Lue keskustelun säännöt.
Kuinka pitkiä hoitopäiviä alle 3-vuotiailla lapsillanne on päiväkodissa?
Kommentit (231)
Viedään 7.45-8.00 välillä suurinpiirtein, ja haku yleensä 16 aikaan. Tehnyt tätä rytmiä aloituksesta asti eli alle 2-vuotiaasta ja jatkuu vielä oletettavasti päiväkodin loppuun asti. Ihan toimiva rytmi, turha hakea aikaisemmin koska sitten pitäisi mennä hoitamaan ulkoilut erikseen tyhjiin leikkipaikkoihin, lapsi oikeasti nauttii kavereista vaikka moni on varmaan erimieltä ja peukuttaa alas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Projektityössä ainakin katsotaan vähän kieroon, jos yksi jäsen lähtee joka ikinen päivä monta tuntia ennen muita. Olkoonkin, että laki sallii vanhemmille lyhyemmän työpäivän.
Riippuu tietysti alasta, millä työskentelee.
Siinäpähän kahtokoot. Jokaiselle sen oman lapsen pitäisi olla etusijalla ja siinä ei muiden kieroonkatsomiset paljon kiinnosta.
Missä ihmeen haavemaailmassa sinä elät? Ihmisiä on eri tilanteissa, joihin heidän vaikuttamismahdollisuudet ovat rajalliset. Sinua ei taida kiinnostaa mikään muu kuin sinun ikioma kultaakin kalliimpi mielipiteesi.
Jokainen kieroonkatsoja hankkikoot itse lapsia niin saavat itsekin tehdä osa-aikaista työtä.
Voitko vähän avata, että mitä tarkoitat tällä viimeisellä lauseellasi? Luuletko oikeasti, että jokaisella on mahdollisuus osa-aikaiseen työhön? Aika itsekeskeistä ajattelua.
No jos on raha-asiat niin retuperällä niin jätetään lapset tekemättä.
Niinkö se menee? Et pidemmälle pysty ajattelemaan? Rautalangasta sitten. Tiedätkö, että kaikki työantajat eivät suostu osa-akaiseen työhön? Entä jos rahat riittää hyvin, kun on kokoaikaisesti töissä, mutta ei osa-aikaiseen. Onko silloin raha-asiat retuperällä? Mitä luulet, että syntyvyydelle tapahtuisi, jos vain noihin järjestelyihin pystyvät tekisivät lapsia? Se ois aika kestämätön tilanne yhteiskunnalle, kun ei syntyis uusia veronmaksajia. Nyt jo ollaan melko kusessa asian kanssa. Entä jos tulee ero? Toinen vanhemmista kuolee? Sairastuu syöpään, masennukseen, jne jne. Mieti nyt vähän hyvä ihminen ennen kuin päästelet älyttömyyksiä...
Muuhun en ota kantaa, kuin että ihan yleisesti tiedoksi vaan että osa-aikaisuuteen ei tosiaan tarvita työnantajan suostumusta. Pienten lasten vanhemmilla on siihen lain mukaan oikeus. Änkyröidä toki voi, jättää jatkamatta määräaikaista työsuhdetta, irtisanoa jollain keksityllä perusteella tai savustaa ulos, mutta sellainen on työnantajalle riskialtista puuhaa.
Et tietenkään ota kantaa muuhun. Koska se tarkoittaisi, että joudut myöntämään, että ihmisillä on tosiaan erilaisia tilanteita elämässä. Joita ei voi etukäteen ennakoida.
Vierailija kirjoitti:
Ennen osattiin kyllä suhtautua siihen, että lapsen ollessa pieni tulot laskee, ja eletään sitten sen aikaa sen mukaan. Nykyään eletään kaikki mulle heti nyt -mentaliteetilla, ja elämän on pakko näyttää ylemmältä keskiluokalta jo lasten ollessa pieniä. Vielä muutamia vuosia sitten oli ihan normaalia, että aluksi asutaan muutama vuosi pienemmässä asunnossa, ja vasta kun molemmat vanhemmat pääsee takaisin töihin, aletaan suunnitella isompia hankintoja. Nyt täällä huudetaan, että on pakko tehdä pitkää päivää kun on lainat ja vastikkeet ja kaikki. Miten ihmeessä kuitenkin tuhannet muut pärjää niin, että lapsi saa olla omien vanhempien hoidossa sen tärkeimmän ajan?
"Miten ihmeessä kuitenkin tuhannet muut pärjää niin, että lapsi saa olla omien vanhempien hoidossa sen tärkeimmän ajan?"
