. Tärkeintä on, että haluaa uskoa.

Tuo Erik Johansson puhui niin lempeästi ja kauniisti tuossa Uusi Tie -lehden jutussa, että minua alkoi hävettää tämä aikaisempi kärsimätön vastaus sinulle Uskovainen lesbo. Anteeksi! Taisin loukkaantua vähän tuosta, että kutsuit minun ajattelutapaani inhottavaksi, ja vastasin sitten niin kärkkäästi.

Ehkä tunteellisen reaktiooni liittyi myös se, että vaikka ymmärrän, että tuollainen "todennäköisyys-suhtautuminen" voi tuntua kovalta ja tunteettomalta (ja yleensä suhtaudun itsekin uskoon pehmeämmin ja erityisesti Jumalan rakkauteen ja armoon keskittyen), myös itsellä, kuten varmaan monella muullakin uskovalla, on ollut myös sellaisia aikoja, jolloin uskominen on ollut vaikeampaa. Niinä hetkinä itselleni myös tuo "järkiperuste" on ollut todella tärkeä uskossa pysymisen kannalta, kun olen voinut jotenkin ajatella, että kannattaa kuitenkin kamppailla mukana tässä uskomisessa eikä luovuttaa, vaikka tällä hetkellä oma usko tuntuu niin heikolta. Kunhan jaksaa taas vähän eteenpäin, niin kyllä taas tulevat ne helpommatkin ajat uskoa.

Ja haluaisin myös sanoa sinulle vielä: uskon, että olet kokenut ja koet varmasti suurta surua ja vaikeita tunteita sen johdosta, kuinka kristinuskossa homous/lesbous - ja erityisesti juuri sen toteuttaminen - on nähty ja kuinka myös Suomessa edelleen useat uskovat siihen suhtautuvat. Olisi varmasti ihan hirveän raskasta, jos esimerkiksi ihastuisi syvästi toiseen ihmiseen ja molemmat olisivat vielä vapaitakin, eli mitään "moraalista" estettäkään ei suhteelle olisi, ja joutuisi uskon tähden sen hylkäämään.

En oman uskon näkemykseni mukaan pysty kannustamaan sinua toteuttamaan seksuaalisuuttasi, mutta tietenkin teet oman valintasi, kuten täällä toinenkin selibaatissa elävä totesi - me olemme tehneet tällaiset valinnat uskon näkökulmasta, mutta jos haluat tehdä toisin, me emme voi sinua tuomita, kertoa vain oman kantamme.

Jos voisin mitenkään tukea sinua - ja jos sitä kaipaisit - tekisin sen mielelläni! Uskomisen halusi koskettaa paljon, ja sinusta välittyy se, että kirkko on sinulle hyvin tärkeä. Ehkä törmäämmekin joskus (eihän sitä koskaan tiedä!), ja livenä olisi mukava keskustella lisää - täällä anonyymina kirjoittaessa asiat usein kärjistyvät herkemmin kuin elävässä elämässä jutellessa.

Toivon sinulle kaikkea hyvää ja elämääsi Jumalan siunausta!

Ei viiittu miten imelä, tekopyhä ja oksettava kirjoitus. Haista nyt jo pitkä viiittu...hahahaa!

No, ainakin tämä on nyt aukottomasti todistettu, että tällä palstalla aina toimii jotenkin väärin. Ensin minua syytettiin liian kovaksi ja analyyttiseksi, sitten kun päätin että yritän suhtautua asioihin rakkaudellisemmin ja pehmeämmin, sekin on väärin. Tällä hetkellä on kyllä vahvasti olo, että on koko ajan ihan vääränlainen. Hirveän ahdas ja suvaitsematon on oikeasti asenne tälläkin palstalla, pitäis kirjoittaa jollain just tietyllä tyylillä ja olla just sitä tiettyä mieltä.

En varmaan sitten vain osaa. Usein minua syytetään, että suhtaudun asioihin liian kuivasti, rationaalisesti ja neutraalisti. Yritin pehmeämpää asennetta, meni väärin sekin. Olen varmaan jokin täysin kummajainen tällä pallolla enkä vain opi toimimaan kuten normaalit ihmiset.

Ei kukaan toimi kuten normaalit ihmiset. Miksi edes pitäisi. Normaali on epänormaalia.

En itse välitä uskonnosta mutta kirkkohäät olisi hyvä olla mahdollista ihan periaatteen ja tasa-arvon vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni pappi vihkii uuteen liittoon edellisistä eronneita? Tätä ei kiellä mikään Paavali vaan Jeesus.

Ei kiinnosta Päiviä eikä muitakaan kiihkoilijoita. Kiinnostaa vain homot, homot, homot, suu vaahdossa.

Itsekin ihmettelen miksi tämä synti ei uskovaisia kiinnosta lainkaan? Olisiko malka omassa silmässä?

Mukavampi kiusata muita kuin katsoa peiliin? Tällainenhan on juuri Jeesuksen opetusten mukaista toimintaa - vai onko?

Eli logiikkasi on, että jos kirkko on joskus tehnyt sen arvoja maallistavan päätöksen, sen jälkeen kaikki muu on sitten ihan samaa ja kaikki arvot voi tästä lähtien muuttaa miten lystää? Mitä jos tämänkin homoavioliittokeskustelun sijaan voisi käydä keskustelua siitä asiasta, että pitäisikö tuo aiempi päätös eronneiden vihkimisestä korjata? Mutta tällä hetkellä on pakko keskittyä tähän homoavioliittoasiaan, sillä jos ne kirkko sallii, sen opin puhtaudesta ei ole enää mitään jäljellä.

Aha, ok, eli rusinat voi valita pullasta. Kiitos vastauksestasi! :)

No, minä en valitse rusinoita pullasta. Eikä moni muukaan uskovainen. En toteuttaisi seksuaalisuuttani, jos olisin homoseksuaali enkä menisi uudestaan naimisiin, jos edellinen puolisoni olisi elossa. On tässä yli 30 vuotta tullut oltua selibaatissa (omasta päätöksestä), ja tiedättekö mitä? Olen yhä elossa ja mielestäni asiat voisivat olla paljon huonommin, jos olisin tämän sijaan huonossa parisuhteessa. Minulla on ystäviä ja läheisiä, kaunis koti ja kiinnostava työ, antoisia harrastuksia. Elämäni on aivan hyvää.

Ja kyllä, jos minulta kysytte, myös eronneiden vihkimisen uudestaan voisi kirkko lopettaa. Mutta en minä halua, että kirkko tästä enää maallistuu lisääkään. Siksi yritän omalta osaltani tällä hetkellä vaikuttaa siihen, että tuollaista täysin epäkristillistä asiaa kuin homojen kirkossa siunaamista ei kirkko tulisi sallimaan. Ja tiedättekö myös: yritän vaikuttaa siihen siitä huolimatta, että kirkko on jo tehnyt maallistavia päätöksiä ja olen sen sisällä jo nyt joutunut tarkistamaan arvojani.

