Mikä on hyvä ylioppilastodistus?

Vierailija kirjoitti:

Aihe taisi olla sinä vuonna vaikea, mutta sain äidinkielestä E:n. Toisen osan jopa tein mielestäni melko hutiloiden, kun kaikki mehut olivat menneet analyysiin. Eikä kirjoitelmassanikaan mielestäni ollut mitään logiikkaa tai pointtia. En kyllä muista, mitä arvosanoja lukiossa sain äikästä, ehkä seiskaa, kasia, kerran ysiä.
Toivottavasti ei keksitä mitään hassunhauskaa uudistusta, että "YO-koe on voimassa vain x vuotta", koska en todellakaan mihinkään äikän yo-kokeeseen halua mennä enää koskaan!

Kirjoitin myös sellaisia aineita, jotka eivät paskaakaan kiinnostaneet, kuten keskipitkän ruotsin ja ET:n. Halusin silloin vain kirjoittaa nopeasti ylioppilaaksi, sillä opiskelumotivaatio oli ihan nollissa. Lukulomalla ei tullut paljoa luettua, kertauskurssit tuli kuitenkin käytyä.

Ruotsista tuli E, mikä aika vakuuttavaa yhden vuoden kunnollisella pänttäämisellä. Lisäksi tuuria oli mukana, sillä kokeessa esiintyi sellaisia aiheita ja sanoja, joista sain jotain kirjoitettua kirjoitelmaksi. Not to be that person, mutta olisipa pakkoruotsi pois yliopistoista, ammattikorkeakouluista, yms silloin, kun aion johonkin hakea.

ET:stä C, M? Taisi olla C, ihan minimillä tein. Kiva vasta loppua kohden tajuta, että "Eihän tämä aine kiinnosta minua yhtään" 🤡

Pitkästä englannista E, muutaman pisteen päässä ällästä. Ehkä jos olisin tehnyt yhden tehtävän tarkemmin, olisi voinut jopa L tulla tai sitten ei. En kyllä enää koskaan halua englantiakaan mennä kirjoittamaan, huh heijaa. En ylipäätänsä mitään sellaista koetta, jossa pitää tarinoida tekstiä hirveästi, koska välissä ei tosiaan pääse mihinkään muualle kuin vessaan tai sitten vaihtoehtona on syödä eväitä omalla, kovalla tuolilla. Kirjoittamista vaativat aineet ovat mielestäni niitä kaikista raskaimpia, sillä jo ensimmäisen osion jälkeen on jo niin aivosumuinen olo, ajatus ei kulje, ja vielä lisää pitäisi kirjoittaa.

Lyhyestä matikasta tuli M. Vähän tylsää, että liian myöhään tajusin, että matikka on oikeasti jopa hauskaa. Vaatii työtä, mutta on todella nautinnollista, kun asioita ymmärtää ja osaa soveltaa. En kuitenkaan kadu lyhyen matikan valitsemista, sillä se antoi minulle aikaa keskittyä esimerkiksi englannin kieleen enemmän. Uskon myös, että pitkä matikka olisi ollut liikaa sille ihmiselle, joka olin lukuvuosina 1 ja 2.

En tiedä, mihin haluan edes hakea. Matikan tulen satavarmasti kirjoittamaan uudelleen, ehkä opiskelen pitkää matikkaa. Ehkä fysiikkaa ja kemiaa koetan lukea ja katsoa, mitä tykkään niistä, en tiedä. Itsenäisesti olisi kiva opiskella, mutta saako sillä tavalla tarpeeksi tietoa?

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin aikoinaan E:n paperit, enkä edes tajunnut että ne oli tosi hyvät. En hakeutunut esim yliopistoon opiskelemaan, kun kumpikaan vanhemmista ei ole akateemisia, eikä osannut siihen kannustaa.

Et sitten ollut kovin fiksu sinäkään, hyvistä papereista huolimatta. Ei tuossa iässä enää vanhemmilta kysytä mihin lähtisin opiskelemaan. Kyllä se on jo oma päätös. Jos ei ole mitään unelmia, niin ei ne vanhemmat sille mitään voi. Ärsyttää jo nämä jotka loppuikänsä vinkuu, kun vanhemmat ei sitä eikä tätä. Olit kirjoituksissa täysi ikäinen. Silloin olet jo vastuussa itsestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaa tajunnut mikä on tämä "yleisarvosana" tai "x:n paperit"? Ei siinä todistuksessa mitään tuollaista lukemut, oli vain ne arvosanakirjaimet. On tämä jokin vanha/uusi juttu? Itse kirjoitin 2003.

SAMA! Ei mulla lue missään mitään keskiarvoa. Toki jos kaikki kirjaimet on samaa, on helppo sanoa mikä se x on. Esim jos kaikesta saa L, on silloin Ln paperit.

Mutta esim mun arvosanat oli bcmee. Minkä paperit mulla on?

Yo 2000

Silloin on M paperit.

Rivi tätä: L