Elämällä toisten rahoilla, eli tuilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen osattiin kyllä suhtautua siihen, että lapsen ollessa pieni tulot laskee, ja eletään sitten sen aikaa sen mukaan. Nykyään eletään kaikki mulle heti nyt -mentaliteetilla, ja elämän on pakko näyttää ylemmältä keskiluokalta jo lasten ollessa pieniä. Vielä muutamia vuosia sitten oli ihan normaalia, että aluksi asutaan muutama vuosi pienemmässä asunnossa, ja vasta kun molemmat vanhemmat pääsee takaisin töihin, aletaan suunnitella isompia hankintoja. Nyt täällä huudetaan, että on pakko tehdä pitkää päivää kun on lainat ja vastikkeet ja kaikki. Miten ihmeessä kuitenkin tuhannet muut pärjää niin, että lapsi saa olla omien vanhempien hoidossa sen tärkeimmän ajan?
"Miten ihmeessä kuitenkin tuhannet muut pärjää niin, että lapsi saa olla omien vanhempien hoidossa sen tärkeimmän ajan?"
Elämällä toisten rahoilla, eli tuilla.
Höpöhöpö. Kaikki työssäkäyvät eivät ole samanlaisia tuhlareita, kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen osattiin kyllä suhtautua siihen, että lapsen ollessa pieni tulot laskee, ja eletään sitten sen aikaa sen mukaan. Nykyään eletään kaikki mulle heti nyt -mentaliteetilla, ja elämän on pakko näyttää ylemmältä keskiluokalta jo lasten ollessa pieniä. Vielä muutamia vuosia sitten oli ihan normaalia, että aluksi asutaan muutama vuosi pienemmässä asunnossa, ja vasta kun molemmat vanhemmat pääsee takaisin töihin, aletaan suunnitella isompia hankintoja. Nyt täällä huudetaan, että on pakko tehdä pitkää päivää kun on lainat ja vastikkeet ja kaikki. Miten ihmeessä kuitenkin tuhannet muut pärjää niin, että lapsi saa olla omien vanhempien hoidossa sen tärkeimmän ajan?
"Miten ihmeessä kuitenkin tuhannet muut pärjää niin, että lapsi saa olla omien vanhempien hoidossa sen tärkeimmän ajan?"
Elämällä toisten rahoilla, eli tuilla.
Höpöhöpö. Kaikki työssäkäyvät eivät ole samanlaisia tuhlareita, kuin sinä.
Mihin perustat tämän analyysisi mun tuhlaamisesta? :D Mistä tiedät, että olenko edes töissä? :D Tai onko mulla lapsia. Osoitat entistä selvemmin, että muodostat johtopäätöksiä ihan vain omien ennakkoluulojesi perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi on päiväkodissa 8-9 h ma-pe. Olin ihan tarpeeksi kauan lapsen kanssa kotona (1v 7kk), että alkoi jo minua ja lastakin tympimään, kun ei ollut riittävästi lapsella tekemistä ja oppimista., eikä leikkiseuraa.
Seliseli. Mitäs teit kun et jaksa tarjota perusasioita?
Niin mitä perusasioita? Kävin lapsen kanssa puistossa, olin joka päivä 2x ulkona hänen kanssaan, kävin muskarissa kerran viikossa, tein kotitöitä, olin kodin remonttivastaava, leikin lapsen kanssa päivittäin. Mut eihän lapsi tuossa saa kunnolla leikkiseuraa. Kun ollaan kotona, niin kotitöitäkin on enempi. Ruoanlaittoon menee aikaa ja se on hankalaa taaperon kanssa. Kyseessä vauhdikas lapsi, joka ei juuri paikoillaan ole.
Kukaan alle 2-vuotias ei tartte 9 tunnin hoitopäiviä "saadakseen leikkiseuraa". Sen ikäinen leikkii muutenkin korkeintaan rinnakkaisleikkejä muiden lasten seurassa. Päiväkotipäivät on todella rankkoja.
En mä sanonut, että lapsen tarvitsee olla päiväkodissa 9 h. Kyllähän lyhyempi päivä olisi kiva, mutta kun me kaikki ei voida työaikojamme päättää.
Meillä on tosi aktiivinen ja vauhdikas lapsi, joka oppi varhain kävelemään ja vaatii tosi paljon virikkeitä, joita saa kyllä nyt enemmän ja paremmin päiväkodissa kuin jatkuvasti minun kanssani kotona. En ymmärrä, miten muut vanhemmat jaksaa olla kotona pitkään pienen lapsen kanssa ja mitä ihmeen tekemistä keksitte lapselle jatkuvasti.