Ps. Uskovaisia pidetään usein hölmöinä, mutta minusta on paljon hölmömpää olla lottoamatta, kun päävoiton - joka on niin suuri kuin iänkaikkinen elämä - todennäköisyys on 50%. Kertokaa te puolestanne vaihteeksi minulle se, että mitä järkeä minun olisi olla uskomatta?

Millä logiikalla päävoiton todennäköisyys on 50 %?

😂

Et voi myöskään perustella, että kuolemanjälkeistä elämää ei ole. Siksi voi ajatella, että todennäköisyys sille, että sellainen on tai ei ole, on 50%. Samalla logiikalla, jolla tähtitieteilijä Esko Valtaoja totesi piispa Juha Pihkalalle: "jompikumpi meistä tulee yllättymään kuoltuaan". Omalle kohdalleni mietin, että kummalla tavalla haluan yllättyä.

Ilmeisesti sun käsitys on se, että joko kuoleman jälkeen ei ole mitään tai sit on just sun keksityn jumalasi tarjoama pelastus. Kuinkas monta keksittyä jumalaa ja pelastusta maailmasta löytyy? Se pienentää sun ns. todennäköisyyslaskelmien pitävyyttä aika hemmetisti.

Saattaa kristitty yllättyä, jos kuoleman porteilta huit hemmettiin hänet ohjaakin joku zeus. Siinäpä kärvistelette oikeaoppisuudessanne 😂.

Itse varaan taskussani kolikkoja Kharonia varten. Ja toki pullaa Tuonelan joutsenelle. Jos ei veikkaa, ei voi voittaa!

Kannattaa tosiaan veikata mahdollisimman montaa hevosta. Mitä enemmän tietyn uskontokunnan edustajia, sitä suurempi lie päävoiton todennäköisyys? Toisaalta musta hevonenkin voi yllättää.

Vaikeaa. Miten tässä kaiken palvomisen lomassa ehtii enää päivätöitäänkään hoitaa.

Jos te ei-uskovaiset olette hämmentyneitä ja huvittineita noista arpajaishöpinöistä, en yhtään ihmettele. Minua tuollainen voittokertointen laskeskelu päälimmäisenä ihnhottaa. Kuinka huonosti ja ymmärtämättömästi voi uskovaisuuden ja pelastuksen esittää? Toki kyseessä on pelkkä kielikuva, mutta samalla se kuvaa hyvin monien "uskoa". Se saa uskon näyttämään ennenkaikkea pikkumaiselta ja opportunistiselta uhkapelailulta, jossa jotkut pärjäävät paremmin, jotkut huonommin.

Totuus on kuitenkin se, että jos on uskossa, on hyväksynyt Jumalan ja oikeudenmukaisuuden sydämeensä. Sillä kristinuskon Jumala on oikeudenmukaisuus sanan suurimmissa ja kauneimmassa merkityksissä. Vain jos tämän asian ymmärtää, pystyy toteuttamaan Jumalan tahtoa, mikä ei ole laiskaa myötäilyä, sallimista tai opportunismia, vaan tinkimätöntä pyrkimystä hyvyyteen ja lähimmäisenrakkauteen tekojen ja sanojen kautta, jatkuvaa pyrkimystä kohti totuutta ja valoa.

Se että niin moni uskova täällä ei tätä ole sisäistänyt on todella huolestuttavaa. He tuntuvat sekoittavan aidon uskon fanaattisuuteen ja joustamattomuuteen. He käpertyvät syvälle itseensä ja pelkäävät katsoa lähimmäistään, ettei vain kukaan haastaisi heidän vihaansa ja ennakkoluuloaan. He tuntuvat hakkaavan rumpujaan jollekin näkymättömälle narsistiselle heimopäällikölle, jota en itse tunnista. Nimittäin jos irrotat hyvyyden ja oikeudenmukaisuuden Jumalasta, jäljelle jää vain yliluonnollinen peto joka mielivaltaisesti terrorisoi ihmistä. Jäljelle jää vain lapsellinen pelko ja taikausko.

Avatkaa siis itselle aidolle Jumalan rakkaudelle ja hyvyydelle. Lopettakaa Jumalan ja Raamatun sanan sekoittaminen omiin alhaisiin impulsseihinne. Älkää edustako kristinuskoa väärin.

T. Uskovainen lesbo

Tuntuu että mitä tahansa tekeekin, tekee kaiken väärin tällä palstalla. Uskovaisilta pyydetään rationaalisuutta, ja kun yrittää selittää asioita sitä kautta, sekin on jotenkin väärin. Tuo "uhkapeliteoria" on muuten ihan teologiassa käsitelty teoria.

Ei ole vain yhtä tapaa uskoa, et voi sanoa kirjoittajan sydämen tilasta. Joku näkee Jumalan luonnossa, toinen ihmiskohtaloissa ja historiassa ja joku voi ajatella rationaalisemmin.

Olkaa suvaitsevaisia myös eri näkökulmista uskoa ja pelastussanomaa tutkailevia uskovia (ja uskosta kiinnostuneita) kohtaan. Tärkeintä on, että haluaa uskoa.

Tuo Erik Johansson puhui niin lempeästi ja kauniisti tuossa Uusi Tie -lehden jutussa, että minua alkoi hävettää tämä aikaisempi kärsimätön vastaus sinulle Uskovainen lesbo. Anteeksi! Taisin loukkaantua vähän tuosta, että kutsuit minun ajattelutapaani inhottavaksi, ja vastasin sitten niin kärkkäästi.

Ehkä tunteellisen reaktiooni liittyi myös se, että vaikka ymmärrän, että tuollainen "todennäköisyys-suhtautuminen" voi tuntua kovalta ja tunteettomalta (ja yleensä suhtaudun itsekin uskoon pehmeämmin ja erityisesti Jumalan rakkauteen ja armoon keskittyen), myös itsellä, kuten varmaan monella muullakin uskovalla, on ollut myös sellaisia aikoja, jolloin uskominen on ollut vaikeampaa. Niinä hetkinä itselleni myös tuo "järkiperuste" on ollut todella tärkeä uskossa pysymisen kannalta, kun olen voinut jotenkin ajatella, että kannattaa kuitenkin kamppailla mukana tässä uskomisessa eikä luovuttaa, vaikka tällä hetkellä oma usko tuntuu niin heikolta. Kunhan jaksaa taas vähän eteenpäin, niin kyllä taas tulevat ne helpommatkin ajat uskoa.

Ja haluaisin myös sanoa sinulle vielä: uskon, että olet kokenut ja koet varmasti suurta surua ja vaikeita tunteita sen johdosta, kuinka kristinuskossa homous/lesbous - ja erityisesti juuri sen toteuttaminen - on nähty ja kuinka myös Suomessa edelleen useat uskovat siihen suhtautuvat. Olisi varmasti ihan hirveän raskasta, jos esimerkiksi ihastuisi syvästi toiseen ihmiseen ja molemmat olisivat vielä vapaitakin, eli mitään "moraalista" estettäkään ei suhteelle olisi, ja joutuisi uskon tähden sen hylkäämään.