Mielestäni tein vaikka mitä lapsen kanssa, mutta hän tuntui tarvitsevan koko ajan leikkiseuraa, mutta en voinut istua vieressä kaiken aikaa.
Miksi opetat lapsen sellaiseksi joka kokoajan vaatii leikkiseuraa aikuisesta ja nonstop virikeoksennusta?
En opeta. Kyllä hän itsekseenkin välillä leikki ja leikkii. Tää ketju on kyllä huvittavan tuomitseva. Ihan kuin kaikkien pitäisi olla lasten kanssa kotona, kun lapsi on 2-vuotias. Ellei jopa 6-vuotias?
Miksi teit lapsen kun en kerta jaksa olla hänen kanssaan? Tuo on tekosyy, että lasta alkoi tympimään. Älä vaan tee enää toista.
Miksi esität miksi kysymyksiä? Mieti nyt edes vähän. Sulle on kaikki tekosyitä jos et ymmärrä jotakin. Älä sinä vaan enää kommentoi, koska et osaa muuta kuin tuomita toisia.
Nyt tais osua ja upota aika pahasti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen osattiin kyllä suhtautua siihen, että lapsen ollessa pieni tulot laskee, ja eletään sitten sen aikaa sen mukaan. Nykyään eletään kaikki mulle heti nyt -mentaliteetilla, ja elämän on pakko näyttää ylemmältä keskiluokalta jo lasten ollessa pieniä. Vielä muutamia vuosia sitten oli ihan normaalia, että aluksi asutaan muutama vuosi pienemmässä asunnossa, ja vasta kun molemmat vanhemmat pääsee takaisin töihin, aletaan suunnitella isompia hankintoja. Nyt täällä huudetaan, että on pakko tehdä pitkää päivää kun on lainat ja vastikkeet ja kaikki. Miten ihmeessä kuitenkin tuhannet muut pärjää niin, että lapsi saa olla omien vanhempien hoidossa sen tärkeimmän ajan?
"Miten ihmeessä kuitenkin tuhannet muut pärjää niin, että lapsi saa olla omien vanhempien hoidossa sen tärkeimmän ajan?"
Elämällä toisten rahoilla, eli tuilla.
Kyllä kuule moni työssäkäyväkin pystyy jäämään hoitovapaalle. Se on näitä elämän priorisointikysymyksiä...
Lailla pitäis kieltää alle 3v hoito muualla kuin kotona. Ei ole lapselle hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
0h.. molemmat muksut hoidettiin kotona ekat 3 vuotta. Sen jälkeen 0900-1430
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi on päiväkodissa 8-9 h ma-pe. Olin ihan tarpeeksi kauan lapsen kanssa kotona (1v 7kk), että alkoi jo minua ja lastakin tympimään, kun ei ollut riittävästi lapsella tekemistä ja oppimista., eikä leikkiseuraa.
Seliseli. Mitäs teit kun et jaksa tarjota perusasioita?
Niin mitä perusasioita? Kävin lapsen kanssa puistossa, olin joka päivä 2x ulkona hänen kanssaan, kävin muskarissa kerran viikossa, tein kotitöitä, olin kodin remonttivastaava, leikin lapsen kanssa päivittäin. Mut eihän lapsi tuossa saa kunnolla leikkiseuraa. Kun ollaan kotona, niin kotitöitäkin on enempi. Ruoanlaittoon menee aikaa ja se on hankalaa taaperon kanssa. Kyseessä vauhdikas lapsi, joka ei juuri paikoillaan ole.
Kukaan alle 2-vuotias ei tartte 9 tunnin hoitopäiviä "saadakseen leikkiseuraa". Sen ikäinen leikkii muutenkin korkeintaan rinnakkaisleikkejä muiden lasten seurassa. Päiväkotipäivät on todella rankkoja.
En mä sanonut, että lapsen tarvitsee olla päiväkodissa 9 h. Kyllähän lyhyempi päivä olisi kiva, mutta kun me kaikki ei voida työaikojamme päättää.
Meillä on tosi aktiivinen ja vauhdikas lapsi, joka oppi varhain kävelemään ja vaatii tosi paljon virikkeitä, joita saa kyllä nyt enemmän ja paremmin päiväkodissa kuin jatkuvasti minun kanssani kotona. En ymmärrä, miten muut vanhemmat jaksaa olla kotona pitkään pienen lapsen kanssa ja mitä ihmeen tekemistä keksitte lapselle jatkuvasti.
Mielestäni tein vaikka mitä lapsen kanssa, mutta hän tuntui tarvitsevan koko ajan leikkiseuraa, mutta en voinut istua vieressä kaiken aikaa.
Miksi opetat lapsen sellaiseksi joka kokoajan vaatii leikkiseuraa aikuisesta ja nonstop virikeoksennusta?
En opeta. Kyllä hän itsekseenkin välillä leikki ja leikkii. Tää ketju on kyllä huvittavan tuomitseva. Ihan kuin kaikkien pitäisi olla lasten kanssa kotona, kun lapsi on 2-vuotias. Ellei jopa 6-vuotias?
Miksi teit lapsen kun en kerta jaksa olla hänen kanssaan? Tuo on tekosyy, että lasta alkoi tympimään. Älä vaan tee enää toista.
Miksi esität miksi kysymyksiä? Mieti nyt edes vähän. Sulle on kaikki tekosyitä jos et ymmärrä jotakin. Älä sinä vaan enää kommentoi, koska et osaa muuta kuin tuomita toisia.
Nyt tais osua ja upota aika pahasti...
Ei. Olen pahoillani. Ei osunut ja uponnut. Toi osu ja upposi on muutenkin niin väsynyt ja vanha keskustelupalstojen läppä, ettei mitään rajaa. Heti kaivellaan se kortti takataskusta, kun joku sanoo jotain omasta mielestä ikävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen osattiin kyllä suhtautua siihen, että lapsen ollessa pieni tulot laskee, ja eletään sitten sen aikaa sen mukaan. Nykyään eletään kaikki mulle heti nyt -mentaliteetilla, ja elämän on pakko näyttää ylemmältä keskiluokalta jo lasten ollessa pieniä. Vielä muutamia vuosia sitten oli ihan normaalia, että aluksi asutaan muutama vuosi pienemmässä asunnossa, ja vasta kun molemmat vanhemmat pääsee takaisin töihin, aletaan suunnitella isompia hankintoja. Nyt täällä huudetaan, että on pakko tehdä pitkää päivää kun on lainat ja vastikkeet ja kaikki. Miten ihmeessä kuitenkin tuhannet muut pärjää niin, että lapsi saa olla omien vanhempien hoidossa sen tärkeimmän ajan?
"Miten ihmeessä kuitenkin tuhannet muut pärjää niin, että lapsi saa olla omien vanhempien hoidossa sen tärkeimmän ajan?"
Elämällä toisten rahoilla, eli tuilla.
Kyllä kuule moni työssäkäyväkin pystyy jäämään hoitovapaalle. Se on näitä elämän priorisointikysymyksiä...
Kuule. Moni ei ole sama kuin kaikki. Ei edes sinne päin. Kaikki ei pysty. Elämä kun on eri laista eri ihmisillä. Se että jos sinä onnistut jossakin, ei tarkoita muuta kuin että sinä onnistut. Tai sinun tuttusi. Tai tutun kaverin kummin veljen tuttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen osattiin kyllä suhtautua siihen, että lapsen ollessa pieni tulot laskee, ja eletään sitten sen aikaa sen mukaan. Nykyään eletään kaikki mulle heti nyt -mentaliteetilla, ja elämän on pakko näyttää ylemmältä keskiluokalta jo lasten ollessa pieniä. Vielä muutamia vuosia sitten oli ihan normaalia, että aluksi asutaan muutama vuosi pienemmässä asunnossa, ja vasta kun molemmat vanhemmat pääsee takaisin töihin, aletaan suunnitella isompia hankintoja. Nyt täällä huudetaan, että on pakko tehdä pitkää päivää kun on lainat ja vastikkeet ja kaikki. Miten ihmeessä kuitenkin tuhannet muut pärjää niin, että lapsi saa olla omien vanhempien hoidossa sen tärkeimmän ajan?
"Miten ihmeessä kuitenkin tuhannet muut pärjää niin, että lapsi saa olla omien vanhempien hoidossa sen tärkeimmän ajan?"
Elämällä toisten rahoilla, eli tuilla.
Höpöhöpö. Kaikki työssäkäyvät eivät ole samanlaisia tuhlareita, kuin sinä.
Tunnetko hyvinkin tuon toisen ihmisen kun esität noin varman mielipitteen?
eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä täällä tuomitaan niin paljon pitkiä hoitopäiviä? Ei meillä ainakaan ole vaihtoehtoja, kumpikin vanhemmista työskentelee "toimistotunteja" ja päiväkoti on täysin eri suunnassa kuin työt (on yritetty vaihtaa, ei onnistu) Mies vie aamulla 7.15 ja minä haen 16.20, välillä venyy puoli viiteen jos on pahasti ruuhkaa.