En oman uskon näkemykseni mukaan pysty kannustamaan sinua toteuttamaan seksuaalisuuttasi, mutta tietenkin teet oman valintasi, kuten täällä toinenkin selibaatissa elävä totesi - me olemme tehneet tällaiset valinnat uskon näkökulmasta, mutta jos haluat tehdä toisin, me emme voi sinua tuomita, kertoa vain oman kantamme.

Jos voisin mitenkään tukea sinua - ja jos sitä kaipaisit - tekisin sen mielelläni! Uskomisen halusi koskettaa paljon, ja sinusta välittyy se, että kirkko on sinulle hyvin tärkeä. Ehkä törmäämmekin joskus (eihän sitä koskaan tiedä!), ja livenä olisi mukava keskustella lisää - täällä anonyymina kirjoittaessa asiat usein kärjistyvät herkemmin kuin elävässä elämässä jutellessa.

Toivon sinulle kaikkea hyvää ja elämääsi Jumalan siunausta!

Ei viiittu miten imelä, tekopyhä ja oksettava kirjoitus. Haista nyt jo pitkä viiittu...hahahaa!

No, ainakin tämä on nyt aukottomasti todistettu, että tällä palstalla aina toimii jotenkin väärin. Ensin minua syytettiin liian kovaksi ja analyyttiseksi, sitten kun päätin että yritän suhtautua asioihin rakkaudellisemmin ja pehmeämmin, sekin on väärin. Tällä hetkellä on kyllä vahvasti olo, että on koko ajan ihan vääränlainen. Hirveän ahdas ja suvaitsematon on oikeasti asenne tälläkin palstalla, pitäis kirjoittaa jollain just tietyllä tyylillä ja olla just sitä tiettyä mieltä.

En varmaan sitten vain osaa. Usein minua syytetään, että suhtaudun asioihin liian kuivasti, rationaalisesti ja neutraalisti. Yritin pehmeämpää asennetta, meni väärin sekin. Olen varmaan jokin täysin kummajainen tällä pallolla enkä vain opi toimimaan kuten normaalit ihmiset.

Uskovaisen liiallinen rationaalisuus on kyllä oksymoronien oksymoroni.

Vierailija kirjoitti:

Viitun Raamattu ja Koraani....uskovaiset perseapinat, saaatana...hahahaa! :-)

Ihan normaalia sateenkaari hinttapulin kirjoitusta. Ja tuommosten homokulkueeseen kirkko änkee itsensä. Se on lopun ajat lähellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni pappi vihkii uuteen liittoon edellisistä eronneita? Tätä ei kiellä mikään Paavali vaan Jeesus.

Ei kiinnosta Päiviä eikä muitakaan kiihkoilijoita. Kiinnostaa vain homot, homot, homot, suu vaahdossa.

Itsekin ihmettelen miksi tämä synti ei uskovaisia kiinnosta lainkaan? Olisiko malka omassa silmässä?

Mukavampi kiusata muita kuin katsoa peiliin? Tällainenhan on juuri Jeesuksen opetusten mukaista toimintaa - vai onko?

Eli logiikkasi on, että jos kirkko on joskus tehnyt sen arvoja maallistavan päätöksen, sen jälkeen kaikki muu on sitten ihan samaa ja kaikki arvot voi tästä lähtien muuttaa miten lystää? Mitä jos tämänkin homoavioliittokeskustelun sijaan voisi käydä keskustelua siitä asiasta, että pitäisikö tuo aiempi päätös eronneiden vihkimisestä korjata? Mutta tällä hetkellä on pakko keskittyä tähän homoavioliittoasiaan, sillä jos ne kirkko sallii, sen opin puhtaudesta ei ole enää mitään jäljellä.

Aha, ok, eli rusinat voi valita pullasta. Kiitos vastauksestasi! :)

No, minä en valitse rusinoita pullasta. Eikä moni muukaan uskovainen. En toteuttaisi seksuaalisuuttani, jos olisin homoseksuaali enkä menisi uudestaan naimisiin, jos edellinen puolisoni olisi elossa. On tässä yli 30 vuotta tullut oltua selibaatissa (omasta päätöksestä), ja tiedättekö mitä? Olen yhä elossa ja mielestäni asiat voisivat olla paljon huonommin, jos olisin tämän sijaan huonossa parisuhteessa. Minulla on ystäviä ja läheisiä, kaunis koti ja kiinnostava työ, antoisia harrastuksia. Elämäni on aivan hyvää.

Ja kyllä, jos minulta kysytte, myös eronneiden vihkimisen uudestaan voisi kirkko lopettaa. Mutta en minä halua, että kirkko tästä enää maallistuu lisääkään. Siksi yritän omalta osaltani tällä hetkellä vaikuttaa siihen, että tuollaista täysin epäkristillistä asiaa kuin homojen kirkossa siunaamista ei kirkko tulisi sallimaan. Ja tiedättekö myös: yritän vaikuttaa siihen siitä huolimatta, että kirkko on jo tehnyt maallistavia päätöksiä ja olen sen sisällä jo nyt joutunut tarkistamaan arvojani.

Ps. Uskovaisia pidetään usein hölmöinä, mutta minusta on paljon hölmömpää olla lottoamatta, kun päävoiton - joka on niin suuri kuin iänkaikkinen elämä - todennäköisyys on 50%. Kertokaa te puolestanne vaihteeksi minulle se, että mitä järkeä minun olisi olla uskomatta?

Millä logiikalla päävoiton todennäköisyys on 50 %?

😂

Et voi myöskään perustella, että kuolemanjälkeistä elämää ei ole. Siksi voi ajatella, että todennäköisyys sille, että sellainen on tai ei ole, on 50%. Samalla logiikalla, jolla tähtitieteilijä Esko Valtaoja totesi piispa Juha Pihkalalle: "jompikumpi meistä tulee yllättymään kuoltuaan". Omalle kohdalleni mietin, että kummalla tavalla haluan yllättyä.

Ilmeisesti sun käsitys on se, että joko kuoleman jälkeen ei ole mitään tai sit on just sun keksityn jumalasi tarjoama pelastus. Kuinkas monta keksittyä jumalaa ja pelastusta maailmasta löytyy? Se pienentää sun ns. todennäköisyyslaskelmien pitävyyttä aika hemmetisti.

Saattaa kristitty yllättyä, jos kuoleman porteilta huit hemmettiin hänet ohjaakin joku zeus. Siinäpä kärvistelette oikeaoppisuudessanne 😂.

Itse varaan taskussani kolikkoja Kharonia varten. Ja toki pullaa Tuonelan joutsenelle. Jos ei veikkaa, ei voi voittaa!