Itse ajattelen, että kun lapsen hankkii niin pitää olla hänelle aikaa. Ihan hyvä olisi olla ekat 2-3 v toisen vanhemman lapsen kanssa kotona. Itse olen yh ja vanhempainvapaalla ja rahat riittää siihen, että pystyn vaatettamaan lapset ja pystytään syömään terveellistä kotiruokaa eli perustarpeisiin. Vaikea minun ymmärtää miten muilla ei riitä rahat olemaan kotona, varsinkin jos ovat vielä parisuhteessa ja toinen käy töissä. Mutta jokainen taaplaa tyylillään
Joka päivä 10-12h. Viikonloput isovanhemmilla, silloin tuo aika voi olla pidempikin
En vienyt päiväkotiin ainoaa lastani alle 3 v.
1,5v lapseni oli joka päivä päväkodissa 8-16/17, en kestänyt sitä, lapseni kärsi, palasin kodinhoitovapaalle ja ensi vuonna menee tutulle hoitoon 3 kertaa viikossa 6h, kun palaan töihin. Lapseni oli koko ajan kipeä päiväkodissa, hänellä oli ikävä minua ja minulla häntä. Hirveää aikaa.
Olin hoitovapaalla esikoisen kanssa kunnes lapsi oli 2v 9kk. Siitä asti on ollut klo. 7.45-15.45 hoidossa, vähän saatu lyhennettyä päivää sillä, että mies vie ja minä haen. Alussa myös isovanhemmat ja kummi hakivat välillä aikaisemmin. Nyt kun pikkusisarus syntyy, olisi tarkoitus että esikoinen olisi pari päivää viikossa hoidossa. Olemme päättäneet että ainakaan alle 2v ei hoitoon mene, elintaso tippuu kyllä, mutta vähemmälläkin pärjätään.
Onat työpäivät on usein pitkiä, jopa 9h. Toki sitten muutama lyhyempi päivä/vapaapäivä 3 viikon jaksossa.
Lapseni on siis ollut pienestä asti hoidossa pitkiä päiviä, tänäänkin 6.30-16.15.
Olen yh eikä tukiverkostoa.
Työtä on pakko tehdä eikä lyhyempi työaika näillä palkoilla onnistu. Ei jäisi tarpeeksi rahaa elämiseen.
Jos en olisi käynyt töissä, olisin ollut yhteiskunnan rahoilla elävä loinen (ja rahasta olisi aina ollut tiukkaa).
Teen niin tai näin, menee aina väärin.
Aina ei vaan ole vaihtoehtoja. Pitää valita kahdesta pahasta pienempi.
Lapsestani on kasvanut sosiaalinen ja iloinen tuleva ekaluokkainen joka on saanut tarpeeksi myös rakkautta ja läheisyyttä kotona vaikka päivät ovatkin hoidossa venyneet. Onhan siinä monta tuntia illalla aikaa touhuta yhdessä. Ja vierekkäin nukuttiin monta vuotta ja tankattiin läheisyyttä. Toki tämäkin jonkun mielestä ihan kamalan väärin
Joo, onhan se. Ja onnistuukin kuulemma helposti, jos on jossain kaupungin/kunnan palveluksessa, missä edut on suuremmat kuin työn tuottavuus. Jos ajattelet vaikka jotain pienehköä yritystä, jossa olet ainoa kuka jonkin homman hyvin osaa, ja ilmoitat että sori, nää projektit hidastuu koska teen osa-aikaa, niin ei oo vaikea arvata vaihtaako se yrittäjä sut heti kun sillä on uus sopiva tyyppi saatavilla. Tai jos itse olet yrittäjä, niin asiakas ei etsii palvelunsa äkkiä muualta, jos yrität lässyttää sille, että sori, teen vaan osa-aikaisesti töitä, että tässä nyt kestää vähän kauemmin. Saati että mitä se tekee sen yrityksen kassavirroille. Eikä isommankaan firman asiantuntijan osa-aikaisuutta hyvällä katsota, jos ei korvaavaa työntekijää ole saatavilla, ja/tai ei ole varaa sellaista palkata vielä lisäksi. Se, että joku on lain mukaan jotenkin, ei tarkoita että se tapahtuu niin. Ja ei siinä työnantajalle riskejä ole, ellei ole hölmö, ja mene suoraan väittämään, että ei saa tehdä osa-aikaista. Sen voi tehdä selväksi muutenkin, ja moni tajuaa sen itsekin.