Kannattaa tosiaan veikata mahdollisimman montaa hevosta. Mitä enemmän tietyn uskontokunnan edustajia, sitä suurempi lie päävoiton todennäköisyys? Toisaalta musta hevonenkin voi yllättää.

Vaikeaa. Miten tässä kaiken palvomisen lomassa ehtii enää päivätöitäänkään hoitaa.

Jos te ei-uskovaiset olette hämmentyneitä ja huvittineita noista arpajaishöpinöistä, en yhtään ihmettele. Minua tuollainen voittokertointen laskeskelu päälimmäisenä ihnhottaa. Kuinka huonosti ja ymmärtämättömästi voi uskovaisuuden ja pelastuksen esittää? Toki kyseessä on pelkkä kielikuva, mutta samalla se kuvaa hyvin monien "uskoa". Se saa uskon näyttämään ennenkaikkea pikkumaiselta ja opportunistiselta uhkapelailulta, jossa jotkut pärjäävät paremmin, jotkut huonommin.

Totuus on kuitenkin se, että jos on uskossa, on hyväksynyt Jumalan ja oikeudenmukaisuuden sydämeensä. Sillä kristinuskon Jumala on oikeudenmukaisuus sanan suurimmissa ja kauneimmassa merkityksissä. Vain jos tämän asian ymmärtää, pystyy toteuttamaan Jumalan tahtoa, mikä ei ole laiskaa myötäilyä, sallimista tai opportunismia, vaan tinkimätöntä pyrkimystä hyvyyteen ja lähimmäisenrakkauteen tekojen ja sanojen kautta, jatkuvaa pyrkimystä kohti totuutta ja valoa.

Se että niin moni uskova täällä ei tätä ole sisäistänyt on todella huolestuttavaa. He tuntuvat sekoittavan aidon uskon fanaattisuuteen ja joustamattomuuteen. He käpertyvät syvälle itseensä ja pelkäävät katsoa lähimmäistään, ettei vain kukaan haastaisi heidän vihaansa ja ennakkoluuloaan. He tuntuvat hakkaavan rumpujaan jollekin näkymättömälle narsistiselle heimopäällikölle, jota en itse tunnista. Nimittäin jos irrotat hyvyyden ja oikeudenmukaisuuden Jumalasta, jäljelle jää vain yliluonnollinen peto joka mielivaltaisesti terrorisoi ihmistä. Jäljelle jää vain lapsellinen pelko ja taikausko.

Avatkaa siis itselle aidolle Jumalan rakkaudelle ja hyvyydelle. Lopettakaa Jumalan ja Raamatun sanan sekoittaminen omiin alhaisiin impulsseihinne. Älkää edustako kristinuskoa väärin.

T. Uskovainen lesbo

Tuntuu että mitä tahansa tekeekin, tekee kaiken väärin tällä palstalla. Uskovaisilta pyydetään rationaalisuutta, ja kun yrittää selittää asioita sitä kautta, sekin on jotenkin väärin. Tuo "uhkapeliteoria" on muuten ihan teologiassa käsitelty teoria.

Ei ole vain yhtä tapaa uskoa, et voi sanoa kirjoittajan sydämen tilasta. Joku näkee Jumalan luonnossa, toinen ihmiskohtaloissa ja historiassa ja joku voi ajatella rationaalisemmin.

Olkaa suvaitsevaisia myös eri näkökulmista uskoa ja pelastussanomaa tutkailevia uskovia (ja uskosta kiinnostuneita) kohtaan. Tärkeintä on, että haluaa uskoa.

Tuo Erik Johansson puhui niin lempeästi ja kauniisti tuossa Uusi Tie -lehden jutussa, että minua alkoi hävettää tämä aikaisempi kärsimätön vastaus sinulle Uskovainen lesbo. Anteeksi! Taisin loukkaantua vähän tuosta, että kutsuit minun ajattelutapaani inhottavaksi, ja vastasin sitten niin kärkkäästi.

Ehkä tunteellisen reaktiooni liittyi myös se, että vaikka ymmärrän, että tuollainen "todennäköisyys-suhtautuminen" voi tuntua kovalta ja tunteettomalta (ja yleensä suhtaudun itsekin uskoon pehmeämmin ja erityisesti Jumalan rakkauteen ja armoon keskittyen), myös itsellä, kuten varmaan monella muullakin uskovalla, on ollut myös sellaisia aikoja, jolloin uskominen on ollut vaikeampaa. Niinä hetkinä itselleni myös tuo "järkiperuste" on ollut todella tärkeä uskossa pysymisen kannalta, kun olen voinut jotenkin ajatella, että kannattaa kuitenkin kamppailla mukana tässä uskomisessa eikä luovuttaa, vaikka tällä hetkellä oma usko tuntuu niin heikolta. Kunhan jaksaa taas vähän eteenpäin, niin kyllä taas tulevat ne helpommatkin ajat uskoa.

Ja haluaisin myös sanoa sinulle vielä: uskon, että olet kokenut ja koet varmasti suurta surua ja vaikeita tunteita sen johdosta, kuinka kristinuskossa homous/lesbous - ja erityisesti juuri sen toteuttaminen - on nähty ja kuinka myös Suomessa edelleen useat uskovat siihen suhtautuvat. Olisi varmasti ihan hirveän raskasta, jos esimerkiksi ihastuisi syvästi toiseen ihmiseen ja molemmat olisivat vielä vapaitakin, eli mitään "moraalista" estettäkään ei suhteelle olisi, ja joutuisi uskon tähden sen hylkäämään.

En oman uskon näkemykseni mukaan pysty kannustamaan sinua toteuttamaan seksuaalisuuttasi, mutta tietenkin teet oman valintasi, kuten täällä toinenkin selibaatissa elävä totesi - me olemme tehneet tällaiset valinnat uskon näkökulmasta, mutta jos haluat tehdä toisin, me emme voi sinua tuomita, kertoa vain oman kantamme.

Jos voisin mitenkään tukea sinua - ja jos sitä kaipaisit - tekisin sen mielelläni! Uskomisen halusi koskettaa paljon, ja sinusta välittyy se, että kirkko on sinulle hyvin tärkeä. Ehkä törmäämmekin joskus (eihän sitä koskaan tiedä!), ja livenä olisi mukava keskustella lisää - täällä anonyymina kirjoittaessa asiat usein kärjistyvät herkemmin kuin elävässä elämässä jutellessa.

Toivon sinulle kaikkea hyvää ja elämääsi Jumalan siunausta!

Ei viiittu miten imelä, tekopyhä ja oksettava kirjoitus. Haista nyt jo pitkä viiittu...hahahaa!

Tyypillistä uskisten touhua. Ensin uhkaillaan saatanalla, ikuisella kadotuksella, helvetillä ja suurimmilla kauheuksilla mitä mielikuvitus (!) tuottaa, sitten lopuksi toivotellaan kivaa kesää ja kaikkea hyvää ja siunausta sun elämään 😂. Ihan kuin muutkin pesunkestävät narsistit ja psykopaatit. Ensin nyrkkiä naamaan ja sit pusu päälle. Kaikki hyvin.

Noo te sateenkaarihinttapulit selitätte että tasa-arvo kuuluu kaikille. Kun totuus on että edes sananvapaus ei kuulu kuin teille hinttapuleille. Ihan mitä tahansa hetero uskovainen sanoo niin se on rasistista. Itse haluatte uskovaisten pyhään paikkaan tuoda homojuhlat ja jos sitä kritisoi niin jo on rasisti sika. Sateenkaarihomppelit selittävät rakkaudella kaikki ja silti lapset ja jopa eläimet joutuvat olemaan varuillaan kyseisten rakkaudenammattilais sekopäiden kanssa.

Viimeinen lause on todella törkeä. t. ei uskova hetero

Luepas muitakin kommentteja missä uskovaisia haukutaan perseapinoiksi ja nillitä sen jälkeen törkeistä kommenteista Jaa niin. Uskovaisia saa haukkua ihan miten vain sananvapauden perusteella. Siihen ei puututa se ei ole törkeää. Te ateistit olette ihan hiukkasen tekopyhää sakkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hienosti toimittu! Arvostan.

Homoksi rupeaminenko

Se että sinä rupesit heteroksi, ei tarkoita sitä, että seksuaalisuus valitaan.

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni pappi vihkii uuteen liittoon edellisistä eronneita? Tätä ei kiellä mikään Paavali vaan Jeesus.

Ei kiinnosta Päiviä eikä muitakaan kiihkoilijoita. Kiinnostaa vain homot, homot, homot, suu vaahdossa.

Itsekin ihmettelen miksi tämä synti ei uskovaisia kiinnosta lainkaan? Olisiko malka omassa silmässä?

Mukavampi kiusata muita kuin katsoa peiliin? Tällainenhan on juuri Jeesuksen opetusten mukaista toimintaa - vai onko?

Eli logiikkasi on, että jos kirkko on joskus tehnyt sen arvoja maallistavan päätöksen, sen jälkeen kaikki muu on sitten ihan samaa ja kaikki arvot voi tästä lähtien muuttaa miten lystää? Mitä jos tämänkin homoavioliittokeskustelun sijaan voisi käydä keskustelua siitä asiasta, että pitäisikö tuo aiempi päätös eronneiden vihkimisestä korjata? Mutta tällä hetkellä on pakko keskittyä tähän homoavioliittoasiaan, sillä jos ne kirkko sallii, sen opin puhtaudesta ei ole enää mitään jäljellä.

Aha, ok, eli rusinat voi valita pullasta. Kiitos vastauksestasi! :)

No, minä en valitse rusinoita pullasta. Eikä moni muukaan uskovainen. En toteuttaisi seksuaalisuuttani, jos olisin homoseksuaali enkä menisi uudestaan naimisiin, jos edellinen puolisoni olisi elossa. On tässä yli 30 vuotta tullut oltua selibaatissa (omasta päätöksestä), ja tiedättekö mitä? Olen yhä elossa ja mielestäni asiat voisivat olla paljon huonommin, jos olisin tämän sijaan huonossa parisuhteessa. Minulla on ystäviä ja läheisiä, kaunis koti ja kiinnostava työ, antoisia harrastuksia. Elämäni on aivan hyvää.

Ja kyllä, jos minulta kysytte, myös eronneiden vihkimisen uudestaan voisi kirkko lopettaa. Mutta en minä halua, että kirkko tästä enää maallistuu lisääkään. Siksi yritän omalta osaltani tällä hetkellä vaikuttaa siihen, että tuollaista täysin epäkristillistä asiaa kuin homojen kirkossa siunaamista ei kirkko tulisi sallimaan. Ja tiedättekö myös: yritän vaikuttaa siihen siitä huolimatta, että kirkko on jo tehnyt maallistavia päätöksiä ja olen sen sisällä jo nyt joutunut tarkistamaan arvojani.

Ps. Uskovaisia pidetään usein hölmöinä, mutta minusta on paljon hölmömpää olla lottoamatta, kun päävoiton - joka on niin suuri kuin iänkaikkinen elämä - todennäköisyys on 50%. Kertokaa te puolestanne vaihteeksi minulle se, että mitä järkeä minun olisi olla uskomatta?

Millä logiikalla päävoiton todennäköisyys on 50 %?

😂

Et voi myöskään perustella, että kuolemanjälkeistä elämää ei ole. Siksi voi ajatella, että todennäköisyys sille, että sellainen on tai ei ole, on 50%. Samalla logiikalla, jolla tähtitieteilijä Esko Valtaoja totesi piispa Juha Pihkalalle: "jompikumpi meistä tulee yllättymään kuoltuaan". Omalle kohdalleni mietin, että kummalla tavalla haluan yllättyä.

Ilmeisesti sun käsitys on se, että joko kuoleman jälkeen ei ole mitään tai sit on just sun keksityn jumalasi tarjoama pelastus. Kuinkas monta keksittyä jumalaa ja pelastusta maailmasta löytyy? Se pienentää sun ns. todennäköisyyslaskelmien pitävyyttä aika hemmetisti.

Saattaa kristitty yllättyä, jos kuoleman porteilta huit hemmettiin hänet ohjaakin joku zeus. Siinäpä kärvistelette oikeaoppisuudessanne 😂.

Itse varaan taskussani kolikkoja Kharonia varten. Ja toki pullaa Tuonelan joutsenelle. Jos ei veikkaa, ei voi voittaa!

Kannattaa tosiaan veikata mahdollisimman montaa hevosta. Mitä enemmän tietyn uskontokunnan edustajia, sitä suurempi lie päävoiton todennäköisyys? Toisaalta musta hevonenkin voi yllättää.

Vaikeaa. Miten tässä kaiken palvomisen lomassa ehtii enää päivätöitäänkään hoitaa.

Jos te ei-uskovaiset olette hämmentyneitä ja huvittineita noista arpajaishöpinöistä, en yhtään ihmettele. Minua tuollainen voittokertointen laskeskelu päälimmäisenä ihnhottaa. Kuinka huonosti ja ymmärtämättömästi voi uskovaisuuden ja pelastuksen esittää? Toki kyseessä on pelkkä kielikuva, mutta samalla se kuvaa hyvin monien "uskoa". Se saa uskon näyttämään ennenkaikkea pikkumaiselta ja opportunistiselta uhkapelailulta, jossa jotkut pärjäävät paremmin, jotkut huonommin.

Totuus on kuitenkin se, että jos on uskossa, on hyväksynyt Jumalan ja oikeudenmukaisuuden sydämeensä. Sillä kristinuskon Jumala on oikeudenmukaisuus sanan suurimmissa ja kauneimmassa merkityksissä. Vain jos tämän asian ymmärtää, pystyy toteuttamaan Jumalan tahtoa, mikä ei ole laiskaa myötäilyä, sallimista tai opportunismia, vaan tinkimätöntä pyrkimystä hyvyyteen ja lähimmäisenrakkauteen tekojen ja sanojen kautta, jatkuvaa pyrkimystä kohti totuutta ja valoa.

Se että niin moni uskova täällä ei tätä ole sisäistänyt on todella huolestuttavaa. He tuntuvat sekoittavan aidon uskon fanaattisuuteen ja joustamattomuuteen. He käpertyvät syvälle itseensä ja pelkäävät katsoa lähimmäistään, ettei vain kukaan haastaisi heidän vihaansa ja ennakkoluuloaan. He tuntuvat hakkaavan rumpujaan jollekin näkymättömälle narsistiselle heimopäällikölle, jota en itse tunnista. Nimittäin jos irrotat hyvyyden ja oikeudenmukaisuuden Jumalasta, jäljelle jää vain yliluonnollinen peto joka mielivaltaisesti terrorisoi ihmistä. Jäljelle jää vain lapsellinen pelko ja taikausko.

Avatkaa siis itselle aidolle Jumalan rakkaudelle ja hyvyydelle. Lopettakaa Jumalan ja Raamatun sanan sekoittaminen omiin alhaisiin impulsseihinne. Älkää edustako kristinuskoa väärin.

T. Uskovainen lesbo

Tuntuu että mitä tahansa tekeekin, tekee kaiken väärin tällä palstalla. Uskovaisilta pyydetään rationaalisuutta, ja kun yrittää selittää asioita sitä kautta, sekin on jotenkin väärin. Tuo "uhkapeliteoria" on muuten ihan teologiassa käsitelty teoria.

Ei ole vain yhtä tapaa uskoa, et voi sanoa kirjoittajan sydämen tilasta. Joku näkee Jumalan luonnossa, toinen ihmiskohtaloissa ja historiassa ja joku voi ajatella rationaalisemmin.

Olkaa suvaitsevaisia myös eri näkökulmista uskoa ja pelastussanomaa tutkailevia uskovia (ja uskosta kiinnostuneita) kohtaan. Tärkeintä on, että haluaa uskoa.

Tuo Erik Johansson puhui niin lempeästi ja kauniisti tuossa Uusi Tie -lehden jutussa, että minua alkoi hävettää tämä aikaisempi kärsimätön vastaus sinulle Uskovainen lesbo. Anteeksi! Taisin loukkaantua vähän tuosta, että kutsuit minun ajattelutapaani inhottavaksi, ja vastasin sitten niin kärkkäästi.

Ehkä tunteellisen reaktiooni liittyi myös se, että vaikka ymmärrän, että tuollainen "todennäköisyys-suhtautuminen" voi tuntua kovalta ja tunteettomalta (ja yleensä suhtaudun itsekin uskoon pehmeämmin ja erityisesti Jumalan rakkauteen ja armoon keskittyen), myös itsellä, kuten varmaan monella muullakin uskovalla, on ollut myös sellaisia aikoja, jolloin uskominen on ollut vaikeampaa. Niinä hetkinä itselleni myös tuo "järkiperuste" on ollut todella tärkeä uskossa pysymisen kannalta, kun olen voinut jotenkin ajatella, että kannattaa kuitenkin kamppailla mukana tässä uskomisessa eikä luovuttaa, vaikka tällä hetkellä oma usko tuntuu niin heikolta. Kunhan jaksaa taas vähän eteenpäin, niin kyllä taas tulevat ne helpommatkin ajat uskoa.

Ja haluaisin myös sanoa sinulle vielä: uskon, että olet kokenut ja koet varmasti suurta surua ja vaikeita tunteita sen johdosta, kuinka kristinuskossa homous/lesbous - ja erityisesti juuri sen toteuttaminen - on nähty ja kuinka myös Suomessa edelleen useat uskovat siihen suhtautuvat. Olisi varmasti ihan hirveän raskasta, jos esimerkiksi ihastuisi syvästi toiseen ihmiseen ja molemmat olisivat vielä vapaitakin, eli mitään "moraalista" estettäkään ei suhteelle olisi, ja joutuisi uskon tähden sen hylkäämään.

En oman uskon näkemykseni mukaan pysty kannustamaan sinua toteuttamaan seksuaalisuuttasi, mutta tietenkin teet oman valintasi, kuten täällä toinenkin selibaatissa elävä totesi - me olemme tehneet tällaiset valinnat uskon näkökulmasta, mutta jos haluat tehdä toisin, me emme voi sinua tuomita, kertoa vain oman kantamme.

Jos voisin mitenkään tukea sinua - ja jos sitä kaipaisit - tekisin sen mielelläni! Uskomisen halusi koskettaa paljon, ja sinusta välittyy se, että kirkko on sinulle hyvin tärkeä. Ehkä törmäämmekin joskus (eihän sitä koskaan tiedä!), ja livenä olisi mukava keskustella lisää - täällä anonyymina kirjoittaessa asiat usein kärjistyvät herkemmin kuin elävässä elämässä jutellessa.

Toivon sinulle kaikkea hyvää ja elämääsi Jumalan siunausta!

Ei viiittu miten imelä, tekopyhä ja oksettava kirjoitus. Haista nyt jo pitkä viiittu...hahahaa!

Tyypillistä uskisten touhua. Ensin uhkaillaan saatanalla, ikuisella kadotuksella, helvetillä ja suurimmilla kauheuksilla mitä mielikuvitus (!) tuottaa, sitten lopuksi toivotellaan kivaa kesää ja kaikkea hyvää ja siunausta sun elämään 😂. Ihan kuin muutkin pesunkestävät narsistit ja psykopaatit. Ensin nyrkkiä naamaan ja sit pusu päälle. Kaikki hyvin.

Noo te sateenkaarihinttapulit selitätte että tasa-arvo kuuluu kaikille. Kun totuus on että edes sananvapaus ei kuulu kuin teille hinttapuleille. Ihan mitä tahansa hetero uskovainen sanoo niin se on rasistista. Itse haluatte uskovaisten pyhään paikkaan tuoda homojuhlat ja jos sitä kritisoi niin jo on rasisti sika. Sateenkaarihomppelit selittävät rakkaudella kaikki ja silti lapset ja jopa eläimet joutuvat olemaan varuillaan kyseisten rakkaudenammattilais sekopäiden kanssa.

Viimeinen lause on todella törkeä. t. ei uskova hetero

Luepas muitakin kommentteja missä uskovaisia haukutaan perseapinoiksi ja nillitä sen jälkeen törkeistä kommenteista Jaa niin. Uskovaisia saa haukkua ihan miten vain sananvapauden perusteella. Siihen ei puututa se ei ole törkeää. Te ateistit olette ihan hiukkasen tekopyhää sakkia.

Jostain kumman syystä itseään erittäin hyvinä ihmisinä pitävät uskovaiset ovat sitä mieltä, että muiden ihmisten henkinen pahoinpitely on hienoa ja hyväksyttävää. Jaellaan muiden taivaspaikkoja jo maanpäällä ihan Jumala tyyliin. Härskiä itsensä ylentämistä ja ihan puhdasta ilkeyttä.

-ohis

Tuon pojan kirjoitus lehdessä osoittaa miten hyvin hän nämä herjaavat kommentit ottaa. Viisas poika kuten koko perheensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni pappi vihkii uuteen liittoon edellisistä eronneita? Tätä ei kiellä mikään Paavali vaan Jeesus.

Ei kiinnosta Päiviä eikä muitakaan kiihkoilijoita. Kiinnostaa vain homot, homot, homot, suu vaahdossa.

Itsekin ihmettelen miksi tämä synti ei uskovaisia kiinnosta lainkaan? Olisiko malka omassa silmässä?

Mukavampi kiusata muita kuin katsoa peiliin? Tällainenhan on juuri Jeesuksen opetusten mukaista toimintaa - vai onko?

Eli logiikkasi on, että jos kirkko on joskus tehnyt sen arvoja maallistavan päätöksen, sen jälkeen kaikki muu on sitten ihan samaa ja kaikki arvot voi tästä lähtien muuttaa miten lystää? Mitä jos tämänkin homoavioliittokeskustelun sijaan voisi käydä keskustelua siitä asiasta, että pitäisikö tuo aiempi päätös eronneiden vihkimisestä korjata? Mutta tällä hetkellä on pakko keskittyä tähän homoavioliittoasiaan, sillä jos ne kirkko sallii, sen opin puhtaudesta ei ole enää mitään jäljellä.

Aha, ok, eli rusinat voi valita pullasta. Kiitos vastauksestasi! :)

No, minä en valitse rusinoita pullasta. Eikä moni muukaan uskovainen. En toteuttaisi seksuaalisuuttani, jos olisin homoseksuaali enkä menisi uudestaan naimisiin, jos edellinen puolisoni olisi elossa. On tässä yli 30 vuotta tullut oltua selibaatissa (omasta päätöksestä), ja tiedättekö mitä? Olen yhä elossa ja mielestäni asiat voisivat olla paljon huonommin, jos olisin tämän sijaan huonossa parisuhteessa. Minulla on ystäviä ja läheisiä, kaunis koti ja kiinnostava työ, antoisia harrastuksia. Elämäni on aivan hyvää.

Ja kyllä, jos minulta kysytte, myös eronneiden vihkimisen uudestaan voisi kirkko lopettaa. Mutta en minä halua, että kirkko tästä enää maallistuu lisääkään. Siksi yritän omalta osaltani tällä hetkellä vaikuttaa siihen, että tuollaista täysin epäkristillistä asiaa kuin homojen kirkossa siunaamista ei kirkko tulisi sallimaan. Ja tiedättekö myös: yritän vaikuttaa siihen siitä huolimatta, että kirkko on jo tehnyt maallistavia päätöksiä ja olen sen sisällä jo nyt joutunut tarkistamaan arvojani.

Ps. Uskovaisia pidetään usein hölmöinä, mutta minusta on paljon hölmömpää olla lottoamatta, kun päävoiton - joka on niin suuri kuin iänkaikkinen elämä - todennäköisyys on 50%. Kertokaa te puolestanne vaihteeksi minulle se, että mitä järkeä minun olisi olla uskomatta?

Millä logiikalla päävoiton todennäköisyys on 50 %?

😂

Et voi myöskään perustella, että kuolemanjälkeistä elämää ei ole. Siksi voi ajatella, että todennäköisyys sille, että sellainen on tai ei ole, on 50%. Samalla logiikalla, jolla tähtitieteilijä Esko Valtaoja totesi piispa Juha Pihkalalle: "jompikumpi meistä tulee yllättymään kuoltuaan". Omalle kohdalleni mietin, että kummalla tavalla haluan yllättyä.

Ilmeisesti sun käsitys on se, että joko kuoleman jälkeen ei ole mitään tai sit on just sun keksityn jumalasi tarjoama pelastus. Kuinkas monta keksittyä jumalaa ja pelastusta maailmasta löytyy? Se pienentää sun ns. todennäköisyyslaskelmien pitävyyttä aika hemmetisti.

Saattaa kristitty yllättyä, jos kuoleman porteilta huit hemmettiin hänet ohjaakin joku zeus. Siinäpä kärvistelette oikeaoppisuudessanne 😂.

Itse varaan taskussani kolikkoja Kharonia varten. Ja toki pullaa Tuonelan joutsenelle. Jos ei veikkaa, ei voi voittaa!

Kannattaa tosiaan veikata mahdollisimman montaa hevosta. Mitä enemmän tietyn uskontokunnan edustajia, sitä suurempi lie päävoiton todennäköisyys? Toisaalta musta hevonenkin voi yllättää.

Vaikeaa. Miten tässä kaiken palvomisen lomassa ehtii enää päivätöitäänkään hoitaa.

Jos te ei-uskovaiset olette hämmentyneitä ja huvittineita noista arpajaishöpinöistä, en yhtään ihmettele. Minua tuollainen voittokertointen laskeskelu päälimmäisenä ihnhottaa. Kuinka huonosti ja ymmärtämättömästi voi uskovaisuuden ja pelastuksen esittää? Toki kyseessä on pelkkä kielikuva, mutta samalla se kuvaa hyvin monien "uskoa". Se saa uskon näyttämään ennenkaikkea pikkumaiselta ja opportunistiselta uhkapelailulta, jossa jotkut pärjäävät paremmin, jotkut huonommin.

Totuus on kuitenkin se, että jos on uskossa, on hyväksynyt Jumalan ja oikeudenmukaisuuden sydämeensä. Sillä kristinuskon Jumala on oikeudenmukaisuus sanan suurimmissa ja kauneimmassa merkityksissä. Vain jos tämän asian ymmärtää, pystyy toteuttamaan Jumalan tahtoa, mikä ei ole laiskaa myötäilyä, sallimista tai opportunismia, vaan tinkimätöntä pyrkimystä hyvyyteen ja lähimmäisenrakkauteen tekojen ja sanojen kautta, jatkuvaa pyrkimystä kohti totuutta ja valoa.

Se että niin moni uskova täällä ei tätä ole sisäistänyt on todella huolestuttavaa. He tuntuvat sekoittavan aidon uskon fanaattisuuteen ja joustamattomuuteen. He käpertyvät syvälle itseensä ja pelkäävät katsoa lähimmäistään, ettei vain kukaan haastaisi heidän vihaansa ja ennakkoluuloaan. He tuntuvat hakkaavan rumpujaan jollekin näkymättömälle narsistiselle heimopäällikölle, jota en itse tunnista. Nimittäin jos irrotat hyvyyden ja oikeudenmukaisuuden Jumalasta, jäljelle jää vain yliluonnollinen peto joka mielivaltaisesti terrorisoi ihmistä. Jäljelle jää vain lapsellinen pelko ja taikausko.

Avatkaa siis itselle aidolle Jumalan rakkaudelle ja hyvyydelle. Lopettakaa Jumalan ja Raamatun sanan sekoittaminen omiin alhaisiin impulsseihinne. Älkää edustako kristinuskoa väärin.

T. Uskovainen lesbo

Tuntuu että mitä tahansa tekeekin, tekee kaiken väärin tällä palstalla. Uskovaisilta pyydetään rationaalisuutta, ja kun yrittää selittää asioita sitä kautta, sekin on jotenkin väärin. Tuo "uhkapeliteoria" on muuten ihan teologiassa käsitelty teoria.

Ei ole vain yhtä tapaa uskoa, et voi sanoa kirjoittajan sydämen tilasta. Joku näkee Jumalan luonnossa, toinen ihmiskohtaloissa ja historiassa ja joku voi ajatella rationaalisemmin.

Olkaa suvaitsevaisia myös eri näkökulmista uskoa ja pelastussanomaa tutkailevia uskovia (ja uskosta kiinnostuneita) kohtaan. Tärkeintä on, että haluaa uskoa.

Tuo Erik Johansson puhui niin lempeästi ja kauniisti tuossa Uusi Tie -lehden jutussa, että minua alkoi hävettää tämä aikaisempi kärsimätön vastaus sinulle Uskovainen lesbo. Anteeksi! Taisin loukkaantua vähän tuosta, että kutsuit minun ajattelutapaani inhottavaksi, ja vastasin sitten niin kärkkäästi.

Ehkä tunteellisen reaktiooni liittyi myös se, että vaikka ymmärrän, että tuollainen "todennäköisyys-suhtautuminen" voi tuntua kovalta ja tunteettomalta (ja yleensä suhtaudun itsekin uskoon pehmeämmin ja erityisesti Jumalan rakkauteen ja armoon keskittyen), myös itsellä, kuten varmaan monella muullakin uskovalla, on ollut myös sellaisia aikoja, jolloin uskominen on ollut vaikeampaa. Niinä hetkinä itselleni myös tuo "järkiperuste" on ollut todella tärkeä uskossa pysymisen kannalta, kun olen voinut jotenkin ajatella, että kannattaa kuitenkin kamppailla mukana tässä uskomisessa eikä luovuttaa, vaikka tällä hetkellä oma usko tuntuu niin heikolta. Kunhan jaksaa taas vähän eteenpäin, niin kyllä taas tulevat ne helpommatkin ajat uskoa.

Ja haluaisin myös sanoa sinulle vielä: uskon, että olet kokenut ja koet varmasti suurta surua ja vaikeita tunteita sen johdosta, kuinka kristinuskossa homous/lesbous - ja erityisesti juuri sen toteuttaminen - on nähty ja kuinka myös Suomessa edelleen useat uskovat siihen suhtautuvat. Olisi varmasti ihan hirveän raskasta, jos esimerkiksi ihastuisi syvästi toiseen ihmiseen ja molemmat olisivat vielä vapaitakin, eli mitään "moraalista" estettäkään ei suhteelle olisi, ja joutuisi uskon tähden sen hylkäämään.

En oman uskon näkemykseni mukaan pysty kannustamaan sinua toteuttamaan seksuaalisuuttasi, mutta tietenkin teet oman valintasi, kuten täällä toinenkin selibaatissa elävä totesi - me olemme tehneet tällaiset valinnat uskon näkökulmasta, mutta jos haluat tehdä toisin, me emme voi sinua tuomita, kertoa vain oman kantamme.

Jos voisin mitenkään tukea sinua - ja jos sitä kaipaisit - tekisin sen mielelläni! Uskomisen halusi koskettaa paljon, ja sinusta välittyy se, että kirkko on sinulle hyvin tärkeä. Ehkä törmäämmekin joskus (eihän sitä koskaan tiedä!), ja livenä olisi mukava keskustella lisää - täällä anonyymina kirjoittaessa asiat usein kärjistyvät herkemmin kuin elävässä elämässä jutellessa.

Toivon sinulle kaikkea hyvää ja elämääsi Jumalan siunausta!

Ei viiittu miten imelä, tekopyhä ja oksettava kirjoitus. Haista nyt jo pitkä viiittu...hahahaa!

Tyypillistä uskisten touhua. Ensin uhkaillaan saatanalla, ikuisella kadotuksella, helvetillä ja suurimmilla kauheuksilla mitä mielikuvitus (!) tuottaa, sitten lopuksi toivotellaan kivaa kesää ja kaikkea hyvää ja siunausta sun elämään 😂. Ihan kuin muutkin pesunkestävät narsistit ja psykopaatit. Ensin nyrkkiä naamaan ja sit pusu päälle. Kaikki hyvin.

Noo te sateenkaarihinttapulit selitätte että tasa-arvo kuuluu kaikille. Kun totuus on että edes sananvapaus ei kuulu kuin teille hinttapuleille. Ihan mitä tahansa hetero uskovainen sanoo niin se on rasistista. Itse haluatte uskovaisten pyhään paikkaan tuoda homojuhlat ja jos sitä kritisoi niin jo on rasisti sika. Sateenkaarihomppelit selittävät rakkaudella kaikki ja silti lapset ja jopa eläimet joutuvat olemaan varuillaan kyseisten rakkaudenammattilais sekopäiden kanssa.

Viimeinen lause on todella törkeä. t. ei uskova hetero

Luepas muitakin kommentteja missä uskovaisia haukutaan perseapinoiksi ja nillitä sen jälkeen törkeistä kommenteista Jaa niin. Uskovaisia saa haukkua ihan miten vain sananvapauden perusteella. Siihen ei puututa se ei ole törkeää. Te ateistit olette ihan hiukkasen tekopyhää sakkia.

Huomaa että uskovat täällä solvaa nimenomaan homoseksuaaleja, ei ateisteja. Olette päättäneet vaan ottaa yhden vähemmistön hampaisiinne ja purkaa kiukkunne heihin. Inhottavaa.

Olen hetero nainen. Romanttinen suhde naisen kanssa on täysin poissuljettu. Sellainen suhde on jotain niin outoa, että en voi mitenkään ajatella omalle kohdalle. En voisi ruveta lesboksi, ei ikinä. Kukaan ei rupea mihinkään vaan se ominaisuus on olemassa syntymästä asti. Yksikään homo tai lesbo ei itse asiaa valitse. Kirkkoon kuulumattona en voisi mennä naimisiin papin vihkimänä. Voisin kuitenkin seurakuntaan kuuluvan puolison kanssa saada siunauksen avioliitolle ihan siellä kirkossa. Kaksi kirkkoon kuuluvaa saman sukupuolen puolisoa eivät saa edes siunausta saatikka vihkimistä kirkkolain mukaan. Siunata voidaan kuitenkin rakennuksia, koteja, tapahtumia jne. Eihän tässä ole järkeä, tunnetta eikä logiikkaa.